K-popin eli Etelä-Koreassa (väkiluku 51,7 miljoonaa) tehdyn pop-musiikin tarina alkoi poikabändistä Seo Taiji vuonna 1992. Etelä-Korean demokratisoituminen salli musiikillisia uusia aatteita, ja nuoret lähtivät kokeilemaan kykyjään.
"Näköalattomuuden sijaan K-pop antaa nuorille toivoa siitä, että heillä on mahdollisuus saavuttaa unelmansa." (s.111)
K-pop on esiintymistä, musiikkivideoita, mainoskuvauksia, oheistuotteita, televisiovierailuja, elokuvarooleja, palkintogaaloja ja viikottaisia nettiin levitettäviä musiikkikilpailuissa esiintymisiä. Se on ihanteellisen korealaisten arvojen mukaisen maailman esittämistä. Kansainvälisiä markkinoita ajatellen sanoituksissa käytetään sekä englannin että korean kieltä ja yhtyeiden nimet sisältävät lyhenteitä, numeroita ja englannin kieltä. Musiikki on sekoitus eri tyylilajeja ja voimakkaita mielihyvää tuottavia rytminmuutoksia. Kappaleet liittyvät rakkauteen, vaikka oikeassa elämässä seurustelu on tabu. K-pop idolit ovat konservatiivisia ja noudattavat ikähierarkiaa, mutta esittävät eri sukupuolirooleja ja osoittavat hellyyttä samaa sukupuolta olevaan henkilöön.
"Tottelevaiset ja salonkikelpoiset nuoret edistävät vanhempiensa mainetta." (s.59)
Idolin ura houkuttelee nuoria, sillä k-pop maailma esitetään utopiana. Korealainen koulumaailma on ankara, ja työpaikkoja on vaikea saada ainakaan ilman suhteita. Nuoret voivat päästä kokelasjaksolle yksityiskoulun, mediatalojen casting-tilaisuuden, televisioidun kykykilpailun tai kykyjenetsijän kautta. Koulutuksessa aiheina ovat mm. sovelias käytös, laulu, tanssi, näytteleminen ja vieras kieli. Kokelaiden on oltava oppineita, henkisesti lujia ja perinteitä kunnioittavia. Heistä muodostetaan yhtyeitä, joiden jäsenillä on mediayhtiön määräämä tyyli, persoonallisuus ja rooli, kuten johtaja, vanhin, nuorin ja visualisti. Yhtyeen yleinen teema voi olla esim. kikattelevat söpöilijät, kukkapoikamaskuliinit, viattomat koulutytöt tai diivamaiset flirttailijat. Idolien on oltava kuuliaisia, hyvätapaisia ja kovia tekemään töitä ilman kunnollisia yöunia ja vapaa-aikaa. Heidän on oltava visuaalisia ja esteettisiä, mikä usein tarkoittaa nälkiinnyttämällä laihtumista ja kauneusleikkauksiin turvautumista. Idoli on roolimalli ja myytävä tuote. Yhtyeet saattavat kaikesta huolimatta jäädä ilman menestystä.
"Verellä, hiellä ja lahjakkuudella menestyneistä nuorista tulee toivon symboleita. Idolit ovat eläviä esimerkkejä siitä, että kaiken yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ja epävarmuuden keskellä sinnikkäimmät voivat menestyä." (s.171)
Korean yleinen ilmapiiri ja politiikka vaikuttaa populaarikulttuuriin. Naiset loistavat poliittisessa päätöksenteossa poissaolollaan, ja mielenterveyden hoito on alkeellista. Hwaiting-kulttuuri on voimissaan. Se tarkoittaa sitä, että eteenpäin on jaksettava edessä olevista haasteista huolimatta. Se on äärirajoilla työskentelemistä ja tsemppaamista vaikeuksien yli. K-popin maailmasta löytyy joukko skandaaleja, kuten prostituutiota, huumeita, korruptiota ja idolien itsemurhia.
"K-popin tarjoamassa haavekuvastossa maailma on oikeudenmukainen. Ainakin seuraavaan skandaaliin asti." (s.171)
K-pop faneille fanittaminen on elämäntapa. He parantavat elämänlaatuaan, rakentavat omaa identiteettiään, vahvistavat omia arvojaan, kokevat kuuluvansa ryhmään ja inspiroituvat aloittamaan uuden harrastuksen. Fanittaminen on levyjen ja oheistuotteiden ostamista, idolin nimissä hyväntekeväisyyteen lahjoittamista, palkintogaaloissa äänestämistä, idolien markkinoimista somessa, mediayhtiölle palautteen antamista, ruokalahjojen ja fanipostin lähettämistä, fanifiktion kirjoittamista, meemien tekemistä ja omien tanssivideoiden kuvaamista. Fanittaminen saattaa mennä joillakin faneilla yli sallitun rajan. Antifanit nettikiusaavat, levittävät väärää tietoa ja aiheuttavat vaaratilanteita. Äärifanit taas pyrkivät liian lähelle.
"- valtion kykyä suostutella muut oman agendansa taakse maasta välittyvien mielikuvien, arvojen ja kulttuurin avulla." (s.183)
Oletko koskaan miettinyt, miksi faneja kiusataan fanittamisesta? Kirjassa esitetään, että isänmaalliseksi aatteeksi leimautunut vieraan maan populaarikulttuuri nähdään vaarana, joten estotoimenpiteenä fanit nolataan tykkäämisestä. Vieraan maan miesten miehisyys kyseenalaistetaan, ja (nais)fanien ulkonäkö, luonne ja ymmärrys teilataan.
"Etelä-Korea ei ollut uhka sinällään, mutta se saattoi aivopestä herkkämieliset naiskatsojat -" (s.191)
Näin somea selatessani videon ilmeisesti viraaliksi ilmiöksi nousseelta yhtyeeltä IVE, ja jäin heidän kauttaan tutkimaan, mitä k-pop oikein on. Saatoin ostaa pääkaupunkseudulla sijaitsevasta liikkeestä levynkin. Minja Mäkilän kirja antaa kattavat vastaukset kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Mitä idolit oikein tarkoittavat, kun nostavat nyrkin leuan tasalle ja sanovat hwaiting? Keitä netizenit ovat? Miksi idoleilta kysytään seksuaalisävytteisiä kysymyksiä? Miksi he käyttäytyvät toisinaan kuin olisivat pikkutyttöjä ja toisinaan aikuismaisen korrektisti? Miksi heidän jokaista liikettään arvostellaan? Kirja on informatiivisuuden lisäksi kaunis ulkoasultaan. Kansi on pinkki, ja siinä on sydämiä, joita k-pop idolit ahkerasti toisintavat käsiliikkeillään. Kirjassa on myös hienoja piirustuksia. Uskon, että kirjasta pitävät sekä fanit että aiheeseen ensimmäistä kertaa perehtyvät.
