Valpuri Kinni harjoittaa äidiltä periytyviä parantajan taitoja. Hän rakastaa etenkin pitää huolta hevosista. 1600-luvun kristillisessä Ruotsissa ei katsota hyvällä parannusloitsuja, 'saatanallisia taikakonsteja'. Ihmiset uskovat sanojen mahtiin ja loitsujen vaikutukseen. Kristinuskon edustajat haluavat kitkeä pahuuden ja luonnottomat teot pois. Valpurilla on halu auttaa ja parantaa luonnollisin keinoin ja hyvää tarkoittavin sanoin. Hän elää varoen ja vaihtaa alituiseen asuinpaikkaa noituussyytöksiä paeten. Perheen poika Tuomas on ottanut kristinuskon opit omakseen ja tuomitsee äitinsä ja sisarensa teot. Hänen mielestään naisten kuuluu mennä naimisiin ja synnyttää lapsia. Tuomas on työtä tekemätön, kapakoissa viihtyvä ja helpompaa elämää sukupuolensa vuoksi elävä mies, mutta naimatonta ja muita ihmisiä auttavaa Valpuria nimitellään ja vainotaan.
"- Katselisit ennemmin miehen itsellesi ja miettisit pilteille nimiä." (s.144)
Tarinassa käsitellään naisen asemaa ja noitavainoja ja kritisoidaan kristinuskoa. Lukeminen aiheuttaa vihaa maailman epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Jenna Kostet pohjaa tekstin lähdeteoksiin, sillä Valpuri Kinni on ollut todellinen henkilö.
Kirkon harjoittama ylivalta ja ihmisten alistaminen on raskasta luettavaa. Kristinusko on valloittanut alaa kriminalisoimalla vallitsevan kulttuurin tavat. Kirjassa korostuu valloittajan patriarkaalisuus painottamalla valtaa janoavien kirkonmiesten pahoja tekoja parantajanaisia kohtaan. Kristinuskon leviäminen on merkinnyt kulttuurin tuhoutumista ja sukupolvelta toiselle periytyneiden taitojen katoamista. Kirjan viimeisten lauseiden kohdalla saattoi silmäkulmastani vieriä kyynel jos toinenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!