lauantai 30. kesäkuuta 2018

Helmet lukuhaaste 25/50

Kesäkuussa luin Helmet lukuhaasteeseen neljä kirjaa.



Tadaa! Olen haasteen puolessa välissä ja niin on vuosikin!
Kesäkuussa luin hyvin erilaisia kirjoja. Mukaan mahtui supersankaritarina, taiteilijaelämäkerta, historiankirja sekä trilleri. Kesäkuu tuntui mukavalta lukukuukaudelta. Minulla on paljon lukusuunnitelmia heinäkuulle, joten en malta odottaa uusiin kirjoihin tarttumista!


Kesäkuussa haasteeseen lukemani kirjat:

7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
Marie Lu: Batman Nightwalker

20. Taiteilijaelämäkerta
Tuula Karjalainen: Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta
 
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
Lindström; Tiirikka: Kohtalona Suomenlinna

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
E.O. Chirovici: Peilien kirja


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2018 sivulleni.

torstai 28. kesäkuuta 2018

Ilmoittaudu: Heinäkuun lukumaraton 7.7.2018!



Heinäkuun lukumaraton on pian täällä!

Miltä tuntuisi pyhittää kokonainen vuorokausi lukemiselle? Istua järven rannalla, kuunnella lintujen laulua ja fiilistellä ihania kirjoja, joiden rauhassa lukemista on odottanut koko talven? Millaista olisi jännittää yhdessä dekkarin päähenkilön kanssa rajulla ukonilmalla turvallisesti viltin alla? Miltä kuulostaisi yhdessä lasten kanssa lukeminen, sarjakuviin tutustuminen, pitkällä juoksulenkillä äänikirjan kuunteleminen tai runojen lausuminen pellon pientareella kulkien? Miten olisi pitkään lukulistalla olleen klassikon selättäminen, jolloin voi samalla suorittaa klassikkohaasteen? Vuorokausi kirjallisuuden tunnelmointia, uusien ajatusten pohtimista, inspiroitumista, lukujumin selättämistä ja lukuflowhun pääsemistä!

Ilmoittaudu mukaan tämän postauksen kommenteissa!

Lukumaratonin säännöt:
  • Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan (perinteinen kirjallisuus, sarjakuvat, runot, äänikirjat jne).
  • Maratoonaamisen voi aloittaa perjantain 6.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 8.7. (esim. perjantaista klo 17.00 lauantaihin klo 17.00).
  • Maratoniin saa sisältyä taukoja, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
  • Maratonista voi halutessaan blogata etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Voit esimerkiksi kertoa tunnelmista, uusista ideoista ja hyvistä lukuvinkeistä. Maratonin lopuksi lasketaan luettu sivumäärä ja kirjataan ylös luetut kirjat sekä tehdään koontipostaus ja linkitetään se tässä blogissa 6.7. julkaistavaan postaukseen.
  • Voit osallistua myös ilman blogia ja ilmoittaa loppufiilikset, luetut kirjat ja sivumäärät kommenteissa.
  • Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta.



"Koko olemassaolo tuntui helpolta"

Karjalainen, Tuula: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta.
Julkaistu: 2013
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 303


Ihmisen elämä koostuu pääsääntöisesti työstä ja seurustelusta ympärillä olevien ihmisten kanssa. Ne yhdessä muokkaavat meitä ja luovat meistä persoonan, joka me olemme. Tove Janssonin (synt. 9.8.1914) elämää ratkaisevasti muokkaava tekijä oli perhe, johon hän oli syntynyt, sillä hänen molemmat vanhempansa olivat taiteilijoita. Luonnollisesti siis hänestäkin tuli taiteilija. Toven työtä puolestaan muokkasi vallitsevat maailmansodat, mistä hän ammensi materiaalia etenkin maalauksiin, kirjoihin ja pilapiirroksiin. Tuotannon sisältö laajeni sitä mukaa, kun hän tutustui uusiin ihmisiin.

 "Vannit puhuivat nyt kirjoista ja teatterista sekä tuntuivat jollain lailla liian hienoilta." (s.48)

Tove Jansson teki upean uran. Hän aloitti maalaamalla, mihin hänen isänsä vaikutti mielipiteillään koko hänen elämänsä ajan. Isä oli vahva persoona, joka ei arvostanut naisia ja juutalaisia. Hän ihaili Saksaa ja rakasti muistella ystäviensä kanssa vuoden 1918 sisällissotaa. Maalaamisen aloitettuaan Tove laajensi tuotantoaan kuvituksen puolelle. Hän teki muun muassa postikortteja ja pilapiirroksia. Suhde kirjallisuusihmiseen Atos Wirtaseen inspiroi Tovea kirjoittamaan. Vivica Bandler puolestaan johdatti hänet näytelmätekstien pariin. Tove toimi kaikessa omien näkemystensä mukaisesti. Hänen tekstejään paheksuttiin, sillä ne eivät olleet vallitsevien käsitysten mukaisia. Toven täytyi taistella omista mielipiteistään. Hän inhosi sääntöjä ja naisten rajallista asemaa.

"Tove oli suorastaan hurmaantunut teatterin teosta, sen säihkystä ja kiihkeydestä. Teatterin maailma oli hyvin monitulkintaista eikä mikään siinä ollut välttämättä aivan sitä, miltä se ensi silmäyksellä näytti." (s.190)

Tove eli maailmassa, jossa ei sallittu vapaita suhteita. Naisten tuli mennä naimisiin neitsyinä, kun taas miesten kunnioitus kasvoi suhteiden määrän mukana. Naisista puhuttiin heidän miestensä kautta eikä heidän tekemäänsä taidetta otettu vakavasti. Naisten tehtävän katsottiin olevan miestensä auttaminen ja tukeminen. Kaiken kaikkiaan suomalainen - ja eurooppalainen - yhteiskunta oli ahdasmielinen. Tove oli toisinajattelija, joka eli elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Hänellä oli vapaita suhteita sekä miesten että naisten kanssa, mikä johti selän takana juoruiluun. Toven täytyi olla varovainen, sillä homoseksualismi oli rikos vuoteen 1971 asti. Siitä saattoi Suomessa joutua vankilaan tai mielisairaalaan ja muualla Euroopassa jopa keskitysleirille. Tove teki taidetta taiteen vuoksi ja menestyi urallaan. Hän opiskeli, matkusteli ja toteutti haaveitaan. Toki hänenkin elämässään oli synkkiä hetkiä. Sodat, politiikka ja rahahuolet painoivat mieltä. Asiaa ei auttanut taipumus masennukseen tai vallitsevan yhteiskunnan painostus sotamyönteisyyteen. Tove joutui myös käymään läpi suhtautumisensa omaan mahdolliseen perheenlisäykseen. Hän pelkäsi kadottavansa itsensä. Toven suurin pelko oli oman ateljeen ja taiteellisen vapauden menettäminen.
 
 "Naisten tehtävä oli synnyttää, tuottaa uutta elämää kaatuneiden tilalle, uusia sotilaita ja näin suorasukaisesti sitä saatettiin todella vaatia. Maa tarvitsi lapsia ja puhuttiin kuusilapsisten suurperheiden puolesta." (s.55)

 "Jokainen oli ypöyksin itsensä kanssa" (s.144)

 "Oma ateljee oli hänelle vapauden symboli-" (s.131)

Tove Jansson tunnetaan parhaiten Muumeista. Kirjoja on luonnehdittu monitasoisiksi, hämmentäviksi sekä yhtä aikaa aikuisille ja lapsille sopiviksi, mikä oli ennennäkemätöntä. Toven mukaan hänen tarkoituksensa oli vain hauskuuttaa. Hän kirjoitti asioista, jotka pelottivat ja kiehtoivat häntä itseään. Kirjojen tapahtumia ja hahmoja on analysoitu, ja niiden on todettu pohjautuvan Toven omiin kokemuksiin ja hänen elämänsä ihmisiin. Tove on itse kertonut, että tarinoista pitävät tuitut, jotka eivät sopeudu mihinkään. Kirjat toivat mukanaan sekä paheksuntaa että kuuluisuutta. Tove oli kaiken kaikkiaan liian tunnollinen ja teki liian paljon töitä. Hän jopa vastasi joka ikiseen fanikirjeeseen, mitä hänelle lähetettiin.

"On aina lähdettävä, jotta voisi palata" (s.138)

Tove Jansson tapasi lopulta elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän. Elämä rauhoittui. Hän oli aina haaveillut liitosta, jossa kaksi ihmistä tukee toisiaan ja työskentelee yhdessä. Tove ja Tuulikki puuhastelivat paljon yhdessä kalastuksesta nukkekodin askarteluun. Toven mielestä aikuisetkin leikkivät - sitä vain kutsutaan harrastamiseksi. Hän koki elämänsä Tuulikin kanssa luonnollisena. Hän ei nostanut siitä melua eikä myöskään kieltänyt sitä.

"Mikään ei koskaan pysähdy ja aika muuttaa myös menneen. Joskus tuntuu, että etenkin mennyt on altis muutoksille." (s.10)

Pohdin elämäkertaa lukiessani, kuinka ihmisistä on monia eri totuuksia. Ihminen ottaa erilaisen roolin eri tilanteissa. Hän on muuttuvainen ja oppivainen. Hän kasvaa vuosien myötä. Ihmisen perusolemus sen sijaan säilyy, vaikka käytös muokkautuu riippuen siitä, onko elämässä menossa ilon vai surun kausia.

"Mutta sitten hän totesi yllättäen, että jos hän saisi elää elämänsä uudelleen, niin hän tekisi kaiken aivan toisin. Mutta millä tavalla toisin, sitä hän ei halunnut kertoa." (s.290)


Helmet lukuhaaste 2018: 20. Taiteilijaelämäkerta

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Lindström; Tiirikka: Kohtalona Suomenlinna



"Kiljaisen pelästyksestä"

Lindström, Ida; Tiirikka, Marjo: Kohtalona Suomenlinna. Linnoitussaaren historian salatut elämät.
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Into Kustannus Oy
Sivumäärä: 200


Suomenlinna on yksi mielenkiintoisimmista paikoista, sillä sinne voi kuvitella mitä jännittävämpiä kertomuksia. Kohtalona Suomenlinna -kirjaan on koottu tarinoita aina sen perustamisesta nykyajan kummituskokemuksiin asti. Augustin Ehrensvärd toimi Sveaborgin rakennuttajana vuodesta 1748 alkaen. Suomalaisten suussa nimi muuttui pian muotoon Viapori. Ruotsi menetti linnoituksen Venäjälle vuonna 1809. Saksalaiset ottivat sen haltuunsa ensimmäisen maailmansodan aikaan, mutta luovuttivat sen itsenäistyneelle Suomelle huhtikuussa 1918. Toukokuussa 1918 nimi muutettiin Suomenlinnaksi.

"Kenties ympärillämme liikkuu suuri joukko ihmissieluja eri aikakausilta." (s.9)

Suomenlinnan elämään on kuulunut sotimista, vankien pitoa, teloituksia, köyhyyttä ja kulkutauteja, mutta myös loisteliasta seuraelämää, oluen panoa ja kaupankäyntiä. Mielenkiintoista oli saada tietää uusia pieniä yksityiskohtia historiasta. 1700-luvulla pukeutuminen oli määritelty säädyn mukaan. Tyylistä poikkeamisesta sai sakkoja. Olin aina kuvitellut, että köyhillä ei tietenkään vain ollut varaa ostaa hienoja asuja - eikä se olisi sitä paitsi ollut käytännöllistäkään. Minulle oli uutta, että heillä ei ollut säätynsä puolesta edes mahdollisuutta päästä ikinä käyttämään mitään muita kuin omalle säädylle määrättyjä vaatteita. 1800-luvun alussa irtolaiset määrättiin armeijaan tai pakkotyöhön. On valtavan surullista ajatella kodittoman ihmisen kohtaloa. Vuonna 1918 Suomenlinnassa pidettiin punavankeja, joita vartioimassa oli tuleva presidentti Urho Kekkonen. Hän oli tuolloin vain 17-vuotias. Miltei samoihin aikoihin vankina oli myös Venäjän viimeisen keisarinnan hovineiti Anna Vyrubova, joka haudattiin Hietaniemen ortodoksiselle hautausmaalle. Surullisin ja järkyttävin yksityiskohta on mielestäni 1800-luvun puolenvälin jälkeinen toiminta. Ruotsalaisille naisille luvattiin töitä buffettimamsellina, mutta heidät laitettiinkin bordelliin. Samaan aikaan oli menossa laaja kuppa epidemia. Nykyajan kummitustarinoista vahvimmin jäi mieleen kuntosalilla hymyilevä aave. Karmivaa. Kirjan takakannessa luvataan, että kirjan luettuaan ´ei enää koskaan näe Suomenlinnaa samoin silmin´. Jos ei muuta niin ainakin vilkuilen siellä käydessäni enemmän taakseni...

"- Äiti, kuka meillä taas kävelee käytävässä?" (s.139)


Helmet lukuhaaste 2018: 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
  

lauantai 23. kesäkuuta 2018

E.O. Chirovici: Peilien kirja



"Onko kovin viisasta kaivella kuolleita haudoistaan tuolla lailla"

Chirovici, E.O.: Peilien kirja
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2017
Alkuperäinen nimi: The Book of Mirrors
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Inka Parpola
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 266


Richard Flynn on lähettänyt todellisiin tapahtumiin pohjautuvan käsikirjoituksen kirjallisuusagentti Peter Katzille. Siitä kuitenkin puuttuu ratkaiseva loppu, joka paljastaisi, mitä todella tapahtui professori Joseph Wiederin murhayönä. Katzin toimittajaystävä John Keller alkaa tutkia murhamysteeriä, joka eksyttää kuin peilitalo. Joseph Wiederiin liittyvien henkilöiden muistot - tai keksityt mielikuvat - ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Kuka loppujen lopuksi tietää oikean totuuden?

"- ettei menneiden asioiden muistaminen välttämättä tarkoita asioiden muistamista sellaisina kuin ne olivat." (s.264)

Koukutuin kirjaan toden teolla! Elin henkilöiden muistojen mukana ja tunsin pettymystä, kun minulle selvisi heistä osan joko valehdelleen tai muistaneen väärin menneisyyden tapahtumia. Kirjan alkupuolella kiinnitin huomioni erääseen erikoiseen seikkaan, joten kannoin sitä mukanani loppuun asti saadakseni selville, olinko oikeassa murhaajan henkilöllisyydestä. Tuntui riemastuttavalta, kun kävi ilmi, että olin kuin olinkin oikeassa!

"Hän tuntui alistuneen rooliinsa kuin vanha, uupunut klovni, joka on jo käyttänyt kaikki hyvät temput ja vitsit ja joka pakotetaan loikkimaan surkean sirkusareenan sahanpuruilla ja viihdyttämään välinpitämättömiä kakaroita, jotka jauhavat purkkaa ja näpeltävät älypuhelimiaan." (s.144)

Kirjan luettuani jäin miettimään elämän ihmeellisyyttä. Eletyistä tilanteista on yhtä monta versiota kuin paikalla on ihmisiä. Jokainen heistä kuvittelee tietävänsä, mitä tilanteessa todella tapahtui. Todellisuudessa kaikki katsovat maailmaa vain omasta näkökulmastaan, jota ennakkoluulot ja olettamukset värittävät. Jokainen kiinnittää huomionsa itselleen merkityksellisiin asioihin. Tilanteessa on lähes mahdotonta kuulla jokaisen ihmisen jokaista sanaa, saati nähdä jokaisen jokaista elettä tai ilmettä - puhumattakaan ajatuksista ja motiiveista, taustoista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Mieleeni nousee tästä kaikesta historian kirjoittamisen ongelma. Siihen on pakko valita vain yksi näkökulma, joka valitettavasti usein tulee valtaa pitäviltä henkilöiltä ja joka kaiken lisäksi saattaa olla sensuroitua ja omiin tarkoitusperiin muokattua.

"Ihmiset eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita todellisuudesta vaan tarinoista -" (s.125)


Helmet lukuhaaste 2018: 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama
(Chirovici on syntynyt Romaniassa ja muuttanut asumaan Iso-Britanniaan)

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Mustaa huumoria ja vakavia ilmeitä Korjaamon dekkarilauantaissa



Kävin lauantaina 16.6.2018 Korjaamon dekkarilauantaissa! Päivä oli aurinkoisen lämmin, joten mikä sen mukavampaa kuin linnoittautua sisätiloihin synkistelemään rikoskirjallisuuden parissa. Vakavasti ottaen päivä oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Mustaa huumoria ja vakaviakin ilmeitä sisältäneet keskustelut avasivat minulle tuntemattomien dekkarien maailmaa. Olen tutustunut rikoskirjallisuuteen oikeastaan vain Neiti Etsivien ja Agatha Christien kirjojen muodossa.



Janne Mäkelä ja Emelie Schepp aloittivat päivän keskustelemalla dekkarien viehätyksestä. Kovin moni nimittäin pitää niiden lukemisesta. Lopputulemana todettiin, että dekkarit ovat suosittuja, sillä ne sisältävät hieman kaikkea jännityksestä romantiikkaan. Lukijat luultavasti pitävät rikosten ratkomisesta ja kirjojen juonivetoisuudesta. Uusissa dekkareissa on lisäksi genrerajoja rikkovia teoksia. Poliisivetoisten dekkarien oheen on tullut myös naispääosia. Emelie Schepp totesi myöhemmässä haastattelussa, että Neiti Etsivä -kirjat inspiroivat häntä kirjoittamaan rikoskirjallisuutta.



Eva Frantz, Virpi Hämeen-Anttila ja Anniina Tarasova keskustelivat cozy crime aiheesta. Termi on haasteellinen ja hieman harhaanjohtavakin, sillä oikeastaan mitään pehmeitä dekkareita ei ole olemassa. Niiden piirteitä ovat luultavasti nautinnollinen teksti, joka keskittyy enemmän ympäristön, hyvän ruoan ja vaatetuksen kuvailuun kuin itse rikoksen ratkomiseen. Dekkareissa palataan oikeastaan vanhan Agatha Christie tyyppisen kirjallisuuden aikaan. Niissä juodaan myös paljon alkoholia, mistä Hämeen-Anttila heitti ilmaan kysymyksen "Pitääkö kirjojen olla valistavia?".



Arto Halonen, Matti Laine, Taavi Soininvaara ja Marko Kilpi keskustelivat rikoksista kirjoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa Heikki Valkaman johtaessa keskustelua. Elokuvakäsikirjoitukseen joutuu valitsemaan kirjasta tietyn näkökulman, jolloin paljon materiaalia karsiutuu pois. Lopputulos on oma itsenäinen teoksensa, jossa näkyy ohjaajan, puvustajan ja muiden työntekijöiden oma näkökulma. Kirjojen hyvä puoli on se, että niissä ei ole budjettirajoitusta. Niihin voi kirjoittaa ihan mitä tahansa. Niissä pystyy myös paremmin pureutumaan päähenkilön päänsisäisiin ajatuksiin. Marko Kilpi yllätti keskustelun päätteeksi toteamalla tarjoavansa kaikille vodkaryypyn.



Anniina Tarasova ja Jarmo Jonkka keskustelivat genrerajojen rikkomisesta ja tyylilajien ennakkoluulottomasta yhdistelystä. He pohtivat, että tarinoilla voi joko parantaa maailmaa tai sitten niitä voi käyttää ihmismassojen mielipiteiden muokkaamiseen pahassa tarkoituksessa. Jonkka totesi, että hän toivoisi erilaista palautetta kirjastaan. Hän antoi myös luvan, että kirjasta "saa ei tykätä". Hän kertoi, että kirjoittaminen tulee häneltä suoraan sydämestä - "rakastan tätä maailmaa ja ihmisiä".



Mikko Ylikangas ja Jarkko Sipilä keskustelivat tosielämän rikoksista. Sipilä on lanseerannut rikoskävelyt Helsingin keskustaan. Kävelyn aikana tutustutaan erilaisiin rikoksiin. Ylikangas on puolestaan tutkinut rikosmuseon antia. Menneiden rikosten tarkastelu auttaa näkemään tulevaisuuteen. Keskustelussa todettiin, että tositarinat ovat hyviä ja mielenkiintoisia. Ne ovat oikeaa elettyä maailmaa. Niissä käsitellään inhimillisesti rikoksen maailmaa, sillä myös rikollinen on ihminen. Tositarinoissa päästään rikollisen pään sisälle ja kuullaan hänen näkemyksensä - toki joku voi yrittää osoittaa kirjan kautta syyttömyytensä. Lukija pääsee tutustumaan, millaisia ihmiset ovat rikosten takana, miksi he ovat joutuneet rikoksen polulle ja olisiko heillä ollut muita valinnanmahdollisuuksia. Ylikankaan mukaan lukija voi pohtia, olisiko hänelle voinut käydä kyseisellä tavalla ja olisiko hän voinut tehdä samankaltaisia valintoja - "emme me ole kaiken yläpuolella".

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kesäkuun lukumaraton



Osallistuin kesälukumaratoniin lauantaista 16.6.2018 kello 19.00 sunnuntaihin 17.6.2018 klo 19.00. Tavoitteenani oli saada Helmet lukuhaastetta eteenpäin. Olin kerännyt lukupinooni neljä kirjaa, mutta luin niistä loppujen lopuksi vain yhtä: "Tuula Karjalainen: Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta".

Vietin melkein koko lauantain Korjaamon dekkarilauantaissa, joten olin hivenen väsynyt lukeakseni kovin myöhään. Lauantai-illan sivumääräksi tuli siten 46 sivua. Sunnuntaina luin oikeastaan vain aamulla ja pari tuntia ennen maratonin päättymishetkeä. Luin lukumaratonin aikana yhteensä 76 sivua. Olen oikeastaan tyytyväinen tulokseen, sillä sain siitä puhtia jatkaa kirjan lukemista loppuun. Jatkoin lukemista vielä aikarajan päätyttyä ja luin melkein yhtä paljon sivuja lisää kuin lukumaratonin aikana.

Toivottavasti kaikilla oli leppoisa lukumaraton! Minulla ne näyttävät perinteisesti olevan kaikkea muuta toimintaa täynnä kuin lukemista, mutta ei se oikeastaan haittaa. On silti hauskaa olla mukana!



Lue lisää kesälukumaratonista Sivujen välissä -blogista. Seuraava lukumaraton on lauantaina 7.7.2018! Tule silloin mukaan! Aloituspostaus ilmestyy heinäkuussa tässä blogissa!

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Valmistautumista kesälukumaratoniin



Osallistun kesälukumaratoniin! Aion aloittaa lukemisen lauantaina 16.6.2018 kello 19.00 ja lopettaa sunnuntaina 17.6.2018 klo 19.00. Olen koonnut lukupinoon kirjoja, jotka ovat minulla kesken. Tarkoituksena on myös saada Helmet lukuhaastetta eteenpäin.

Lue lisää kesälukumaratonista Sivujen välissä -blogista.



Mukavaa lukumaratonia siihen osallistuville tai sitä seuraaville!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Marie Lu: Batman Nightwalker



"I want to help - You need my help."

Lu, Marie: Batman Nightwalker
Julkaistu: 2018
Mistä maasta: Yhdysvallat
Kustantaja: Penguin Books
Sivumäärä: 252


Bruce Wayne täyttää 18 vuotta ja saa haltuunsa vanhempiensa rahastot. Hän juhlii virstanpylvästä järjestämällä hyväntekeväisyystilaisuuden, kuten hänen äidillään aina oli tapana. Paikalla ovat hänen parhaat ystävänsä Dianne Garcia ja Harvey Dent. Valitettavasti joukkoon on eksynyt myös Richard Price, joka haluaisi vain hyötyä Brucen ystävyydestä. Bruce pahoittaa tilanteesta mielensä ja poistuu juhlista uudella autollaan kaahaten. Seuraa seikkaperäisten tapahtumien ketju, minkä vuoksi Bruce löytää itsensä suorittamasta yhdyskuntapalvelua pahamaineisessa Arkham Asylum vankimielisairaalassa. Siellä hän tapaa mystisen rikollisen, Madeleinen, joka johdattaa Brucen yhä syvemmälle Gotham Cityn kieroutuneeseen maailmaan.

"Let´s work on getting you out of this place, not more entangled on its web." (s.62)

Kirja kertoo siitä, millainen ihminen Bruce oli nuorena. Kirja on vanginnut täydellisesti Bruce Waynen persoonan. Hän on miljonääri, joka ei ole tehnyt päivääkään fyysistä työtä, sillä hänen henkilökuntansa tekee kaiken hänen puolestaan. Bruce rakastaa koneita ja nopeita autoja. Hänellä on paha tapa saattaa itsensä jatkuvasti pulaan sekä tuntea vetoa naisiin, joita on hankala ymmärtää. Bruce on harmissaan köyhyydestä ja rikollisuudesta, jota hän yrittää kitkeä Wayne Tech yrityksensä teknologian avulla. Hän yrittää ymmärtää rikollisia ja oikeuden toteutumista. Kirjassa voi aistia, kuinka Bruce on kulkemassa kohti kohtaloaan Batmanina. Ensinnäkin hän muistelee, kuinka hänellä oli tapana katsella lepakoita isänsä kanssa. Toisekseen hän kokee, että poliisi ei ole riittävän tehokas saadakseen rikolliset kiinni. Hän ei malttaisi seurata sivusta, vaan haluaisi toimia - etsiä oikeutta omalla tavallaan. Hän harrastaa kuntosalia ja taisteluharjoituksia sekä poliisilähetysten kuuntelua. Bruce on liiankin kiinnostunut siitä, kuinka rikollinen mieli toimii - varsinkin nuorten naisten. Kaiken lisäksi Bruce kokee olonsa turvalliseksi pimeässä, sillä sinne on helppo piiloutua.

"These were the streets that his parents had fought all their lives to improve, and they were the streets where their blood had been shed." (s.21)

Batman on mielestäni paras niin sanotuista supersankareista. Se johtuu luultavasti siitä, että hän oli ensimmäinen sankari, josta aikoinaan näin elokuvan. Pidän etenkin tarinoiden tapahtumapaikasta, Gotham Citysta, sillä sen synkille kaduille voi kuvitella mitä tahansa teatraalista ja yliampuvaa. Mielestäni Bruce Waynen hovimestari Alfred on myös moniulotteinen ja mielenkiintoinen hahmo, josta ei voi olla pitämättä. Gotham Cityn rikolliset ovat eeppisiä. Heitä on hankala lukea, sillä he ovat taitavia manipuloijia. He ovat kieroutuneella tavalla älykkäitä ja miltei voittamattomia. Heissä on jotain vetovoimaista.

"You´re going to have to wear a mask or something to avoid this circus around you." (s.238)

Bruce on persoona, joka hakeutuu ongelmiin. Hän jollain tasolla nauttii vaarallisista tilanteista sekä etenkin valkeana ritarina toimimisesta - vaikkakin huomaa, että auttaakseen hänen on pakko toimia lainvastaisesti ja varjoista käsin - mustana ritarina.

"You have heavy heart, for someone with everything." (s.90)


Helmet lukuhaaste 2018: 7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

YA-lukuhaaste: Englanninkielinen kirja


lauantai 2. kesäkuuta 2018

Helmet lukuhaaste 21/50

Toukokuussa luin Helmet lukuhaasteeseen neljä kirjaa.



Toukokuussa luin huomaamattani vain nuorten kirjoja. Kaipasin ilmeisesti hektiseen kevään lopetukseen jotain helppolukuista. Olen miltei lukuhaasteen puolessa välissä ja niin on vuosikin tämän kuun lopulla. Lukuhaaste etenee siten ihan hyvää tahtia.


Toukokuussa haasteeseen lukemani kirjat:

11. Kirjassa käy hyvin
Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

23. Kirjassa on mukana meri
Helena Waris: Linnunsitoja

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo
K. K. Alongi: Pakenijat

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
Marja-Leena Tiainen: Viestejä koomasta


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2018 sivulleni.