Köyhän ja monilapsisen perheen tyttö viedään kasvattiperheen hoiviin määrittelemättömän pitkäksi aikaa. Tytön sydämellisesti vastaanottava nainen pesee, vaatettaa ja ruokkii hänet. Huolenpito ja rakkauden kohteena oleminen tuntuvat hänestä vierailta.
"'Tässä talossa ei ole salaisuuksia, kuuletko?'" (s.22)
Tyttö oppii kasvattikodissa asuessaan, kuinka erilaisia ihmisiä maailmassa onkaan. Hän kohtaa kylässä kulkiessaan kateutta, katkeruutta ja pahansuopuutta, mutta myös ystävällisyyttä ja rakkautta.
"Me kävelemme pitkään puhumatta, niin kuin ihmiset tekevät joskus kun ovat onnellisia. Ja heti kun olen ajatellut niin, tajuan että päinvastainenkin on totta." (s.23)
Kirjan tarina on herkkä ja kaunis. Pieni juonipaljastus. Olisin halunnut jäädä tarinaan vielä hetkeksi varmistuakseni, että tyttö saa elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Avoin loppu hämmentää, ahdistaa ja suututtaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!