tiistai 31. lokakuuta 2017

Halloween -lukuhaasteen koonti



Yöpöydän kirjat -blogin järjestämä Halloween -lukuhaaste kesti 1.-31.10.2017.

Päätin tänäkin vuonna lukea vampyyri aiheisia lasten ja nuorten kirjoja, sillä ne ovat nopea- ja helppolukuisia. Viime vuonna luin Pikku vampyyri maalla nimisen kirjan. Lainasin kirjoja kirjastosta enemmän kuin ehdin lukea kuukauden aikana. Ajattelin jatkaa kirjojen lukemista myöhemmin.

Haasteeseen lukemani kirjat:

Darren Shan: Vampyyrivuori

Darren Shan: Kuoleman koetukset

Sienna Mercer: Siskoni, vampyyri n:o 1




maanantai 30. lokakuuta 2017

Helsingin kirjamessuilla 29.10.



Kävin bloggaajapassilla Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 29.10.2017.

Tavoitteenani tällekin päivälle oli pääasiassa kierrellä ympäri messuhallia, tavata muita kirjabloggaajia ja kuunnella vastaantulevia haastatteluja. Bongasin Eino Grönin kirjoittamassa omistuskirjoituksia ennen kuin menin kuuntelemaan keskustelua siitä, kuinka voi tulla elokuvakäsikirjoittajaksi. Elokuvatuottajat Markus Selin, Jarkko Hentula ja Elli Toivoniemi kertoivat, millainen on hyvä elokuvakäsikirjoitus ennen kuin ennakkoon ilmoittautuneet henkilöt saivat esitellä heille omat kirjoitusideansa. Tuottajat painottivat hyvää synopsista ja omaperäistä ideaa. Toivoniemi oli sitä mieltä, että idean tarjoajan pitäisi mielellään olla joko valmis elokuvakäsikirjoittaja tai vähintään sellaiseksi opiskeleva.





Huomasin Jutta Gustafsbergin puhumassa kirjasta nimeltään Hidasta elämää - Tsemppikirja. Mieleeni nousi aikoinaan televisiosta tullut tosi-tv-ohjelma Suuri seikkailu, jossa Gustafsberg esiintyi. Hänen puhetyylinsä oli selkeästi muuttunut niiltä ajoilta henkevämpään suuntaan. Hän kertoi uskovansa, että mieli jää elämään, kun ruumis kuolee, jolloin omasta mielestä on tärkeää pitää huolta. Kävelin Enni Mustosen ohitse ja kuuntelin hetken aikaa, kuinka Scott Turow puhui Yhdysvaltojen harjoittamasta politiikasta. Huomasin, kuinka Aku Ankka piirtäjä Kari Korhonen piirsi lukuisia piirroksia lukuisiin kirjoihin. Korhonen on selvästi taitava piirtäjä.





Kuuntelin hetken aikaa, kuinka Mikko Peltola kertoi kalastuksesta ja retkistä Lappiin. Hän totesi tavanneensa matkoillaan monia ystävällisiä ihmisiä, joiden luona hän vieraili ja jotka toivottivat hänet tervetulleeksi uudestaankin. Peltola varoitti heitä, että hänelle kutsu tarkoittaa täyttä totta, jolloin hän todella tulee vierailemaan heidän luonaan uudestaan. Kävelin messuhallissa, kun yhtäkkiä kuulin kovaäänistä ja kimeää puhetta. Lähdin tietenkin selvittämään, mistä on kysymys. Perillä minua odotti voimakkaasti ja provosoivasti yleisölle puhuva Lenita Airisto. Hän totesi parhaillaan, kuinka työttömille pitäisi antaa potku persuksille. Airisto kertoi pitävänsä Linnan juhlien katsomisesta etenkin glamourin vuoksi. Hän sanoi nauttivansa kauniiden asujen katselemisesta. Seuraavana päivänä voi sitten taas tuijotella ihmisten rikkinäisiä farkkuja. Airisto kertoi olevansa tyytyväinen presidentti Sauli Niinistön tapaan järjestää Linnan juhlia, jolloin tilaisuuteen kutsutaan heidät, jotka ovat tehneet merkittävää työtä. Hän sanoi, että kaikki turhat on jätetty juhlista pois. Luin vastikään Airiston kirjan Elämäni ja isänmaani, joten hänen näkemisensä ja kuulemisensa oli hieno elämys. Yritin kirjoituksessani ilmentää, kuinka en saanut otetta hänen näkemyksistään, jotka vaikuttivat liian monitahoisilta. Haastattelun kuuleminen auttoi hieman syventämään lukukokemusta ja ymmärtämään, kuinka Airisto todella pitää ahkeraa työntekoa arvossa ja kuinka hän pyrkii tuomaan mielipidettään provosoivasti esille. Puhetyyli ja aihealue vaikuttivat uppoavan kuulijakuntaan, joka antoi Airistolle raikuvia väliaplodeja, joihin hän vastasi iloisella ja nauravaisella hymyllä.





Seuraavaksi eteeni tupsahtivat Suvi Teräsniska, Tommi Kovanen, Paleface, Sofi Oksanen, Samuel Bjork sekä Mörkö. Näin myös, kuinka Mauri Kunnas kirjoitti omistuskirjoituksia lukuisiin kirjoihinsa. Otavan toimitusjohtajan Pasi Vainion mukaan Kunnaksen Koiramäen Suomen historia on eniten myydyin kirja Helsingin kirjamessujen historiassa. Näpsäisin kuvan Suomen huutokauppakeisari -ohjelmasta tutusta pariskunnasta Aki ja Heli Palsanmäestä.





Maija Vilkkumaa ja Olavi Uusivirta kokeilivat instagramin livetoimintoa, kun kävelin heidän ohitseen. Suvi Teräsniska jäi vielä keskustelemaan kirjallisuudesta, kun päätin päättää messuviikonloppuni ja kulkea tihkuisessa lokakuun säässä kotia kohti.



Lue myös, mitä kaikkea näin kirjamessuilla lauantaina 28.10!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Helsingin kirjamessuilla 28.10.



Kävin bloggaajapassilla Helsingin kirjamessuilla lauantaina 28.10.2017.

Aamulla suuntasin kulkuni WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan bloggariaamiaiselle, jossa mukana oli kuusi kirjailijaa: Tuomas Kyrö, Joonas Konstig, Marianna Kurtto, A.W. Yrjänä, Heikki Valkama ja Roope Sarvilinna. Valkama kertoi, kuinka hänellä on jo toinen kirja aluillaan. Sen tapahtumat sijoittuvat ainakin alussa Japaniin. Kurtto on kirjoittanut aiemmin runoja. Hän totesi, että ihmisiä kiinnostaa luonnostaan enemmän pitkä proosa kuin runot. Hän koki muiden kirjailijoiden erikoiset kertomukset oikeiksi, sillä hän huomasi, että kirjan hahmot alkoivat jossain vaiheessa puhua kirjailijan pään sisällä. Kurtto työsti parhaillaan käsikirjoituksia, joten saa nähdä, palaako hän vielä proosan pariin. Sarvilinna kiteytti kaiken yhteen lauseeseen: lukeminen on elämän hienoin asia.





Aamiaisen jälkeen tutustuin messuhalliin. Kuulin, kuinka Timo Jutila totesi haastattelunsa päätteeksi, että ruotsalaisille on vaikea kertoa, mitä sisu on, sillä heillä ei ole sitä. Istahdin seuraamaan keskustelua runoista. Jenni Haukio sanoi toivovansa, että runoantologiasta löytyy runoilijoita, joihin kokenutkin runojen lukija ei ole vielä tutustunut. Törmäsin uudestaan Tuomas Kyröön ja muistelin, kuinka hän oli aamulla sanonut, että kaikki näkevät maailman eri tavalla. Jokaisessa ihmisessä on monta kerrosta kuin sipulissa. Hän myös totesi, että mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä mielensä pahoittamisesta. Huomasin, että Tarja Halonenkin pyysi Kyröltä omistuskirjoituksen kirjaansa.





Kuljin Jussi Adler-Olsenin haastattelun ohi kuuntelemaan Jaana Kapari-Jattaa. Kääntäjä kertoi sympaattisella tyylillään miltei 20 vuotta kestäneestä työstään Harry Potter -kirjojen maailmassa. Hänen mielestään on luontevampaa kääntää, jos hänellä ei ole paljon rajoitteita. Kapari-Jatta muistutti, että silloin täytyy silti muistaa säilyttää alkuperäinen kirjoitustyyli. Hänen mielestään J.K. Rowlingin kirjoja on tavallaan helpoin kääntää. Puhuttaessa kirjojen erikoisista otuksista hän paljasti, että hänen lempiotuksensa on räiskeperäinen sisulisko. Kapari-Jatta koki, että J.K. Rowling aikoo olla vielä pitkään tuottelias luodessaan lisää elokuvia ja kirjoja taikamaailmaan liittyen.





Haahuilin messuhallissa edestakaisin. Näin ohimennen, kuinka Kjell Westö kirjoitti omistuskirjoituksia kirjoihinsa. Anne Leinonen kertoi kirjastaan Kirjanoita, jonka luin viime kesänä. Hänen mielestään kirjasta huokuu arvostus fyysisiin kirjoihin. Kuljin myös Rosa Liksomin, Aku Louhimiehen, Meik Wiking´n ja Dave Lindholmin ohitse.





Näin Peter Franzenin, jota lukuisat kuvaajat ja haastattelijat piirittivät. Kuulin, kuinka Matti Esko kertoi, että hänet oli kutsuttu laulamaan Kimi Räikkösen juhliin, kun formulakuski oli voittanut maailmanmestaruuden. Juhlat olivat aikamoiset, joten Matti Esko oli vain hyvillään, kun oli liikkeellä omalla autolla ja pääsi yöksi muualle. Kuuntelin lopuksi Pertti Jarlan ja Esko Valtaojan haastattelut. Jarla kertoi, ettei hänen ole tarvinnut sensuroida Fingerpori -sarjakuvaa. Hän oli muutenkin hyvillään miltei olemattomasta sensuurin määrästä nykyajan Suomessa. Jarla mainitsi huumorinsa yltävän natseihin asti. Hän myhäili ihmisille, jotka pyytävät omistuskirjoitukseensa Vileniuksen kuvan. Jarla kertoi, kuinka häntä ei tunnistettu, kun hän saapui messuille. Hän joutui kertomaan nimensä ja vielä tarkentamaan, kumpi nimistä on sukunimi. Jarla letkautti, kuinka hän putosi maan pinnalle. Hän jatkoi, että istuuduttuaan lavan istuimella hänestä tuntui taas, että on sitä tehty kymmenen vuotta töitä. Valtaoja puhui tulevaisuuden ennustamisesta. Hänen mielestään täytyy asettaa esimerkiksi kymmenen vuoden päähän tavoite ja kelata siitä taaksepäin mahdolliset vaiheet, joiden avulla tavoitteeseen on päästy. Valtaoja koki ajattelevansa tulevaisuuden positiivisena.



Huomenna kirjoitan, mitä kaikkea näin kirjamessuilla sunnuntaina 29.10!

torstai 26. lokakuuta 2017

Elan Mastai: All our wrong todays



"But as usual I was wrong."

Mastai, Elan: All our wrong todays
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Kanada
Kustantaja: Penguin Random House
Sivumäärä: 391


Maailma on saavuttanut utopian vuonna 2016. Ihmiset nauttivat huippuunsa viritetyistä keksinnöistä, ajavat lentoautoilla ja matkustavat teleporteilla kuuhun. Kaikki on täydellistä, kunnes Tom Barren tekee elämänsä suurimman virheen päättäessään matkustaa ajassa menneisyyteen, jolloin maailma muuttuu sellaiseksi kuin me sen tiedämme. Hänen ajatuksensa risteilevät kahden vaiheilla. Toisaalta on itsekkäät syyt pysyä uudella polulla mukavamman perheen ja uuden tyttöystävän seurassa, mutta toisaalta on epäitsekkäät syyt palata takaisin menneisyyteen ja pelastaa miljoonat ihmiset, jotka jäivät syntymättä ja jotka menettivät utopiansa.

"This is what I´m talking about. This is the happiness I don´t deserve. Not after what I did. This pleasant family moment is a piece of cork floating in a sea of blood." (s.210)

Tarinan pääpaino on koskettavissa ihmissuhteissa, joissa koetaan menetyksiä, iloa sekä suurta rakkautta. Mieltä kutkuttavat tapahtumat etenevät kiihtyvää tahtia elokuvamaisen vauhdikkaaseen loppuun asti. Tarina muistuttaa joiltain osin kesällä lukemaani Blake Crouchin kirjaa nimeltään Pimeää ainetta. Minusta oli mielenkiintoista saada tietää enemmän tarinan julkkiksesta Lionel Goettreiderista ja pohtia, mitä toisen aikajanan ihmiset sanoisivat, jos saisivat tietää kaiken sen, mitä Tom saa hänestä selville. Tarina saa pohtimaan, mitä meille parhaillaan kerrotaan jollain tavalla ansioituneista henkilöistä ja kuinka paljon tiedoista oikeastaan pitää paikkaansa. Etenkin sellaisen henkilön, josta oikeastaan kukaan ei ole koskaan tiennyt mitään, jolloin ihmisten on täytynyt arvailla ja tulkita tilanteita muilla keinoilla.

"The world was not given to us to control. We´ve deluted ourselves into thinking we can control it. But we can´t! In fact, our attempts to control it are what have brought life on this planet to the brink of extinction." (s.236-237)

Keitä me todella olemme? Onko meissä jokaisessa monia puolia, joista valitsemme parhaat, joiden avulla muokkaamme elämästä sellaisen kuin sen haluamme olevan? Millainen elämän kuuluisi olla? Entä maailman? Kenellä on valta ja oikeus päättää ihmisten tulevaisuudesta?

"I know there is a better version of this world because I lived there and saw its wonders undreamt of. But that doesn´t mean there isn´t much worse version of this world standing in the yard hoping someone leaves the back door unlocked." (s.317)


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Sienna Mercer: Siskoni, vampyyri n:o 1



"Aiotko kertoa minulle salaisuuden?"

Mercer, Sienna : Siskoni, vampyyri n:o1: Vaihtokaupat
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2007
Alkuperäinen nimi: My sister the vampire, book one: Switched
Mistä maasta: Kanada
Suomentanut: Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 206


13-vuotias Olivia muuttaa uudelle paikkakunnalle ja aloittaa opiskelun uudessa koulussa. Hän pääsee heti suosittujen tyttöjen porukkaan, sillä hän on pinkkiin pukeutunut chearleader kuten hekin. Pian Olivia saa huomata, että hän viihtyy toisten selän takana ilkeyksiä puhuvan tyttöporukan sijasta paremmin gootiksi pukeutuneen Ivyn kanssa.

"´Tämä on suosittujen pöytä´, Katie kertoi Olivialle, kun he istuutuivat.
´Me istumme tässä joka päivä´, Allison jatkoi.
´Hienoa.´ Olivia hymyili. Hän pani hiljaa mielessään merkille, että he olivat ainoat pöydässä." (s.26)

Tartuin kirjaan, sillä halusin lukea jotain helppoa Halloween -lukuhaasteeseen. Luin lapsena Pikku vampyyri -kirjoja, joten halusin myös tietää, mitä muita vampyyri aiheisia kirjoja lapsille ja nuorille on kirjoitettu. Sienna Mercerin vampyyrit olivat aika erilaisia tapauksia kuin mihin olen tottunut. Kirjan juoni käsitteli kauhistuttavien tapahtumien sijasta amerikkalaisista teinielokuvista totuttuun tyyliin nuorten ystävyys- ja seurustelusuhteita, uutena oppilaana uuteen kouluun sopeutumista, vaatteita, meikkaamista sekä harrastuksia. Luin joka tapauksessa kirjan mielenkiinnolla läpi, sillä minua kiinnosti, kuinka Olivian ja Ivyn yhteisten suunnitelmien lopulta käy.

"Hän näytti ihan tikkukaramellilta hautausmaalla. Mitä jos hän ei sopeutuisi tänne koskaan?" (s.9)


Halloween -lukuhaaste

http://unelmienaika.blogspot.fi/p/blog-page.html

perjantai 20. lokakuuta 2017

Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani



"Älä lannistu muitten mielipiteistä"

Airisto, Lenita: Elämäni ja isänmaani
Julkaistu: 2017 
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Bazar Kustannus Oy

Sivumäärä: 416

Runsaasti kuvia sisältävä kirja kertoo Lenitan sekä hänen sukulaistensa ja ystäviensä elämää historiallisiin ja poliittisiin tapahtumiin peilaten. Välillä kerronnassa on aikaloikkia. Kirjassa korostetaan, kuinka arvokasta työtä Lenita on tehnyt Suomen kehittämiseksi ja suomalaisen työn näkyvyyden edistämiseksi sekä yritystoimintansa että hyväntekeväisyystyönsä kautta. Hän on levittänyt maailmalle tietoutta Suomesta länsimaisena ja uudenaikaisena valtiona, mikä on edesauttanut kauppakumppanuuksien löytymistä. Lenita on ymmärtänyt tietotaidon omaksumisen, komean ulkonäön ja suhteiden luomisen tärkeyden menestymisen kannalta.

"Yhteistyö Donnerin kanssa sujui erinomaisesti, sillä hän on älyllisesti inspiroiva työtoveri. Donnerilla oli laajat tiedot, eikä hän komeana miehenä pelännyt jäävänsä ruudussa varjoon, päinvastoin." (s.163)

Kirjasta saa mielikuvan, että Lenita on moniulotteinen persoona. Hän elää vapaata ja itsenäistä elämää, johon kuuluvat menneisyys sotainvalideille hyväntekeväisyyttä tekevänä Suomen neitona ja ajankohtaisohjelmien tv-juontajana, bisneksen teko, railakas sinkkuelämä ja omien arvojen puolesta puhuminen. Lenita ihannoi Suomea ja suomalaisuutta sekä ajassa elävää yrittäjyyttä. Hän kannattaa naisten tekemän työn arvostuksen nousua ja toivoisi naisia halveksivien sovinistien olevan katoava luonnonvara. Tekstistä huokuu tavaton ylpeys omista saavutuksista. Lenita pitää suuressa arvossa ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla koskettaneet hänen elämäänsä. Lenitan persoonaa ja esiintymistyyliä on vuosien varrella arvosteltu suuntaan jos toiseenkin. Hän ei ole pidättyväinen nainen, vaan ronskin itsevarma. Lenita on selvästi tarkoituksella omaksunut provosoivan tyylin ilmaista omia mielipiteitään, jotta saisi ne paremmin esille etenkin mediassa. Hän käyttää myös taidokkaasti hyödykseen miesten ja naisten ulkoisia ominaisuuksia. Lenitaa on arvosteltu myös porvarillisista mielipiteistä.

"Oma panokseni herätti keskustelua varsinkin sen vuoksi, että 1980-luvun Suomessa ei naisia päästetty vetämään keskustelua ja väittelemään näin korkean profiilin ajankohtaisohjelmiin." (s.257)

Kirjasta huokuu arvomaailma, jossa kilpailuhenkistä menestystä pidetään itseisarvona ja miljonääriyttä jokaisen järkevän ihmisen päämääränä. Elämää katsotaan vain bisneslasien läpi, ja kannatetaan kulutushysteriaa ja muotin mukaista kauniiksi laittautumista. Ihmisen henkinen hyvinvointi kasvaa materian kautta. Lenitan elämä kuulostaa yhtä aikaa sekä vaivattomalta ja yltäkylläiseltä että rankalta raadannalta ja sisulla eteenpäin menolta. Olisin kaivannut kirjaan lisää konkretiaa ja aitoutta, sillä kokemukset tulevat liian yleismaallisesti esille. Kaikki on pelkkää kiiltävää pintaa, jota kirjan aikakauslehtimäinen ulkoasu kuvaa täydellisesti.

"Ja tässä oma julistukseni: Kaikki maailman vitaalit seniorit ja työtä pelkäämättömät muutosagentit, liittykää yhteen ja taistelkaa ikärasismia ja vähättelyä vastaan! Seniori ilmentää kokemusta, ei vanhuutta." (s. 397)

Historiaan liittyvistä kuvauksista minulle jäi mieleen, että kaikki yli 15-vuotiaat olivat sodan jälkeen työvelvollisia. Hämmentävää oli lukea taustoista, jotka vaikuttivat Lotta Svärd -järjestön lakkauttamiseen ja halventamiseen sekä sotaveteraanien paheksumiseen ja muutenkin suomalaisten syyttämiseen sotaan lähdöstä. Kirjassa väitetään, että koulussa opetettiin vääristeltyä historiaa sekä muunneltua totuutta, mikä oli propagandaa vasemmiston taholta. Mieleenpainuva asia oli myös tv-työ. Suomessa oli alun perin vain 20 television omistajaa, joille soitettiin aina, kun televisiosta tuli ohjelmaa. 70-luvun tv-ohjelmat kärsivät sensuroinnista ja olivat sisällöltään poliittisesti korrekteja.

"Naiskauneus ja iloinen musiikki yhdisti kaikki miehet yli puoluerajojen." (s.128)

Piti Lenitan persoonasta ja mielipiteistä tai ei niin yksi asia on ainakin varmaa: Lenita Airisto on toteuttanut oman unelmansa.


Helmet lukuhaaste 2017: 39. Ikääntymisestä kertova kirja

100 suomalaista kirjaa: 33/100

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kirsi Kunnas: Kaunis hallayö



"Kirkkaan yksinolon siivillä"

Kunnas, Kirsi: Kaunis hallayö
Julkaistu: 1984, 2.painos
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY

Sivumäärä: 75

Kaunis hallayö on sekä nimeltään että kanneltaan kaunis. Luin kirjan runohaastetta ja Helmet lukuhaastetta ajatellen. Tein saman virheen kuin viime kerralla runokirjaa lukiessani ja luin runot melkein yhteen putkeen. Minusta tuntuu siltä, että runojen merkitystä olisi pitänyt jäädä mietiskelemään hieman enemmän. Ehkä nopea lukeminen johtui suorittamisen tunteesta sekä runojen alakuloisuudesta. Minulle kirjasta välittyi haikea ja surullinen tunnelma. Voisin kuvailla runojen sisältävän suomalaista melankolista mielenmaisemaa maalaisympäristössä. Runojen aiheista mieleen painuivat luonto, koti ja yksinäisyys.

"Askeleet kuin kyyneleet" (s.35)

"Niin harvaa ainetta
että tähdet lävitseni lentävät" (s.68)


Helmet lukuhaaste 2017: 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis

100 suomalaista kirjaa: 32/100

Viini lasissa kuin veistos -runohaaste

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Voita lippu Helsingin kirjamessuille 2017!



Helsingin Kirjamessut järjestetään torstaista sunnuntaihin 26.-29.10.2017 Messukeskuksessa Helsingissä. Tapahtuma on avoinna torstaista lauantaihin kello 10-20 sekä sunnuntaina kello 10-18. Sain messuille bloggaajapassin ja lisäksi kaksi lippua arvottavaksi blogini lukijoiden kesken!

Arvon kahdelle blogini lukijalle yhden lipun Helsingin kirjamessuille. Lipun arvo on 16 euroa. Se oikeuttaa kertakäyntiin messuilla. Samalla lipulla voi osallistua myös Viini ja ruoka 2017 messuille.

Vastaa kysymyksiin tässä postauksessa olevaan kommenttikenttään niin olet mukana arvonnassa:
1. Nimi tai nimimerkki?
2. Sähköpostiosoite?
3. Mitä kautta seuraat Unelmien aika -blogia (blogger, twitter, instagram, bloglovin, facebook)?
4. Mitä odotat kirjamessuilta?

Arvonta sulkeutuu sunnuntaina 22.10.2017 kello 12.00. Arvon sen jälkeen kaksi voittajaa ja lähetän kummallekin sähköisen lipun kirjamessuille.

Onnea arvontaan!



Lue lisää:
Kirjamessut Facebookissa, twitterissä @KirjamessutHKI ja instagramissa #kirjamessut #kirjanrakastaja