Yksinäinen ihminen elää arkeaan kotitöitä tehden, asunnossaan haahuillen ja yhdelle henkilölle ateriaa valmistaen. Ajatukset pyörivät ympyrää.
"mutta rypyt vain leviävät
vaatteesta kohti sormenpäitä" (s.11)
Yksinäisyys on irrallisuutta, jumiutumista, kaipuuta ja pysähtyneisyyttä. Pitkittyessään masentuneisuutta, sulkeutuneisuutta ja arkuutta sallia ihmisten tulla lähelle. Häpeää. Yksinäisyys on sitä, kun ei koskaan kuule itseään kutsuttavan nimeltä.
"teatterin tyhjyydessä
tuoleja sylikkäin" (s.59)
Lainasin runokirjan kirjastosta kirjailijan vinkattua minulle kirjaansa. Kirja on vahva ja yllättävä. Runot ovat oivaltavia ja helposti lähestyttäviä. Kannen yksivärinen sininen kuvastaa kirjan tunnelmaa ja sisältöä. Kirja katoaa huomaamattomana muiden kirjojen joukkoon. Sen löytää vain, jos se kutsuu luokseen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!