Unelmien aika

Millainen naisen tulee olla? Mistä nainen voi tietää, miten tulisi elää? Mistä hän saisi esikuvia? Mia Kankimäen ajattelemat yönaiset lähtivät etsimään itseään ja tutkimaan maailmaa estelyistä huolimatta. He matkustivat, vaikka sen ei katsottu olevan heille soveliasta. Heidän olisi kuulunut olla säädyllisiä, kuuliaisia, siveitä, vaatimattomia, velvollisuudentuntoisia ja tunnollisia. Heidän ei sopinut olla uteliaita. Heidän kuului pitää huolta lapsista, hoitaa sukulaisia ja tehdä hyväntekeväisyyttä. Naiset saivat viimeisen sysäyksen matkalle lähtöön joko seuraamalla aviomiestään tai kertomalla tekevänsä lähetystyötä, hoitavansa terveyttään, suorittavansa tieteellistä tutkimusta tai kirjoittavansa matkakirjoja. He harjoittivat pääasiassa henkistä tutkimusmatkailua ja kirjoittivat päivän tapahtumat muistiin. Matkalla he saivat kokea olevansa vapaita, kun taas kotona he olivat aviomiehensä holhottavana. Kotimaassa ei arvostettu naisten tekemää tutkimusta eikä kirjoja ollut sopivaa julkai

Minna Eväsoja kertoo elämästään Japanissa, jossa hän oli opiskelemassa. Kirjasta välittyy kuva naisesta, joka elää elämäänsä uhkarohkeasti ja suhtautuu suurella kärsivällisyydellä ja kunnioituksella japanilaista kulttuuria kohtaan. Hänellä on toki myös kapinallinen pilke silmäkulmassa. Japani tulee esille kiehtovana, outona, kauniina ja riettaana. Kirjaa lukiessa saattaa kokea kulttuurishokin, jos ei tiedä ennestään mitään japanilaisesta kulttuurista. Kaikki on siellä niin erilaista. En voisi kuvitella asuvani vuokra-asunnossa, jonka emäntä tupsahtaisi varoittamatta kylään ja toisi minulle herkkuja. Puhumattakaan siitä, että hän hoitaisi minua, kun olisin flunssainen. Japanilaiset yleensä välttelevät sairaita. Sairaus on tabu, joten siitä ei saa puhua. Japanissa ei ole apteekkia tai terveyskeskusta. Lääkkeitä saa kaupasta ja lääkärin voi tavata muualla. Flunssa ei ole syy poissaoloon töistä tai koulusta. Silloin japanilaiset asettelevat kasvoilleen suojuksen. Niistäminen julkisesti

Eve Hietamiehen Hammaskeiju päättää Antti ja Paavo Pasasen tarinan. Paavo tepastelee ensimmäiselle luokalle. Hän oppii uusia asioita, kuuntelee iltasatuna Risto Räppääjää ja saa hoidettavakseen suloisen gerbiilin. Antti-isä sen sijaan taantuu. Hän kyselee edelleen apua joko googlesta tai naapureilta ja hermoilee poikansa selviytymistä. Hän elää kokoaikaisessa kiireessä eikä enää muistakaan mitään - paitsi tsekata kaverinsa Nellin takamus ja pitää huolen äidin hautajaismuistosta, missä hän pidätteli itkua, jotta ei olisi ´parkunut kuin joku tyttö´. Antti on ihan loppu. Antilla on koko ajan paniikki päällä. Hänen mielestään Paavolle asetetaan liian suuria vaatimuksia. Hän kokee, että lasten on osattava asioita itse jo liian varhain. Paavo osoittaakin Antin ajatukset todeksi useaan otteeseen kuten mennessään pyjama päällä kouluun. Opettaja yrittää vakuutella, että Antti toimii ihan oikein ja että hänen ei tule muistella omia kouluvuosiaan, sillä koulu on muuttunut niistä ajoista. Antti

Iranin vallankumousta Ruotsiin paennut Nahid saa tietää sairastavansa syöpää. Hän tuntee katkeran pistoksen sydämessään selviydyttyään pahimmasta vain kuollakseen turvassa. Nahid muistelee kulunutta elämäänsä yksinäisyyttä tuntien. Hän ajattelee työntäyteistä lapsuuttaan ja yliopistoon pääsyä. Hän hymähtelee muistoille itsestään lyhyessä hameessa ja korkokengät jalassa sekä pää täynnä lapsellisia ajatuksia vapaudesta. Hän ei halunnut kenenkään vaimoksi, sillä hän ei halunnut kuulua kenellekään tai hoitaa muita. Sen sijaan Nahid osallistui mielenosoituksiin ja jakoi lehtisiä. Hän luuli olevansa kuolematon, kunnes joutui tulituksen kohteeksi ja kuulusteltavaksi. Kirjassa käsitellään etenkin äitien ja tyttärien suhdetta toisiinsa. Nahid ajattelee omaa äitiään, joka ei pitänyt hänen paostaan. Loppuelämän viettäminen piilossa ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Nahid tuntee, ettei itse olisi koskaan halunnut olla äiti. Äitinä oleminen inhottaa häntä. Nahid katuu lapsen hankkimista, mutta tois

16-vuotiaat Grace ja Tippi menevät ensimmäistä kertaa lukioon. He joutuvat kohtaamaan muiden teinien arvostelevat katseet. Tilanteen haastavuutta lisää tyttöjen ulkoinen olemus, sillä he ovat siamilaiset kaksoset. Grace ja Tippi ovat sinnikkäitä tapauksia. He ovat tottuneet siihen, että he herättävät muissa ihmisissä pelkoa, hämmennystä ja kauhua. He joutuvat sietämään alituista kysymysten tulvaa, sillä ihmiset ovat uteliaita kuulemaan heidän elämästään. Moni säälii heitä ja pitää heidän kohtaloaan tragediana. He itse ovat toista mieltä. Kirja kertoo tarinan siitä, millaista on olla kaksi yhdessä kehossa. Siamilaisten kaksosten täytyy ajatella elämäänsä yhtenä, sillä heidän on tehtävä yhtä aikaa samoja asioita ja kouluttauduttava samaan ammattiin. Heistä kertyy paljon kuluja muun muassa psykologikäyntien ja erikoisvalmisteisten vaatteiden vuoksi. Siamilaiset kaksoset joutuvat pohtimaan seurustelemista ja muita arkielämän valintoja aivan eri tasolla kuin muut. Teini-ikäiset Grace ja T

Vaarallisen kaunis näyttelijätär Arlene Marshall sekoittaa hotellivieraiden elämän. Hän saa miehet ajattelemaan petollisia ajatuksia ja naiset luomaan paheksuvia katseita. Hercule Poirot aavistaa varjon laskeutuneen auringossa kylpevän lomahotellin ylle. Arlenen salarakas Patrick Redfern ja vanhapiika Emily Brewster löytävätkin pian ruumiin. Arlene Marshall on murhattu. Hercule Poirotin lomamatka muuttuu työntäyteiseksi, kun hän selvittää murhaajan henkilöllisyyttä. Hän kerää eriskummallisia johtolankoja ja muovaa niiden avulla vakuuttavan kokonaisuuden. Ikkunasta heitetty lasipullo, rannalta löytyneet sakset ja vesi, jota kukaan ei tunnusta laskeneensa kylpyammeeseen, johdattavat syyllisen luokse. Onko murhaaja Arlenen aviomies kapteeni Kenneth Marshall, joka on saanut tietää vaimonsa uskottomuudesta? Mitkä ovat salarakkaan Patrick Redfernin motiivit? Onko kenties Patrickin vaimo Christine saanut kuulla suhteesta ja päättänyt tehdä asialle jotain? Miten Linda suhtautuu petolliseen ä

"Siinä samassa maailma räjähti hopeiseksi." Garber, Stephanie: Valenda Kirjasarja: Caraval, osa 2 Muut osat: Osa 1 Julkaistu: 2018 Alkuperäinen julkaisu: 2018 Alkuperäinen nimi: Legendary Mistä maasta: Yhdysvallat Suomentanut: Kaisa Kattelus Kustantaja: WSOY Sivumäärä: 374 Tella matkustaa laivalla kohti Valendaa, myyttistä Alcaran kaupunkia, jossa keisarinna Elantine viettäisi pian 75-vuotispäiviään. Hän aikoo osallistua keisarinnan kunniaksi järjestettävään Caravaliin, sillä hänen on saatava selville Legendin oikea nimi ja löydettävä sen avulla kadonnut äitinsä. Peli käynnistyy Idyllvillin linnassa Kohtalokkaissa kutsuissa, joissa Tella saa kuulla, että Caraval onkin tällä kertaa täyttä totta, sillä Kohtalot pyrkivät vapautumaan vankilastaan. Pelin voittajan on löydettävä esine, joka tuhoaa Kohtalot ja pelastaa maailman. "Onnettoman rakkauden ja korjaamattomien erehdysten symboli, joka täytti Tellan yhtä aikaa pelolla ja kalmaisella lumolla." (s.36) Tella

Johanna saa jo hääpäivänään kuulla, että on mennyt naimisiin huonon miehen kanssa. Hänellä ei ole paluuta entiseen, sillä hän on papin edessä vannonut pysyvänsä puolisonsa rinnalla ja tottelevansa häntä. Nainen on miehelle annettu. Nainen on miestä varten. Vaikka hän olisi alkoholisti, vieraissa käyvä ja roisto, joka vie vaimonsa kovalla työllä ansaitseman viimeisenkin kolikon ja ajaa lapsensa nälkäkuoleman partaalle. Miehet eivät lapsia hoida. Miehet eivät välitä kenestäkään. Lapset joutaa vaikka kerjuulle. Naiset saavat kärsiä, kun miehet ilakoivat huolettomina. Vailla vastuuta. Kuuntelin koko näytelmän yhdellä kertaa. Se oli erittäin raskasta kuunneltavaa. Näytelmän mieskuva oli ahdistava ja vihaa nostattava. Naiset taas olivat alistuneita ja selkärangattomia, kun eivät muuta voineet, sillä uskonnolliset käsitykset ja laki olivat heitä vastaan. Ihmisten elämä pyöri pelkästään köyhyyden ja viinan ympärillä. Kukaan ei välittänyt lähimmäisestään. Kaiken kaikkiaan ankea ja radikaali k

"Just a little bit of magic" Webb, Holly: The Girl of Glass Julkaistu: 2017 Mistä maasta: Iso-Britannia Kustantaja: The Watts Publishing Group Sivumäärä: 234 Mariana elää yhdessä isänsä, äitipuolensa ja siskopuolensa Elizan kanssa. Marianan isä on taitava lasintekijä, joka luo maagisia esineitä taikuuden avulla. Hän ei hyväksy tytärtään oppilaakseen, sillä hänen mielestään tyttöjen ei ole soveliasta olla lasintekijöitä. Hän on sitä mieltä, että naisten tehtävänä on mennä naimisiin ja saada lapsia. Mariana haluaisi saada opetusta, sillä hän tuntee taikuuden sisällään. Arkena isä tekee töitä, äitipuoli yrittää etsiä parannuskeinoa tyttärensä Elizan vakavaan sairauteen ja Mariana hoitaa askareitaan. Perheen elämä järkkyy, kun Eliza yllättäin kuolee. Marianan äitipuoli vajoaa surun syövereihin. Hänen isänsä yrittää ratkaista tilanteen vangitsemalla Elizan viimeisen henkäyksen ja siirtämällä sen lasinuken sisälle. Nukke on aivan Elizan näköinen. Mariana ei tiedä, kuinka hänen t

Maresi elää naisille tarkoitetussa, saarella sijaitsevassa luostarissa. Hän opiskelee uusia taitoja tähtitieteestä rakennustaitoon ja laskutaidosta historiaan, osallistuu uskonnollisiin menoihin ja lukee kirjoja aarrekammioksi nimeämässään paikassa. Hän suorittaa myös erilaisia arkiaskareita. Naisten päivät koostuvat toistuvista rutiineista alkaen aamuisesta aurinkotervehdyksestä ja päättyen iltaseen. Heillä jokaisella on ollut oma syynsä saapua luostariin. Maresi muistaa oman perheensä köyhyyden ja nälänhädän. Hän oppii luostarissa tiedon voimasta, luonnon kiertokulusta, itseensä luottamisesta ja empatiakyvystä. Hän ymmärtää, että hän ei voi jäädä paikoilleen, sillä tieto kuuluu kaikille. Maresi haaveilee, että voisi opettaa taitonsa kotikylälleen, jotta ihmisten elämä helpottuisi. Eräänä päivänä luostariin saapuu Jai niminen tyttö, joka pakenee murhanhimoista isäänsä ja asettaa saaren naiset vaaraan. Jain maailmassa miehet ovat pahoja. He ovat rikollisia, väkivallantekijöitä, tap