Snoop musiikkisovellusta pyörittävän yhtiön johto ja tärkeimmät työntekijät kokoontuvat keskustelemaan tulevaisuuden näkymistä ranskalaiselle alppimajalle. Ylellinen laskettelusta, courmet-aterioista ja kokouksista koostuva ajanvietto keskeytyy myrskyyn ja lumivyöryyn. Funikulaari on poikki, puhelimet ovat mykkiä ja ensimmäinen henkilö joukosta katoaa.
"Enhän minä ollut sellainen. En minä ollut sellainen, jolle tapahtuu kauheita asioita. Kauheita tapahtuu muille ihmisille, muille perheille." (s.259)
Kirjassa pohditaan, millaista on olla etuoikeutettu. Miltä tuntuu olla huomaamaton? Entä nähty? Kirjassa vilahtaa muutamia ajatuksia Me Too -ilmiöstä. Miltä miehen ja naisen rooli yhtiöissä näyttää? Kenellä on vastuu kanssaihmisten hyvinvoinnista?
"Tässä sitä siis ollaan. Miksi minä olen aina se tyyppi, josta muiden hupi riippuu ja jonka täytyy tehdä päätös?" (s.101)
Kirjassa on kaksi kertojaa. Toinen on taitava asiakaspalvelija Erin, joka työskentelee alppimajalla, ja toinen on sosiaalisesti ahdistunut Liz, joka osallistuu yhtiön retkelle entisen työntekijän asemassa. Suljetun paikan mysteeri on varsinkin loppua kohden erittäin jännittävä. Sivut kääntyvät nopeaan tahtiin. Loppuratkaisu on ehkä vähän liian dramaattinen, minkä jälkeen tarina vielä jatkuu saaden laimean ja teennäisen lopun.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!