Kohti uutta vuotta 2024!

Kiitos kuluneesta vuodesta 2023!

Luetut kirjat

Luin vuoden aikana 88 kirjaa. Edellisinä vuosina olen lukenut 86, 86, 48, 64, 57, 73 ja 75 kirjaa. Paras lukemani kirja oli Tommi Kinnusen 'Ei kertonut katuvansa' ja Yoko Ogawan 'Muistipoliisi'.

Täyttä laukkaa -lukuhaaste

Osallistuin @suskilukee instagramissa (# täyttälaukkaalukuhaaste) järjestämään lukuhaasteeseen. Tarkoituksena oli lukea hevosiin liittyviä kirjoja yhdeksään eri haastekohtaan, joista oli muodostettu bingoruudukko. Luin haasteeseen yhdeksän hevoskirjaa.

Hengelliset kirjat

Luin neljätoista tietokirjaa uushengellisyyteen liittyen. Kirjojen aiheina olivat astrologia, tarot-tulkinta, suomalainen kansanusko, taruolennot, kansanperinteen eläintarinat, kummitukset, esoteerisuus, okkultismi, yliluonnolliset kokemukset, salaliittoteoriat, spiritismi, magian historia ja nykynoituus. Tavoitteenani oli oppia, mihin osa nykyihmisistä uskoo. Aion jatkaa tutkimusretkeäni hengellisyyden parissa myös seuraavana vuonna, sillä haluan oppia itselleni uusia asioita.

Kirjaharrastajat

Perustin instagramiin keskusteluryhmän pääkaupunkiseudun kirjaharrastajille. Olemme järjestäneet säännöllisesti tapaamisia.

Löysin instagramin kautta Silent Book Clubin, jonka ideana on kokoontua kerran kuussa ja lukea tunti ihan hiljaa kukin omaa kirjaa, minkä jälkeen voi halutessaan jäädä keskustelemaan.

Liityin lukupiiriin, joka kokoontuu noin joka toinen kuukausi keskustelemaan valitusta kirjasta mocktailien äärellä. Luin siihen viisi kirjaa.

Ajatukset kohti uutta vuotta

Haluaisin lukea muutaman kotimaisen klassikon ja kirjoja maailmalta. Tykkään lukea kirjoja vuodenaikoihin liittyen. Kirjaston lukituissa varauksissa ja omassa kirjahyllyssä on monta kiinnostavaa kirjaa. Tykkään lukea kirjoja monipuolisesti. Kenties innostun jostain uudesta lukuhaasteesta. Rakastan tutustua minulle tuntemattomiin aihealueisiin. Haluaisin myös keksiä jotain uutta instagram-tililleni.

Hyvää uutta vuotta 2024!

Liina Putkonen: Monen mutkan tonttumatka

11-vuotias Pyry kohtaa kahvilassa tonttulas Tuiskun ja matkaa hänen kanssaan Tonttuakatemiaan Tonttujen tasavaltaan. Heidän välilleen syntyy tiivis ja rehellinen ystävyys, johon kuuluu koko elämä nauruineen ja riitelyineen. Revontuulen ratsastajat -kirjasarja on alkanut.

"Ei outo ole huono asia, vaan hauskaa." (s.44) 

Lapsille ja nuorille suunnatun jouluisen seikkailun aiheina ovat ystävyys, tunteiden kirjo ja tasapainoinen mieli. Pyry kohtaa kiusaamista, sietää vanhempiensa riitelyä ja oppii itsestään uusia asioita. Polku johdattaa kermavaahtokaakaon ja makeiden lettupinojen ääreltä Sirpalesuon läpi Kalmankurun pohjalle. Elämään kuuluvat taianomaisten tonttujen lisäksi Menneenmöröt ja Tulevantuhot. Kaikki kokemukset hersyvän iloisista musertavan surullisiin. Pyryn ei onneksi tarvitse kokea kaikkea yksin, sillä sekä aikuiset että ikätoverit ovat hänen tukenaan.

"Lasten ei kuulu murehtia liian isoja murheita." (s.365)

Kirjassa on 24 lukua, joten se toimii joulukalenterikirjana. Liina Putkosen teksti on sopivan toisteista nuorta lukijaa tai kuuntelijaa ajatellen. Maailma tulee hyvin tutuksi. Tykästyin eniten taianomaisiin Nora Surojegin mustavalkokuvitus on taianomaista ja mielikuvitusta rikastuttavaa. Kirjan tarinassa on samankaltaisuutta Harry Potter -kirjoihin. Taikakoululaiset, tontessorit jättikokoisesta koirahahmoiseen, suojaolennot, viestejä tuovat tietotintit, taikaesineet, hyvän mielen tuova herkku ja muistojen irrottaminen. Lopputeksteissä kiitetään J.K. Rowlingia kirjoista, jotka Putkonen on kokenut nuorena turvakseen ja ystävikseen.

Sarah Morgan: Kenties tänä jouluna

Brenna Daniels opettaa hiihtoa ja potee sydänsuruja. Entinen pujottelija Tyler O'Neil on hänen lapsuudenystävänsä, joten hän ei uskalla pilata hyviä välejä paljastamalla omia todellisia tunteitaan. Tylerilla on menneisyys naistenmiehenä ja sydäntenmurskaajana. Nyt hän yrittää olla Jessille paras isä. Lunta sataa juuri ennen joulua ja Snow Crystal -lomakeskus varataan täyteen. Brennan on pakko muuttaa asumaan Tylerin luokse. Voisiko unelma parisuhteesta viimein toteutua?

"'Mutta entä mitä Tyler tuntee Brennaa kohtaan? Brenna ei ole hänen tavanomaista tyyppiään. Ei yhtään niin kuin ne muut." (s.146)

Tarina on jouluinen, talvinen, romanttinen ja lapsiperhekeskeinen. Brenna ja Tyler kiertävät toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa. Jess fanittaa Brennaa hypoteettisena äitiehdokkaana ja kipuilee biologisen äitinsä tunnekylmyyttä. Tarina on turvallisen ennalta-arvattava.

"Jos hän jatkaisi samaa rataa, hän kuolisi vanhana ja näivettyneenä ja katuisi hukkaan heittämiään tilaisuuksia ja tekemättä jättämiään asioita." (s.233)

Snow Crystalin väki rakastaa rakkaustarinoita. Siellä kuuluu sipinää, supinaa ja kuisketta. Koko tuttavapiiri on valmis panostamaan Brennan ja Tylerin parisuhteen sinetöimiseen. Suosittelen kirjaa Hallmark elokuvien faneille.

"Läheisesi ovat ainoita ihmisiä, joilla on väliä, ja kaikkein tärkein olet sinä itse. Kunhan vain teet kuten sinusta itsestäsi tuntuu oikealta etkä satuta muita, sinulla ei ole mielestäni mitään syytä huoleen." (s.127)

Agatha Christie: Seikkaileva jälkiruoka

Agatha Christie esittelee kirjansa itse alkusanoissaan. Hän muistelee jouluja lankonsa perheen luona Pohjois-Englannissa. Siellä jouluun kuuluivat joulusukat, kirkossa käynti, jouluillallinen, lahjojen jako ja joulukuusen kynttilöiden sytyttäminen. Alkusanojen lopuksi toivotetaan onnellista joulua.

"Kyllä on ihanaa olla yksitoistavuotias ja ahne!" (s.8)

Hercule Poirot tähdittää kertomuksia 'Seikkaileva jälkiruoka', 'Espanjalaisen kirstun arvoitus', 'Rakkina toisen jaloissa' ja 'Uni'. Neiti Marple ratkaisee tapauksen tarinassa 'Greenshawin hassahdus'. Mielestäni vetävin kertomus on ehdottomasti 'Seikkaileva jälkiruoka'. Hercule Poirot juhlii ulkomaalaisena perinteistä englantilaista joulua ja tutkii samalla jalokivivarkautta.

"Älä syö yhtikäs luumuvanukasta. Yksi kun toivoo sulle hyvää." (s.39)

'Espanjalaisen kirstun arvoitus' on tapaus, jossa mies löydetään murhattuna kirstusta. Edellisenä iltana talossa on pidetty illanviettoa. 'Rakkina toisen jaloissa' kertoo sir Reuben Astwellin murhasta. Hercule Poirot pyrkii selvittämään jokaisen paikalla olleen liikkeet talossa. 'Uni' on tarina miljonääri Benedict Farleysta, joka kertoo Hercule Poirotille näkevänsä joka yö unta itsemurhan tekemisestä. Ei aikaakaan kun mies löydetään tapettuna oman käden kautta. Hercule Poirot tutkii tapausta murhana. 'Greenshawin hassahdus' on tapaus, jossa nainen murhataan jousipyssyllä ampuen. Neiti Marple ratkaisee lopulta tapauksen.

"Toisessa kerroksessa hovimestari koputti ovelle." (s.217)

Suosittelen kirjan lukemista joulukuusen valojen loisteessa kuumaa juomaa siemaillen ja suklaata napostellen. Luettavana on leppoisia vanhan ajan jännitystarinoita, jotka pitävät pyhäpäivinä otteessaan, vaikka eivät ole kovinkaan mieleenpainuvia.

Alexandra Benedict: Joulun murhapeli

Lily Armitage palaa Endgamen sukukartanoon saadakseen selville äitinsä murhaajan. Hän on elänyt kuluneet 21 vuotta kuin unessa. Kartanolla odottaa vuosittainen joulupeli, jonka palkintona on tänä vuonna kartanon omistajuus. Sukulaiset ratkovat arvoituksia ilman puhelimia ja lumimyrskyn saartamina. Kunnes tapahtuu taas murha.

"Koko talo oli kuin monikerroksinen hauta." (s.164)

Kirjassa pohditaan äiti-tytär-suhdetta, raskautta, adoptiota, syrjintää, biseksuaalisuutta ja traumoja. Vakavista aiheista ja tapahtumista huolimatta kirjan henkilöt käyttäytyvät tunteettomasti. He ovat yksiulotteisia ja epäuskottavia. Teksti on tönkköä koruilua, turhaa sanahelinää, ärsyttävää toistoa ja epäsopivaa keveyttä. Kirjassa ei ole aitoa jännitystä nimeksikään. Täytyy todeta, että en pitänyt kirjasta. Lukeminen olisi pitänyt jättää kesken jo heti alussa, kun kartanon korni nimi Endgame tulee ilmi. En ole varma, onko kirjan tarkoitus olla tragedia, komedia vai farssi. Vai ihan vain floppi.

"Ikään kuin hän ei oikeastaan olisi paikalla, pelkkä lumienkelin painauma hangessa, nietoksen nielemä." (s.109)

Lukija pääsee kirjan henkilöiden tapaan etsimään kirjasta anagrammeja ja kaksitoista murhamysteerikirjan nimeä. Itse en viitsinyt vaivautua. Kirjasta löytyy myös sukupuu ja yksinkertainen pohjapiirros. Sanaristikon vastauksen ensimmäinen twiittaaja saa kirjailijan itse ompeleman joulukranssin palkinnoksi. Aika turha maininta käännöksessä, sillä eiköhän palkinto ole jo ajat sitten annettu. Kirjassa on liian paljon kaikkea, mikä tekee siitä sekavan tuntuisen.

"Aikuiseksi kasvaminen oli yhtä pitkää Arvaa kuka? -peliä. Yksi kerrallaan kaatuu, kunnes jäljellä on enää viimeinen." (s.73)

Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Kaksi tätiä nimeltä Veera

Esteri ja Viljami viettävät yhden yön Raita-Veeran luona ja toisen yön Pallo-Veeran luona, sillä äiti ja isä tarvitsevat omaa aikaa ja hermolomaa. Lapset pakkaavat leluja mukaan, sillä niitä ei tätien luota löydy, sillä tädit ovat lapsettomia. Tädeillä on omat tärkeät asiansa, mitä he tekevät elämässään.

"Kaikki aikuiset eivät halua tulla äideiksi tai isiksi, Raita-Veera sanoi."

Lapset oppivat, kuinka lasten saaminen on joko oma valinta tai täyttymätön toive. He näkevät eri tapoja asua ja elää. Tädit tykkäävät lapsettomuudestaan huolimatta ja omalla ainutlaatuisella tavallaan tädin roolistaan.

"Miten mukavaa, että kaikilla meillä on oma paikka tässä maisemassa, Viljami pohdiskeli."

Kirjan tarina on lempeän opettavainen. Siitä välittyy rakkaus ja yhteisöllisyys. Tarina herättää pienessä lukijassa tai kuuntelijassa varmasti ajatuksia. Kirjan kuvitus on värikästä ja hauskaa.