Laura Honkasalo kirjoittaa keski-ikäisen naisen ajatuksia elämästä. Hetkestä, jolloin huomaa peilikuvan muuttuneen. Huolesta, joka aiheutuu murehtiessa työelämässä pärjäämistä. Taitekohdasta, jolloin on viimeistään aika tehdä elämää mullistavia muutoksia. Hämmennyksestä, kun vertailee itseään median luomaan kuvaan keski-ikäisestä naisesta. Tilanteesta, jossa tuntee jälleen kerran olevansa vanhanaikainen.
Keski-ikäinen nainen elää kirjan mukaan elämänvaihetta, jossa hän joutuu viimeistään ymmärtämään elämän rajallisuuden. Omat vanhemmat vanhenevat, ja oma keho on muutoksessa. Saattaa tulla terveysongelmia, vaihdevuosioireita, aivosumua ja uniongelmia. Vanheneva keho luo ulkonäköpaineita. Vanheneminen yhdistyy sairauteen, jota tulee ehkäistä. Kauneus taas yhdistyy nuoruuteen. lhmiset elävät illuusiossa, että vanhenemiseen ja nuoruuden (eli kauneuden) säilyttämiseen voi itse vaikuttaa panostamalla kalliisiin tuotteisiin. Keski-ikäinen nainen huomaa joutuvansa kilpailemaan toisia naisia vastaan ja kohtaamaan ikäsyrjintää.
Laura Honkasalo pohtii keski-ikäisen naisen seksuaalisuutta, parisuhdetta ja perhe-elämää. Seksuaalisuus on kaikkialla esillä. Kaikkialla oletetaan, että kaikki keski-ikäiset naiset ovat parisuhteessa. Avioeron kohdanneet naiset ovat puumia, ja heidän entiset miehensä aloittavat lapsiperhearjen alusta nuoremman naisen kanssa elääkseen ikuisen elämän illuusiossa. Honkasalo nostaa esille muistoja lapsuuden ajan sovinistisesta kulttuurista. Aikuiset eivät puuttuneet siihen, miten aikuiset miehet puhuivat ja koskettelivat nuoria. Sen sijaan he osallistuivat itse häpäisyyn. Elokuvat, tv-sarjat ja laulut olivat irstaita. Naisia pilkattiin esimerkiksi blondivitseillä. Koulussa opetettiin miesten kehon osista seikkaperäisesti, mutta naisen kehosta vaiettiin.
Huomaan pitäväni Honkasalon kirjaa loppujen lopuksi aika synkkäsävyisenä. Keski-ikäisen naisen elämä esittäytyy negatiivisen kautta. En loppujen lopuksi samaistu tekstiin tai sen oletettuun hauskuuteen tai vertaistuellisuuteen. Kirjan lukeminen itsessään oli ihan kiinnostava kokemus, mutta myöhemmin kirjan jättämää jälkeä on määrittänyt lähinnä suru, ärtymys ja epäusko. Kaipaan kovasti kirjoja, joissa esitettäisiin monipuolisempia kuvauksia erilaisissa elämäntilanteissa olevista keski-ikäisistä naisista, jotka ajattelevat elämästä ja elämänkaaresta monimuotoisemmin. Haluaisin lukea uusia, raikkaita ajatuksia, en ummehtuneita ennakkoluuloja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!