lauantai 31. lokakuuta 2015

Agatha Christie: Lordin kuolema



"Ystävälliset, hymyilevät kasvot olivat muuttuneet, huulet olivat vetäytyneet pois hampaiden edestä julmaan irvistykseen, silmät hehkuivat melkeinpä mielipuolista raivoa."

Christie, Agatha: Lordin kuolema
Julkaistu: 2001
Alkuperäinen julkaisu: 1953
Alkuperäinen nimi: Lord Edgware Dies 
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Eila Pennanen
Sivumäärä: 314

Hercule Poirot ja kapteeni Hastings ovat Lontoossa pidetyssä teatterinäytännössä. Paikalla on myös näyttelijätär Jane Wilkinson, joka pyytää Poirotin apua saadakseen eron miehestään lordi Edgwaresta. Poirot ja Hastings tapaavat lordin, mutta seuraavana aamuna saapuu uutinen hänen kuolemastaan.

Kirjan kertojana toimii kapteeni Hastings, joka välillä kuvaa, kuinka lämmin ja sydämellinen suhde hänen ja Poirotin välillä vallitsee. Poirot myös rakastaa piikitellä Hastingsia ja laskea leikkiä miehen älyn tasosta. Kirjassa toistetaan, kuinka tärkeä hahmo Hastings on Poirotin elämässä ja tapausten loppuun saattamisessa. Kerrontatyyli on hyvin nostalgisoiva, sillä Poirot ja hänen omalaatuiset pienet tapansa halutaan asettaa jalustalle. Häntä pidetään nokkelampana kuin esimerkiksi komisario Jappia. Kirjassa myös mainitaan ohimennen ja täysin turhaan jokin Poirotin menneisyyden tutkimus sitä sen enempää avaamatta. Mielestäni tällainen on täysin turhaa. Oletan, että sillä halutaan vain mainostaa, että hahmo esiintyy muissakin kirjoissa.

Kiinnitin huomiota hahmojen kuvaukseen, sillä ne olivat hyvin kliseisiä ja karrikoituja. Näyttelijättäret kuvattiin itserakkaina tyhjäpäinä, amerikkalaiset helposti gangsterien apuun kääntyvinä, pariisilaiset yhden illan juttuja harrastavina sekä rikkaat miehet neekereitä halveksivina. Oletan, että Agatha Christien kirjoittaessa kirjaa 50-luvulla, eri maiden ihmiset koettiin eksoottisina ja heidät oli tapana kuvata tietyllä tavalla. Hahmoille on lisäksi tärkeää käyttäytyä hyvin. He eivät missään nimessä saa näyttää liikaa tunteita, vaan heidän käytöksensä on oltava maltillista. Kiinnitin myös huomiota hahmojen erikoisiin vierailuaikoihin toistensa luona. He nimittäin lähtivät usein kyläilemään ilta yhdeksän jälkeen.

Mielestäni kirja oli taidokkaasti rakennettu. En osannut ollenkaan päätellä murhaajaa, sillä minut johdatettiin täysin harhaan. Ajattelin loppuratkaisua lukiessani, että tarina oli sittenkin aika tylsä, mutta sitten vielä ihan lopussa tuli yllättävä käänne, mikä heitti kaiken päälaelleen ja teki tarinasta mainion ja mielenkiintoisen.

Osallistun Agatha Christie -lukuhaasteeseen. Kirjailijan syntymästä on tänä vuonna kulunut 125 vuotta!



perjantai 30. lokakuuta 2015

Synttärit



Unelmien aika -kirjablogi on ollut toiminnassa kaksi kuukautta!

Kiitos teille kaikille, jotka olette ryhtyneet blogin lukijoiksi! Kiitos tuesta!

Voitte aina laittaa minulle palautetta tai kysymyksiä esimerkiksi postauksistani tai kirjavalinnoistani kommentoimalla postauksia.

Tätä blogia on hauska ylläpitää!

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Unelmien aika: Hyvien sanojen viikko



Aina voi unelmoida paremmasta maailmasta.

Facebookissa on Hyvien sanojen viikko -haaste 26.10 - 1.11.2015.

Haasteessa lukee näin:

"Haastamme sinut mukaan: laita hyvät sanat kiertoon. Osallistuminen on helppoa: Lähetä rohkaiseva ja kannustava viesti tai sano se suoraan - olet ihana. Kiitä saamastasi palvelusta tai toivota vaikka mukavaa päivänjatkoa. Käytä mielikuvitustasi, kun annat sanojen luoda hyvää. 

#HyvienSanojenViikko #KehuKaveria #KiitäKaveria #KannustaKaveria
 

Kieli, jota päivittäin puhumme, muokkaa tunneilmastoa ja ilmapiiriä. Meistä jokainen voi vaikuttaa sanoilla. Hyvien sanojen merkitys on valtava. Niin lapset ja nuoret kuin aikuisetkin tarvitsevat kannustavia eleitä ja sanoja. Hyvät sanat myös kertautuvat ja tulevat lähettäjälleen takaisin. Pienikin panostus voi pelastaa jonkun päivän! Tartu siis haasteeseen koulussa, kotona, kuppilassa, kadulla, työpaikalla, somessa tai ihan missä vaan. Tule viettämään kanssamme Hyvien sanojen viikkoa.

Hyvien sanojen viikko -haasteen takana ovat Etelä-Suomen Sanomien kolumnistit Lealiisa Kivikari, Helena Salakka ja Mila Teräs. Sanatyöläisinä ja äiteinä olemme olleet huolestuneita yhä kovenevasta kielenkäytöstä, joka syö iloa ja ankeuttaa ilmapiiriä. Hyviä sanoja kannattaa käyttää joka päivä, mutta Hyvien sanojen viikon tarkoitus on palauttaa mieliin positiivisten sanojen mahti.

Hyvien sanojen viikko näkyy tapahtumaviikolla osoitteessa ess.fi ja Etelä-Suomen Sanomissa. Toivomme, että viesteissä ja haasteissa käytetään päärisuaitaa #HyvienSanojenViikko. Näin kaikki aiheesta postatut viestit löytyvät saman risuaidan alta. Klikkaamalla #HyvienSanojenViikko voit käydä tutustumassa siihen, mitä aiheesta on viestitelty."

maanantai 26. lokakuuta 2015

Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot



"Saat lisämaksun, mutta tänä yönä minä kidutan sinua."

Moriel, Enrique: Ajattoman kaupungin varjot
Julkaistu: 2011
Alkuperäinen julkaisu: 2007
Alkuperäinen nimi: La ciudad sin tiempo 
Mistä maasta: Espanja
Suomentanut: Satu Ekman
Sivumäärä: 415

Takakannesta: "Keskiaikaisessa Barcelonassa eräs ilotyttö saa lapsen, joka on jo syntyessään aikuisen miehen näköinen ja janoaa verta. Poika ei vanhene lainkaan vaan näkee sukupolven toisensa jälkeen syntyvän ja kuolevan. Hän todistaa omin silmin Barcelonan historian merkittävimmät tapahtumat, kuten inkvisition hirmutyöt, mutta myös kaupungin asukkaiden pienet, unohdetut teot ja tarinat Ramblan varjoisilla kujilla. Nykypäivän Barcelonasta löytyy ruumis, jonka kaulassa on omituisia jälkiä. Kuolleen miehen asianajaja Marcos Solana ja hänen nuori apulaisensa Marta Vives alkavat tutkia tapausta. Pian paljastuu, että liikkeellä on pahoja voimia, jotka ovat kytköksissä Martan selvittämättömiin sukujuuriin. Marta imeytyy mukaan hyytävän jännittävään seikkailuun ja kohtaa arvoituksellisen, iättömän miehen."

Iätön mies elää Barcelonassa ajasta toiseen. Hän syntyy bordellissa prostituoidun lapseksi ja aloittaa vaiherikkaan, varjojen täyteisen elämänsä. Kirja on rakennettu siten, että välillä kurkistetaan menneisyyteen ja välillä nykyhetkeen, jossa Marcos Solana ja Marta Vives yrittävät ratkoa omituisia tapahtumia.

"Väestötiheys, joka oli lähes samaa tasoa kuin pahimmissa Aasian kaupungeissa, ei johtunut ainoastaan Barcelonan rajallisesta elintilasta vaan myös tilan käytöstä. Muurien sisällä oli neljäkymmentä luostaria, kaksikymmentäseitsemän kirkkoa ja muuta julkista rakennusta, yksitoista sairaalaa ja köyhäintaloa ja seitsemän kasarmia." (s. 274)

Kirjan lukeminen oli ajoittain aikamoista pakkopullaa, sillä kerrontatyyli oli sellaista, johon en ollut tottunut. Teksti eteni ajoittain töksähdellen ja vaivalloisesti eteenpäin. Lisäksi takakannessa luvattu ´taianomainen varjojen Barcelona´ olikin aivan jotain muuta, kun jouduin lukemaan esimerkiksi kuvauksia häpeäpaaluun laitetusta ja raiskatusta naisesta. Kirjassa kuvattiin paljon tunnelmaa sekä maailmassa vallitsevaa hyvää ja pahaa etenkin uskonnon kautta. Mielenkiintoisinta oli kirjan idea kuvata samaa kaupunkia eri aikakausina. Mielestäni laimeasti verenhimoinen päähahmo iätön mies jäi oikeastaan kakkoseksi Barcelonan kaupungin ja historian kuvaukselle.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut 2015



Kävin Helsingin kirjamessuilla lauantaina 23.10.2015. Päiväksi oli luvattu aurinkoista keliä, ja ajattelin viettää aikaa messuilla vain pari tuntia kierrellen, tunnelmasta nauttien sekä muutaman kirjan ostaen. Toisin kävi. Kiertelyn ja kirjailijoiden haastattelujen bongaamisen sekä ruokapuolella kurkistamisen jälkeen huomasin olleeni messuilla jo kolme ja puoli tuntia. Päätin sitten jäädä melkein loppuun asti.



Ensimmäisenä suuntasin kulkuni kohti presidentti Sauli Niinistön ja Jörn Donnerin keskustelua. Matkalla minua tervehti Muumien Mörkö. Siitä oli pakko ottaa kuva, sillä se oli upeasti tehty. Haastattelua kuuntelemaan oli kerääntynyt valtavasti ihmisiä. Mieleen jäi, kuinka Sauli Niinistö leikitteli Jörn Donnerin kanssa sillä, että Jörn on tärkeä ja vaikuttava henkilö suomalaisille.



Kiertelin heti alkuun pöytien lomassa, joissa oli myynnissä kirjoja kahdella eurolla. Löysin sieltä kolme kirjaa: yksi joululahjaksi ja kaksi itselle. Jatkaessani tutkimusmatkaani bongasin Kari Korhosen, joka piirtää Aku Ankka sarjakuvia. Hänellä oli mielenkiintoinen tapa signeerata kirjojaan; hän nimittäin piirsi Aku Ankka kuvia kirjoihin. Ohitin lavoja, joilla haastateltiin kirjailijoita, mutta en jäänyt heitä sen enempää kuuntelemaan. Huomioni kiinnitti seuraavaksi Arja Korisevan Ammattina artisti nimiset kirjat, joiden mainostettiin olevan signeerattuja.





Tässä välissä oli päästävä pienelle tauolle kirjoista ja suuntasin kulkuni ruokapuolelle. Maistelin rahkaa, teetä, juustoja ja suklaata. Ihastelin eri maiden ruokia ja leipomuksia. Ohitin keittiön, jossa Harri Syrjänen kollegoineen aloitteli ruoanvalmistusta. Käväisin viinipuolella, sillä en ole koskaan käynyt siellä, ja totesin, etten halua ostaa ruoka- tai viinikuponkia, vaan lähdin takaisin kirjapuolelle. Sitä paitsi käveleminen ruokapuolella oli välillä aika tuskallista, kun ihmismassa ei liikkunut suuntaan eikä toiseen ahtailla käytävillä.



Kirjoja tutkiessani ja käytävillä kävellessäni hätkähdin, kun Tarja Halonen käveli avustajansa kanssa minua vastaan. Satuin myös näkemään, kuinka Sofi Oksanen signeerasi Norma kirjaansa. Vastapäätä Simo Frangen luki kollegoidensa kanssa otteita Alivaltosihteeri: suo kuokka ja virallisuus nimisestä kirjasta. Minua huvitti, kun Frangen lausui lukevansa seuraavan katkelman väärinpäin. Hän kääntyi selkä yleisöön päin ja luki katkelman normaalisti. Yksinkertaista huumoria, joka selkeästi upposi kuuntelijoihin.





Haastatteluissa olivat Aku Hirviniemi ja toisaalla Antti Holma. Hirviniemi kertoi uusimmasta näytelmästään Nummisuutarit. Holma puolestaan luki kamalia runoja, jotka saivat silmämääräisesti katsottuna keski-ikäisistä naisista koostuvan yleisön nauramaan kyyneleet silmissä. Minuun niillä ei ollut samaa vaikutusta. Minusta pissa-kakka huumori on jo kulunutta.



Kävelin Katja Ketun ohitse kohti ulko-ovea. Tunsin olevani lopen uupunut pitkän messupäivän jälkeen, mutta olin samalla iloinen kaikesta kokemastani. Tykkäsin etenkin kirjojen tutkimisesta ja haastateltavien näkemisestä.

Loppuhuomiona voisin mainita, etten käynyt messuilla kirjabloggaajan asemassa, vaikka teenkin tämän postauksen aiheesta. Tämä oli vain kuvaus päivästäni messuilla sekä asioista, joihin kiinnitin päivän aikana huomiota.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Liebster Award tunnustus nro 2



Kiitos Kattinkan kirjalistan Kattinkalle tästä tunnustuksesta! Se oli todellinen yllätys, sillä olen jo kerran aiemmin saanut kyseisen tunnustuksen. Kiitos paljon!

Haasteessa menetellään näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

En laita haastetta enää eteenpäin, sillä olen jo aiemmin sen tehnyt. Vastaan vain Kattinkan kysymyksiin:

1. Mikä oli lapsena lempikirjasi?
Lempikirjani vaihtelivat, mutta voisin sanoa, että Pikku Vampyyri kirjat olivat lempikirjojani. Kirjassa seikkailevat huvittavat vampyyrit, jotka joutuvat vaikka minkälaisiin kommelluksiin.

2. Missä lukemassasi kirjassa on mielestäsi kaunein kansi?
Näitä on varmasti monia, mutta sanotaan, että Ajan Pyörä: Vaarojen taival kirjassa on mielestäni kaunis fantasiakirjaan sopiva kansi. Sen kauneutta lisää etenkin sen nostalgisuus.

3. Mikä on tällä hetkellä eniten odottamasi uutuuskirja?
Luen eniten vanhoja kirjoja kirjastosta, mutta ostan joitain lempikirjojani tai hyväksi havaitsemiani kirjoja omaksi. Odotan englanninkielisiä kirjoja nimeltään: The Wheel of Time Companion (5.11.2015), The 100 (kirjaboksi 5.1.2016) ja The Fever Code (2016).

4. Minkä perusteella valitset luettaviksesi päätyvät kirjat?
Tunnepohjalta, eli mitä sillä hetkellä tekee mieli lukea ja mikä aihepiiri kiinnostaa. Olen löytänyt kirjablogeista myös hyviä kirjavinkkejä.

5. Oletko aina pitänyt lukemisesta?
Olen! Lukemisen opettelu oli ihan aluksi haastavaa, sillä koin sen vaikeaksi, mutta kun lukeminen alkoi sujua, ahmin kirjan toisensa perään hurjaa vauhtia.

6. Minkä kirjan maailmaan tahtoisit päästä käymään?
Toistan tällaisissa kysymyksissä aina itseäni, mutta Ajan Pyörä kirjojen maailma on aina kiehtonut minua. Sinne olisi upeaa kurkistaa. Kirjan maat vaikuttavat kiehtovilta ja kauniilta. Niissä on upeat maisemat, puhdas luonto ja mielenkiintoiset kansat. Plussana maailmassa on taikuutta.

7. Jos saisit valita yhden henkilön jostakin kirjasta ja pääsisit juttelemaan hänen kanssaan vaikkaa kahvikupposen äärelle, kenet valitsisit?
Ajan Pyörä kirjojen Nynaeve. Hän on hyvin itsevarma ja määrätietoinen nainen. Hän myös pitää huolta läheisistään suojellen heitä. Nynaeven kasvua on ollut mielenkiintoista lukea. Olisi hienoa keskustella hänen kokemuksistaan ja elämästään.

8. Kirja, joka jäi mietityttämään pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen?
Näitä kirjoja on monia, mutta Alex Haleyn Juuret kirja jäi tältä syksyltä eniten mieleen.

9. Lainaatko kirjasi kirjastosta vai hankitko mieluummin omaksi?
Lainaan suurimman osan kirjoista kirjastosta. Ostan vain lempikirjojani omaksi.

10. Luettiinko sinulle lapsena iltasatuja?
Minulle luettiin muulloinkin kirjoja kuin vain illalla, mikä oli mukavaa. Rakastin eniten Kultakutri ja kolme karhua nimistä kirjaa.

11. Mikä on suosikkigenresi vai oletko kirjojen suhteen kaikkiruokainen?
Olen tavallaan kaikkiruokainen, sillä yritän lukea kirjoja monipuolisesti.

perjantai 23. lokakuuta 2015

John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään



Ajvide Lindqvis, John: Kuinka kuolleita käsitellään
Äänikirja
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2005
Alkuperäinen nimi: Hanteringen av odöda
Mistä maasta: Ruotsi

Tukholmassa on vallinnut pitkään helleaalto, mikä on jännittynyt kaupungin ylle sähköiseksi varaukseksi. Sähkölaitteet eivät toimi normaalilla tavalla, ja ihmisiä vaivaa päänsärky. Yhtäkkiä sähkövaraus purkautuu, ja ruumishuoneella saadaan todistaa ihmettä: kuolleet ovat heränneet henkiin. Eläkkeellä oleva toimittaja Gustav Mahler saa kutsun katsomaan tapausta. Hän kokee tilanteen itselleen läheiseksi, sillä hän on vasta menettänyt lapsenlapsensa. Samaan aikaan David suree auto-onnettomuudessa kuollutta vaimoaan ja Flora on vasta menettänyt isoisänsä. Ihmiset menevät sekaisin. Tiedemiehet yrittävät selvittää ilmiötä, viranomaiset pohtivat uusia lakeja ja sääntöjä ja uskovaiset kokevat ennustusten täyttyneen ja lopun aikojen olevan käsillä. Surevat omaiset ovat rauhattomia. Mutta mitä henkiin heränneet oikein haluavat? Ja kuinka heitä kuuluisi käsitellä?

Pohdin kirjaa kuunnellessani pakostakin, mitä kaikkea kuolema merkitsee ja kuinka eri ihmiset kokevat sen. Tunsin pelkoa, kun kirjassa kuvattiin, miltä kuolleet näyttivät, kuinka he kommunikoivat ja mitä outoa heidän lähellään tapahtui. Minusta tuntui myös surulliselta, kun ihmiset yrittivät turhaan saada yhteyttä henkiin heränneisiin sukulaisiinsa - etenkin Gustavin ja hänen lapsenlapsensa Eliaksen tilanne liikutti.

Kirja oli loppujen lopuksi tavallaan pettymys, sillä se ei aivan kertonut siitä, mitä luulin, kun otin äänikirjan käteeni. Odotin nimittäin paljon enemmän konkreettisia ja järisyttäviä juonenkäänteitä. Kirja ei myöskään lopussa antanut mitään selkeitä vastauksia, vaan oikeastaan koko kirjan ajan vain pohti eri näkökulmista tätä ihmisiä askarruttavaa, vierasta ja pelkoa aiheuttavaa aihetta.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Unelmien aika: Paluu tulevaisuuteen



Rakastan tarinoita, joissa esiintyy aikamatkustamista, historiallisia tapahtumia tai rinnakkaismaailmoja.

Yksi ehdoton suosikkini elokuvista on Paluu tulevaisuuteen trilogia. Ensimmäinen elokuva tuli ensi-iltaan heinäkuussa 1985. Se kertoo Marty McFly nimisestä nuorukaisesta, joka asuu Hill Valleyssa. Hänen isänsä on George ja äitinsä Lorraine. Isällä on ankara pomo nimeltään Biff Tannen. Lokakuun 25.päivänä vuonna 1985 tiedemies Emmett ´Doc´ Brown kutsuu Martyn Twin Pines Mall nimiselle parkkipaikalle todistamaan tieteellistä koetta aikamatkustuksesta. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin, ja Marty löytää itsensä vuodesta 1955, sitten vuodesta 1885 sekä myöhemmin vuodesta 2015.

Tänään on se päivä, johon Marty McFly matkusti elokuvassa! Trilogialla on paljon uskollisia faneja etenkin Yhdysvalloissa. Etenkin heille tämä päivä on nostalgiaa täynnä.



Elokuvatrilogia on julkaistu monessa muodossa. Siinä näyttelevät muun muassa Michael J Fox (Marty McFly), Christopher Lloyd (Emmett Brown), Lea Thompson (Lorraine Baines McFly), Crispin Glover (George McFly), Thomas F.Wilson (Biff Tannen) ja Claudia Wells (Jennifer Parker).



Voit lukea aiheesta lisää virallisilta sivuilta ja facebookista.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Lauren Miller: Parallel



"Where am I? - What the hell is going on?"

Miller, Lauren: Parallel
Julkaistu: 2013
Mistä maasta: Yhdysvallat
Sivumäärä: 381

Takakannesta: "Abby always had a plan for her life. And she always thought it was up to her to make that plan. But that was before she woke up in someone else´s version of her life, with memories that didn´t belong to her. What would you do if your past wasn´t your own any more? If your future belonged to someone else? How would you live if you only had today?"

Abbylla on selkeä kuva siitä, mitä hän haluaa elämällään tehdä; minne yliopistoon hän haluaa pyrkiä ja millaisen uran hän haluaa itselleen luoda. Siitä huolimatta hän löytää itsensä tilanteesta, jota hän ei ole ollenkaan suunnitellut itselleen. Kaikki muuuttuu, kun hän eräänä aamuna herää täysin tuntemattomasta paikasta tuntemattomien ihmisten ympäröimänä. Hän ei ymmärrä, mitä on tapahtunut ja miksi hänellä on päässään kahdenlaisia muistoja noin vuoden takaiselta päivältä.

Kirja kertoo rinnakkaistodellisuuksista ja niiden sulautumisesta yhteen sekä rinnakkaismaailman henkilöiden tekemisten vaikutuksista käsillä olevaan todellisuuteen, joka muuttuu sitä mukaa, mitä päätöksiä rinnakkaismaailman henkilöt tekevät. Minusta on mielenkiintoista lukea, kuinka Abby oppii matkan varrella uusia puolia itsestään. Hän ymmärtää, että kaikkia asioita ei voi kontrolloida, sillä jokaisen elämään vaikuttaa myös heistä riippumattomat tekijät. Hän oppii myös, että kaikilla teoilla on merkitystä ja että on hyvä välillä rauhoittua ja rentoutua. Mielestäni on hyvä ymmärtää, kuinka on tärkeää elää nykyhetkessä ja arvostaa sitä, mitä tällä hetkellä omassa elämässä on. Liian moni elää tulevaisuudessa; elämä alkaa sitten kun saan opiskelupaikan tai sitten kun saan työpaikan tai sitten kun saan oman asunnon tai sitten kun menen naimisiin tai sitten kun saan lapsia tai sitten kun pääsen hyvin ansaituille eläkepäiville. Sitten voi olla jo liian myöhäistä. Aika loppuu.

Mielestäni kirjassa on mukaansatempaava ja nuorekas kieli ja kirjoitustyyli, jota on helppo lukea. Ahmin kirjan melkein yhdeltä istumalta, sillä aihealue kiinnostaa minua. Pidin hahmoista, sillä he tuntuivat aidoilta. Kirjailija sai heidät heräämään eloon. Minusta oli mielenkiintoista ajatella erilaisia teorioita, joita kirjassa kerrottiin avaruuteen ja erilaisiin maailmoihin liittyen. Pohdin, kuinka ihmisten elämä rakentuu; omien valintojen, muiden vaikutuksen vai kohtalon määräämänä.

Mainittakoon myös, että kirjassa puhutaan Salvador Dalin Muiston pysyvyys (La persistencia de la memoria, vuodelta 1931) maalauksesta. Siinä on kolme sulavaa taskukelloa sekä muurahaisia kuhiseva kiinteä kello. Kaikki kellot näyttävät eri aikaa, jolloin vaikuttaa siltä, että ajalla ei ole mitään merkitystä.



Kiitos kirjavinkistä Lumiset kuusenoksat blogille.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Rob Thomas: Veronica Mars: The Thousand Dollar Tan Line



"The semblance of law and order is just as good as the real thing, right? As long as it keeps the tourist dollars flowing, who cares if we´ve got the right guy?"

Rob Thomas: Veronica Mars: The Thousand Dollar Tan Line
Julkaistu: 2014

Takakannesta: "Ten years after graduation from high school in Neptune, California, Veronica Mars is back in the land of sun, sand, crime, and corruption. She´s traded in her law degree for her old private investigating licence, struggling to keep Mars Investigations afloat on the scant cash earned by catching cheating spouses until she can score her first big case. Now it´s spring break, and college students descent on Neptune, transforming the beaches and boardwalks into a frenzied, week-long rave. When a girl disappears from a party, Veronica is called in to investigate. But this is no simple missing person´s case. The house the girl vanished from belongs to a man with serious criminal ties, and soon Veronica is plunged into a dangerous underworld of drugs and organized crime. And when a major break in the investigation has a shocking connection to Veronica´s past, the case hits closer to home than she ever imagined."


Veronica Mars elokuvassa

Kuvitteelliseen Neptunen kaupunkiin sijoittuvaa Veronica Mars tv-sarjaa esitettiin vuosien 2004-2007 aikana. Se kertoo teinitytöstä, joka auttaa yksityisetsivänä työskentelevää isäänsä selvittämään erilaisia tapauksia. Tv-sarja jatkui vuonna 2014 Veronica Mars nimisen elokuvan kautta. Tapahtumat sijoittuvat kymmenen vuoden päähän tv-sarjan tapahtumista. Sarjan luoja Rob Thomas päätti jatkaa tarinaa edelleen kirjojen avulla. Hän julkaisi Veronica Mars: The Thousand Dollar Tan Line nimisen kirjan vuonna 2014 ja Veronica Mars: Mr. Kiss And Tell nimisen kirjan vuonna 2015.

The Thousand Dollar Tan Line kirja jatkaa siitä, mihin elokuva päättyi. Se on kirjoitettu samalla tyylillä kuin tv-sarja ja elokuva. Kirjaa lukiessa on siis helppo päästä veronicamaiseen tunnelmaan. Juoni käsittelee kadonneen tytön tapausta. Juoni pitää otteessaan alusta loppuun, sillä tapahtumat saavat kaiken aikaa yllättäviä ja mielenkiintoisia käänteitä. Mielestäni oli kiinnostavaa lukea etenkin Veronican ja hänen äitinsä Liannen jälleennäkemisestä ja siitä seuranneista tapahtumista. Tv-sarjassahan Veronica maksoi äitinsä päihdekuntoutuksen rahoilla, jotka hän oli työtä tekemällä säästänyt opiskelua varten. Äiti kuitenkin petti Veronican jättämällä kuntoutuksen kesken. Kaiken lisäksi hän kävi Veronican ja hänen isänsä luona ja varasti lähtiessään heiltä lisää rahaa.


Veronica ja Lianne Mars

Voin suositella kirjaa kaikille, jotka pitivät Veronica Mars tv-sarjasta. Kirja sopii myös heille, jotka rakastavat itsevarmoja ja nokkelia naishahmoja sekä mielenkiintoisten mysteerien ratkomista. Veronica Mars kirjoissa viitataan sarjan tapahtumiin, mutta niitä voi mielestäni lukea myös ilman, että on seurannut sarjaa. Kirjat keskittyvät nimittäin suurelta osin tietyn tapauksen ratkomiseen, mikä käsitellään loppuun kyseisessä kirjassa, jolloin tapahtumat eivät jatku seuraavaan kirjaan. Veronican ihmissuhteisiin liittyvät asiat puolestaan etenevät kirjasta toiseen.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Liebster Award tunnustus



Kiitos Sivu sivulta kirjablogin Jennille tästä tunnustuksesta! Se oli mukava yllätys!

Haasteessa menetellään näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukset:

1. Jos saisit lukea enää vain yhden kirjan, mikä se olisi?
Aivan kamala ensimmäinen kysymys! Luultavasti lukisin lempikirjani Robert Jordan: The Wheel of Time: The Eye of the World. Sen lukeminen kestäisi kauan, sillä haluaisin nauttia viimeisestä kerrasta lukea kyseistä kirjaa.

2. Missä luet mieluiten?
Kesällä lempipaikkani on ulkona meren tai metsän äärellä.

3. Luetko mieluummin onnellisia loppuja vai sellaisia, jotka jäävät mietityttämään?
Riippuu tietenkin kirjasta. Jos olisi pakko valita niin lukisin sellaisia, jotka jäävät mietityttämään. Minusta on ärsyttävän ihanaa, kun kirjan loppu jää auki ja lukijan itsensä pääteltäväksi ja pohdittavaksi. Odottamattomat kirjojen päätökset taas yllättävät ja hämmästyttävät. Tällaiset erilaiset loput tekevät lukemisesta mielenkiintoista.

4. Kertoisitko muutaman kirjan, jota suosittelisit kaikille?
Suosittelisin kaikille kurkistamaan ikuista suosikkiani, mikä on Robert Jordanin Ajan Pyörä (The Wheel of Time) kirjasarja.

5. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan?
Olen haaveillut, että Ajan Pyörä kirjoista kehiteltäisiin elokuva, vaikka en uskokaan, että siitä tulisi yhtään sellainen kuin olen omassa päässäni kuvitellut.

6. Minkä fantasiakirjan satumaailmaa sinun ajatuksiesi satumaa muistuttaa eniten?
En ole lukenut kovin monia fantasiakirjoja, joten pakko toistaa itseään, että luultavasti sitten Ajan Pyörä kirjojen. Kirjoissa hahmot kulkevat pitkän taipaleen oppien itsestään ja maailmastaan paljon uutta, mukavaa, jännittävää ja ikävää. He kehittyvät ja kasvavat ihmisinä, muodostavat ystävyys- ja parisuhteita sekä pohtivat elämää suurempia asioita.

7. Mikä on huonoin lukemasi kirja? Miksi?
Pikku Prinssin lukeminen alaluokilla oli yhtä kidutusta. Minusta kirja vaan oli niin tavattoman omituinen ja tylsä.

8. Minkä kirjan päähenkilö on sinusta mielenkiintoisin?
Niitä on monia. Mainitaan esimerkiksi Veronica Mars kirjojen Veronica, joka on itsevarma, nokkela, osaava ja inhimillinen sekä ajoittain herkkä ja haavoittuvainen.

9. Luetko runoja?
En oikein jaksa lukea runoja.

10. Suunnitteletko lukemista tarkasti?
Luen silloin, kun ehdin ja kun siltä tuntuu. Luen sitä, mikä sillä hetkellä vaikuttaa mielenkiintoiselta.

11. Mikä kirja on sykäyttänyt sinua eniten?
Tänä syksynä luin Alex Haleyn Juuret kirjan. Luettuani sen loppuun olin aivan sanaton.


Tunnustuksen saavat:

Kirjakaapin avain
Kirjakirppu
Klassikkojen lumoissa 
Lillin kirjataivas
Lukimo lumo
Lumiset kuusenoksat
Mustelumo 
Pikkurilli
Sabinan knalli
Tuntematon lukija

Pidätte kivoja ja mielenkiintoisia blogeja, joita on mukava seurata! Toivottavasti ei tullut päällekkäisyyksiä, että olisitte jo saaneet tunnustuksen jostain muualta, ja toivottavasti tästä on enemmän iloa kuin liikaa työtä.

Kysymykset teille:
Näin lokakuun ja lähestyvän Halloween ajan kunniaksi:

1. Pidätkö kauhukirjoista?
2. Mikä on paras kauhukirja ja miksi?
3. Millaisista kauhuolennoista tykkäät lukea (esim. vampyyrit, kummitukset, zombiet, noidat, ihmissudet)?
4. Mitä Halloween aiheisia kirjoja suosittelisit muille?
5. Mikä on paras paikka ja hetki lukea kauhukirjoja?
6. Mikä kirja on saanut sinut oikeasti pelkäämään?
7. Kuunteletko tunnelmaa luovaa musiikkia lukiessasi kirjoja?
8. Luetko kirjoja aina parhaillaan kuluvaan vuodenaikaan tai juhlapyhään liittyen?
9. Mikä kirjoihin liittyvä asia kauhistuttaa sinua eniten?
10. Juhlitko riehakasta Halloweenia vai rauhoitutko pyhäinpäivänä vai kumpaakin vai ei kumpaakaan?
11. Minkä aihealueen kirjoja luet yleensä eniten?

torstai 15. lokakuuta 2015

Niccolo Ammaniti: Minä en pelkää



"Mestarillinen, kauhun ja ihmetyksen täyttämä kuvaus lapsuuden lopusta ja köyhän italialaiskylän salaisuuksista."

Ammaniti, Niccolo: Minä en pelkää
Julkaistu: 2005
Alkuperäinen julkaisu: 2001
Alkuperäinen nimi: Io non ho paura
Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä

9-vuotias Michele elää köyhässä italialaiskylässä vuonna 1978. Eräänä kuumana kesäpäivänä hän löytää järkytyksekseen syvästä kuopasta erittäin huonovointisen pojan. Pieni askel kerrallaan pojat ystävystyvät toistensa kanssa ja kuoppaan laitetun pojan arvoitus alkaa ratketa.

Mielestäni kirja on oivallisesti kirjoitettu. Lukija saa koko ajan arvailla yhdessä Michelen kanssa, miksi poika on laitettu kuoppaan ja kuka hänet on sinne laittanut. Minusta oli surullista ja inhottavaa lukea tätä kertomusta lapsen kärsimyksistä ja maailman pahuudesta ja vääryydestä, mutta luin sitä silti antaumuksella, koska halusin kovasti tietää, mistä tässä kaikessa on kysymys. Kirjaa lukiessa saattaa pohtia, millainen tämä maailma oikeasti onkaan ja mitkä asiat täällä ovat oikein ja mitkä väärin.

Voin suositella tätä koskettavaa kirjaa kaikille. Etenkin loppuratkaisu jää mieleen hyväksi toviksi.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Seitsemän kuolemansyntiä -haaste



Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja -kirjablogissa oli Seitsemän kuolemansyntiä -haaste, johon kuuluu seitsemän kysymystä. Tässä minun vastaukseni:

1. Ahneus: Mikä on kallein kirjasi? Entä edullisin kirjasi?
En osta kirjoja usein, joten niiden hinnalla ei tavallaan ole merkitystä, kun päätän ostaa minulle tärkeän kirjan omaksi. Kallein kirjani on luultavasti 20-30 euron väliltä. Joku kovakantinen kirja. Edullisin kirja on varmaankin joku 50 sentin kirppislöytö.

2. Viha: Kirjailija, johon viha-rakkaus-suhde?
En oikeastaan ajattele kirjailijaa kirjojen takana. Olen seurannut ainoastaan Robert Jordanin tekemisiä, kun hän kirjoitti Ajan Pyörä -kirjasarjaa, mutta en ole koskaan vihannut häntä. Eli minulla ei ole kehenkään kirjailijaan viha-rakkaus-suhdetta.

3. Ylensyönti: Minkä kirjan olet ahminut/lukenut uudestaan ja uudestaan?
Olen lukenut Suzanne Collinsin Nälkäpeli kirjan kaksi kertaa ja selannut sen sivuja lukemisen lisäksi. Kirjan maailma on jotenkin niin mielenkiintoinen. Olen myös lukenut Robert Jordanin Ajan Pyörä: Vaarojen taival kirjan ainakin kolme kertaa jos en neljääkin kertaa. Tuo fantasiakirjasarja vain on niin ihanan nostalginen - varsinkin sen alku!

4. Laiskuus: Minkä kirjan lukemista olet siirtänyt laiskuuden vuoksi?
Voi apua. Taru sormusten herrasta kirja on ollut minulla kesken varmaan kymmenen vuotta... Se ei vain etene ja olen joutunut aloittamaan sen alusta, koska olen autuaasti unohtanut, mitä siinä on tapahtunut. Nyt jumitan viimeisessä osassa ja taistelussa.

5. Ylpeys: Mistä kirjasta puhut eniten, jotta näyttäisit muiden silmissä fiksummalta?
En oikeastaan koskaan puhu kirjoista. Kirjoilla kehuskelu olisi aika omituista.

6. Himo: Mitä piirrettä pidät kirjan hahmossa viehättävimpänä?
Omalla tavallaan vahva persoona. Pinnan alta täytyy löytyä myös jokin heikko kohta, mikä tekee hahmosta inhimillisen. Ulkonäöllä ei ole merkitystä, vaan hahmon sanoilla ja teoilla, jotka ovat samaistuttavia.

7. Kateus: Minkä kirjan haluaisit saada lahjaksi kaikista eniten?
Tällä hetkellä en haaveile minkään kirjan omistamisesta, mutta jos olisi pakko sanoa niin haluaisin omistaa Ajan Pyörä ja Nälkäpeli kirjoja englanniksi. Huomaan, että nämä vastaukset ovat aika yksipuolisia. Nyt keksin. J.R.R. Tolkien: Hobitti. Se on lisäksi ohuempi kuin Taru sormusten herrasta, joten luultavasti en jäisi siihen jumiin :)

maanantai 12. lokakuuta 2015

Agatha Christie: Roger Ackroydin murha



"Kylämme, King´s Abbot, on luullakseni aivan toisten kylien kaltainen. - Lempipuuhaamme ja huvitteluamme voidaan ilmaista yhdellä sanalla; se on juoruaminen."

Christie, Agatha: Roger Ackroydin murha
Julkaistu: 2001
Alkuperäinen julkaisu: 1926
Alkuperäinen nimi: The Murder of Roger Ackroyd 
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomennoksen tarkistanut: Kirsti Kattelus

King´s Abbot nimisessä kylässä asuu tohtori Sheppard, jonka näkökulmasta tarinaa seurataan. Hänen naapuriinsa muuttaa eläkkeelle jäänyt salapoliisi Hercule Poirot. Nämä kaksi herrasmiestä ryhtyvät selvittämään kylässä murhatun Roger Ackroydin tapausta seuraamalla johtolankoja ja haastattelemalla murhan tapahtumahetkellä paikalla olleita henkilöitä, joilla kaikilla vaikuttaa olevan oma pieni salaisuutensa.

Mielestäni kirja on kirjoitettu ihanan vanhanaikaisella tavalla. Hahmot keskustelevat sovinnaiseen ja kohteliaaseen tyyliin. Aluksi kirjaa lukiessa tuntui siltä, etten pääse rytmiin mukaan, varsinkin kun alussa vilisi paljon vaikeita nimiä, jotka menivät ajoittain sekaisin. Muistin hahmot paremmin tutustuttuani heihin enemmän. Kirja oli kirjoitettu perinteisellä lukitun huoneen arvoituksen kaavalla. Oli huvittavaa lukea, kuinka salapoliisi Hercule Poirotia kuvattiin salaperäiseksi, omituiseksi ja ulkonäkökeskeiseksi mieheksi, joka rakasti keskustella pienistä harmaista aivosoluista.

Yritin arvata mahdollista murhaajaa alussa ja seurasin johtolankoja, jos ne tukisivat arvailujani. En ollut oikeassa, mutta arvasin oikean murhaajan kuitenkin ennen loppuratkaisua.

Osallistun Agatha Christie -lukuhaasteeseen. Kirjailijan syntymästä on tänä vuonna kulunut 125 vuotta!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Ally Condie: Rajalla



"Edessäni aukeaa kanjonien, kuilujen, viiltojen ja rotkojen maa. Varjojen ja värisävyjen, nousujen ja laskujen maa. Sinisen ja punaisen ja vähän vihreänkin maa."

Condie, Ally: Rajalla
Kirjasarja: Tarkoitettu, osa 2
Muut osat: Osa 1 ja osa 3
Mistä maasta: Yhdysvallat
Julkaistu: 2012

Nuorille aikuisille suunnattu Tarkoitettu trilogia kertoo tulevaisuuden maailmasta, jota kutsutaan Yhteiskunnaksi ja jossa kaikki elämän osa-alueet on tarkoin kontrolloituja. Trilogian toisen osan nimi on Rajalla. Sen alkuperäinen nimi on Crossed ja se on julkaistu vuonna 2011.

Kirja kertoo siitä, kuinka Cassia lähtee työleirille ulkoprovinsseihin, josta hän pakenee tavoitteenaan löytää Ky. Hän tutustuu Indieen, joka myös haluaa paeta Yhteiskuntaa. Cassia ja Indie seuraavat huhuja kapinallisista ja Louhikosta. Matkan varrella Cassia joutuu pohtimaan elämää ja ihmissuhteitaan.

Mielestäni tämä kirja ei ollut yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen kirja, sillä siinä tapahtui huomattavasti vähemmän konkreettisia asioita. Se sisälsi paljon mielenkiintoista pohdintaa elämän eri osa-alueista, mutta oli kuitenkin paikoitellen tylsä - etenkin siihen verrattuna, mitä odotin tältä kirjalta. Tämä kirja kannattaa lukea vain, jos haluaa ehdottomasti tietää, kuinka tässä trilogiassa lopulta käy.


Miksi monta kertaa käy niin, että kirjasarjan toinen osa ei yllä ensimmäisen tasolle? Muita kommentteja?

perjantai 9. lokakuuta 2015

Retki kirjastoon



Kävin retkellä Maunulan kirjastossa Helsingissä. Tarkoituksenani oli palauttaa melkein myöhässä ollut Harry Potter kirja. Minun ei pitänyt lainata mitään, mutta silmiini osui Stephen Kingin kirja nimeltään Kuvun alla, josta olin vasta nähnyt blogipostauksen. Olin joskus katsonut kirjasta tehtyä sarjaa ja loppuratkaisu jäi vaivaamaan mieltä. Sarja ei ollut kovin hyvä, mutta kirja oli pakko lainata - vaikka tuskin ehdin tuota 1113 sivun järkälettä lukemaan hyvin pitkään aikaan, ainakaan kokonaan. Lisäksi päätin tilata noudettavaksi Lauren Millerin Parallel kirjan, johon tykästyin Lumiset kuusenoksat nimisen blogin kautta. Lukupinoni on tälle kuulle siis valtava, kun lisää tähän Agatha Christien kirjat ja Harry Potterit, jotka olen myös lainannut edelisellä kirjastoreissulla! Ja minun kun piti käydä kirjastossa vain kerran kuussa!



Maunulan kirjasto on aika karu ulkoapäin, mutta lämminhenkinen sisältä. Siellä on ystävällinen henkilökunta ja kiva tunnelma. Kirjoja on ihan mukava määrä, vaikka tila on aika pieni.



Pitää vielä mainita, että ostin kirjakaupasta Robert Jordanin The Eye Of The World kirjan:



keskiviikko 7. lokakuuta 2015

J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio



"´Jos Harry Potter menee takaisin Tylypahkaan, hän voi vaikka kuolla. - On punottu juoni, Harry Potter. Juoni, joka aiheuttaa kamaluuksia tänä vuonna Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa.´"

Rowling, J.K: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Julkaistu: 1999
Alkuperäinen julkaisu: 1998
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Chamber of Secrets 
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta

Harry Potterin kesäloma loppuu rytinällä, sillä hän kohtaa sekopäisen Dobby-kotitontun, joka varoittaa häntä palaamasta enää Tylypahkaan. Kaiken lisäksi Dursleyn perhe lukitsee hänet huoneeseensa ja Weasleyn pojat joutuvat pelastamaan hänet lentävän auton avulla. Harry pääsee viimein tutustumaan oikeaan noitaperheeseen. Hän matkustaa vaiherikkaasti kohti Tylypahkaa, jossa häntä odottaa uudet salaisuudet poikineen.

Olen aivan koukussa Harry Potter kirjoihin. Tässä kirjassa oli seikkailua seikkailun perään. Koko ajan tapahtui jotain uutta ja jännittävää. Oli kotitonttu, käärmeitä, hämähäkkejä, kummituksia, outoja ääniä, elävä puu, uusi julkkisopettaja, Ronin oikutteleva taikasauva, muodonmuutoksia ja salainen päiväkirja. Kirjan alussa oli aikuiseen makuun liikaa kertausta, mutta lapsille se varmasti on hyvä juttu, jotta he pysyvät mukana kirjan tapahtumissa.

Tykästyin Ginnyn hahmoon. Pidin siitä, että kirjassa oli tavallaan opetus siitä, ettei nuorten tyttöjen kannata luottaa vieraisiin miehiin. Heidän myös ehdottomasti kannattaa kertoa vanhemmilleen ja sisaruksilleen kaikista epäilyttävistä asioista. Luin mielenkiinnolla myös velhojen mietteitä siitä, täytyykö velhon olla puhdasverinen vai ei. Kolmas tärkeä aihe oli se, kun kakkosluokkalaisten velhojen piti tehdä tärkeitä valintoja seuraavan vuoden opintoja ajatellen. Vanhemmat oppilaat kertoivat, että valinnat olivat tärkeitä heidän tulevaisuutensa kannalta. Nuoret velhot eivät kuitenkaan tienneet, mitä haluaisivat tehdä isona. Kaikki tekivät valintoja eri tavalla. Yksi arpoi valinnat, toinen valitsi samat kuin kaveri, kolmas paneutui niihin ajatuksella. Neljäntenä voisin mainita sen, kuinka harrastukset vaikuttaa vievän yhä enemmän lasten ja nuorten vapaa-ajasta. Harry ja muut ovat aivan näännyksissä huispausharjoitusten määrästä. Lasten harrastukset otetaan hieman liian tosissaan.

Mielestäni oli mukava lukea, kuinka Ron oli hyvin suojelevainen Hermionea kohtaan. Ensimmäisen kirjan alussa he nimittäin eivät ollenkaan tulleet toimeen keskenään. Oli mielenkiintoista saada tietää lisää Vorosta ja Hagridista. Pohdin viime postauksessani sitä, miksi Dumbledore pitää Hagridista niin paljon ja nyt sain siihen vastauksen. Lockhart taas oli hulvattoman hauska hahmo, jolla riitti kehuskelemisen arvoisia tarinoita elämästään. Kunniamaininta vielä Errol pöllölle! Aivan mahtava!

Kirjasta tehty elokuva ilmestyi vuonna 2002:



Lue myös:

Harry Potter ja viisasten kivi
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter ja feeniksin kilta

maanantai 5. lokakuuta 2015

Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa



Gaiman, Neil: Coraline varjojen talossa
Julkaistu: 2003

Coraline muuttaa perheineen uuteen kotiin. Hänen vanhemmillaan ei ole hänelle aikaa, joten hän päättää tutkia taloa. Hän löytää umpeen muuratun oven, joka on erään kerran yllättäen raollaan. Coraline astuu sisälle rinnakkaismaailmaan, jossa on samankaltainen koti ja vanhemmat. Aluksi kaikki vaikuttaa hauskemmalta ja paremmalta kuin oikeassa kodissa, mutta pian alkaa tapahtua kummallisia ja pelottavia asioita.

Tämä kirja on tarkoitettu lapsille, mutta itse en ainakaan kovin nuorille tätä suosittelisi. Toisaalta tämän kirjan avulla voi olla hyvä käsitellä erilaisia pelottavia ja mieltä vaivaavia asioita. Ainakin kirja on kirjoitettu lapsille sopivan yksinkertaisesti ja juoni on selkeä. Sitä paitsi lapset ajattelevat eri tavalla kuin aikuiset ja pitävät eri asioita pelottavina. Mielestäni päähenkilö Coraline on kuvattu hyvin ja samaistuttavasti. Hän on nimittäin nokkela ja neuvokas tyttö. Kirjassa on myös mielenkiintoista symboliikkaa.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Retki kirjastoon



Kävin retkellä Oulunkylän kirjastossa Helsingissä. Tarkoituksenani oli palauttaa Pasilan kirjastosta lainaamani kirjat ja lainata tilalle Agatha Christien kirjoja, joita ajattelin lukea haastetta varten.

Minusta on mukavaa käydä aina eri kirjastossa. Oulunkylän kirjasto ei ehkä hivele silmää ulkoapäin, mutta on moderni sisältä. Siellä on kirjojen lisäksi oma nurkkaus nuorille pelikoneineen ja lapsille leluineen. Mainosten mukaan kirjastossa järjestetään paljon tapahtumia. Kirjasto on tavallaan aika pieni, mutta viihtyisä.



lauantai 3. lokakuuta 2015

Mikkel Birkegaard: Libri Di Lucan arvoitus



Birkegaard, Mikkel: Libri Di Lucan arvoitus
Julkaistu: 2009
Sivumäärä: 439

Luca Campelli kuolee äkillisesti ja jättää Libri Di Luca nimisen kirjakaupan perinnöksi Jon pojalleen. Asianajajana työskentelevä Jon ei ole tavannut isäänsä vuosikymmeniin eikä ole kovin innokas ottamaan kauppaa harteilleen. Pian alkaa kuitenkin selvitä mitä erikoisempia asioita kauppaan liityen. Jon saa tietää, että hänen isänsä on kuulunut bibliofiiliseen salaseuraan, jonka jäsenet omaavat taianomaisia kykyjä, kuten kirjojen avulla manipulointia.

Huomasin tämän kirjan kirjaston hyllyssä ja otin sen vaistomaisesti hyppysiini. Sen kansikuva ja nimi eivät paljastaneet mitään sisällöstä, mutta takakannen teksti vei minut mennessään. Rakastan kirjoja ja tällainen kirjoihin liittyvä jännäri oli kuin luotu minua varten. Kirja ei tuottanut pettymystä, vaikka loppuratkaisusta ehkä puuttuikin jotain. Jäin kirjan lukemisen jälkeen pohtimaan tarinoita siitä, mitä kaikkia salaisuuksia vanhoissa kirjakaupoissa voikaan olla tai mitä ajatuksia kirjaston kirjojen lukijat ovat jättäneet jälkeensä kirjaan. Heräävätkö nuo ajatukset eloon, kun minä tartun samaan kirjaan.