torstai 30. kesäkuuta 2016

Helmet lukuhaaste 33/50

Kesäkuussa luin Helmet lukuhaasteeseen 3 kirjaa.



Paras haasteeseen lukemani kirja kesäkuussa oli Tove Jansson: Vaarallinen juhannus. Ihailen kirjailijan mielikuvitusta, upeita hahmoja ja ihania oivalluksia.


Kesäkuussa haasteeseen lukemani kirjat:

Horace Walpole: Otranton linna (21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja)

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (17. Kirjassa juhlitaan)

Hannu Kilpeläinen, Saija Pelvas: Muistojen Karjala (28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja)


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät Helmet lukuhaaste sivulleni.



tiistai 28. kesäkuuta 2016

Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa



"Pää poikki! Pää poikki!"

Carroll, Lewis: Liisan seikkailut ihmemaassa
Julkaistu: 1989
Alkuperäinen julkaisu: 1865
Alkuperäinen nimi: Alice´s Adventures in Wonderland
 
Mistä maasta: Iso-Britannia 
Suomentanut: Kirsi Kunnas, Eeva-Liisa Manner 
Kustantaja: Kustannus Mäkelä Oy 
Sivumäärä: 128

Onko mitään hullunkurisempaa kuin Liisan seikkailut ihmemaassa! Kaikki alkaa siitä, kun Liisa huomaa kiireisen kanin, jolla on päällään liivit ja kädessään kello. Hän lähtee uteliaana kanin perään ja putoaa loputtomalta tuntuvaan kuiluun päätyen ihmemaahan. Liisalle tapahtuu siellä kummallisia asioita. Hänen kokonsa muuttuu alituiseen, ja hän kohtaa outoja puhuvia eläimiä ja olentoja. Parhaimmat jutut löytyvät Kaalimadon sekä Hatuntekijän, Hassun Jäniksen ja Murmelin kanssa käydyistä keskusteluista.

"- Minkälaista väkeä asuu täällä lähellä?
- Tuolla, sanoi kissa ja näytti tassullaan oikealle, - asuu Hatuntekijä, ja tuolla taas, vasemmalla, asuu Hassu Jänis. Mene kumpaan tahdot, molemmat ovat hulluja.
- Mutta en minä tahdo mennä hullujen luokse, sanoi Liisa.
- Ei voi auttaa, sanoi kissa, - me olemme kaikki täällä hulluja. Minä olen hullu. Sinä olet hullu.
- Kuinka sinä voit tietää että minä olen hullu?
- Sinun täytyy olla, sanoi kissa. - Muuten et olisi tullut tänne." (s.67)

Tämä mielikuvitusrikas kirja vilisee runoja, sanoilla leikittelyä ja kummallisia sattumuksia, minkä vuoksi koen sen haastavaksi lukea. Tekstin sijasta minua kiehtoo enemmän visuaalinen puoli. Monet esiintyjät ovat nimittäin ammentaneet kirjasta vaikutteita. Parhaiten mieleen on jäänyt Gwen Stefanin What You Waiting For? musiikkivideo.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Hannu Kilpeläinen, Saija Pelvas: Muistojen Karjala



"Karjalan muisto elää karjalaisten muistissa."

Kilpeläinen, Hannu; Pelvas, Saija: Muistojen Karjala
Julkaistu: 2006
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Tekijät ja Minerva Kustannus Oy 
Sivumäärä: 172

Karjala - vai pitäisikö sanoa luovutettu Karjala - on edelleen olemassa, mutta se elää etenkin ihmisten muistoissa. Siihen liittyy pelkoa, surua, nostalgiaa, iloa ja kodin tuntua. Karjalasta tulee ensimmäisenä mieleen sota ja evakot, mutta myös kaunis luonto, kanteleen soitto, runonlaulanta ja Kalevala.

Karjala on eri kulttuurien ja uskontojen kohtauspaikka, joka on kärsinyt useista sodista ja rajakiistoista. Kenties tästä syystä karjalaiset ovat olleet yhteisöllisiä ja yritteliäitä. He ovat perustaneet erilaisia seuroja, kauppoja ja pankkeja. Karjalainen teollisuus sekä maatalous, kalastus, metsästys ja kauppa on kukoistanut. Viipurissa - Karjalan tärkeimmässä kaupungissa - on nautittu musiikista, taiteesta ja koulutuksesta. Tärkeänä on koettu myös erilaiset kirkot, luostarit ja kappelit. Näistä tärkein on ollut Sortavalan lähellä sijaitseva Valamon luostari. Karjalaan on yhdistetty kuuluisia nimiä kuten Elias Lönnrot ja Jean Sibelius sekä Akseli Gallen-Kallela. Myös urheilun saralla on menestytty.

Kirja on hieman vaikealukuinen ja itseään toistava. Teksti on liian ylistävää ja nostalgisoivaa sekä paikoin tylsän luetteloivaa.


Helmet lukuhaaste 2016: 28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja


perjantai 24. kesäkuuta 2016

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus



"Kyllä maailma on sentään kummallinen."

Jansson, Tove: Vaarallinen juhannus
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 1954
Alkuperäinen nimi: Farlig Midsommar
 
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Laila Järvinen 
Kustantaja: WSOY 
Sivumäärä: 132

Muumitalon asukkaat viettävät seesteistä kesäpäivää kaarnalaivoja tehden ja luonnon ihmeitä tutkien. Rauhaisaan eloon tulee muutos, kun saarella sijaitseva tulivuori päättää purkautua ja aiheuttaa hyökyaallon, joka valtaa koko Muumilaakson. Muumiperhe pakenee ohitse lipuvaan kummalliseen taloon ja kohtaa pian seikkailun toisensa jälkeen.

"- Minun nuoruudessani ei koskaan tapahtunut tällaista, sanoi muuan hiirirouva ja kampasi kiivaasti häntäänsä. - Sitä ei olisi ikipäivänä sallittu! Mutta nyt ajat ovat tietenkin toiset ja nuoriso kuritonta. Muuan pieni vakava eläin siirtyi innokkaasti lähemmäksi toisia ja sanoi: - En minä usko, että se suuri aalto oli nuorison tekemä." (s.26)

Muumit suhtautuvat elämään rauhallisesti, mutkattomasti ja vastoinkäymisiä murehtimatta. He ottavat elämän sellaisena kuin se tulee vastaan ja oikeastaan pitävät vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Muumien elämänfilosofiaan kuuluu uskoa onnellisiin loppuihin. Etenkin kirjassa kuvattuja näkemyksiä kasvatuksesta on mielenkiintoista lukea. Muumimamma ei pidä ollenkaan kasvatuslaitoksista. Nuuskamuikkunenkin on kaikkia lapsia kahlitsevia sääntöjä vastaan. Muumien mielestä on myös tärkeää viettää elämänsä sellaisten ihmisten - tai tässä tapauksessa olentojen - seurassa, jotka tuovat elämään hyvää mieltä ja mielekästä sisältöä. Hassuinta Muumeissa on se, että he tekevät välillä jotain todella höpsöä ja muistuttavat hieman hölmöläisiä; kuten yrittävät naulata lautasia paikoilleen, jotta ne pysyisivät kaltevalla tasolla paikoillaan. Muumit eivät myöskään kangistu kaavoihin, vaan sopeutuvat aina uusiin tilanteisiin ja muuttavat toimintatapojaan tilanteen vaatimalla tavalla.

"Muumimamma nyökkäsi. Hän istui kuono vedenpinnassa ja tirkisteli pohjaan. - Siellä kimmeltää jokin, hän sanoi. - Se on sinun kultainen rannerenkaasi, ehdotti Muumipeikko. - Ja Niiskuneidin nilkkarengas. Eikö se ole hyvä aate? - Hurjan hyvä, sanoi hänen äitinsä. - Tästä lähtien säilytetään aina korut ruskeassa lähdevedessä. Siellä ne ovat paljon kauniimmat." (s.12)

"Metsän lapset vaikenivat heti ja rypistivät kuonojaan tihkusateessa. - Nuuskamuikkunen katsoi avuttomana pikku Myyhyn. - Pelota niitä Möröllä! tämä ehdotti. - Niin minun sisareni tekee. - Tuletko sinä silloin kiltiksi? kysyi Nuuskamuikkunen. - En tietenkään! sanoi pikku Myy ja nauroi niin että kellahti kumoon. Nuuskamuikkunen huokaisi. - Tulkaa, tulkaa, hän sanoi. - Nouskaa kiireesti, niin saatte nähdä jotakin! - Mitä? kysyivät lapset. - Jotakin..., sanoi Nuuskamuikkunen epämääräisesti ja heilautti käpäläänsä. - Tuosta sinä et selviä ikinä, sanoi pikku Myy." (s.93-94)

Kirja on hullunhauska sekä täynnä huvittavia oivalluksia ja ajatuksia elämästä. Se samalla viihdyttää ja laittaa ajattelemaan syntyjä syviä. Katsoin lapsena Muumilaakson tarinoita tv-ohjelmaa. Se oli yksi lempiohjelmistani. Muistan tämän kirjan tapahtumat siitä elävästi, joten oli mukavaa viimein lukea itse kirja. En voi kuin ihailla Tove Janssonin kykyä keksiä jotain näin hienoa!

Rauhallista ja lämmintä juhannusta kaikille! Ja olkaa varovaisia juhannustaikojen kanssa, jotta ette törmää poliisihemuliin!

Helmet lukuhaaste 2016: 17. Kirjassa juhlitaan

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kerstin Gier: Smaragdinvihreä



"Viisasten kivi yhdistää ikuisuusmeren."

Gier, Kerstin: Smaragdinvihreä
Kirjasarja: Rakkaus ei katso aikaa, osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2010
Alkuperäinen nimi: Smaragdgrün
Mistä maasta: Saksa
Suomentanut: Ilona Nykyri
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 480


Gwendolyn Shepherd päättää jatkaa tehtäväänsä aikamatkaajana ja ratkoa mystiset arvoitukset omin päin. Hän kärsii edelleen Gideonin aiheuttamista rakkaushuolista, mutta pystyy silti ottamaan itsevarmasti tilanteen haltuun. Gwendolyn on rohkea ja hauska nuori nainen, jolla on vielä hauskemmat ystävät Leslie ja Xemerius. Ihailtavaa on etenkin hänen ajatuksensa siitä, kuinka naisia tulisi kohdella kunnioittavammin. Seikkailu etenee läpi eri aikojen ja jännittävien tapahtumien. Ihmiset ja esineet risteilevät paikoista ja ajoista toiseen niin ettei perässä pysy. Kokonaiskuva selviää pieni pala kerrallaan. Käyvätkö ennustukset toteen? Kuka voittaa kilpajuoksun ajan kanssa?

"´Gwendolyn, enhän minä ole koskaan pakottanut sinua mihinkään, vai? Päinvastoin - olen kohdellut sinua monta kertaa tosi kurjasti.´ - Gideon katsoi minuun silmät leimahdellen. ´Miksi tytöt aina ovat sellaisten tyyppien perään, jotka kohtelevat heitä sikamaisesti? Mukavat pojat eivät ilmeisesti ole heistä puoliksikaan niin mielenkiintoisia.´" (s.218)

"´Minkälaisissa asuissa te aiotte tulla?´ Cynthian syntymäpäivät olisivat seuraavana viikonloppuna, ne olisivat naamiaiset, niin kuin joka vuosi, ja hän oli kutsunut sinne meidätkin. - ´Minä keksin joka kerta huippumielenkiintoisen teeman, ja sitten on sellaisia ilonpilaajia, jotka eivät pukeudu sen mukaisesti´, hän sanoi. ´Ajatellaan vaikkapa Eläinten karnevaaleja ja tiettyjä tyyppejä, jotka tulivat paikalle sulka tukassa ja väittivät esittävänsä kanaa!´ - ´Kaik´ viheriöi on valtavan hieno teema, enkä minä anna kenenkään pilata niitä naamiaisia.´ - ´Päästäisitkö sinä meidät menemään jos minä pamauttaisin sinulle mustan silmän?´ minä sanoa pamautin. ´Naamiaisiin mennessä se alkaa varmasti jo vihertää.´" (s.45-46)

Rakkaus ei katso aikaa -trilogian parasta antia on huumori, jonka uskon uppoavan nuoriin lukijoihin. Kirjan tapahtumat myös koskettavat ja antavat ajattelemisen aihetta. Lisäksi kirjasta löytyy pieniä helmiä kuten puvustaja madame Rossini ja Gwendolynin isoisä Lucas Montrose. Suosittelen kirjasarjaa lämpimästi kaikille, jotka pitävät aikamatkustamisesta, fantasiasta, jännityksestä, arvoituksista, draamantäyteisestä romantiikasta ja nuorille suunnatusta kirjallisuudesta! Niin ja kirjoissa on kauniit ja muista erottuvat kannet!

Juonipaljastus: Lucy ja Paul ovat oikeasti Gwendolynin vanhemmat. Gwendolyn on kuolematon. Gideon juo viisasten kivi jauheen ja hänestäkin tulee kuolematon. He palaavat yhteen. Saint-Germainin kreivi eli opettaja Mr Whitman häviää tämän niin sanotun kilpailun. Gwendolyn ja Gideon rokottavat James Pimplebottomin, jolloin hän ei kuolekaan nuorena.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira



"Se tuli tuulen mukana yön hiljaisuudessa, ensin pitkänä, syvänä kuiskauksena, sitten yltyvänä ulvontana."

Conan Doyle, Arthur: Baskervillen koira
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 1901-1902
Alkuperäinen nimi: The Hound of the Baskervilles
 
Mistä maasta: Iso-Britannia 
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää 
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava 
Sivumäärä: 298

Salapoliisi Sherlock Holmes saa vieraakseen tohtori James Mortimerin, joka välittää uutiset Sir Charles Baskervillen kuolemaan liittyvistä asianhaaroista. Holmes tapansa mukaan esittelee tohtori Watsonille päättelytaitojaan samalla opettaen häntä. Tapahtumat seuraavat toistaan, jolloin Watson huomaa pian olevansa syksyisillä Dartmoorin nummilla tiheä sumu, pimeys ja ujeltava ääni seuranaan. Hän päättää olla uskomatta seudulla vallitsevaa tarua koskien Baskervillen suvun jäseniä vainoavaa hornan hurttaa ja etsiä johtolankoja kuten mestarinsa Sherlock Holmes.

"Olin usein saanut harmikseni huomata, kuinka välinpitämättömästi hän suhtautui ihailuuni samoin kuin yrityksiini tuoda hänen menetelmiään yleiseen tietoon. Lisäksi olin ylpeä siitä, että olin oppinut edes jossakin määrin omaksumaan hänen päättelykeinonsa ja käyttämään niitä tavalla, jonka hän hyväksyi." (s.8)

"Koira, jollaista kuolevaisen silmät eivät koskaan ennen olleet nähneet. Lieskat löivät sen avoimesta kidasta, sen silminä hehkuivat kekäleet ja sen kuono ja niskajouhet ja kaulanahka loimusivat lepattavaa tulta. Yksikään houreinen mieli ei ole harhaisissa kuvitelmissaan voinut saada aikaan hurjempaa, kauhistuttavampaa ja helvetillisempää näkyä kuin tuo musta hahmo." (s.253)

Sherlock Holmesin maailma on täynnä sähkösanomia, hevosajureita, palvelusväkeä, rautateitä ja kenkien kiillottajia. Ihmisiä kiinnostaa erilaiset ihmisrodut ja pääkallojen tutkiminen sekä oman suvun nimen nostaminen uuteen loistoon. Myös naisten ja miesten erot tuodaan esille selvästi puhumalla naisten oikuista, pyörtyilystä ja uskollisuudesta aviomiestään kohtaan. Naisten on tärkeää pitää hyvästä maineestaan kiinni - jopa keinoja kaihtamatta. Miehet taas kuvataan nokkeliksi ja kestäviksi, mutta on heilläkin heikkouksia kuten taipumusta väkivaltaan tai sairauksiin.

Ajatukseni jäivät Dartmooriin, sillä pystyin kirjaa lukiessani näkemään silmieni edessä kauniit kartanot, mystiset suot, muinaiset kiviset asumukset ja haudat sekä valtavan nummen. Voin suositella tätä nostalgista dekkaria kaikille!


torstai 9. kesäkuuta 2016

Kerstin Gier: Safiirinsini



"Rubiininpunassa on korpin maagisuutta."

Gier, Kerstin: Safiirinsini
Kirjasarja: Rakkaus ei katso aikaa, osa 2 
Muut osat: Osa 1 ja osa 3
Julkaistu: 2013
Alkuperäinen julkaisu: 2010
Alkuperäinen nimi: Saphirblau
 
Mistä maasta: Saksa 
Suomentanut: Riitta Virkkunen 
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy 
Sivumäärä: 355

16-vuotias Gwendolyn Shepherd on Lontoossa perheensä kanssa asuva aikamatkaaja. Hänen jokapäiväiseen elämäänsä kuuluu koulunkäynnin lisäksi kummitusten ja demonien kanssa juttelu. Gwendolyn ystävystyy etenkin Xemerius nimisen demonin kanssa. Hänestä on paljon hyötyä arvoitusten ratkomisessa ja salaisuuksien paljastamisessa, sillä kukaan muu ei pysty näkemään häntä. Myös Gwendolynin paras ystävä Leslie on hyvä neuvonantaja. Hänen keskittymistään ei häiritse edes Gideonin veljen Raphaelin ilmestyminen maisemiin. Gideonista puheen ollen Gwendolynin ajatukset laukkaavat ainoastaan kyseisen pojan ympärillä. Hän murehtii Gideonin mahdollisia tunteita Charlottea ja muita tyttöjä kohtaan. Hän painiskelee orastavan rakkautensa kanssa, sillä hän ei osaa tulkita, millaisissa väleissä hän on Gideonin kanssa. Gwendolyn käyttäytyy tilanteen vuoksi vastuuttomasti ja lapsellisesti sekä tunteidensa vietävänä - etenkin tärkeillä aikamatkoilla Saint-Germainin kreivin luona.

"Mutta kuinka saatoin olla rakastunut poikaan, jonka oli tuntenut vasta pari päivää? Poikaan, joka käyttäytyi suurimman osan ajasta sietämättömästi minua kohtaan? Tosin silloin kun hän ei tehnyt sitä, hän oli... hän oli niin... niin uskomattoman..." (s.162)

"Miksi Gideon oli tuollainen? Ensin hellä ja mukava ja yhtäkkiä taas kylmäkiskoinen ja etäinen? Eihän tuollaista kestänyt kukaan. En minä ainakaan. Se, mitä tapahtui täällä kellarissa, meidän välillämme, oli tuntunut aidolta. Oikealta. Ja nyt hän halusi heti tilaisuuden tullen saattaa minut naurunalaiseksi koko porukan edessä. Mihin hän pyrki?" (s.206)

Pidin tämän nuortenkirjan sisältämästä huumorista ja juonesta, vaikka aika usein tuntuikin siltä, että se ei sovellu kovin hyvin aikuisille. Ajattelin kuitenkin lukea tämän trilogian kokonaan läpi, sillä olen niin utelias tietämään, kuinka tässä lopulta käy. Odotan innolla etenkin seikkailuja sikin sokin ajasta toiseen sekä kaikkien tapahtumien nivoutumista yhteen. Tarina jatkuu siis Smaragdinvihreä nimisessä kirjassa!

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Horace Walpole: Otranton linna



"´Näenkö unta?´ - ´Vai ovatko itse paholaiset liittoutuneet minua vastaan?´"

Walpole, Horace: Otranton linna
Julkaistu: 2014 
Alkuperäinen julkaisu: 1764
Alkuperäinen nimi: The Castle of Otranto, A Gothic Story
Mistä maasta: Iso-Britannia 
Suomentanut: Päivi Mehtonen, Jyrki Siukonen 
Kustantaja: Faros-kustannus Oy 
Sivumäärä: 184

Ruhtinas Manfred hallitsee Otranton ruhtinaskuntaa keskiajan Italiassa. Hän on kiivas, kunnianhimoinen ja äkkipikainen vallankäyttäjä, jonka teoista saa kärsiä etenkin ruhtinatar Hippolita sekä perijät Konrad ja Matilda - puhumattakaan miniäehdokas Isabellasta. Mikään ei ole Manfredille tärkeämpää kuin suvun jatkuvuuden takaaminen. Kohtalo on hänen kanssaan eri mieltä, sillä linnan väkeä alkavat vaivata näyt aaveista ja jättiläisistä. Manfred uskoo pian ennusmerkkeihin ja kadotuksen henkiin. Kammottavien kokemusten keskellä ihmiset käyttäytyvät kuuliaisina ja hyveellisinä kristittyinä, jotka pitävät Pyhää Nikolausta suojelijanaan. Heidän maailmansa on yhtä aikaa täynnä julmuutta ja yleviä ajatuksia.

 "Kaikki nämä ajatukset pakahduttivat hänen levotonta mieltään ja hän oli luhistumaisillaan epäilystensä alle. Hän vetosi ´jokikiseen taivaan pyhimykseen ja pyysi mielessään näiltä apua." (s.32)

Otranton linnassa koetaan suuria tunteita, todistetaan järjettömiä ihmiskohtaloita, pelataan sukujen valtapeliä ja yritetään taistella julmia perintösääntöjä vastaan. Siellä nähdään unia, kuljetaan pimeissä holvikäytävissä ja tavataan urhoollisia ritareita. Naiset ovat pelokkaita, pyörtyileviä, viattomia, kärsivällisiä ja kuuliaisia. Miehistä löytyy kahdenlaista tyyppiä julmista ja säälimättömistä jalomielisiin ja neitojen puolesta kaikkensa tekeviin. Naisten toimet leimataan usein naiselliseksi hätäilyksi. Miesten tehtyä pahoja tekoja sanotaan, että nainen varmaan vain käsitti väärin. Naisen rooli vaimona ja äitinä on olla uhrautuva, tyyni ja hyveellinen. Naisilla on muutenkin vain kaksi vaihtoehtoa: he joko menevät naimisiin tai linnoittautuvat luostariin. Palvelijat ovat puolestaan ajatuksiltaan yksinkertaisia. He aiheuttavat puheillaan koomisia tilanteita, joille ei voi olla nauramatta.

"Jos teillä on jotakin sanottavaa, käykää huoneeseeni - ei ole tapanani paljastaa vaimolle hallintopiirini salaisia asioita, ne eivät kuulu naiselle." (s.60-61)

"Ei ole meidän asiamme valita osaamme; taivas, isämme ja aviomiehemme päättävät puolestamme. Olkaa kärsivällisiä -." (s.122)

Luin kirjan ainoastaan helmet lukuhaasteen vuoksi. Etsin käsiini listan 1700-luvulla kirjoitetuista kirjoista ja silmäilin, mikä kirjoista kuulostaisi mielenkiintoisimmalta. Seuraavaksi tutkin, onko kirja saatavilla kirjastosta. Hyvällä onnella sain tämän aarteen käsiini ja luetuksi. Aluksi kirjan tyyliin oli haastavaa uppoutua, mutta pian huomasin pitäväni kirjasta tavattoman paljon. Voin suositella tätä goottilaiseksi romaaniksi ja modernin kauhukirjallisuuden esi-isäksi luonnehdittua kirjaa kaikille!


Helmet lukuhaaste 2016: 21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kerstin Gier: Rubiininpuna



"Rubiini sen päättää ja aloittaa myös tien."

Gier, Kerstin: Rubiininpuna
Kirjasarja: Rakkaus ei katso aikaa, osa 1 
Muut osat: Osa 2 ja osa 3
Julkaistu: 2012
Alkuperäinen julkaisu: 2009
Alkuperäinen nimi: Rubinrot
 
Mistä maasta: Saksa
Suomentanut: Riitta Virkkunen
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 342

16-vuotias Gwendolyn Shepherd asuu Lontoossa Grace äitinsä, 12-vuotiaan Nick veljensä ja 9-vuotiaan Caroline siskonsa kanssa. Samassa talossa asuvat myös isoäiti lady Arista, täti Glenda Montrose, serkku Charlotte Montrose, isotäti Maddy ja palvelija Mr Bernhard. Gwendolyn pukeutuu joka aamu koulupukuun, viettää paljon aikaa parhaan ystävänsä Leslie Hayn kanssa ja juttelee haamuille, kuten 1700-luvulla eläneelle James Pimplebottomille, joka vaeltelee koulun käytävillä. Muut pitävät häntä pinnallisena tyttönä, joka juttelee vain elokuvista ja pojista. Gwendolynin elämä kääntyy päälaelleen, kun hän yhtäkkiä löytää itsensä menneisyydestä. Charlottelle povattu aikamatkaajan geeni onkin periytynyt hänelle!

"Minua kauhistutti ajatus, että joutuisin yhtäkkiä menneisyyteen. Menneet ajat olivat yhtä kammotusta aikakaudesta riippumatta. Koko ajan oli sotia, isorokkoa ja ruttoa, ja jos sanoi yhdenkin väärän sanan, joutui noitaroviolle. Sisävessoista ei ollut tietoakaan ja kaikilla oli täitä, ja aamuisin yöastian sisältö kaadettiin ikkunasta ulos pahimmassa tapauksessa jonkun ohikulkijan niskaan." (s.25)

"Minä en ollut mikään lapsi! Olin kuusitoista- ja puolivuotias. Aivan yhtä vanha kuin Charlotte. Minun ikäisenäni Marie-Antoinette oli ollut jo vaikka kuinka kauan naimisissa. - Ja Jeanne d´Arc oli vasta viidentoista, kun hän..." (s.177)

Täysin valmistautumaton ja kaikesta tietämätön Gwendolyn joutuu mukaan salaisuuksien ympäröimään maailmaan, jossa kaikilla tuntuu olevan jokin maaginen kyky. Hän joutuu menemään Vartijoiden salaseuran päämajaan ja saa eteensä tehtävän matkata ajassa yhdessä 19-vuotiaan komistuksen Gideon de Villiersin kanssa. Mutta mikä on Paulin ja Lucyn tarina? Entä Saint Germainin kreivin? Mikä on salaisuus salaisuuden takana? Mitä tapahtuu, kun kehä sulkeutuu?

Kuinka humoristinen, viaton ja jännittävä seikkailu! Tästä kirjasta olisin varmasti pitänyt lapsena ja nuorena! Etenkin juuri aikamatka elementin vuoksi!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award



Kiitos palkintohaasteesta Mannilainen!

Ohjeet palkinnonsaajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Seurasin viime vuonna kirjablogeja ja haaveilin myös omasta. Ajattelin kuitenkin, ettei aikani riitä niin monien kirjojen ja postausten tekemiseen, mitä kirjablogit käsitykseni mukaan vaativat. Sain 29.8.2015 Kirjabloggaajat & lukemista harrastavat -facebook ryhmästä tarvitsemani kipinän blogin tekoon. Kirjoitin ensimmäisen postaukseni tähän blogiin 30.8.2015. Minulla ei ollut selkeää suunnitelmaa, mitä blogini sisältäisi. Aloitin postaamalla tekstejä aiemmin lukemistani kirjoista sekä lempikirjoistani. Sitten siirryin parhaillaan lukemiini kirjoihin, kirjahaasteisiin, kirjoihin liittyvän joulukalenterin tekoon ja kirjastovierailuista kertomiseen.

En osaa antaa aloitteleville bloggaajille muita kuin perusohjeita. Ensin kannattaa miettiä, mistä haluaa blogata, keksiikö aiheesta mitään sanottavaa ja kiinnostaako aihe kenties vielä vuoden päästä. Sitten pitää kehitellä blogin nimi. Kannattaa tutkia, onko jo jossain olemassa saman niminen blogi. Seuraavaksi voi päättää, bloggaako omalla nimellä vai nimimerkillä. Sisällöstä sen verran, että minusta on hyvä käyttää blogissaan itse ottamia kuvia. Mielestäni on hyvä yrittää löytää oma tyyli kirjoittaa, ettei vain kopioi samaa, mitä muut tekevät. Aluksi toki voi ottaa mallia, kuinka muut pitävät blogia tietystä aiheesta. Itse tunnen olevani vielä ihan aloittelija... Oman blogin pitämisen lisäksi minusta on mukavaa, että bloggaajien kesken on jonkinlaista yhteisöllisyyttä. Vieraillaan toisten blogeissa ja kommentoidaan postauksia. Pidetään hauskaa tämän harrastuksen parissa!

Haastan blogini postauksia kommentoineet (toivottavasti ette ole jo saaneet tätä): Henni, Niina T., MarikaOksa, rosales, Kirsi, Ulla, riitta k, Katja, Kia, Hande