Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2022.

Kohti uutta vuotta 2023!

Kiitos kuluneesta vuodesta 2022! Luetut kirjat Luin vuoden aikana 86 kirjaa. Edellisinä vuosina olen lukenut 86, 48, 64, 57, 73 ja 75 kirjaa. Paras lukemani kirja oli Victoria Hislopin Saari, minkä luin itselleni kehittämääni #luenlempikirjojanne lukuhaasteeseen. #maailmalukuhaaste2022 Järjestin yhteistyössä kirjagrammaajien ja Nasten Pankin kanssa #maailmalukuhaaste2022 nimisen lukuhaasteen, joka kesti toukokuusta elokuuhun. Tarkoituksena oli lukea kirjoja eri puolilta maailmaa. Tavoitteena oli lukea niin sanotusti ei-länsimaista kirjallisuutta. Maailman ympäri Oma  henkilökohtainen haasteeni  on lukea kirjoja kaikista maailman maista. Kirjailijan täytyy olla kotoisin kyseisestä maasta, ja kirjan tapahtumien tulee sijoittua kyseiseen maahan. Tänä vuonna luin haasteeseen 4 kirjaa. Olen lukenut haasteeseen yhteensä 57/195 kirjaa. #queerlukuhaaste2022 Osallistuin instagramissa järjestettyyn lukuhaasteeseen lukemalla jokaiseen kohtaan yhden kirjan. Minusta on mielenkiintoista osallistua

Hannele Lampela: Talventaian tarinoita: Lohikäärmeen kirous

Talventaian tarinat jatkuvat. Gretan ystävä Are valmistautuu vuorostaan omaan koetukseensa. Hän matkaa Pentameroneen, jota hallitsee kuningas, jonka hovissa on kolmetoista kaunista prinsessaa. Are pääsee yhdeksi kaunottarista, mikä tuntuu ihanalta. Hän on aina kokenut olevansa ruma ja tyhmä. Kuningas vaatii Area kukistamaan lohikäärmeen, minkä jälkeen hän pääsisi asumaan linnan torniin. Mikä lopulta onkaan hirviö, joka Aren pitää voittaa? "- jostain syystä hän vain halusi olla juuri sellainen kuin piti. Tuntui, että valtakunnassa oli tarkat säännöt siitä, miten piti käyttäytyä ja miltä piti näyttää." (s.176) Kirjassa pohditaan toksisia käytösmalleja ja ulkonäkövaatimuksia. Lasten itsetunto on huono, jos he kuulevat alituiseen alentavia kommentteja vanhemmiltaan, aikuisilta ja ikätovereilta. Lapset kadottavat itsensä mukautuessaan toisten luomaan maailmaan. Kirja opettaa, että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. "Kerro, kerro, kuvastin, ken on maassa kaunehin? Are

Hannele Lampela: Talventaian tarinoita: Lumikuningattaren lumous

Greta ja Kai elävät köyhien ja riitaisten vanhempiensa luona toisiinsa tukeutuen. Eräänä aamuna ulkona pyryttää lunta, vaikka pitäisi olla kesä, ja Kai on kadonnut. Vanhemmat eivät muista lastaan, eikä häntä näy valokuvissa. Gretan mielenkiinto kohdistuu eriskummalliseen taloon, joka on ilmestynyt yön aikana kylän kukkulalle. Hän lähtee tutkimaan asiaa ja löytää itsensä keskeltä satuja. "'Tulitikkutytön ansiosta me olemme kaikki täällä tänään...', hänen edellään kulkeva Suri vastasi. 'Kerrotaan, että hän sai tarpeekseen aikuisten tarinoista ja päätti muuttaa omaa tarinaansa. Hän oli meistä ensimmäinen." (s.55) Talventaika on kaltoinkohdeltuja lapsia varten. Siellä on kaikkea, mitä lapset kaipaavat kuten haleja, suukkoja ja 'joku', joka auttaa. Lapset ottavat oman elämänsä omiin käsiinsä, kun aikuiset eivät kykene huolehtimaan heistä. Heidän ei ole pakko olla aikuisten tarinoiden vankina, vaan he voivat alkaa kirjoittaa omaa tarinaansa. Lapsilla on ensin ol

Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän

Evangeline Fox janoaa rakkautta. Hän haaveilee menevänsä naimisiin Lucin kanssa, mutta pettyy karvaasti kuullessaan miehen vievän vihille sisarpuoli Marisolin. Evangeline ryntää rukoilemaan häiden estämisen puolesta Herttaprinssin kirkkoon, sillä hän uskoo, että prinssi jos kuka tietää kaiken menetetystä rakkaudesta. Apu ei saavu ilman kovaa hintaa, mutta Evangeline on valmis maksamaan seurauksista. "Välillä hän kyllä tunsi olevansa itsekin kuin perähyllyn pölyinen vanha kirja. Nide, joka oli aikoinaan ollut suosittu mutta jota kukaan ei enää huolinut." (s.55) Evangeline on teinityttö, joka nauttii huomion keskipisteenä olemisesta. Hän janoaa seikkailuja kuunneltuaan koko lapsuutensa nyt jo edesmenneen äitinsä satuja mystisestä Pohjolasta. Kirottuja tarinoita, jotka maagisesti keskeytyvät juuri ennen loppuratkaisua. Evangeline tarvitsee rakkautta millä hinnalla hyvänsä. Sitä etsiessään hän kuvittelee olevansa koskematon ja ikuinen. Hän tekee jatkuvasti virheitä ja moraalittom

Sarah Morgan: Lumihiutaleiden alla

Kayla Green matkustaa New Yorkin toimistoltaan Vermontiin tehtävänään luoda täydellinen markkinointisuunnitelma konkurssin partaalla keikkuvalle Snow Crystalin lomakohteelle. Hän haaveilee työn teosta syrjäisessä lomamökissä kaukana suurkaupungin jouluhulinasta. Perheyrityksen johtajana häärivä Jackson O'Neil on päättänyt toisin. Hän vetää Kaylan keskelle joulun ihmemaata piparien leipomisineen, kuusen koristeluineen ja rekiajeluine kaikkineen. Jackson ihastuu Kaylaan ensi silmäyksellä ja tekee kaikkensa saadakseen jäänkovan bisnesnaisen sulamaan. "Jacksonille ei tuntunut tuottavan ongelmia sekoittaa työ ja huvi." (s.160) Tarinaa hallitsee muutoksen pelko. Jacksonin isoisää ahdistaa sitoa oma pojanpoikansa omaan unelmaansa, joka ei edes näytä enää samalta kuin ennen. Hän ei ymmärrä moottorikelkkojen ja lasketteluhissien päälle, sillä hän on tottunut vaelluskenkiin ja koiravaljakoihin. Pelko saa toimimaan vihamielisesti ja hävyttömästi. Kayla pelkää puhua henkilökohtaisist

Jenny Bayliss: Jouludeitti x 12

Kate on ilmoittautunut ystävänsä painostuksesta treffipalveluun, joka järjestää kahdettoista treffit eri miesten kanssa ennen joulua. Ystävä on itse kiireinen kahden lapsen äiti. Kate on juuri saanut palautettua hyvät välit toiseen ystäväänsä Mattiin, jolla on kädet täynnä töitä kahvilabisneksessä, jossa Kate auttaa leipomalla vitriiniin makeita herkkuja. Päätyönään Kate on tekstiilisuunnittelija. Hän on työskennellyt Lontoossa, mutta palannut asumaan kotikylään huolehtiakseen isästään. Kate on turhautunut miehiin etsittyään heitä maailmalta. Löytyisikö kotipaikkakunnalta viimein se oikea? "'Mikä sai sinut päättämään, että nyt on oikea aika löytää uusi kumppani?'" (s.229) Kirjaa voisi kuvailla sanoilla jouluinen, humoristinen, myötähäpeällinen, suloinen, herttainen, romanttinen ja herkullinen. Pidin eniten kohdista, joissa kuvailtiin talvista ympäristöä, jouluherkkuja ja jouluvalmisteluja. Kaksitoista treffiä oli vähän liikaa, vaikka ne olivatkin viihdyttävää luettava

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika

Birchin perhe viettää joulun karanteenissa, sillä lääkärinä toimiva tytär on altistunut haagvirukselle. Neljän seinän sisällä pitkästä aikaa yhdessä oleminen ei ole helppoa. Arvata saattaa, että draamalta ja salaisuuksien paljastumiselta ei voi välttyä. "Kotiinpaluu voi olla yksinäistä." (s.145) Perheen äiti Emma salaa vakavaa sairauttaan, isä Andrew lehtolastaan, Olivia poikaystäväänsä ja Phoebe parisuhdeongelmiaan. Kirja on ennen kaikkea juonivetoinen. Birchin perhe käy läpi koko tunneskaalan. "Mitä helvettiä hän sanoisi? Hän oli keskellä kohtausta ilman käsikirjoitusta - täysin harjoittelemattomana ja valmistautumattomana." (s.189) 'Booklist' on todennut, että kirja koskettaa heitä, jotka taantuvat lapsuudenkodissaan. Henkilöiden keskinäistä kanssakäymistä ja sen muutosta on kiinnostava seurata. Heillä on toisistaan tietynlaiset mielikuvat, mitkä eivät enää pidä paikkaansa. Henkilöiden suhtautuminen toisiinsa luonnollisesti muuttuu ja syvenee. "'

P.D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia

Neljä novellia. Neljä murhaa. 'Mistelimurha' kertoo rikoskirjailijasta, joka on ollut nuoruudessaan todistamassa murhaa. Ruumis on löytynyt kirjastosta, jonka ovi on lukittu sisältäpäin. Komisario löytää jälkiä ulkopuolisesta tunkeutujasta, mutta rikoskirjailija epäilee tekoa lähimmäisen suorittamaksi. Novellin loppuratkaisu hätkähdyttää. "Ja sitten koittaa kohtalokas joulupäivä." (s.33) 'Hyvin tavallinen murha' on tarina Ernest Gabrielista, joka on syrjäytynyt mies, joka on harrastanut tirkistelyä. Hänen tirkistelynsä kohde on murhattu. Ernest on päättänyt seurata murhan käsittelyä ja osallistua oikeudenkäyntiin, jossa syytetään murhatun miesystävää, jonka Ernest tietää olleen poissa murhan tapahtumahetkellä. Novelli on kaiken kaikkiaan inhottava. "Kaikki oli käynyt sattumalta." (s.42) "Boxdalen perintö" seuraa komisario Dalglieshin selvitystyötä. Hänen tehtävänään on paljastaa, onko kaniikin isotäti Allie aikoinaan myrkyttänyt aviomiehens

John Grisham: Joulua pakoon

Luther ja Nora Krank eivät vietä joulua tänä vuonna, sillä he lähtevät risteilylle. He ovat saaneet tarpeekseen joulustressistä. Uutinen aiheuttaa kanssaihmisissä vastareaktion. Ei tule kysymykseenkään, että Krankit eivät viettäisi joulua! He ovat aina tilanneet partiolaisilta kuusen. He ovat aina ostaneet poliiseilta kalenterin ja pelastajilta hedelmäkakkuja. Ystävät on aina kutsuttu aaton juhlaan. Naapurit ovat aina havitelleet yhdessä parhaan joulukadun palkintoa. Työpaikan juhlista puhumattakaan. Kestääkö Lutherin ja Noran suunnitelma? Mikä on perimmäinen syy sille, että pariskunta haluaa jättää tämän joulun väliin? "Päätös jättää joulu huomiotta lujittui Lutherin mielessä entisestään aina kun muut yrittivät loukata hänen oikeuttaan tehdä niin kuin halusi." (s.74) Joulu on rauhatonta ja kiireistä aikaa. Yksi riitelee perheensä kanssa kuusta koristellessa. Toinen taittaa niskansa kiinnittäessään valoja katolle. Kolmas menettää hermonsa ruokakaupan tungoksessa ja liikenneru

Mika Waltari: Joulutarinoita

Joululehtiin kirjoitetut joulua eri näkökulmista kuvailevat tarinat on koottu kirjaksi. Tarinoita kuvataan takakannessa herkiksi, elämänviisaiksi ja hiljaisen humoristisiksi. Aiheina ovat perhe, rakkaus, yksinäisyys, suomalaisuus, luokkaerot, elämänkulku, sukupolvien ketju ja kaupungin ja maaseudun suhde toisiinsa. Tarinoista löytyy myös sota-ajan joulu. Aika paljon koiria. Yksi possukin. Pääteemana on joulurauha, joka löytyy sydämestä. "Kirjat eivät pettäneet, ne antoivat unohduksen, mielikuvituselämän lyhyen, häviävän onnen." (s.151) 'Insinööri Jalovaaran uskomaton seikkailu' johdattaa Karhulan kanssa vedon lyöneen Jalovaaran nimensä mukaisesti uskomattomaan seikkailuun, jonka lopputulosta en olisi osannut tarinan alkaessa arvata. Jalovaara on nimittäin sitä mieltä, että osaa varjostaa ihmisiä yhtä hyvin kuin rikospoliisi. Karhula osoittaa Jalovaaralle sattumanvaraisen varjostuskohteen ja käskee miestä pysymään tämän kannoilla vuorokauden ajan. "Joulu kuin joul

Milly Johnson: Kirsikoita ja joulun taikaa

Kuusi ihmistä matkustaa autoillaan Yorkshiren halki Englannissa. Heidät yllättää vuosisadan lumimyrsky, minkä vuoksi he päätyvät hakemaan suojaa samasta majatalosta. Omistaja ei ole paikalla, mutta paikka on varustettu jouluksi tulevia asiakkaita varten kaikella, mitä jouluna saattaa tarvita. Bridge ja Luke ovat pitkään erossa ollut ja riitaisa aviopari, joka on viimein päättänyt hakea avioeroa. Mary kuljettaa pomoaan, ja ihastuksensa kohdetta, Jackia bisnestapaamiseen, joka kuitenkin peruuntuu. Aviopari Charlie ja Robin ovat matkalla Skotlantiin viettämään viimeistä joulua yhdessä, sillä Charlie on kuolemansairas. Joulun vietto eristyksissä muusta maailmasta tekee ihmeitä jokaiselle heistä. "Kun vilkaisee ulos, voisi hyvin kuvitella, että aurinko on sammunut. Ehkä me kaikki olemme näyttelijöitä tosielämän katastrofielokuvassa.'" (s.154) Tarinan asetelma on brittiläisen jouluinen ja näennäisen romanttinen. Majatalossa on lämmittävä takkatuli, perinteisiä brittiläisiä joul

Agatha Christie: Simeon Leen testamentti

Upporikas Etelä-Afrikassa omaisuutensa koonnut vanhus Simeon Lee kutsuu sukunsa viettämään kanssaan joulua. Syy ei ole lähimmäisenrakkaus, vaan halu pitää toisia pilkkanaan. Varsinkin ilmoittamalla, että haluaa joulun ja uudenvuoden välillä muuttaa testamenttiaan. Ilta päättyy Simeon Leen murhaan, jossa on useita merkillisiä yksityiskohtia. Tarvitaan Hercule Poirot selvittämään tapaus. "Minä olen vanha ja sairas, niinhän ne sanovat, mutta en sentään ole vielä ihan lopussa! Ohhoh, vanhassa maantierosvossa on sentään vielä paljon elämää. Ja elämässä on vielä paljon hauskuutta!" (s.45-46) Kiinnitin kirjan alkupuolella huomioni miesten tyyliin puhua naisista jokseenkin inhottavasti. Etenkin sukulaismies, joka muun muassa haaveilee sukulaistytöstä seksuaalisesti, mikä on erittäin inhottavaa ja epäsopivaa. Kirjan edetessä löytyy syy kuvaustavalle. Tarina perustuu keskusteluille, joten en usko, että se on kovinkaan mieleenpainuva. Voisin siitä syystä kuvitella voivani lukea kirjan u

Astrid Lindgren: Muistan joulun

Astrid Lindgren muistelee lapsuutensa joulua vuodelta 1913. Siihen on kuulunut kuusenhaku, joulusiivous, lahjojen avaamisen odotus, vierailu isoäidin luona, serkkujen kanssa leikkiminen ja joulukirkkoon osallistuminen. "Vaan jo pilven takaa valo hohtaa! Polku tuttu kotitanhuville johtaa." Kirjassa on kaunis kuvitus, joka on Cecilia Heikkilän käsialaa. Suomennos on Kristiina Rikmanin. Kuvissa herää henkiin mennyt aika. Kirja on kuin konkreettinen, vaikkakin pikkuruinen, tallenne menneestä kulttuurista. Siinä näkyy tapojen lisäksi asumukset, ruoka, esineet ja vaatetus. "On niin kaunista, kun on lunta ja pimeä metsä ja tähdet valaisevat." Tarinan lukeminen vie vanhan ajan joulutunnelmaan. Kaikki ei ole täydellistä. Lapset käsketään pois jaloista, pikkusisarus kaataa maidon pöydälle ja metsään meinaa eksyä, mutta perinteisten rutiinien noudattaminen luo tunnelmaa ja turvaa. Lapset eivät voi kuin ihmetellä ympärillä tapahtuvia ihmeitä. "Äkkiä oli tullut ilta, ja kun