sunnuntai 31. joulukuuta 2023
Kohti uutta vuotta 2024!
torstai 28. joulukuuta 2023
Liina Putkonen: Monen mutkan tonttumatka
sunnuntai 17. joulukuuta 2023
Sarah Morgan: Kenties tänä jouluna
Brenna Daniels opettaa hiihtoa ja potee sydänsuruja. Entinen pujottelija Tyler O'Neil on hänen lapsuudenystävänsä, joten hän ei uskalla pilata hyviä välejä paljastamalla omia todellisia tunteitaan. Tylerilla on menneisyys naistenmiehenä ja sydäntenmurskaajana. Nyt hän yrittää olla Jessille paras isä. Lunta sataa juuri ennen joulua ja Snow Crystal -lomakeskus varataan täyteen. Brennan on pakko muuttaa asumaan Tylerin luokse. Voisiko unelma parisuhteesta viimein toteutua?
"'Mutta entä mitä Tyler tuntee Brennaa kohtaan? Brenna ei ole hänen tavanomaista tyyppiään. Ei yhtään niin kuin ne muut." (s.146)
Tarina on jouluinen, talvinen, romanttinen ja lapsiperhekeskeinen. Brenna ja Tyler kiertävät toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa. Jess fanittaa Brennaa hypoteettisena äitiehdokkaana ja kipuilee biologisen äitinsä tunnekylmyyttä. Tarina on turvallisen ennalta-arvattava.
"Jos hän jatkaisi samaa rataa, hän kuolisi vanhana ja näivettyneenä ja katuisi hukkaan heittämiään tilaisuuksia ja tekemättä jättämiään asioita." (s.233)
Snow Crystalin väki rakastaa rakkaustarinoita. Siellä kuuluu sipinää, supinaa ja kuisketta. Koko tuttavapiiri on valmis panostamaan Brennan ja Tylerin parisuhteen sinetöimiseen. Suosittelen kirjaa Hallmark elokuvien faneille.
"Läheisesi ovat ainoita ihmisiä, joilla on väliä, ja kaikkein tärkein olet sinä itse. Kunhan vain teet kuten sinusta itsestäsi tuntuu oikealta etkä satuta muita, sinulla ei ole mielestäni mitään syytä huoleen." (s.127)
keskiviikko 13. joulukuuta 2023
Agatha Christie: Seikkaileva jälkiruoka
tiistai 12. joulukuuta 2023
Alexandra Benedict: Joulun murhapeli
Lily Armitage palaa Endgamen sukukartanoon saadakseen selville äitinsä murhaajan. Hän on elänyt kuluneet 21 vuotta kuin unessa. Kartanolla odottaa vuosittainen joulupeli, jonka palkintona on tänä vuonna kartanon omistajuus. Sukulaiset ratkovat arvoituksia ilman puhelimia ja lumimyrskyn saartamina. Kunnes tapahtuu taas murha.
"Koko talo oli kuin monikerroksinen hauta." (s.164)
Kirjassa pohditaan äiti-tytär-suhdetta, raskautta, adoptiota, syrjintää, biseksuaalisuutta ja traumoja. Vakavista aiheista ja tapahtumista huolimatta kirjan henkilöt käyttäytyvät tunteettomasti. He ovat yksiulotteisia ja epäuskottavia. Teksti on tönkköä koruilua, turhaa sanahelinää, ärsyttävää toistoa ja epäsopivaa keveyttä. Kirjassa ei ole aitoa jännitystä nimeksikään. Täytyy todeta, että en pitänyt kirjasta. Lukeminen olisi pitänyt jättää kesken jo heti alussa, kun kartanon korni nimi Endgame tulee ilmi. En ole varma, onko kirjan tarkoitus olla tragedia, komedia vai farssi. Vai ihan vain floppi.
"Ikään kuin hän ei oikeastaan olisi paikalla, pelkkä lumienkelin painauma hangessa, nietoksen nielemä." (s.109)
Lukija pääsee kirjan henkilöiden tapaan etsimään kirjasta anagrammeja ja kaksitoista murhamysteerikirjan nimeä. Itse en viitsinyt vaivautua. Kirjasta löytyy myös sukupuu ja yksinkertainen pohjapiirros. Sanaristikon vastauksen ensimmäinen twiittaaja saa kirjailijan itse ompeleman joulukranssin palkinnoksi. Aika turha maininta käännöksessä, sillä eiköhän palkinto ole jo ajat sitten annettu. Kirjassa on liian paljon kaikkea, mikä tekee siitä sekavan tuntuisen.
"Aikuiseksi kasvaminen oli yhtä pitkää Arvaa kuka? -peliä. Yksi kerrallaan kaatuu, kunnes jäljellä on enää viimeinen." (s.73)
perjantai 8. joulukuuta 2023
Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Kaksi tätiä nimeltä Veera
Esteri ja Viljami viettävät yhden yön Raita-Veeran luona ja toisen yön Pallo-Veeran luona, sillä äiti ja isä tarvitsevat omaa aikaa ja hermolomaa. Lapset pakkaavat leluja mukaan, sillä niitä ei tätien luota löydy, sillä tädit ovat lapsettomia. Tädeillä on omat tärkeät asiansa, mitä he tekevät elämässään.
"Kaikki aikuiset eivät halua tulla äideiksi tai isiksi, Raita-Veera sanoi."
Lapset oppivat, kuinka lasten saaminen on joko oma valinta tai täyttymätön toive. He näkevät eri tapoja asua ja elää. Tädit tykkäävät lapsettomuudestaan huolimatta ja omalla ainutlaatuisella tavallaan tädin roolistaan.
"Miten mukavaa, että kaikilla meillä on oma paikka tässä maisemassa, Viljami pohdiskeli."
Kirjan tarina on lempeän opettavainen. Siitä välittyy rakkaus ja yhteisöllisyys. Tarina herättää pienessä lukijassa tai kuuntelijassa varmasti ajatuksia. Kirjan kuvitus on värikästä ja hauskaa.
keskiviikko 29. marraskuuta 2023
Freida McFadden: Kotiapulainen
perjantai 24. marraskuuta 2023
TJ Klune: Kuiskailevan oven alla
Viikatehenkilö hakee Wallace Pricen hänen omista hautajaisistaan Hugon teetuvalle. Hugo auttaa lautturina kuolleita kulkemaan eteenpäin. Wallace Price on yhdenlainen Scrooge, joka ei ymmärrä ihmisten merkitystä ennen kuin henget opettavat sen hänelle. Hän on välinpitämätön ja tunteeton. Hän on elänyt elämäänsä vain työtä varten.
"Totta, hänellä ei ollut ystäviä. Ei perhettä. Hänellä ei ollut kumppania, ei ketään, joka olisi surrut häntä, kun hän makasi kalliissa arkussa naurettavan kirkon alttarilla, mutta sen ei pitäisi olla hyvin eletyn elämän ainoa mittari." (s.138-139)
Kirjassa on lämminhenkinen, humoristinen ja yhteisöllinen tunnelma. Se käsittelee kuolemaa lempeällä tavalla elämän kautta. Kirjassa todetaan, että ihmiset tekevät kuolemaa syntymästä alkaen, joten mitä järkeä missään on, ja vastataan, että 'se on sinun elämäsi'.
"'Huoliryppyjä silmien ympärillä, mutta ei yhtään juonteita suun ympärillä. Et tainnut nauraa paljonkaan -'" (s.157)
Hugon teetupa on turvallinen ja maaginen paikka. Siellä vierailee mielenkiintoisia ja moninaisia henkilöitä, joista jokainen on elänyt omannäköisensä elämän, josta on hankala luopua. He tuntevat vihaa, surua ja epäoikeudenmukaisuutta. Kuoleman lopullisuus pelottaa ennen sen hyväksyntää. Suosittelen kirjaa nautittavaksi teekupillisen kera.
maanantai 20. marraskuuta 2023
Kuparikettu & Heikki Saure: Noitakirja
perjantai 17. marraskuuta 2023
Roald Dahl: Nahka ja muita novelleja
Roald Dahl on kirjoittanut kymmenen kammottavaa ja mustan huumorin sävyttämää novellia. Ne herättävät tunteita ärsytyksestä vahingoniloon ja yllättyneisyydestä inhotukseen. Novellit eivät niinkään ole pelottavia, vaikka saattavatkin aiheuttaa puistatuksia ja hampaiden kiristelyä. Novelleissa vallitsee vanhan maailman tuntu. Herrasmiehet kulkevat säätytietoisina kartanoissa, majataloissa ja taidegallerioissa. Rouvat istuvat kuuliaisina kutimiensa äärellä. Sotilaat, ulkomaalaiset ja mieleltään sairastuneet toimivat arvaamattomasti.
"- hän päästi yhden läpitunkevan kauhun huudon -" (s.81)
Äänikone kertoo miehestä nimeltään Klausner, joka haluaisi keksiä koneen, jolla voisi kuulla ääniä, joita ihmiskorva ei luonnostaan pysty kuulemaan. Genesis ja katastrofi on tarina naisesta, joka on menettänyt kaikki lapsensa ja pelkää nyt vastasyntyneen hengen puolesta. Sotilas kertoo miehestä, joka kuulee ääniä, näkee kasvoja ja muistaa huonekalujen olleen hetki sitten eri paikoissa. Mies etelästä sijoittuu uima-altaan reunalle. Amerikkalainen mies lyö arveluttavan vedon etelänmiehen kanssa yllättävin seurauksin. Vetoon liittyy Cadillac ja lihaveitsi.
"Huominen oli pahempi kuin tämä päivä. Huominen oli kaikista pahin, koska siitä tulisi tämä päivä - ja tämä päivä oli nyt." (s.42)
Toivomus on tarina lapsesta, joka hyppelee matolla ja leikkii vähän liiankin todellisen tuntuista leikkiä. Vuokraemäntä kertoo miehestä, joka saapuu Bathiin ja etsii yösijaa. Hänelle suositellaan Kello ja Lohikäärme nimistä majataloa, mutta eräs toinen paikka naulitsee hänen huomionsa. Ikkunasta kurkistaessa silmien eteen avautuu kodikas näky takkatulen edessä nukkuvasta koirasta ja nurkassa nököttävästä papukaijasta. Sellainen paikka ei voi olla muuta kuin suloinen ja lämmin.
"Hän vilkaisi nopeasti taakseen nähdäkseen miten pitkälle oli päässyt." (s.79)
William ja Mary on tarina leskestä, joka saa kirjeen puolisoltaan. Siinä hän kertoo, mitä hänelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. Lampaalla teurastettu kertoo raskaana olevasta naisesta, joka odottaa miestään saapuvaksi kotiin rankan työpäivän jälkeen. Ruoka ei ole valmiina, sillä onhan nyt torstai, mutta pakastimesta löytyy toki lammasta. Tie taivaaseen on tarina rouva Fosterista, jonka aviomies saattaa vitkuttelullaan tahallaan hysteeriseen tilaan. Rouva pelkää myöhästyvänsä lentokoneesta. Muutenkin aviomies suhtautuu rouvalle tärkeisiin asioihin halveksivasti. Nahka kertoo miehestä, jonka selkään taiteilija tatuoi maalauksen.
"Sen jälkeen ei ollut mitään keinoa palata, ei mitään tapaa protestoida tai selittää. Minä olisin tuomittu -" (s.123)
Yllättäin nimikkonovelli Nahka ei mielestäni yltänyt parhaimmistoon. Sinne kiipesivät Toivomus, William ja Mary ja Tie taivaaseen. Ehkä myös Vuokraemäntä. Toivomus muistuttaa minua 1990-luvun nuortensarjasta Pelottaako. Siinä lapsille tapahtuu kaikkea kammottavaa. Kahdessa muussa novellissa - pieni juonipaljastus - paha saa niin sanotusti palkkansa. Vuokraemäntä on vain yksinkertaisesti karmiva. Suosittelen novellikokoelmaa luettavaksi syksyn pimeinä iltoina.
torstai 16. marraskuuta 2023
Maijastina Kahlos: Taikakirja
sunnuntai 12. marraskuuta 2023
Marjo Kaartinen: Spiritistinen istunto
Spiritismi on lähtenyt liikkeelle Yhdysvalloista 1800-luvun lopulla. Marjo Kaartinen kirjoittaa spiritismistä ja Suomessa esiintyneistä spiritisteistä kiinnostavaan ja vanhahtavaan tapaan. Lukija saa eteensä näkymän maailmasta, jossa tiede ja teollisuus ovat ottaneet harppauksen ja jossa herää puhelimen ja valokuvauksen keksimisen jälkeen toivo yhteyden saamiseen myös tuonpuoleiseen. Ihmisten katseet kääntyivät sisimpään ja menneeseen. Heidät valtasi tuska, melankolia ja etsinnän kiihko.
Marjo Kaartinen esittelee kirjassaan spiritisti Madame d'Espérancen, alkujaan rouva Reed, joka saapui Suomeen vuonna 1893. Madame piti mystisiä istuntoja yksityishenkilöiden kanssa tavoitteenaan tienaamisen sijasta ihmisten auttaminen. Spiritismi toi osallistujille lohtua ja lievitti kuoleman pelkoa. Madamen erikoisalaa olivat muun muassa esineiden liikkuminen, valoilmiöt, ihmisen levitaatio, henkien materialisaatio ja pimeässä ihmisten kasvojen piirtäminen. Istunnot tapahtuivat pimeässä. Madame jäi kiinni naamioiden ja naamiaisasujen käytöstä, kun hänestä otettiin valokuva kesken istunnon.
Marjo Kaartinen esittelee kirjassaan myös antispiritistin nimeltään Faustinus, joka saapui Suomeen vuonna 1897. Hän esiintyi avoimesti taikurina (illusionisti, loihtutaiteilija) ja pyrki todentamaan, että spiritistiset ilmiöt ovat yliluonnollisen sijasta luonnollisia. Hän oli suosittu, sillä hän ei huijannut ihmisiä. Faustinuksen erikoisalaa olivat muun muassa ajatustenluku, vatsasta puhuminen, sorminäppäryys ja selvänäköisyys. Hänen kohdallaan mainitaan myös tulevaisuuden psykologiset kokeet ja psyykkinen tutkimus.
Kirjassa kuvataan, kuinka Suomessa oli 1800-luvun lopulla korkeatasoista estradiviihdettä. Lehdissä oli arvosteluja ja toki siellä käytiin myös taikureiden kiistoja. Teksteissä näkyi ajan kuva. Naisissa hysteria oli sairaus, mutta taiteilijamiehissä hyvä ominaisuus. Naisten oletettiin menevän katsomaan esitystä vain koska mies on hurmaava. Miehet katsoivat esitystä esiintyjän taitojen vuoksi. Naiset esiintyivät nuorempina kuin olivat, mutta miehet oikean ikäisinä. Naiset olivat ajan käsityksen mukaan hyviä medioita, sillä heihin oli helpompi vaikuttaa, sillä heillä oli hysterisiä ominaisuuksia.
Voin suositella kirjaa kaikille kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. Kirjassa on paljon yksityiskohtaista tietoa, jossa riittää tutkimista. Samalla se tarjoaa myös viihdettä, kun voi kuvitella, millaista olisi ollut olla mukana 1800-luvun lopun istunnossa täydellisessä pimeydessä valkean rouvan lipuessa kylmänä tuulahduksena huoneen läpi.
perjantai 10. marraskuuta 2023
Ella Paija: Soita minulle karusellin kelloa
keskiviikko 8. marraskuuta 2023
Kaisa Häkkinen; Tanja Vaittinen: Agricolan aika
Mikael Agricola (1500-luku) oli Suomen kirjakielen isä ja uskonpuhdistaja. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1531. Hän opiskeli pyhien kirjojen kääntämistä Wittenbergin yliopistossa vuosina 1536-1539 ja aloitti julkaisutoiminnan suomeksi, muun muassa rukouskirja ja Uusi testamentti. Näin syntyi suomen yleiskirjakieli ja suomalaisen kirjallisuuden perusta. Teksti oli käännöskieltä, joka noudatti vieraan kielen rakenteita ja joka oli käännetty sanasta sanaan. Se sisälsi lainasanoja, jos vastaavaa sanaa ei ollut ennestään suomen kielessä, kuten evankeliumi, kanttori ja testamentti. Mikael Agricola nimitettiin Turun ordinariukseksi (eli piispaksi) vuonna 1554. Hän kuoli paluumatkalla Moskovasta, missä hän toimi rauhanvaltuuskunnassa talvella 1556-1557. Hautapaikka ei ole tiedossa.
"Agricola nähdään nykypäivänä kansallisena merkkimiehenä Elias Lönnrotin, Johan Ludvig Runebergin ja Johan Vilhelm Snellmanin rinnalla pitkälti siitä syystä, että 1800-luku ja kansallinen herääminen tarvitsivat hahmoja, joiden työlle voitiin antaa kansallinen merkitys. Agricolan perintö oli unohtua ennen 1800-lukua." (s.8)
Suomen kansaa hallittiin ruotsin kielellä vuodesta 1323 (Pähkinäsaaren rauha) vuoteen 1809. Suomenkielistä kirjallista perinnettä ei ollut ollenkaan, mikä on vakava puute, sillä oman kielen tehtävä on tukea ja säilyttää omaa kulttuuria. Suomen kieli nousi tasa-arvoiseksi ruotsin kielen kanssa vuonna 1863.
"Agricolan kielestä tuli malli ja perusta kaikelle myöhemmälle kirjallisuudelle." (s.102)
Agricolan Rukouskirja oli niin sanotusti pienoistietokirja, sillä se sisälsi kalenterin ja tietoja muun muassa tähtien tutkimisesta ja ennustamisesta, psykologiasta, historiasta, teologiasta ja ohjeita terveyden ja sairauksien hoitoon. Agricolan ajan lääketiede on nykyihmiselle hämmentävää luettavaa. 1500-luvun ihmiset uskoivat maakeskeisyyteen, astrologiaan ja humoraalioppiin, johon kuuluvat neljä perusnestettä (veri, lima, keltainen sappi ja musta sappi), mutta myös pahoihin henkiin, mystiikkaan ja magiaan.
"Sini Heininen on uudessa Agricola-elämäkerrassaan tähdentänyt, ettei Agricola ollut mikään suomalaisuusmies - - uskonpuhdistus nyt edellytti pyhän kirjallisuuden kääntämistä kansankielelle -" (s.20)
Kirja esittelee Mikael Agricolaa ja 1500-lukua tutkijoiden kirjoitusten kautta. Ne käsittelevät lääketiedettä, kasvitiedettä, uskontotiedettä, arkeologiaa, kielitiedettä, historiaa, kirjallisuudentutkimusta, Viipuria ja Turkua. Agricola on loppujen lopuksi esiintynyt vähän kaunokirjallisuudessa, mutta joka kerta hänen hahmonsa on ollut tarinan ilmestymisajan näköinen. Kirja on erittäin kiinnostava ja syvälle aiheeseen menevä. Sitä voi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita suomen kirjakielen synnystä.
sunnuntai 5. marraskuuta 2023
Kristina Ohlsson: Muumiomysteeri
Herbert ja hänen ystävänsä Sally seikkailevat tällä kertaa muumioiden ympäröiminä. Eldsalassa leviää faaraokauhu. Kaikki muumioita katsoneet ovat vajonneet koomaan. Herbert ja Sally juoksevat hirviöitä karkuun. Herbert yrittää soittaa Alexanderin apuun. Hän on ollut ratkaiseva tekijä myös zombien ja ihmissusien karkottamisessa.
"Hän ei halunnut tuntea oloaan koko ajan yksinäiseksi. Eniten hän kaipasi kuitenkin sitä, ettei hänen tarvitsisi olla jatkuvasti peloissaan." (s.55)
Viimeinen kirjasarjan osa Herbertin ja Sallyn seikkailuja on täynnä jännitystä. Varhaisnuorille suunnattu kirja on sopivan pelottava ja sisältää myös arkielämän huolenaiheita. Herbertin isoisä on sairaalassa, joten poika on hermostunut, palaako hän koskaan enää kotiin. Mitä ihmisruumiille tapahtuu, kun se kuolee? Mitä sille tehdään ja mihin se laitetaan? Voiko ruumis herätä eloon?
"Kuopan pohjalla oli kaksi arkkua. Kaksi avointa arkkua. Hän tuijotti arkkuja pitkään. Sitten hän pinkaisi juoksuun." (s.47)
Mielestäni tarina on kirjasarjan kiinnostavin ja kammottavin. Muumiot ja niiden edellä kulkevat hämähäkit ovat pelottavia. Herbert on kasvanut ja kehittynyt persoonana. Tapahtumapaikat ovat perinteisiä, mutta kiehtovia: hautaholvi, hautausmaa ja metsä. Kirjoissa on hassu tapa vakuuttaa lukijalle, että tällaista tapahtuu vain Eldsalassa, joka on erityinen paikka, ja että kolmannen kerran jälkeen sielläkään ei enää tapahdu mitään vastaavaa. Kirjoja voi siis lukea turvallisin mielin.
sunnuntai 22. lokakuuta 2023
Liz Braswell: Ylös maailmaan
Pieni Merenneito Ariel on nyt Aaltojen kuningatar. Hänestä on kasvanut nainen, jolla on mielipiteitä, tavoitteita ja suunnitelmia. Viisi vuotta on kulunut siitä, kun merinoita Ursula vei hänen äänensä, muutti Tritonin polyypiksi ja nousi Tirulian valtaistuimelle lumottu prinssi Erik vierellään. Kyllä Ariel yritti päästä maihin ja taistella vastaan, mutta vartiointijoukot olivat hänelle liikaa. Elämä Atlantiksessa kulkee samaa tylsän poliittista rataa, kunnes eräs lapsenlapsen lokki lähettää Arielille viestin.
"- sinussa on jotain samaa kuin vanhoissa jumalissa. Kuolevaiseen rakastuminen ja ikuisen, paratiisimaisen maailman hylkääminen on suorastaan tarunhohtoista." (s.301)
Disneyn kirjasarjassa tutustutaan tällä kertaa pienen merenneidon vaihtoehtoiseen ja jokseenkin hidastempoiseen tarinaan, jonka avulla lukija pääsee ennen kaikkea tunnelmoimaan tutuissa ympäristöissä. Kirjoja lukeakseen on katsottava ensin Disneyn elokuvat. Kirjan tarina pyrkii valistamaan luonnonsuojelun ja etenkin merten suojelun tärkeydestä. Se neuvoo muun muassa lajittelemaan jätteitä. Toinen kantava teema on politiikka ja sotiminen. Kostaminen ei tuo lohtua tai tyydytystä, vaan pohjattoman tunteen, johon haluaa koko ajan ammentaa lisää. Kansojen ominaispiirteinä ovatkin ahneus ja omahyväisyys sen sijaan, että kaikki ottaisivat toisistaan oppia ja kunnioittaisivat yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia.
"Pelit kestävät pitkään ja vaativat monta siirtoa ennen kuin jompikumpi voittaa." (s.181)
Ariel on Neptunuksen lapsia, puoliksi jumala. Hän on ylpeä syntyperästään. Ariel vaalii itsepäistä ja itsetietoista luonnettaan. Erik on saanut hullun prinssin leiman ja toteuttaa sitä hieman liikaa siinäkin vaiheessa, kun hänen ei enää tarvitsisi. Hän on todellakin ottanut oman tarinansa haltuunsa. Arielia häiritsee se, että Erik on ollut vain hänen äänensä vietävissä. Merenneito pohtiikin, mihin hän haluaa ääntään käyttää. Maailmassa riittää turhaa puhetta, viihdyttäjiä ja manipuloijia. Miltä Arielin äänen tulevaisuus näyttää?
"'Olen merenneito', Ariel muistutti. 'Vuosituhansien aikana ihmiset ovat rakastuneet meihin yhdellä vilkaisulla, heti paikalla ja ikuisiksi ajoiksi pelkästään kuullessaan meidän laulavan." (s.205)
"Kukaan ei ole milloinkaan kyennyt estämään sinua tekemästä mitä haluat." (s.53)
torstai 19. lokakuuta 2023
Nura Farah: Lumimaa
Maahanmuuttajana oleminen on alituista tasapainoilua kahden kulttuurin välissä. Kirjan tarinat kertovat ihmisistä, jotka yrittävät sopeutua parhaaksi katsomallaan tavalla vallitsevaan tilanteeseensa. Muualta tulleena joutuu olemaan alituisen tarkkailun kohteena. Koskaan ei saa vain olla.
Tanssiva perhonen kertoo tytöstä, joka osallistuu tanssiaisiin, mikä on kotona opitun vastaista. Hän kokee tekevänsä syntiä pukeutuessaan mekkoon ilman huivia, laittaessaan huulikiiltoa ja tanssiessaan miehen kanssa. Tyttö on jakautunut kahteen eri persoonaan. Toinen myötäilee perhettä ja toinen kapinoi. Vanhempien kotimaa Somalia esiintyy puheissa sekä haaveilun kohteena että pelotteena. Miltä tuntuisi muuttaa yksin asumaan ja hypätä mukaan lumimaan elämään?
Niin ne vuodet vierivät ohi on tarina tytöstä, joka on koko elämänsä joutunut pettymään miehiin. Nyt hän on jo liian vanha löytääkseen ketään. Näkymätön vieraassa maassa kertoo miehestä, jonka pakomatka päättyi Italian kaduille. Teikäläiset kertoo lumimaassa syntyneestä pojasta, joka haluaa vain olla kuten muutkin nuoret, mutta kohtaa ristiriitaisia odotuksia ja mielipiteitä sekä kotona vanhemmiltaan että koulussa opettajiltaan. Onko pakko kirjoittaa esitelmä 'omasta kulttuurista', jos jääkiekko kiinnostaa enemmän?
Kirjailija on tarina naisesta, joka joutuu keskustelemaan aiheista, jotka eivät oikeastaan liity hänen kirjaansa mitenkään. Toimittajat ovat ennakkoluuloisia ja kiinnostuneita vain tietyistä puheenaiheista. Nainen tuntee jatkuvaa kiitollisuuden velkaa. Hän joutuu tasapainoilemaan, jotta antaisi itsestään hyvän kuvan. Kun yksi yhteisön jäsen kirjoittaa yhteisöä koskevan tarinan niin suuri yleisö kuvittelee että kaikki yhteisön jäsenet ajattelevat samalla tavalla kuin kirjassa kerrotaan.
Kun missään ei ole rauhassa kertoo naisesta, joka haluaa mennä tuttaviensa kanssa juhlimaan, mutta erottuu ainoana joukosta. Äiti soittelee perään, kaupungilla kulkevaa veljeä saa varoa ja tuttavien alituiset kysymykset ja kommentit ärsyttävät. Tämä ei ole Mogadishu on tarina tytöstä, jota kiusataan koulussa, jossa sekä oppilaat että opettajat suhtautuvat häneen rasistisesti. Syntinen nainen kertoo naisesta, joka on töissä kaupassa, missä hän pukeutuu kauppiaan toivomalla tavalla ja myy alkoholia ja sikaa. Hylätty on tarina naisesta, jonka turvapaikan haku kestää vuosia. Hän kaipaa kotimaahan jääneitä lapsiaan. Hän ei osaa suomea ja tulkki ei tulkkaa hänen sanojaan oikein.
Leivänpala kertoo naisesta, joka päätyy ihmiskaupan uhriksi. Luojansa luo hän palasi on tarina miehestä, joka on 'huonoilla teillä'. Hän käyttää alkoholia ja tapaa naisen, joka on irrottautunut yhteisöstään eikä puhu somaliaa. Kaiken lisäksi nainen on vegaani ja vapaaehtoisesti lapseton. Vanha koulukaveri ottaa tehtäväkseen palauttaa miehen takaisin uskonyhteisön suojiin. Tulitte kotiin kertoo tytöstä, joka viedään Somaliaan oppimaan omaa kulttuuria. Muukalainen omassa kodissa on tarina naisen vaikeuksista ostaa omaa asuntoa. Värisuoja kertoo miehestä, joka työskentelee siivoojana. Ihmiset ovat kateellisia toisilleen siitä, mitä luulee heillä olevan.
Kirja on helppolukuinen. Teksti soljuu tarinasta toiseen. Hooyot yrittävät tehdä lastensa puolesta parhaansa kotimaataan kaivaten. Lapset tuntevat olonsa tukahdutetuiksi vanhanaikaisilla odotuksilla. Oma uskonto ja lumimaan kulttuuri eivät sovi yhteen. Jopa hajut ovat erilaisia. Kirjan tarinat kuvaavat maahanmuuttajat parhaansa yrittävinä ihmisinä, jotka haluaisivat vain olla rauhassa.
torstai 5. lokakuuta 2023
Risto Piekka: Elias Lönnrot Suurmies
perjantai 29. syyskuuta 2023
Agatha Christie: Hiirenloukku
keskiviikko 27. syyskuuta 2023
Mirjami Siren: Kaupunki ilman koteja
Kipinä ja Vanamo ovat pakomatkalla isänsä Jalavan kanssa. Airepolis on totalitaristinen valtio, joka pakottaa kansalaisensa vaihtamaan joka päivä asumusta, tuottamaan innovaatioita luovuuskuutioissa ja panostamaan luovuuteen valtion hyväksi. Ihmiset vastaanottavat salassa leveästi elävältä valtion johdolta disinformaatiota, mikä ohjailee heidän toimintaansa ja pyrkii vaikuttamaan heidän mielipiteisiinsä.
Juonivetoinen tarina alkaa heti toiminnalla ja keskittyy kuvaamaan jännittävää vastarintaliikettä. Aikuisten kokemat haasteet saavat yllättävän paljon tilaa. Jalavan sisko kärsii alkoholismista, ystävä kiellosta harjoittaa uskontoa ja naisystävä epävakaista oloista synnyttää lasta. Kukaan ei saa ottaa yhteyttä ulkomaailmaan. Kipinän ahtaan paikan pelon kuvaus on koskettava. Hän on muutenkin sympaattinen henkilö, joka huolehtii kanssaihmisistään. Tarinan tunnelma on uhkaava. Solmu perheen ympärillä kiristyy kiristymistään. Valitettavasti tarina on omaan makuuni liian toisteinen.
Olen aikoinaan lukenut kaikki mahdolliset dystopiat, joten kirja on siinä mielessä mukava paluu tuttuun maailmaan.
torstai 21. syyskuuta 2023
Kristina Ohlsson: Ihmissuden salaisuus
12-vuotias Herbert seikkailee tällä kertaa ihmissusien seurassa. Eldsalassa mystiset metsäpalot riehuvat, linnut häviävät ja jokin otus ulvoo. Pikkukaupunki on erityinen paikka, jossa tapahtuu kummallisia asioita.
Tarina on edelleen sopivan jännittävä nuorille lukijoille. Ihmissusi mysteerin selvittämisen lisäksi Herbert on edelleen huolissaan isoisästään, jonka vointi on huononemaan päin. Herbertin isoveli Fabian on toki tukena ja turvana, mutta mitä sitten tapahtuu, jos veli muuttaa pois Eldsalasta.
Olisin kaivannut ihmissusiin perinteisempää otetta. Järvessä asuvat vesisudet tuntuvat todella kaukaa haetuilta. Toivottavasti Kristina Ohlssonin nuorten kauhukirjat toimivat paremmin varsinaiselle kohderyhmälle.
perjantai 15. syyskuuta 2023
Mikki Lish & Kelly Ngai: Taikuuden talo
Hedy ja Spencer viettävät joulua isoisänsä luona, sillä heidän vanhempansa ovat työmatkalla. Taikurina toimineen isoisän talo on täynnä jännittäviä esineitä, joihin ei ole lupa koskea. Isoisä on yksineläjä, sillä hänen vaimonsa katosi pieleen menneen taikatempun vuoksi. Hedy ja Spencer saavat jännitystä elämäänsä, kun isoäiti alkaa lähettää heille viestejä. Ikkunan huuruun ilmestyy kirjaimia ja jääkaappimagneetit asettuvat lauseen muotoon. Isoisä ei halua muuta kuin sulkea tapahtumilta silmänsä ja elää synkässä mielialassaan.
"Hänen tuijottaessaan valokuvaa näkymätön sormi kirjoitti pölyyn sanat: ETSI MINUT." (s 30)
Lastenkirjoissa on usein tarina, jossa aikuiset ovat murheellisia ja lasten tehtävänä on pelastaa sekä itsensä että aikuiset. Lasten tehtävä ei ole kantaa aikuisten huolia eikä pelastaa maailmaa. Mielestäni olisi kiinnostavaa kuulla, mikä ajatus tarinatyypin taustalla on.
"Mehän yritetään auttaa häntä. Hän tulisi niin onnelliseksi, jos me löydettäisiin isoäitimme." (s.66)
Tarina on kaiken kaikkiaan kummallinen ja epätasapainossa. Kirjan parhaat hahmot ovat hirvenpää ja karhuntalja. Oivallinen kaksikko. Heidän toverillinen sanailunsa on huvittavaa luettavaa. Isoisän taloon mahtuu kokonainen taikamaailma. Sieltä löytyy taikaesineitä joka lähtöön vähän kuin Harry Potter kirjoista tutulla Iskunkiertokujalla, jonka liikkeet ovat erikoistuneet pimeään taikuuteen. Kirjaa voikin suositella taikamaailman ystäville.
torstai 14. syyskuuta 2023
Karen M. McManus: Neljä askelta murhaan
tiistai 5. syyskuuta 2023
Miina Supinen: Liha tottelee kuria
sunnuntai 3. syyskuuta 2023
George Orwell: Eläinten vallankumous
lauantai 2. syyskuuta 2023
Kristina Ohlsson: Kivienkelit
Simona on kylässä isoäitinsä luona. Talossa tapahtuu kummia. Puutarhan suuret kivipatsaat vaihtavat asentoa, eräästä huoneesta kuuluu askelten ääniä ja mummin vanha kasettinauhuri toistaa pelottavia viestejä. Simona pyytää ystävänsä Billien ja Aladdinin paikalle selvittämään mysteeriä. Osaisiko naapurissa asuva Ivan kertoa jotain nauhurin alkuperästä? Mitä kalastusmajan Siri tietäisi patsaista?
"Kuului narinaa. Simonaa pelotti niin paljon että hän unohti hengittää." (s.76)
Simonan isoäiti alkaa jo olla vanha ja sairas. Vierailun aikana hänen vointinsa huononee. Simona kiirehtii arvoituksen ratkaisemista ennen kuin on liian myöhäistä. Tarina opettaa hetkessä elämistä. Asiat olisi hyvä käsitellä aikanaan sen sijaan että sukutaakat siirretään seuraaville sukupolville.
"Suremisessa kaikkein rasittavinta oli se, että silloin jäi ihan yksin." (s.55)
Tarina on toki jännittävä omituisten tapahtumien vuoksi, mutta ennen kaikkea surumielinen. Simona joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että hänen isoäitinsä elää elämänsä loppupuolta. Tarinan lopussa vallitsee yhteisöllisyys, ymmärrys ja rauha. Kirja sopii varmasti vertaistueksi varhaisnuorille, joiden isovanhemmat saattavat olla samassa tilanteessa kuin Simonan isoäiti. Kuolema tuntuu selittämättömältä ja pelottavalta, mutta ennen sitä vallitsee onneksi elämä. Aurinkoinen kesä, kavereita ja jäätelöä.
"Kyllähän kaikkien piti kuolla. Ongelmana oli vain se, että jotkut kuolivat aivan liian aikaisin." (s.55)
keskiviikko 30. elokuuta 2023
Blogi täyttää 8 vuotta!
Blogia perustaessa halusin vihdoin toteuttaa unelmiani. Joka päivä. Ei joskus tulevaisuudessa, vaan nyt. Halusin elää unelmien aikaa. Blogista tuli työkalu, jonka avulla pääsin kokemaan aiemmin saavuttamattomissa olleita unelmia. Sain kirjallisuuden, teatterin ja yleensäkin kulttuurin takaisin elämääni. Harrastuksen kautta tutustuin myös uusiin ihmisiin.
maanantai 28. elokuuta 2023
Jojo Moyes: Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia
Nell on päättänyt ensimmäistä kertaa elämässään olla spontaani ja tilata romanttisen viikonlopun Pariisissa itselleen ja miesystävälleen, mutta päätyykin lomailemaan yksin. Arka ja osaamaton nainen ottaa elämänsä haltuunsa ja yrittää pärjätä omillaan. Nell törmää kahvilassa ja myöhemmin taidenäyttelyssä kirjailijan urasta haaveilevaan ranskalaismieheen ja päätyy istumaan tämän mopedin kyytiin. Öinen Pariisi levittäytyy parin silmien eteen.
"Se tyttö ei ole tehnyt eläessään mitään hurjaa." (s.27)
Kirjan muut kertomukset ovat lyhyempiä välähdyksiä ihmisten rakkauselämään. "Twiittailua' esittelee jalkapalloilijan, jota syytetään lehtien palstoilla vaimonsa pettämisestä. 'Rakkautta iltapäivällä' kertoo avioparista, joka on juuttunut harmaaseen arkeen. ''Pyy pivossa' sisältää juhlat, joissa nainen kohtaa entisen salarakkaansa. 'Krokotiilinnahkakengät' on tarina naisesta, jonka arkiset kengät vaihtuvat salilla toisen naisen hienompiin, ja mitä sitten tapahtuikaan, kun hän laittaa ne jalkaansa. 'Ryöstö' kertoo naisesta, joka kohtaa silmästä silmään koruliikkeen aseistetut ryöstäjät - etenkin yhden heistä. 'Kuherruskuukausi Pariisissa' kulkee kahden vastanaineen pariskunnan mukana vuosissa 1912 ja 2002. He molemmat kokevat tahoillaan ensimmäiset avioliiton haasteensa, mitkä liittyvät miesten uraan. 'Vanha takki' kertoo naisesta, joka haaveilee uudesta takista rikkinäisen tilalle, mutta hänen perheensä on liian varaton. 'Kolmetoista päivää John C:n kanssa' on tarina naisesta, joka löytää polun varrelta puhelimen, johon kilahtaa kuumia viestejä mystiseltä Johnilta. Hän vilkaisee aviomiestään, joka välittää tätä nykyä vain jalkapallon katsomisesta televisiosta, ja omaa nuhjuuntunutta olemustaan peilistä ja tekee päätöksensä. 'Margot' kertoo kahden naisen kohtaamisesta lentokentällä. 'Jouluostoksilla' on tarina naisesta, joka ei osaa tehdä mitään oikein anoppinsa mielestä. Kunpa pääsisi mieluummin Barcelonaan ystävän luokse.
"Herra Warburton on selvästi heikkona häneen. Antaa hänelle vaniljakreemikeksejä kun luulee, ettei kukaan huomaa." (s.173)
Kirjan tarinoista ei huumoria puutu. Välillä ihan hillitöntä menoa. Toki myös vakaviakin aiheita ja suorastaan surullisia, mutta aika lailla niin sanottuja hyvän mielen tarinoita. Niitä sopii lukea sisällä yksin kesäsateen ropistessa ikkunalautaa vasten tai ulkona auringon paisteessa mocktailia siemaillen. Tarinoita itsensä uudelleen löytävistä ja ihmissuhteista uutta oppivista naisista. Kirjan täydeltä kesäviihdettä.
Luin kirjan Samppanjaa ja kirjakarkkeja -lukupiiriin, joka toimii instagramin kautta.
sunnuntai 27. elokuuta 2023
Kajsa Ingemarsson: Matkalaukkumorsian
Eletään 2000-luvun alkua. Paula on viettänyt puoli vuotta New Yorkissa ja palaa takaisin Tukholmaan asuakseen miesystävänsä Johanin luona. Hänen ystäviensä elämä on ehtinyt muuttua sillä välin. Anna on raskaana ja Rakel työskentelee kehitysmaiden asialla. Paulan lähipiiri painostaa häntä asettumaan aloilleen, hankkimaan vakituisen työpaikan, menemään naimisiin ja hankkimaan lapsen. Vaatimukset tuntuvat Paulasta sopimattomilta.
"- menestyneistä nuorista ihmisistä kertovat reportaasit eivät vaikuttaneet häneen inspiroivasti niin kuin niiden tarkoitus ilmeisesti oli. Pikemminkin päinvastoin." (s.59)
Paula alistuu paineen alla ja hankkii opiskelupaikan. Hän tekee opiskelujen alkuun asti töitä 'Suoraan asiaan' -tv-ohjelmalle, johon hän varaa julkisuuden henkilöitä haastateltaviksi. Paula siirtää syrjään ystävänsä Geronimon tarjouksen työskennellä eteläafrikkalaisessa hotellissa ja ajatuksen romanssin jatkamisesta newyorkilaisen kirjailijan Jason Frostin kanssa. Mielenkiintoisilla ihmisillä on kuitenkin taipumusta ilmestyä Paulan elämään. Tv-ohjelmaan haastateltu Ralf Brygge haluaa Paulasta uuden elokuvansa tähden. Mitä Paulan pitäisi tehdä? Lähipiiri vaatii häntä tukahduttamaan itsensä ja alistumaan heidän ajatukseensa oikeanlaisesta elämästä.
"Vain itseni takia, hän ajatteli kuin selventääkseen omia ajatuksiaan. Ei kenenkään muun." (s.300)
Kirjassa käsitellään aikuisen ihmisen määritelmää ja hyväksytyksi tulemista. Paula kokee, että opiskelu, vakituinen työpaikka, avioliitto, raskaus ja omaisuuden kartuttaminen eivät ole hänen haaveensa. Hänen lähipiirissään on ihmisiä, jotka yrittävät painostaa häntä muuttumaan joksikin, mitä hän ei ole. He eivät ymmärrä, että aikuista ihmistä ei voi muuttaa. Hänen on annettava elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä. Mielestäni se, että Paula saa elokuvaroolin, on erittäin osuva esimerkki siitä, että aikuisen ihmisen on voitava halutessaan elää vain itseään varten. Raskaana oleva Anna, joka on ammatiltaan näyttelijä, joutuu puolestaan hylkäämään unelmansa tähteydestä lapsenkasvatuksen vuoksi. Paulan ei tarvitse tehdä kompromisseja. Hän on oman elämänsä päätähti. Mielestäni on ihanaa vaihtelua lukea niin sanottu hömppäkirja, jossa päähenkilö tekee mitä haluaa.
Luin kirjan Samppanjaa ja kirjakarkkeja -lukupiiriin, joka toimii instagramin kautta.
lauantai 26. elokuuta 2023
Ujuni Ahmed; Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin
keskiviikko 23. elokuuta 2023
Kristina Ohlsson: Zombikuume
12-vuotias Herbert asuu majataloa pitävän isoisänsä luona. Eräänä yönä heille majoittuu omituinen muukalainen. Kesä on kuuma ja ampiaisia lentelee joka paikassa. Herbert ottaa tuekseen ystävänsä Sallyn. Apua tarvitaan, kun paikkakuntalaiset sairastuvat yksi toisensa jälkeen kammottavaan sairauteen.
"Herbert oli täysin vakuuttunut asiasta: Eldsalassa oli tekeillä jotakin todella inhottavaa." (s.48)
Tarina on sopivan jännittävä nuorille lukijoille. Se käsittelee ikääntymistä, mutta myös sairauksia ja sairauden pelkoa tilanteessa, jossa ei tiedetä, miten tauti tarttuu ja miten sen voi parantaa. Mielestäni zombiet eivät ole koskaan olleet kovinkaan kiinnostavia kauhuolentoja, mutta lyhyessä nuortenkirjassa ne menettelevät
"Kyllä minä vielä löydän jonkun, joka voi auttaa minua ja isoisää." (s.41)
sunnuntai 20. elokuuta 2023
Marika Riikonen: Yksin, kiitos
Marika Riikosen omakohtainen kirja toimii voimakkaana yksinolon puolustuspuheena. Kyse on ihmisen perustarpeesta. Monilla jopa elinehdosta. Yhden hengen talouksia on vuoden 2022 lopussa ollut 1,3 miljoonaa, ja luku on kasvava.
"Yhteiskuntamme ei kuitenkaan ymmärrä vapaaehtoista, haluttua yksinoloa." (s.8)
Kirjassa kerrotaan, kuinka yksin olosta ja yksin asumisesta on kirjoitettu ja kuinka siitä on puhuttu. Yksin olemiseen ja asumiseen on liitetty toinen toistaan kummallisempia negatiivisia sanoja ja väitteitä. Toisaalta suomen kielessä ei edes ole kunnollisia sanoja kuvaamaan aihetta.
"Väite itsekkyydestä on puhdasta vallankäyttöä ja vaientamista." (s.50)
Kirjassa kuvailtu maailma on hämmentävä ja ahdistava. Sukulaisia, jotka eivät kunnioita yksin asuvan aikuisen rajoja. Media, joka luo yksin asuvasta negatiivisen mielikuvan. Työyhteisö, joka syrjii, ja yhteiskunta, joka evää tuet yksin asuvilta. Kirjasta huokuu häpeä, katkeruus ja tunne joukkoon kuulumattomuudesta. Tunne, että ei ole tullut kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
"Toisinajattelua on vuosisatojen varrella koetettu estää kaikin keinoin." (s.69)
Koen, että tärkeintä yksinasuvana on osata pitää kiinni omista rajoistaan ja oikeuksistaan. Minulla on lupa olla oma itseni ja siten myös esimerkki lapsille ja nuorille itsellisestä ihmisestä. Minä teen oman elämäni valinnat. Minä elän elämääni.
"- ei pidä aliarvioida tarvetta löytää esikuvia, jotka tukevat, inspiroivat ja syventävät omia valintoja. Tarvetta ei välttämättä edes tiedosta." (s.79)
perjantai 18. elokuuta 2023
Enheduanna: Suurisydäminen valtiatar
keskiviikko 9. elokuuta 2023
Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska
Kaarle XI:n itsevaltiuden aikaisessa Ruotsin valtakunnassa menehtyi vuosien 1695 ja 1696 aikana nälkään 25-30 prosenttia suomalaisista. Tutkimuksen mukaan hätätilanteeseen jouduttiin monien eri syiden vuoksi. Ensinnäkin sää oli kylmimmillään 1600-luvulla, mikä esti maanviljelyn, jonka kehittämiseen ei osoitettu ollenkaan resursseja. Hätäviljan tuonti oli mahdotonta pimeyden, myrskysäiden, teiden puuttumisen ja meren jäätymisen vuoksi. Riskejä otettiin, mikä johti haaksirikkoihin, viljan menetykseen ja märän viljan syömisestä aiheutuneisiin sairauksiin. Hätäviljaa ei oikeastaan edes ollut, sillä Baltia ja Viro kärsivät myös nälänhädästä. Ihmisten ruokavalio perustui leipään eikä mahdollisesti myynnissä ollutta viljaa ollut kaikilla varaa ostaa. Säätyläiset eivät saaneet ostaa talonpojille suunnattua kruunun viljaa, vaan heidän piti hankkia viljaa kauppasuhteiden avulla. Ihmiset söivät hätäruokaa kuten pettua, suovehkaa, sammalta, akanoita ja olkia. Ilmaston muuttuessa Portugalista ja Ranskasta sai heikosti suolaa, joten sen avulla ei voinut säilöä ruokaa. Kylmyyden vuoksi riistaa, kalaa ja marjoja oli vähän. Sitä paitsi talonpojat, joiden täytyi maksaa verot maataloudella, eivät voineet yhtäkkiä muuttua metsästäjä-keräilijöiksi.
"Nälänhädästä tuli raamatulliset mittasuhteet saanut murhenäytelmä -" (s.233)
Itsevaltiuteen perustuva järjestelmä on suunniteltu toimimaan säntillisesti ja vakaissa olosuhteissa. Ihmiset elävät silloin maailmassa, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tarkkaan määrätyt tehtävänsä. Ruotu- ja määräjakoislaitos ei toiminut kriisitilanteissa. Virkamiehet eivät uskaltaneet toimia oma-aloitteisesti, ja kruunu ei halunnut hellittää säädöksistään. Hidas tiedonkulku ja ajalle tyypillinen asioiden liioittelu estivät avun saamisen ainakaan ajoissa. Nälkää näkevät ja työhön kykenemättömät ihmiset joutuivat hylkäämään talonsa. Kylät autioituivat ja pellot jäivät hoitamatta. Irtolaisuus oli lainvastaista, mutta käytännössä kerjäläisiin suhtauduttiin sallivasti ja heille tarjottiin ruokaa ja yösija. Talouspolitiikka perustui talonpoikien paikallaan pysymiseen. Heitä ei kuitenkaan voitu tunnistaa henkilölisyyspapereiden puuttumisen vuoksi. Kirkon tehtävänä oli pitää kirjaa ihmisistä, mutta taloista lähdettyään ihmiset saattoivat muuttaa identiteettiään ja kulkea Venäjälle asti. Kruunu menetti näin ollen verotulonsa, joilla sotaan valmistautuva valtio ylläpitäisi armeijaa. Tiloista riippuvaiset upseerit, sotilaat ja virkamiehet joutuivat kriisiin.
"On selvää, että kruunu katsoi raamatulliseksi velvollisuudekseen pitää huolta kansansa heikoimmista jäsenistä. Tapa, jolla se tehtiin, oli perin epälooginen." (s.99)
Suuren nälänhädän aikaisessa maailmassa oli uskonsotia, noitavainoja, tieteen kehitystä ja barokin raskasmielisyyttä. Mielen sairauksista puhutuin oli melankolia. Vaeltamaan lähteneet köyhät, nälkää näkevät ja sairaat ihmiset levittivät kulkutauteja. Ruotsissa harjoitettiin luterilaista puhdasoppisuutta. Suureen nälänhätään liitettiinkin huonoja ennusmerkkejä. Jumalan katsottiin rangaisseen syntisiä. Ruotsi osoittautui kaikesta huolimatta vahvaksi valtioksi, jonka rakenteet pitivät. Yhteiskuntarauha järkkyi vain Karjalassa, jossa talonpojat kapinoivat ja tekivät ryöstöretkiä hoveihin. Yksittäisiä murhia ilmeni. Oikeuslaitos tuomitsi lainrikkojat. Kansa maksoi veronsa ja huolehti ruotuväen palkoista. Valtio oli joka tapauksessa voimavaroihinsa nähden liian suuri.
"Niin Runebergin kuin modernin mediankin harrastama nälän uhrien säälivä romantisointi häivyttää taakseen nälänhädän rumuuden ja sen, miten julmiksi, itsekeskeisiksi ja piittaamattomiksi nälän uhrit itse muuttuvat." (s.117)
Kaarle XI muistetaan etenkin nationalistisessa historiankirjoituksessa reduktion toteuttajana ja talonpojan pelastajana. Hän keskittyi metsästämiseen ja sotajoukkoihin. Hänellä oli vaimo Ulrika Eleonoora ja seitsemän lasta, joista neljä kuoli pienenä. Ajat alkoivat muuttua, kun kuningas kuoli sairauteen ja kun kuninkaanlinna paloi. Kuninkaan poika Kaarle XII kruunasi itsensä 15-vuotiaana itsevaltaiseksi kuninkaaksi. Kaarle XI:n toiminta katkeroitti aristokratian. Kuninkaan kuoltua holhoojahallitus syytti nälänhädästä varakkaampia asukkaita, jotka eivät hallituksen mukaan osoittaneet laupeutta köyhiä kohtaan. Rikkailta kerätyt varat jaettiin köyhille jumalanpalveluksen jälkeen. Sadot parantuivat, tilat toipuivat, uusperheet muodostuivat ja syntyvyys nousi. Vuonna 1701 suomalaiseen virsikirjaan otettu suvivirsi raikasi kirkoissa.
"- itsevaltias oli vastuussa vain Jumalalle." (s.212)
Suuri Pohjan sota alkoi talvella 1700, kun Tanska, Puola, Saksi ja Venäjä aloittivat sodan Ruotsia vastaan. Suomalaiset kokivat venäläismiehityksen vuosien 1714-1721 aikana, mitä myöhemmin kutsuttiin nimityksellä Isoviha. Ihmiset saivat seurakseen myös ruton.
"- niin ylhäiset kuin alhaisetkin uskoivat Jumalan vihan laskeutuneen valtakunnan ylle." (s.233)
Suomen historian synkimmät ajat on kuvattu seikkaperäisesti Mirkka Lappalaisen kirjassa. Vuosisatojen takaisia tapahtumia on haastavaa yrittää ymmärtää nykyihmisen käsityskyvyllä, mutta yllä kirjoitettu teksti yrittää parhaansa. Hämmentävät ajanjaksot kiehtovat yleensä eniten. Varsinkin kun niihin liitetään nykyaikana tuntemattomia uskomuksia kuten noituus. Kunpa kyseessä olisi kirjasarja, joka seuraisi suomalaisia eri tilanteissa eri aikakausina, sillä niin kiehtovasti Lappalainen kuvaa aikakautta. Ainakin häneltä löytyy lisää 1600-lukua kuvaavia kirjoja, joihin on tartuttava.
perjantai 4. elokuuta 2023
Nellie Bly: Kymmenen päivää mielisairaalassa
1800-luvun New Yorkissa Nellie Bly valmistautuu näyttelemään 'hullua'. Hän haluaa soluttautua 'mielisairaalaan' harjoittaakseen tutkivaa journalismia, mikä on ainoa keino selvittää, kuinka mielenterveyttä hoidetaan lukittujen ovien takana.
"'Mikä tämä paikka on?' kysyin mieheltä, jonka sormet olivat uppoutuneet käsivarteni lihaan.
'Blackwell Island, mielisairaiden paikka, josta et tule koskaan pääsemään pois.'" (s.62)
Kirja on oivallinen kurkistus 1800-luvun amerikkalaiseen maailmaan ja journalismiin. Köyhyys, huumeet, prostituutio, rikollisuus ja psyykkiset sairaudet on niputettu yhteen. Ajalle tyypilliseen tapaan sairaita ihmisiä on hoidettu saarilla, kaukana muista ihmisistä. Niinpä 'mielisairaalat' ovat herättäneet eloon kauhutarinoita.
"Kuinka paljon helpompaa olisi kävellä hirsipuuhun kuin tähän kauhujen hautaan!" (s.64)
Ihmiset eivät vielä tänäkään päivänä tiedä paljoakaan aivoista. Psyykkiset sairaudet ovat sekä kiehtoneet että pelottaneet ihmisiä, sillä tuntematon on arveluttavaa. Pelko muuttuu pilkanteoksi, uteliaisuus tungetteluksi ja hoivaaminen kovakouraisuudeksi. Hienosti pukeutuneita naisia ja herrasmiehiä kulkee sairaalassa kuin sirkuksessa. Reportterit tutkivat potilaiden vaatteita ja haastattelevat heitä. Psyykkisiin sairauksiin on ilmeisesti suhtauduttu sensaatiohakuisesti. Ketäpä ei pelottaisi jäädä oman päänsä vangiksi.
"Nyt olin varma, että kukaan lääkäri ei osaa sanoa, ovatko ihmiset hulluja vai eivät -" (s.50)
Psyykkisten sairauksien hoito on ollut epäinhimillistä. Tutkiminen on ollut mutuilua ja ennakko-oletuksiin pohjautuvaa. Hoito on toteutettu pilkan ja väkivallan sävyttämänä ja hyväntekeväisyyteen nojaten. Kierrätysvaatteiden käyttöä potilaan omaisuus takavarikoiden. Huonoa ruokaa, kylmyyttä ja likaisuutta. Potilaiden liikuttelua paikasta toiseen kuin karjaa yhteiskävelyistä ruokasaliin. Lukitsemista huoneisiin, joissa on kalterit ikkunoissa. Liikkumisen ja puhumisen kieltämistä. Potilaiden käyttämistä työvoimana varsinaisten työntekijöiden sijasta.
"Mikä - kidutusta lukuun ottamatta - aiheuttaisi hulluutta nopeammin kuin tällainen käsittely?" (s.95)
Nellie Bly todistelee lukijalle jokaisen tilaisuuden tullen olevansa täysin terve kertomalla hymyilevänsä milloin nenäliinansa takana, milloin tyynyyn päin kääntyneenä. Hän korostaa korostamasta päästyään huijaavansa kanssaihmisiään. Nellie Bly toteaa monen muunkin potilaan olleen terve. Naiset, jotka ovat näyttäneet tunteitaan, pettäneet aviomiestään tai menettäneet omaisuutensa, on lähetetty mielisairaalaan. Yhteiskunta on hylännyt heidät.
"- hullun esittämisen rasitus ja mielisairaiden kanssa lukittuna oleminen saattaisi sekoittaa omat aivoni, enkä enää koskaan pääsisi pois." (s.7)
Mitä lääkärit tiesivät psyykkisistä sairauksista? Mihin niiden diagnosointi perustui? Mihin hoito perustui? Oliko potilaiden hoito samankaltaista samoihin aikoihin myös Euroopassa? Mistä väkivalta ja kiusaaminen sairaita kohtaan kumpuaa? Herää kysymys, yritettiinkö potilaita edes parantaa. Nellie Blyn tekstin mukaan 'mielisairaalasta' ei päässyt koskaan pois. Lopussa Bly ottaa kunnian mielisairaalan olojen ja rahoituksen parantamisesta paljastustensa avulla, mutta pitää silti loppuun asti kiinni kauhuelementeistä. Tekstistä jää ilkeä tunne, että kaikki palaa taas ennalleen.tiistai 1. elokuuta 2023
Vanessa Kairulahti; Karolina Kouvola: Helsingin henget
sunnuntai 30. heinäkuuta 2023
Herve Le Tellier: Poikkeama
perjantai 28. heinäkuuta 2023
Virginia Woolf: Oma huone
Naiset tarvitsevat Virginia Woolfin mukaan omaa rahaa ja oman huoneen. 1920-luvun Englannin patriarkaalisessa järjestelmässä ei nimittäin ole henkistä eikä fyysistä tilaa naiselle. Ei ainakaan naiselle, joka poikkeaa yleisestä mielikuvasta naisen olemuksen laadusta. Virginia Woolf puhuu naiselle oikeutta olla oma itsensä. Sen sijaan, että naisilta suljetaan ovia tiloihin, naisille pitäisi avata tiloja.
"- sadan vuoden kuluessa, ajattelin, ehdittyäni omalle kotiportaalleni, naiset eivät enää ole suojeltava sukupuoli. Loogisesti ajatellen naiset ottavat osaa kaikkiin niihin toimiin ja ponnistuksiin, jotka heiltä kiellettiin ennen." (s.57)
Naisen tehtävänä on työnteko ja lasten hoito. Siinä ei ole tilaa luovuudelle. Miehet kyllä kirjoittavat mielellään naisista. Tosin kyseiset naishahmot ja todellisuuden naiset eivät kohtaa. Kirjoissa nainen nimittäin kuvataan miesten kautta. Nainen ei ole koskaan olemassa vain omana itsenään. Naisen tehtävänä on olla miehen egoa pönkittävä peili.
"Ja tiskin takana on tyttökin - haluaisin lukea ennemmin hänen todellisen tarinansa kuin sadannenviidennenkymmenennen Napoleonin elämäkerran tai seitsemännenkymmenennen tutkielman Keatsista ja hänen miltonilaisesta sanajärjestyksestään jota professori Z kaltaisineen kyhää parhaillaan." (s.126)
Virginia Woolf pohtii, kuinka on päädytty tilanteeseen, jossa naiset kärsivät köyhyydestä ja huonosta sosiaalisesta asemasta. Hän kuvaa tarkkanäköisesti ympärillään vallitsevaa yhteiskuntaa ja osoittaa kirjallisilla taidoillaan sen toimimattomuuden. Ehkä vähän liiankin vaikeaselkoisesti ja epäsuorasti kierrellen ja kaarrellen. Virginia Woolf näkee ihmiset ihmisinä. Meistä jokainen pärjäisi aivan hyvin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kohtuullisella summalla rahaa ja omalla huoneella, jossa voisi luoda uutta.
"Oikealla ja vasemmalla puolellani erilaiset pensaat loistivat kullanvärisinä ja tulipunaisina ja vieläpä näyttivät palavan tulen väreissä ja kuumuudessa. Toisella rannalla pajut itkivät ikuisessa valituksessaan, houssuortuvat hartioitaan pitkin." (s.9-10)
sunnuntai 23. heinäkuuta 2023
Ruta Sepetys: Harmaata valoa
lauantai 22. heinäkuuta 2023
B.A. Paris: Romahduspiste
Cass ajaa autolla kohti kotia ja joutuu myrkyn vuoksi lupauksistaan huolimatta oikaisemaan metsätien kautta. Hän on törmätä levähdyspaikalle parkkeerattuun autoon, jonka ratissa istuva nainen vastaa hänen katseeseensa. Cass pohtii, pitäisikö hänen kysyä, onko naisella kaikki hyvin, mutta ei sitten uskallakaan. Aamulla hänelle selviää, että nainen on murhattu autoonsa. Valtava syyllisyys kalvaa Cassia.
"Pelko siitä, että jään metsään, panee adrenaliinin virtaamaan suonissani ja kannustaa minut toimimaan." (s.10)
Kirjan juoni kulkee sairaudenpelon ympärillä. Cass on joutunut kokemaan oman äitinsä sairastumisen varhaisiän dementiaan, joten hän on kauhuissaan alkaessaan itse unohdella asioita. Hän valitsee välttelykäyttäytymisen eikä haluaisi mennä lääkäriin. Hän valehtelee, jättää työt tekemättä ja turruttaa itsensä holtittomalla shoppailemisella. Hän saa paniikkikohtauksia ja kärsii vainoharhaisuudesta. Cass kokee olevansa sekaisin päästään. Häntä hävettää, kun hänen unohtelunsa huomioidaan, mikä vain lisää pelkoja ja turruttamisen halua. Hänellä on vakavia elämänhallinnan vaikeuksia. Sen vuoksi onkin hämmentävää, että hänen aviomiehensä Matthew haluaisi aloittaa hänen kanssaan hedelmöityshoidot lapsen saamiseksi. Naisen, joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään saati vauvasta. Mies saa hälytyskellot soimaan.
"Olenko unohtanut? Muistot äidistä, epämukavat muistot, tulvahtavat mieleeni, ja työnnän ne nopeasti sivuun. Tämä ei ole sama asia, vakuutan itselleni raivokkaasti, minä en ole samanlainen." (s.13)
Tekstissä on jatkuvaa toistoa, mikä haittaa jännitteen ylläpitoa. Lukijana huomaan Cassin kanssa jännittämisen ja hänen puolestaan hengen haukkomisen sijasta odottavani malttamattomana loppuratkaisua, jotta pääsen unohtelun pohtimisen piinasta. Pattitilanne turhauttaa etenkin, kun ratkaisu väännetään lukijalle lopussa rautalangasta. Ihan jokaista tapahtunutta asiaa ei olisi tarvinnut käydä uudestaan läpi selitysten kera. Kyllä lukija ymmärtää vähemmälläkin. Suosittelen trilleriä niin sanottuna välipalakirjana, sillä olen lukenut parempiakin.
"Mistä ikinä onkaan kyse, selviämme tästä yhdessä." (s.120)
perjantai 21. heinäkuuta 2023
Mid-Year Book Freak Out tag 2023
Yoko Ogawa: Muistipoliisi
2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut?
Holly Jackson: Kiltti tyttö, julma kosto
3. Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea.
Marika Riikonen: Yksin, kiitos
4. Mitä tänä vuonna julkaistavaa kirjaa odotat?
Anniina Mikama: Tulen ja tuhkan tyttäret
5. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?
Rebecca Serle: Viisi vuotta myöhemmin
6. Mikä kirja on ollut suurin yllättäjä?
Pilvi Hämäläinen: Cinderella
7. Kuka on uusi lempikirjailijasi?
Holly Jackson
8. Kuka on uusin lempihahmosi?
Anna Jamesin Tilly kirjojen Milo
9. Mikä kirja sai sinut itkemään?
Tove Jansson: Kesäkirja
10. Mikä kirja sai sinut iloiseksi?
Jojo Moyes: Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia
11. Mikä on kaunein kirja, jonka olet ostanut tänä vuonna?
Stephanie Garberin kirjat
12. Mitkä kirjat aiot lukea vuoden loppuun mennessä?
Minulla ei ole mitään tiettyä listaa.