Unelmien aika

"halusi eroon ystävästään yksinäisyydestä kukapa sen huolisi kurjan kaverin öisen ystävän." (s.15) Runot virtasivat ohitseni kuin vesi joessa. Katselin niiden kulkua tyhjin silmin mitään ajattelematta. Annoin veden virrata. En yrittänyt vaikuttaa sen kulkuun. Runot jatkoivat matkaansa minusta välittämättä. "uskaltaa olla tässä nyt" (s.56) Yksinäisyys on marraskuisen pimeitä päiviä, kylmiä pakkaskelejä ja sumuisia sateita. Se asustaa kuivissa kanjoneissa, paleltuneessa maassa ja tyhjillä kujilla. Ystävyys ja rakkaus luovat maailmaan värit ja kauniit kesäpäivät. "Suljin silmäni kaupungin valoilta näkemättä ettei ole mitään pelättävää vain pääni näyt menneet huomiset tulevat eiliset kasvot vanhoissa valokuvissa." (s.62) Lempirunoni ovat 'Ystävänä yksinäisyys', 'Sadan vuoden sateen jälkeen' ja 'Yksi tuhansista kyynelistä'. Ne puhuttelevat ja erottuvat joukosta. Koen runojen toisteisuuden raskaana. Menneen muistelua ja rakkaasta ihmisest

Tiffy etsii itselleen asuntoa ja päätyy muuttamaan kimppakämppään Leonin kanssa. Ehtona on, että he eivät koskaan tapaisi toisiaan. Leon käyttää asuntoa päivät, sillä hän työskentelee yöhoitajana, ja Tiffy on asunnossa yöt, sillä hän on päivätöissä kustannustoimittajana. Tiffy ja Leon alkavat kommunikoida toistensa kanssa muistilappujen avulla, mistä muodostuu heille tärkeä rutiini. "Irrotellessani Post-it-lappuja ja teipillä kiinnitettyjä paperinpalasia kaappien ovista, pöydistä, seinistä ja (yhdessä tapauksessa) roskiksen kannesta, huomaan hymyileväni." (s.101) Leonin elämässä on äiti, joka on kokenut toinen toistaan toksisemman parisuhteen, ja veli, joka on syyttömänä vankilassa. Hänelle tärkeitä ovat myös hänen sympaattiset potilaansa. Tiffyllä on kaksi hyvää ystävää ja haastavaakin haastavampi (ex) miesystävä. Hän kommunikoi myös kirjailijoiden ja työkavereiden kanssa. Tiffyn elämän ihmiset ulottuvat pikku hiljaa myös Leonin elämän puolelle ja toisinpäin. Syntyy kiinnost

1990-luvun lama on aiheuttanut toisille perheille vaurastumista ja toisille kärsimystä. Osaa lama ei juurikaan koskettanut. Tässä kirjassa kerrotaan laman synkistä puolista, politiikasta ja taloudesta yksilökokemusten värittämänä. "Alkoivat nakkikastikkeen väriset ja makuiset, apeat laman vuodet." (s.63) 1980-luvulla elettiin nousukautta. Kaikilla oli kaikkea. 'Kaikki' rakensivat omakotitalon, hankkivat statussymboleita vesisängystä leipäkoneeseen ja ottivat lainaa perustaakseen yrityksen. 1990-luvulla tuo kaikki menetettiin. Omaisuuden lisäksi ihmisten terveys tai jopa henki menivät. "Jälkeenpäin, aikuisena lapsuuttaan arvioidessaan laman lapset näkevät myös asioiden toisen puolen. Kuten sen, että vanhemmat saattoivat ottaa isojakin taloudellisia riskejä niitä ehkä kovin perusteellisesti punnitsematta. Tai sen, että kodeissa juotiin alkoholia melko runsaasti-" (s.54) Kirja on pieni pintaraapaisu valtavan isoon aiheeseen. Haastatelluille henkilöille, jotka o

"Vapaaehtoisesti lapseton on ihminen, jolla ei ole lasta, joka ei aio hankkia lapsia ja joka ei myöskään ole aktiivisesti yrittänyt tulla vanhemmaksi." (s.7) Nefertiti Malaty on koonnut sekä tietopaketin että ihmisten tarinoita vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kirjan viestinä on, että jokaisen tulisi saada olla sellainen kuin on. Jokaisella on oikeus elää omannäköistä elämää. "Minun intohimoni liekki on aina loimottanut kirkkaimmin itsensä kehittämiselle ja sille, miten oppimansa voi antaa eteenpäin." (s.68) Kirjassa viitataan useasti siihen, kuinka yhteiskunta on vaatinut synnyttämään lapsia. Siihen on historian saatossa myös pakotettu esimerkiksi kieltämällä ehkäisy, abortti ja vapaaehtoinen sterilisaatio. Yhteisöissä vallitsee mielikuva siitä, mitä naisen tulee tehdä. Naisen oletetaan olevan äiti tai pyrkivän äidiksi, jolloin yhteisön jäsenet kokevat tehtäväkseen valistaa naisia kyseisestä 'ainoasta ja oikeasta' roolista. Toisin toimivaa naista rangaista

Erakot elävät suomalaisesta yhteiskunnasta omiin oloihinsa vetäytyneinä. Heitä on asustanut metsissä, saarilla, kylien perällä ja kaupungin laidalla. Heidän syynsä irtiottoon eivät ole sellaisia, joista he välittäisivät kertoa, tai ne eivät välttämättä ole selviä edes heille itselleen. Toisaalta syyt voivat olla hyvinkin näkyvästi esillä kuten uskonnollinen kilvoittelu munkkina tai halu suojella ympäristöä. Erakkojen oletettu sukupuoli on useimmiten mies. Sotien aikaan ja jälkeen Lapissa on viihtynyt lukuisia miehiä kultaa huuhtoen ja erinäisiä oman elämän tragedioita paossa eläen. Erakoista löytyy taiteilijoita, kirjailijoita ja ihmisiä, jotka vain tykkäävät puuhastella yksin. "Minä olen kasvanut yksinäisyyteen. Olen yksinäinen penikka." (s.47) Nykyaikana on yhä vaikeampaa elää yhteiskunnasta irrallaan, sillä erämaihin on vaikea piiloutua ja yhteiskuntaa on mahdotonta paeta. Toisaalta onko tavallaan syrjäytyneenä ja yhteisöstä täysin irrallaan oleminen mielekästäkään. Erakoi

Hile asettuu talviunille metsäkeijujen pesään. Ulkona paukkuu pakkanen. Kaikkialla on valkeaa lunta ja jääpuikkoja. Metsän eläimet ovat pukeutuneet valkeisiin karvoihin ja höyheniin. Hile makoilee mukavasti pehmeissä peitteissä, mutta hän ei saakaan unta. Hän tuntee olonsa jokseenkin yksinäiseksi, erilaiseksi ja joukkoon kuulumattomaksi. Ehkä ratkaisu löytyy ulkoa talvisesta metsästä, jossa Jääkuningatar asustelee. "Hanget välkkyvät lumitimanteista, pakkanen nipistelee poskipäistä, ja metsä on kuin satu, johon astua." Lumikeijun kuvitus on taianomainen. Luminen ja jäinen maisema herää kirjan sivuilla eloon. Tarina on rohkaiseva. Omaa itseään ja elämänsä tarkoitusta voi lähteä etsimään muiden estelyistä ja varoitteluista huolimatta. Matkan teko vaatii kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Lopulta sinnikkyys palkitaan. "Luminen putous oli parasta, mitä se oli pitkään aikaan kokenut." Lumikeijun tarina on ihanan toiveikas. Itseensä ja omien siipiensä kantavuuteen kannat

Dannie suorittaa elämäänsä ja ottaa kaiken varman päälle. Hänellä on täydellinen avomies ja nousukiidossa oleva ura. Tulevaisuudessa siintää avioliitto ja lapset, koska niin elämän kuuluu mennä. Dannien paras ystävä Bella on puolestaan elämäniloinen ja tunne edellä toimija. Hän hyppii parisuhteesta toiseen ja aloittaa projekteja saamatta niitä koskaan valmiiksi. Eräänä yönä Dannie näkee, millaista hänen elämänsä tulee olemaan viiden vuoden päästä. Hän on aivan eri miehen seurassa ja asuu eri asunnossa. Enneuni jää kummittelemaan mieleen. Eräänä päivänä unen mies astuu Dannien elämään. Mitä hänen pitäisi tehdä? "Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta äitiys ei vain ole koskaan tuntunut erityisen kiehtovalta." (s.122) Dannien ja Bellan tarina on sydäntäsärkevä. Sitä ei voi lukea kuivin silmin, sillä se koskettaa syvästi. Dannien ja Bellan ystävyys on kaiken kattavaa. He ovat nähneet kaiken yhdessä. He ovat tukeneet toisiaan kaikissa elämäntilanteissa. Dannie ja Bella ovat

Molly Gray työskentelee hotellin huonesiivoojana. Hän rakastaa työtään, sillä sääntöjen noudattaminen ja ympäristön siistinä pitäminen ovat hänen intohimonsa. Hän on syntynyt siivoamaan toisten aiheuttamia sotkuja. Molly asuu yksin kerrostaloasunnossa mumminsa kuoleman jälkeen. Hän on erilainen suhteessa muihin ihmisiin. Hän seisoo liian lähellä, puhuu ulkoa opittuja fraaseja epäsopivissa tilanteissa ja tulkitsee ihmisten puheita ja kasvojen ilmeitä omalla tavallaan. Hän tukeutuu oppimiinsa ohjeisiin ja rutiineihin. Myös päivänä, jolloin hän löytää hotellihuoneesta herra Blackin murhattuna ja joutuu pääepäiltynä poliisin kuulusteluun. "Olen hotellisiivoojasi. Tiedän sinusta paljon, mutta mitä sinä lopulta tiedät minusta?" (s.7) En oikein tiedä, mitä tuntisin Mollya kohtaan. Hän ei ole sympaattinen henkilö. Hän ei herätä ärtymystä, sääliä tai iloa. Hän on huomaamaton. Hän on yhtä harmaa kuin nimensä. Paitsi kun ei ole. Molly on hyvinkin näkyvä. Hän erottuu joukosta. Hän on eri