Rikollisjoukko piiloutuu hylättyyn autiotaloon aikomuksenaan jatkaa matkaa aamulla. Postiluukusta putoaa kirje, minkä sisältö vinksauttaa kolmikon ajattelun uusille raiteille. Kirjeessä esitetään avunpyyntö talossa työskennelleelle edesmenneelle kauppiaalle. Kolmikko pohtii, mihin kirjeen jättäjä ehti kadota ja mitä kirjeelle pitäisi tehdä.
"'Mitä? Kätevä autiotalo? Mikä se muka on?'" (s.7)
Ihmiskohtalot kieppuvat ajan ja avaruuden halki. Kirjassa kuvataan ihmisten välisiä kohtaamisia ja kuulluksi tulemisen tärkeyttä. Se on lohdullinen, elämänmyönteinen ja lempeä kuin halaus. Kirjassa käsitellään elämänkaarta, elämänpolkua ja tyytyväisyyttä omiin elämänvalintoihin.
"'Ei ole sattumaa, että lehti on jäänyt tänne, se on säästetty tarkoituksella, koska siinä kerrotaan tästä kaupasta.'" (s.18)
Pidin tästä maagisrealistisesta kirjasta ja sen maailmasta. Sen parissa rentoutui ja rauhoittui. Minusta oli mukavaa seurata tarinan ihmisten elämää onnistumisineen ja koettelemuksineen. Kirja opettaa empatiaa eli kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja sympatiaa eli toisen tunteisiin samaistumista. Ainoa huono puoli oli, että kirja olisi voinut olla yhtä tarinaa lyhyempi, jotta kokonaisuus olisi pysynyt tiiviimmin kasassa. Siitä huolimatta mieli kaipaa takaisin Namiyan puotiin.
Tätä Higanshinon kirjaa en ole lukenut. Luin Uskollisen naapurin, joka oli todella hyvä. Kirjamessuilta tarttui mukaan kirjailijan uusin suomennettu Pahan asialla.
VastaaPoista