Neljäsluokkalainen Allie harjoittelee luokkakavereidensa kanssa näytelmää, jonka pääosassa melkein jokainen tyttö haluaisi olla. Näytelmäharjoitusten edetessä Allie oppii näyttelemisestä, näytelmän tekemisestä ja tyttöydestä ja näytelmän aiheen kautta myös kierrättämisestä ja ilmastonmuutoksesta.
"- kaikki alkoivat puhua pulputtaa innoissaan. Huomasi heti, että näytelmä oli koko luokan mielestä ihan älyttömän hyvä ajatus." (s.27)
"Miten oli mahdollista, ettei joku halunnut olla lavalla roolipuvussa ja esittää jotakuta toista kaikkien edessä? Sehän oli ihan hullua. Jos minulta kysytään, niin näytelmässä olemista ei päihittänyt mikään -" (s.39-40)
Allie on kehitellyt itselleen kasan tyttösääntöjä. Koulussa tytöiltä odotetaan ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Tytöt ovat ottaneet tehtäväkseen pitää huonosti käyttäytyvät pojat kurissa opettajan auttaessa heitä. Tyttöjen tehtävänä on myös jakaa monisteita. Allie pohtii, että hän ei jaksaisi enää olla sisukas tyttö, joka pitää pojat aisoissa. Tyttöjen kesken pohditaan, kuka heistä näyttää kauniilta. He arvelevat, että kaunein tyttö saa pääroolin. Allie oppii, että on tärkeää kannustaa toisia, vaikka olisi heille kateellinen. Ei saa olla huono häviäjä, eikä saa ylpistyä. Pitää tehdä parhaansa.
"On tärkeää yrittää saada ystävät tuntemaan itsensä tärkeiksi. Silloin he pitävät myös sinusta. Se on sääntö." (s.19)
Mielestäni kirjassa oli monia kiinnostavia ja onnistuneita seikkoja liittyen näyttelemiseen, näytelmän tekemiseen ja ympäristönsuojeluun, mutta sukupuoliroolien käsittely oli vanhentunutta. Sen vuoksi en välttämättä suosittele kirjaa lapsille tai nuorille. Kirjassa Allie edellä mainittujen tyttösääntöjen lisäksi esimerkiksi ostaa kissalleen mustan pääkallopannan, koska se on poika, joka ei voi pitää päällään vaaleanpunaista ja kimaltavaa pantaa.
"Älä unohda, että Stanislavski sanoi, että huonoja rooleja ei olekaan, on vain huonoja näyttelijöitä." (s.117)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!