"Kuvamme menneisyydestä rakentuu tarinoista."
Nurminen, Marjo T.: Tiedon tyttäret. Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen.
Julkaistu: 2008
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 445
Kirjassa kerrotaan eri aikakausien eurooppalaisista oppineista naisista, jotka ovat olleet mukana kehittämässä länsimaista tiedettä. He ovat toimineet sekä itsenäisesti että avustavassa asemassa tiedemiehille. Naiset ovat tutkineet maailmaa ja kirjoittaneet aiheesta kirjeitä tai kirjoja. Sanotaan, että tieto on valtaa. Tietoa on perinteisesti jaettu hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa oleville miehille. Naiset ovat yleisimmin päässeet osallisiksi tiedosta isiensä, veljiensä tai puolisoidensa kautta. Naisten tehtäviksi on määritelty ensisijaisesti äitinä ja vaimona oleminen. Ei voi kuin pohtia, kuinka pitkällä tieteessä ja maailman ymmärtämisessä olisimme, jos toisiaan tasa-arvoisina arvostavat miehet ja naiset sekä eri kansat olisivat tehneet yhteistyötä jo aikojen alusta.
"Kauan sitten kuolleet ja unohdetut oppineet naiset nousevat unohduksista." (s.11)
Mielestäni on vaikea määritellä, kuka loppujen lopuksi keksi minkäkin asian ja kenen nimiin keksintö laitetaan. Esimerkiksi Maria Sibyla Merian (1647-1717) keksi metamorfoosin, mutta toisaalta se tiedettiin jo 500-luvun Bysantissa. Joissain tapauksissa keksijöitä on useita, kuten tiedettä harjoittava pariskunta, jolloin keksintö on laitettu miehen nimiin. Tiettyinä aikoina myös naisen itsenäinen keksintö laitettiin miehen nimiin. Mielestäni esimerkiksi kouluopetuksessa ihmisten nimien, vuosilukujen ja keksintöjen ulkoa opettelu on hivenen turhaa ja harhaanjohtavaa. Henkilökeskeisyydestä ja sankarimyyteistä voisi joissain tilanteissa siirtyä asiakeskeisyyteen, sillä usein ihmiset ovat tehneet yhteistyötä muiden ihmisten kanssa ja nojanneet sen hetkisen tutkimuksensa edellisiin tutkijoihin. Koulussa opittu historia on mielestäni vain yksi näkemys menneisyydestä. Todellisuudessa siitä on yhtä monta tulkintaa kuin on ollut kokijaa. Sitä paitsi historia on aina voittajien historiaa. Hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat miehet ovat kirjoittaneet historian haluamaansa muotoon. He korostavat tiettyjä tapahtumia ihmiskunnan historiassa ja toteavat niiden olevan arvokkaita ja merkityksellisiä.
"Aate- ja oppihistoria on mitä suurimmassa määrin eliitin historiaa." (s.19)
Mielenkiintoista on huomata, kuinka eri aikakaudet ovat vaikuttaneet siihen, mitä kulloinkin on tutkittu. Tieteen täytyi tukea esimerkiksi uskontoa silloin, kun se oli vahvasti vallassa. Tieteen tulosten oli syytä tukea vallitsevia arvoja. Siitä täytyi siis olla hyötyä joko ajatusten vahvistajana tai varallisuuden lisääjänä. Tärkeää oli myös kilpailla muiden kansojen kanssa. Jokainen halusi myös korostaa itselleen merkityksellisiä asioita. Hämmentävää on ymmärtää, ettei ihmiskunta pyri tieteessä yhteiseen päämäärään. Tiede kulkee moniin suuntiin. Kokonaisvaltainen tieteen kehitys havaitaan vasta pitkän ajan kuluttua. Mieltä kutkuttavaa on ajatella, että tulevaisuudessa ihmiset saattavat pitää meidän ajattteluamme ja käsityksiämme maailmasta alkeellisina tai väärinä.
Jäin pohtimaan, onko naisista kertovaa historiaa järkevää kirjoittaa erikseen vai pitäisikö se mieluummin sulauttaa vallalla olevaan historiankirjoitukseen. Kirjassa esitetään, että historia pitäisi kirjoittaa kokonaan uusiksi. Olisi jännittävää lukea kyseisenlainen historiankirja! Toisaalta siinäkin voi olla omat ongelmansa. Kuka päättää ja miltä arvopohjalta, mitä asioita naisista ja miehistä tuodaan esille? Kuinka heidät kuvataan? Millainen yleiskuva sukupuolesta halutaan valittujen tarinoiden kautta luoda? Haluttaisiinko edelleen korostaa naisten ja miesten vastakkainasettelua? Mihin tämän hetken historian opetuksella tähdätään? Mitä lapsille halutaan opettaa? Mitä asioita halutaan menneisyydestä nostaa esille? On luultavasti mahdotonta tehdä sellaista historian opetusta, joka toteuttaisi kaikkien näkemystä. Onko kenties olemassa sellaista historian kurssia, jolla opetetaan kaksi eri näkemystä samasta tapahtumasta ja pohditaan sitä? Olisiko parempi opettaa lapsia ajattelemaan kuin syöttää heille niin sanottuja mukatotuuksia? Toki historiassa on olemassa selviä faktoja, mutta tapahtumien luonteesta voidaan olla eri mieltä. Historia on moniääninen ja muuttuvainen, eikä siitä ole olemassa yhtä ainoaa totuutta.
"Nykyisessa sukupuolten historiassa korostetaankin, että molemmat sukupuolet syntyvät ja ovat vallitsevien kulttuuristen käsitysten, yhteiskunnallisten arvojen ja käytäntöjen tuotteita." (s.16)
Kaikki tavallaan alkoi Aristoteleestä. Hän määritteli, että ihminen on rationaalinen eläin, jolla on järki, mutta naisilla järkeä on vajavaisesti. Naisilla on siten alempi ihmisarvo. Yhteiskunnallisesti oli hyvä, että nainen oli kuuliainen miehelle. Naisilla ei siis saanut olla tietoa eikä valtaa. Naisten hyveetkin olivat alempiarvoisia kuin miesten hyveet. Naiset olivat Aristoteleen mukaan heikkolahjaisempia tunneolentoja. Uskonto puolestaan sovitti sukupuolikäsitykset yhteen Raamatun oppien kanssa. Naisten aika kului lasten ja kodin hoidossa eikä sitä riittänyt opiskeluun. Heitä ei sitä paitsi edes päästetty yliopistoihin tai tieteellisiin seuroihin. Julkinen toiminta oli kiellettyä. Naisille ei muodostunut oppineen naisen mallia, joten naiset saattoivat pitää oppimaan pyrkivää naista kummallisena ja jopa heidän omaa asemaansa vaarantavana tekijänä. Vasta 1600-luvulla todettiin, ettei järki ole sidoksissa sukupuoleen. Samaan aikaan ensimmäiset naiset hyväksyttiin yliopistoihin opiskelemaan. Sitä ennen naimattomat naiset pystyivät opiskelemaan luostareissa. Naiset ovat saaneet harrastella tiedettä ja esittää mielipiteitään omalla paikallaan, mutta heitä ei ole otettu vakavasti. Naiset ovat useimmiten olleet ilmaisia apulaisia, kun taas samaa työtä tekevät miehet palkattuja ammattilaisia. Tärkein tehtävä oli oikeastaan miesten kestitseminen. Hämmästyttävää on saada tietää, kuinka Anna Maria Schurman (1607-1678) osallistui yliopiston luennolle professorin avustuksella omassa kopissaan verhon takana. Hulluinta on, että vielä 1900-luvun alussa yliopistoon pyrkivien naisten täytyi hakea niin sanottua erivapautta sukupuolestaan!
"- etteivät hovivelvollisuudet tai tapojen mukainen kasvatus, joka yleensä tuomitsee tytöt tietämättömyyteen, ole voineet estää Teitä tutkimasta kaikkia hyvä taiteita ja tieteitä-" (s.239)
Antiikin Kreikan klassisella kaudella (n.500-330 eKr) todettiin, että jumalat loivat naisen, sairaudet ja kuoleman rangaistukseksi miehelle. Toisaalta taas jumalissa ja patsaissa on ollut tärkeitä naishahmoja. Oppineisuuteen pyrkivistä naisista tehtiin pilaa esimerkiksi herjaavissa huvinäytelmissä. Heidän maineensa saatettiin pilata leimaamalla heidät prostituoiduiksi. Anna Komnena (1083-1148) kannatti koulutusta, jotta taikauskoisuus loppuisi. Olettaisin, että kansan uskomukset haluttiin säilyttää, jotta heitä olisi helpompi hallita ja jotta he pysyisivät niin sanotusti omalla paikallaan eivätkä kyseenalaistaisi vallitsevaa maailmantilannetta. Hämmentävää on, että oppineissakin piireissä vielä 1600-luvulla uskottiin yksisarvisiin ja merenneitoihin, jotka seikkailivat tietokirjoissa oikeasti olemassaolevien eläinten joukossa. Hildegard Bingeniläinen (1098-1179) oli kosmologiaa, lääketiedettä ja luonnonhistoriaa opiskellut abbedissa. Hän väitti tiedon tulevan näkyinä Jumalalta, jolloin hän ei hyökännyt auktoriteetteja vastaan. Yleisesti uskottiin, että Jumala oli säätänyt kullekin oman paikkansa. Kansaa yritettiin sivistää vain, jotta kristinusko vahvistuisi ja magia väistyisi.
Miksi miehillä on aina ollut tarve mystifioida ja alistaa nainen? 1300-luvulla miehiä kannustettiin ritarikulttuurin myötä vapaaseen rakkauteen ja naisten hylkäämiseen. Renessanssin uusplatonistinen filosofia estetisoi naisen passiiviseksi koriste-esineeksi. 1400-luvulla kannatettiin nuoren vaimon ottamista, sillä häntä oli helpompi hallita. Hänestä tuli silloin kuuliainen alamainen. Miehet toimivat vaimojensa holhoojina. 1500-luvulla äidinmaitoon ja kuukautisvereen viitattiin maagisina voimina, jolloin naiset ja etenkin kätilöt yhdistettiin noituuteen. Mielestäni on aivan kamalaa, että elämän yksi luonnollisimmista asioista - syntyminen - on saanut eri vuosisatoina mitä omituisempia piirteitä. Kristinuskon näkemys naista kohtaan oli avoimen vihamielinen. Sen mukaan synnytyskivut oli Jumalan rangaistus, joten kätilöiden tehtävä oli tehdä synnytyksestä mahdollisimman kivulias. Vauvoja on jopa kuollut sen vuoksi! Ja miettikää sitä, että mieslääkärit eivät voineet auttaa naisia vaikeissa synnytyksissä kirurgisin keinoin kuin lakanan takaa käsikopelolla, minkä johdosta naiset ja lapset usein menehtyivät! Ja naiset eivät voineet auttaa naisia, koska naiset eivät voineet opiskella lääkäreiksi! Mikä logiikka! Ja sekin vielä, että kätilö sai syyt niskoilleen, jos lapsi kuoli! Piste iin päälle itsenäisesti ammattiaan harjoittavat kätilöt saivat surkeaa palkkaa ja heitä kutsuttiin ammattilaisen sijasta apulaisiksi.
"Ainoa ammatti, jossa naisten katsottiin olevan kiistatta ammattilaisia, oli prostituutio." (s.200)
Naisten asema on siis riippunut ajasta ja asuinpaikasta. Naiset ovat yleisimmin hallinneet arkitiedon. He ovat esimerkiksi perehtyneet kemiaan värjätessään kankaita ja säilöessään elintarvikkeita. Kirja herätti pohtimaan, onko tosiaan niin, että naiset on aina suljettu kaiken tiedon ulkopuolelle. Mitä on tieto? Mitä tietoa on arvostettu? Antaako kaikki tieto valtaa vai vain tietynlainen tieto? Miksi arvostamme vain sellaista tietoa, mikä on ollut pitkään miesten vallassa? Miksi arkitieto, joka on kuulunut naisten tietotaitoon, ei ole yhtä arvostettua ja haluttua? Koska sillä ei saa taloudellista tai poliittista valtaa, joten se on hyödytöntä? Onko vallan saaminen kunnioitettava arvo? Miksi emme voi pyrkiä yhteistyöhön? Koska toisten kansojen arvopohja on täysin ristiriitainen omamme kanssa? Koska jonkun on pakko olla vallassa? Voisi myös pohtia, olisiko maailma erilainen, jos kaikki tapahtumat olisivat menneet naisten mukaan? Olisiko naisen määritelmä edellleen joko äiti, uhri, vaimo, neitsyt tai noita? Sitä paitsi miksi ihminen ei voi olla moninainen? Miksi jotkut ominaisuudet joko nostavat tai laskevat ihmisen arvoa?
"Tieto kasvaa vuorovaikutuksesta." (s.405)
Kirja sai miettimään, millaista elämä oli aikojen alussa. Oliko elämä mukavaa ja tyydyttävää, ja järjestelmä ihmisistä ihan hyvä ja toimiva? Kirjassa käytetään provosoivia sanoja, kuten että miehet olivat naisia kohtaan mielivaltaisia ja että naiset olivat miesten varjossa. Tyypillisesti miehille kuuluvassa ammatissa toimivaa naista kuvataan etuoikeutettuna. Tietenkin on epäreilua, jos naiset eivät voineet sukupuolensa vuoksi saada taloudellista tai poliittista valtaa, mutta jos ajatellaan yksilötasoa niin sallittiinko miesten harjoittaa myöskään naisille kuuluvia ammatteja. Tekstiä on paikoitellen ahdistavaa lukea, sillä se uhriuttaa naisia. Voimmeko me tietää, mitä entisaikojen ihmiset ajattelivat vallitsevasta kulttuurista? Harva osasi kirjoittaa säilyttääkseen ajatuksensa jälkipolville.
"Toisaalta hänen valintansa ei ehkä kuitenkaan ollut täysin hänen omissa käsissään." (s.383)
