keskiviikko 28. heinäkuuta 2021
Amin Maalouf: Siipirikko mies
sunnuntai 25. heinäkuuta 2021
Jukka Korpela: Idän orjakauppa keskiajalla
torstai 22. heinäkuuta 2021
Marguerite Abouet: Aya. Elämää Yop Cityssä.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2021
Aleksi Peura: Jumalan viholliset
tiistai 13. heinäkuuta 2021
Marko Lamberg: Noitaäiti
torstai 8. heinäkuuta 2021
Ananda Devi: Näistä raunioista
keskiviikko 7. heinäkuuta 2021
Kim Thuy: Ru
maanantai 5. heinäkuuta 2021
Rajaa Alsanea: Riadin tytöt
Vuonna 2004 tuntematon nainen kirjoittaa sähköposteja, joissa hän ruotii neljän varakkaan ystävättären suhdekiemuroita. Saudiarabialaiset Gamra, Michelle, Sadim ja Lamis elävät näennäisen hohdokasta ja vapaata elämää, mutta heidän jalkansa ovat köytetyt suvun mielipiteisiin, islamin tiukkaan tulkintaan ja miesten mielivaltaiseen toimintaan. Kyyneleitä vuodatetaan sekä onnesta että raivosta, sekä surusta että epätoivosta.
"Kaikki ovat tuominneet rohkean kirjoitustyylini ja moittineet minua siitä, että sorkin tabuaiheita, joista meillä ei ole totuttu käymään näin vapaamielistä keskustelua eikä ainakaan nuoren naisen johdolla. Mutta jostainhan kaiken pitää alkaa." (s.92)
Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, mutta haastava. Se sisältää niin sanottuja sähköpostiviestejä, jotka alkavat sitaateilla, runoilla tai alkusanoilla ja jatkuvat tarinalla ystävättäristä. Koin tarinat viihdyttävinä. Minusta oli hauska arvailla, mitä miesseikkailuja naiset seuraavaksi kohtaavat. Heidän ajatuksensa pyörivät kaiken aikaa naimisiinmenon ympärillä. Toki myös suhdepelin epätasapainossa, sillä epäonnistuneesta suhteesta kärsii vain nainen. Parisuhteet näyttäytyvät ennen kaikkea haastavina. Ne vaativat kovaa työtä ja pelisilmää. Pienikin virhe voi kaataa monen vuoden pohjatyön. Tai vastapuolen suvun vastustus avioliittoa kohtaan. Koko kaupunki, koko valtio, vahtii naisiaan. Ulkomailla voi vähän hengähtää, vaihtaa abayan ja hijabin toisiin vaatteisiin ja käydä kahvilassa miesseurassa, mutta edelleen pitää varoa, ettei oman maan kansalainen satu näkemään ja levittämään tiedon kotimaahan.
"Täällä nimittäin tytön elämää varjostaa aina joku äijä tai muuri. Tai äijä joka vaikenee kuin muuri." (s.10)
Naiset elävät jatkuvasti varpaillaan. He joutuvat koko ajan miettimään, mitä ihmiset ajattelevat ja puhuvat heistä. Asetelma on jokseenkin ahdistava. Naiset liitelevät hääjuhlista toiseen. Naimattomat naiset laitetaan istumaan korokkeelle, jotta sukujen äidit voisivat tarkastella heistä sopivimman morsiamen omalle pojalleen. Voivatko ystävättäret edes haaveilla aidosta rakkaudesta järjestettyjen avioliittojen maassa? Kumpi tulee ensin: rakkaus vai avioliitto? Kumpi olisi parempi: mennä naimisiin miehen kanssa, jota rakastaa, vai miehen kanssa, joka rakastaa?
"Minulle veisataan aina samaa vanhaa virttä: 'Et sinä pysty pelastamaan maailmaa etkä muuttamaan ihmisten käytöstä.' Ihan totta, mutta ainakaan minä en anna periksi niin kuin kaikki muut." (s.55-56)
Minulla on tavoitteena lukea yksi kirja jokaisesta maailman maasta. Tämä kirja on ensimmäinen viihdekirja, johon olen törmännyt. Se on mukavaa vaihtelua. Toivoisin löytäväni lisää vähän kevyempiä kirjoja, vaikka toki tämäkin kirja käsittelee tärkeitä näkökulmia siitä, millaista on elää kahdenlaisten näkemysten lomassa. Toiset ihmiset noudattavat tiukasti perinteitä, kun taas toiset haluavat kehittää tapoja vapaamielisempään suuntaan. Voisin kuvitella, että kirja toimisi hyvin tv-sarjana. Sitä onkin verrattu ihan kansipaperista alkaen Sinkkuelämää-sarjaan.
"On aivan hyväksyttävää ryhtyä toimeen, vaikka muut vähättelisivät. Oikeana pitämäsi ratkaisu ei välttämättä tunnu muista oikealta." (s.119)
lauantai 3. heinäkuuta 2021
Isabel Allende: Henkien talo
torstai 1. heinäkuuta 2021
Luin kaikki 105 Neiti Etsivää!
Lapsuuden haaveeni on toteutunut! Olen lukenut kaikki 105 Neiti Etsivää! Vanhojen kirjojen lukeminen on ollut hauskaa. Toki kirjat sisältävät runsain mitoin arveluttavia asenteita ja kasoittain epäloogisuuksia, mutta kaiken kaikkiaan ne sisältävät runsain mitoin seikkailua. Nykyajan lapsille en missään nimessä suosittele kirjoja, mutta aikuisille ne toimivat nostalgian vuoksi. Samalla voi tarkastella kriittisesti tekstistä nousevia huomiota herättäviä asioita. Tekstini voi sisältää juonipaljastuksia, mutta kirjat ovat ainakin aikuisille alusta asti aika läpinäkyviä, joten tuskin se liiemmin haittaa ketään.
Neiti Etsivä ja valokuvan arvoitus nostaa Paulan eteen kaksi arvoitusta. Näyttelijätär Clare Grant on kadonnut, ja Dallas Currya syytetään mainoskuvien plagioinnista. Paula ja hänen isänsä ja ystävänsä kohtaavat tutkimuksien aikana tuttuja esteitä: luonto osoittautuu jälleen kerran vaaralliseksi ja roistot lähettävät varoituslappuja ja peukaloivat autoja. Juoni sisältää kaikesta huolimatta eniten itse tapauksen ratkomista. Neiti Etsivä keskittyy yhtä paljon ruokailuihin kuin etsivän työhön. Ainakin Bess, joka saa jälleen kerran kuulla olevansa 'punkero'. George on tapauksen ratkaisemisen kannalta sopivasti rock-konsertin työntekijä. Ned on töissä mainostoimistossa, mutta siitä taas ei oteta mitään hyötyä irti.
"- Tunteesi saattaa hyvinkin pohjautua johonkin alitajuiseen vaistomaiseen reaktioon, tai sanottakoon vaikka naisen vaistoon, mikä voi merkitä, että asiakkaani tosiaan on syyllinen." (s.43)
Kirjan aiheena on psykologia ja ihmisten manipulointi. Ihmisten luonteet ja ominaisuudet ovat myös esillä. Paulan etsiväntaidoissa tärkeimmiksi piirteiksi nousevat hänen viehätysvoimansa ja naisen vaistonsa. Minusta on hämmentävää, että kirjoissa Bess tekee kepposia ihmisille, joista ei pidä. Hän myös puhuu heistä pahaa selän takana.
Neiti Etsivä ja noitamerkki vie Paulan, Bessin ja Georgen Pennsylvanian hollantilaisalueelle. Etsivät ovat varastettujen antiikkihuonekalujen jäljillä, mutta törmäävät perillä myös amishitytön katoamistapaukseen. Paula pääsee testaamaan saksan kielen ymmärrystään. Tapausten tutkimisen ohessa tutustutaan amishien tapoihin ja noituuteen. Paula ja hänen ystävänsä ovat näennäisen ymmärtäväisiä muita kulttuureja kohtaan, mutta heistä huokuu silti ylemmyydentuntoisuus. Etenkin sillä hetkellä, kun Paula leimataan noidaksi.
"- Ja mitä noitajuttuun tulee niin me olemme älykkäitä ihmisiä emmekä usko taikuuteen." (s.16)
Kirjoissa annetaan usein ihmisten tuntomerkeiksi tietynlaiset silmät, mikä on mielestäsi outoa. Minusta se on kummallinen ja epäluotettava tunnistuskeino, sillä ihmisten ilmeet muuttuvat kaiken aikaa. Millaiset edes ovat eloisat silmät? Entä pistävät?
Neiti Etsivä ja henkimaailman huijarit johdattaa Paulan ja hänen isänsä ja ystävänsä varastettujen korujen etsinnän kautta aaveiden maailmaan. Togo-koirakin pääsee jäljityspuuhiin. Rouva Putney kertoo vastaanottavansa viestejä edesmenneeltä aviomieheltään, joka on käskenyt hänen piilottaa korunsa tiettyyn kolmella tikulla merkittyyn paikkaan. Myöhemmin rouva on huomannut korujen kadonneen. Paula seuraa rosvokoplan jalanjäljillä ja osallistuu spiritistiseen istuntoon, saa valokuvaan ilmestyneen viestin tuonpuoleisesta ja näkee urkuja soittavan ja seinien läpi kävelevän aaveen.
"Siinä samassa tytöt henkäisivät syvään. Muotokuva oli herännyt henkiin!" (s.24)
Mielestäni River Heightsin asukkaat ovat hyväuskoista porukkaa. Vai miltä kuulostasi osallistua meedion istuntoon, johon tulee kutsukirje, jossa neuvotaan menemään tuntemattomaan autoon, jota ajaa puhumaton ja tummaan huntuun pukeutunut nainen. Ihmiset ovat helposti manipuloitavissa ja herkkiä hypnoosille. Kiinnostavin yksityiskohti on, kun Paula ottaa tutkimuksiinsa mukaan hänen kotonaan silloin tällöin käyvän pyykkärin.
Neiti Etsivä ja kiinalainen juttu sisältää kiinatar Tsi Tse Soongin katoamistapauksen. Paula ja hänen ystävänsä Bess ja George matkustavat Eloise-tädin luokse New Yorkiin. Hänen naapuriinsa on vasta muuttanut kiinalaisia. Johtolangat vievät ystäväjoukon lopulta Hongkongiin asti. Ned on siellä vaihto-oppilaana ja toimii sekä turistioppaana että hivenen Kantonin kiinaan tulkkina. Vauhdilta ja erittäin vaarallisilta tilanteilta ei vältytä.
Paula yrittää saada lisää johtolankoja pukemalla Georgen kiinattareksi. Muistan erään Japaniin sijoittuvan kirjan, jossa Paula itse pukeutui japanittareksi. Ilmeisesti toiseen kulttuuriin kuuluvaksi pukeutuminen koettiin aikoinaan eksoottisena, hauskana ja mielenkiintoisena.
Neiti Etsivä ja Kalliolinnan arvoitus vie Paulan ystävineen Sumujärvelle Marylandiin. Paikkakuntalaiset ovat alkaneet pelätä järveä aavelaivan vuoksi. Paulan isä on antanut tyttärelleen tehtäväksi mennä selvittämään mysteeriä ja luovuttamaan erään vuokramökin Cecily Curtisin käyttöön, kun paikallinen työntekijä ei siihen suostu. Etsivät ajautuvat hurjiin yhteenottoihin ilmiselvien roistojen kanssa. Välillä he piipahtavat Cecilyn kuuluisan poikaystävän konsertissa. Seikkailu sisältää lukuisia kidnappauksia, takaa-ajoja ja läheltä piti tilanteita.
"Heidän korviinsa kantautui laivakellon helähdys! Kauhukseen tytöt erottivat järven sumuisimmassa osassa vanhanaikaisen huvilaivan -" (s.46-47)
Mielestäni kirjassa on tarinan kannalta ihan turha lapsiin liittyvä juonikuvio. Se tuntuu pelkältä mässäilyltä. Erikoinen ratkaisu laittaa lapsille ja nuorille suunnattuun kirjaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Toki kirjoissa on raakoja tekoja vaikka millä mitalla. Paula kolkataan joka kirjassa ja joka käänteessä, mutta hän onkin voittamaton Neiti Etsivä. Lapset ovat ihan eri asia. Neiti Etsivissä on muutenkin omituista orpouden ja nuorena kuolleiden äitien mystifiointia.
Neiti Etsivä kallioluolassa on vauhdikas ja toiminnantäyteinen seikkailu. Paula matkustaa ystävineen Candletoniin, jota kiusaa väärennetyillä osakkeilla ja hajuvesillä huijauksia tehtaileva rosvokopla. Kaiken keskiössä on kallioluola, jossa on nähty kummitus, kuultu kellon kilinää ja koettu tuhoisia vedenpaisumuksia.
"Kaukaa luolan perältä kuului tosiaan veden mouruava ääni, veden joka tuntui syöksyvän heitä kohden pikajunan vauhdilla. - Juokse! Paula huusi. - Juokse voimiesi takaa!" (s.29)
George onkin tässä kirjassa Dora. Ilmeisesti se on ollut vanhemmissa kirjoissa hänen nimensä. Paljastuu, että tytöt ovat toimineet aiemmin tarjoilijoina ja että Bess on harjaantunut hengenpelastaja. Nedin kemistinä toimiva ystävä asuu arvoituksen ratkaisemisen kannalta kätevästi lähellä. Kirjassa on arveluttavia ja vanhanaikaisia elementtejä. N-sanaa käytetään kerran. Paulalle tulee lyhytkasvuisesta miehestä mieleen teatterikääpiö. Korkokenkiin pukeutunut ja runsaan ehostuksen laittanut tyttö ohjataan kotiin äidin hellään huomaan.
Neiti Etsivä kohtaa kolmion sisältää jalokivivarkauden. Paulan vanha koulukaveri Emily Grandall on saanut yllättävän perinnön, joka varastetaan. Neiti Etsivä ottaa vastaan uransa alun mutkikkaimman tapauksen. Hänellä onkin monta johtolankaa seurattavanaan: Onko syyllinen Emilyn huoltaja rouva Willys? Vai rouvan ystävätär rouva Potter? Vai tarjoilija? Vai epäilyttävästi rouvia vilkuillut asiakas? Vai köyhä Mary Mason, joka yrittää päästä töihin Drewien taloon, mutta karkaa yllättäin paikalta, kun kuulee lakimiehen asuvan talossa, ja joka kävelee myöhemmin kadulla kalliissa vaatteissa?
"- Mitä minun sinun mielestäsi pitäisi tehdä kaikkein ensiksi, isä? Sinähän aina sanot, että ensimmäinen pienikin askel on tärkein." (s.43)
Paula on tässä kirjassa 16-vuotias. Hän ajaa autoa, joten ilmeisesti myöhempiin kirjoihin hänet on muutettu 18-vuotiaaksi, sillä kaikkialla niin nuori ei voi ajaa autoa. Taloudenhoitaja joutuu poistumaan sairaan siskonsa avuksi, joten kodista huolehtiminen jää tyystin Paulan harteille. Hän kokee olevansa siihen osaamaton eikä se edes kiinnosta häntä. Hän lähtee mieluummin tutkimaan arvoituksia, kuin parsii kasan sukkia. Minusta Paulan isä on raivostuttava. Hän ei tee elettäkään auttaakseen, vaan keskittyy vain lakimiehen työhön. Hän vain ilmoittaa, että tuomari on tulossa kylään, joten aterian on oltava sen mukainen. Miksi Neiti Etsivän maailmassa ruoanlaitto on niin vaivalloista? Pitää keittää, paistaa ja puunata tuntitolkulla montaa sorttia ja vielä jälkiruokaa. Kirjassa on lisäksi taas henkilöitä, jotka ovat orpoja. Emily Grandall ja Mary Mason ovat molemmat menettäneet vanhempansa.
Neiti Etsivä ja näyttelijättären yllätys sisältää mystisen koputtajan, joka häiritsee neiti Carterin rauhaa. Neiti istuu pyörätuolissa loukattuaan jalkansa eikä voi huolehtia itse talosta eikä persialaisista kissoista, joita hän kasvattaa työkseen. Häntä hoitaa kotisairaanhoitaja rouva Bealing, mutta Paula on kutsuttu ystävineen keventämään hoitajan taakkaa ja selvittämään samalla arvoitusta. Pian alkaa tapahtua omituisia asioita kissavarkauksista päällekarkauksiin. Kaiken muun lisäksi Paula ehtii käydä näytelmäharjoituksissa. Hänen tehtävänään on stepata. Koputtaja innostaa Paulan morsettamaan steppaamalla.
"Hän yhtäkkiä valpastui kuultuaan naputtelevia ääniä. Äänet tuntuivat tulevan suoraan hänen jalkojensa alta!" (s.12)
Kirjasta huomaa, kuinka vanhanaikaisia tapoja Neiti Etsivän maailmasta löytyy. Siellä on tiukat luokkatietoiset ja sukupuoleen sidotut käytössäännöt. Illallisen jälkeen esimerkiksi tytöt menevät keittiöön siivoamaan, kun miesväki jää iloisesti nauraen rupattelemaan. Kirjassa mielenterveysongelmiin suhtautuminen on jokseenkin omituista.
Neiti Etsivä ja kolminkertainen konnuus johdattaa Paulan ystävineen huijarikoplan jäljille. Roistot ovat jälleen kerran keksineet huijata hyväuskoisilta ihmisiltä rahaa. Paula, Bess ja George matkustavat New Yorkiin, Mexico Cityyn ja Los Angelesiin ratkaisemaan tapausta. Paula osaa espanjaa, joten tytöt pärjäävät matkallaan hyvin.
"Mutta tiedäthän sinä että kun minulla on jokin juttu hoidettavana, on aika hankalaa välttää kaikkia eteen tulevia vaaroja." (s.6)
Mielestäni on hassua, että Neiti Etsivän maailmassa ihmiset kantavat jatkuvasti mukanaan kaikenlaista tavaraa. Miksi ihmeessä joku ottaisi teatterin katsomoon kirjeen, jossa kerrotaan perhesalaisuus? Minusta on myös hämmentävää, että Paula haluaa aina korostaa olevansa harrastelijaetsivä. Kuulostaa omituiselta, että kaikki ovet avautuvat harrastelijoille, mutta ammattilaisiin suhtaudutaan kielteisesti ja vaaditaan lupa. Tässä kirjassa huvittavaa oli ihan päätön juoni. Kaikkea erikoista sattui ja tapahtui mielin määrin. Lopussa Paula sai kunniakirjan ja aplodit työstään. Siihen olikin oivallista päättää tämä elämän mittainen luku-urakka.
Mitä kirjoista jäi mieleen? Ne pyrkivät viihdyttämään toiminnantäyteisellä sisällöllään, mutta myös sivistämään. Ne esittelevät eri kaupunkeja Yhdysvalloissa, mutta myös eri kulttuureja ulkomailla. Niissä on myös erikoista ruokavalistusta, joka tähtää siihen, että naisten tulisi syödä mahdollisimman vähän riippumatta siitä, mitä he tekevät työkseen, ovatko he esimerkiksi urheilijoita. Kirjoissa luonto on petollinen. Myrsky nousee ja joet tulvivat. Metsässä saattaa upota suohon, pudota kuoppaan tai tippua lahonneen sillan mukana rotkoon. Neiti Etsivät ovat hassuja ja omaleimaisia. Paula ratkaisee arvoituksia usein sattumien kautta. Roistot ovat pääsääntöisesti tyhmiä ja päivänselvästi syyllisiä. Heidän ulkoinen olemuksensa huokuu rikollisuutta. He eivät osaa valehdella, vaan puhuvat epäilyttävästi ja töykeästi tai juoksevat karkuun. Heillä on löysät taskut, joista tippuu raskauttavia todisteita Paulan löydettäviksi. Roistot rakastavat uhkauskirjeitä ja soittoja. He kopeloivat autoja ajokelvottomiksi ja kolkkaavat ihmisiä tajuttomiksi. Muutamat kehittelevät uskomattomia juonia pelästyttääkseen Paulan luopumaan arvoituksen ratkomisesta. Paula nauttii vaarasta, lukuisista lounaista, salaovien etsimisestä, nähtävyyksien katselusta ja sinne tänne matkustelusta. Usein juonessa on mukana aaveita tai aavemaista tunnelmaa. Paula on kaunis, pidetty ja hyväosainen. Hän on ystäväpiirissään lahjakkain ja taidoiltaan paras. Hänellä on komein ja ansioikkain poikaystävä. Paula on tottunut siihen, että kaikki sujuu lopulta niin kuin hän haluaa. Hänen suhtautumisensa muihin ihmisiin on luokkatietoista. Hän eksotisoi muita kulttuureja ja suhtautuu niihin jokseenkin alentavasti. Paula on ikuisesti 18-vuotias. Jopa 105 tapauksen ratkomisen jälkeen.