sunnuntai 30. heinäkuuta 2023
Herve Le Tellier: Poikkeama
perjantai 28. heinäkuuta 2023
Virginia Woolf: Oma huone
Naiset tarvitsevat Virginia Woolfin mukaan omaa rahaa ja oman huoneen. 1920-luvun Englannin patriarkaalisessa järjestelmässä ei nimittäin ole henkistä eikä fyysistä tilaa naiselle. Ei ainakaan naiselle, joka poikkeaa yleisestä mielikuvasta naisen olemuksen laadusta. Virginia Woolf puhuu naiselle oikeutta olla oma itsensä. Sen sijaan, että naisilta suljetaan ovia tiloihin, naisille pitäisi avata tiloja.
"- sadan vuoden kuluessa, ajattelin, ehdittyäni omalle kotiportaalleni, naiset eivät enää ole suojeltava sukupuoli. Loogisesti ajatellen naiset ottavat osaa kaikkiin niihin toimiin ja ponnistuksiin, jotka heiltä kiellettiin ennen." (s.57)
Naisen tehtävänä on työnteko ja lasten hoito. Siinä ei ole tilaa luovuudelle. Miehet kyllä kirjoittavat mielellään naisista. Tosin kyseiset naishahmot ja todellisuuden naiset eivät kohtaa. Kirjoissa nainen nimittäin kuvataan miesten kautta. Nainen ei ole koskaan olemassa vain omana itsenään. Naisen tehtävänä on olla miehen egoa pönkittävä peili.
"Ja tiskin takana on tyttökin - haluaisin lukea ennemmin hänen todellisen tarinansa kuin sadannenviidennenkymmenennen Napoleonin elämäkerran tai seitsemännenkymmenennen tutkielman Keatsista ja hänen miltonilaisesta sanajärjestyksestään jota professori Z kaltaisineen kyhää parhaillaan." (s.126)
Virginia Woolf pohtii, kuinka on päädytty tilanteeseen, jossa naiset kärsivät köyhyydestä ja huonosta sosiaalisesta asemasta. Hän kuvaa tarkkanäköisesti ympärillään vallitsevaa yhteiskuntaa ja osoittaa kirjallisilla taidoillaan sen toimimattomuuden. Ehkä vähän liiankin vaikeaselkoisesti ja epäsuorasti kierrellen ja kaarrellen. Virginia Woolf näkee ihmiset ihmisinä. Meistä jokainen pärjäisi aivan hyvin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kohtuullisella summalla rahaa ja omalla huoneella, jossa voisi luoda uutta.
"Oikealla ja vasemmalla puolellani erilaiset pensaat loistivat kullanvärisinä ja tulipunaisina ja vieläpä näyttivät palavan tulen väreissä ja kuumuudessa. Toisella rannalla pajut itkivät ikuisessa valituksessaan, houssuortuvat hartioitaan pitkin." (s.9-10)
sunnuntai 23. heinäkuuta 2023
Ruta Sepetys: Harmaata valoa
lauantai 22. heinäkuuta 2023
B.A. Paris: Romahduspiste
Cass ajaa autolla kohti kotia ja joutuu myrkyn vuoksi lupauksistaan huolimatta oikaisemaan metsätien kautta. Hän on törmätä levähdyspaikalle parkkeerattuun autoon, jonka ratissa istuva nainen vastaa hänen katseeseensa. Cass pohtii, pitäisikö hänen kysyä, onko naisella kaikki hyvin, mutta ei sitten uskallakaan. Aamulla hänelle selviää, että nainen on murhattu autoonsa. Valtava syyllisyys kalvaa Cassia.
"Pelko siitä, että jään metsään, panee adrenaliinin virtaamaan suonissani ja kannustaa minut toimimaan." (s.10)
Kirjan juoni kulkee sairaudenpelon ympärillä. Cass on joutunut kokemaan oman äitinsä sairastumisen varhaisiän dementiaan, joten hän on kauhuissaan alkaessaan itse unohdella asioita. Hän valitsee välttelykäyttäytymisen eikä haluaisi mennä lääkäriin. Hän valehtelee, jättää työt tekemättä ja turruttaa itsensä holtittomalla shoppailemisella. Hän saa paniikkikohtauksia ja kärsii vainoharhaisuudesta. Cass kokee olevansa sekaisin päästään. Häntä hävettää, kun hänen unohtelunsa huomioidaan, mikä vain lisää pelkoja ja turruttamisen halua. Hänellä on vakavia elämänhallinnan vaikeuksia. Sen vuoksi onkin hämmentävää, että hänen aviomiehensä Matthew haluaisi aloittaa hänen kanssaan hedelmöityshoidot lapsen saamiseksi. Naisen, joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään saati vauvasta. Mies saa hälytyskellot soimaan.
"Olenko unohtanut? Muistot äidistä, epämukavat muistot, tulvahtavat mieleeni, ja työnnän ne nopeasti sivuun. Tämä ei ole sama asia, vakuutan itselleni raivokkaasti, minä en ole samanlainen." (s.13)
Tekstissä on jatkuvaa toistoa, mikä haittaa jännitteen ylläpitoa. Lukijana huomaan Cassin kanssa jännittämisen ja hänen puolestaan hengen haukkomisen sijasta odottavani malttamattomana loppuratkaisua, jotta pääsen unohtelun pohtimisen piinasta. Pattitilanne turhauttaa etenkin, kun ratkaisu väännetään lukijalle lopussa rautalangasta. Ihan jokaista tapahtunutta asiaa ei olisi tarvinnut käydä uudestaan läpi selitysten kera. Kyllä lukija ymmärtää vähemmälläkin. Suosittelen trilleriä niin sanottuna välipalakirjana, sillä olen lukenut parempiakin.
"Mistä ikinä onkaan kyse, selviämme tästä yhdessä." (s.120)
perjantai 21. heinäkuuta 2023
Mid-Year Book Freak Out tag 2023
Yoko Ogawa: Muistipoliisi
2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut?
Holly Jackson: Kiltti tyttö, julma kosto
3. Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea.
Marika Riikonen: Yksin, kiitos
4. Mitä tänä vuonna julkaistavaa kirjaa odotat?
Anniina Mikama: Tulen ja tuhkan tyttäret
5. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?
Rebecca Serle: Viisi vuotta myöhemmin
6. Mikä kirja on ollut suurin yllättäjä?
Pilvi Hämäläinen: Cinderella
7. Kuka on uusi lempikirjailijasi?
Holly Jackson
8. Kuka on uusin lempihahmosi?
Anna Jamesin Tilly kirjojen Milo
9. Mikä kirja sai sinut itkemään?
Tove Jansson: Kesäkirja
10. Mikä kirja sai sinut iloiseksi?
Jojo Moyes: Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia
11. Mikä on kaunein kirja, jonka olet ostanut tänä vuonna?
Stephanie Garberin kirjat
12. Mitkä kirjat aiot lukea vuoden loppuun mennessä?
Minulla ei ole mitään tiettyä listaa.
keskiviikko 19. heinäkuuta 2023
Pasi Kivioja: Salaliittoteorioiden ihmemaassa
maanantai 17. heinäkuuta 2023
Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen (toim.): Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa
Teosofiassa ihminen kykenee filosofiseen, uskonnolliseen ja taiteelliseen pyrkimykseen. Ruusuristiläisyydessä elää legenda universaalin filosofian löytymisestä. Ajatuksena on totuudenetsintä salaisesta jumalviisaudesta. Vapaamuurariudessa uskotaan vuosisataisten salaisuuksien vartijoihin ja eteenpäin välittäjiin ja absoluuttisen tiedon etsintään. Antroposofiassa yhdistetään hengellisyys ja tiede ja keskitytään yksilön henkiseen kasvuun. Tätä kautta on syntynyt steinerkoulu, jossa painotetaan lasten yksilöllistä kehitystä ja taidetta.
"1900-luvun kuluessa esoteeriset liikkeet ovatkin yhä selvemmin rajautuneet tieteen ulkopuolelle ja uskonnon alueelle kuuluviksi." (s.63)
Ihmiset ovat aina harrastaneet uskontojen ja kadonneiden kulttuurien
tutkimista. Suomessa tutkimus liittyy Kalevalaan. Kirjassa todetaan,
että ihmisen henkilökohtainen vakaumus on osana poliittista toimintaa.
Esimerkiksi spiritualismissa kannatetaan tasa-arvoa. Kirjassa kerrotaan myös esoteerisuuden vaikutuksista taiteeseen ja kirjallisuuteen. Esimerkkeinä Edith Södergran, Pekka Halonen ja Akseli Gallen-Kallela. Aleksis Kivi
puolestaan on suhtautunut ironisesti esoteerisuuteen. Nykyaikana aihe on näkynyt populaarikulttuurissa kuten elokuvat, pelit, musiikki, tv-ohjelmat ja sarjakuvat. Ne saavat ihmiset joko kiinnostumaan aiheesta lisää tai pitämään sitä entistä enemmän fiktiona.
Jeena Rancken: Yliluonnollinen kokemus
Silmäilin Jeena Ranckenin kirjan 'Yliluonnollinen kokemus´. Aineistossa on tarinoita, jotka liittyvät enteisiin, ruumiista irtautumiseen, ufoihin ja henkiin.
"Usko yliluonnolliseen - ajatus yliluonnollisista voimista ja olennoista - on kuulunut ihmisten elämään ilmeisesti aina." (s.7)
Kirjassa todetaan, että yliluonnollisia kokemuksia ei voi tieteellisesti todentaa, joten ne ovat luonteeltaan kielellisiä ja tarinallisia. Luonnollisen ja yliluonnollisen määritteleminen on vallitsevasta kulttuurista riippuvainen. Kirjassa kuvataan tilanteita, jotka kertoja on itse nimennyt yliluonnolliseksi kokemukseksi. Perinteisen uskonnon rinnalla kulkee uusvanhoja hengellisyyden tulkintoja, joita saatetaan kutsua uususkonnollisuudeksi.
"Yliluonnollisista asioista kertova henkilö voi esimerkiksi tulla luokitelluksi herkkäuskoiseksi tai jopa mieleltään järkkyneeksi, ja joskus kertominen voi johtaa jopa sosiaalisesta ryhmästä karkotukseen sekä maineen menetykseen. (s.78-79)
Ihmiset eivät keskustele yliluonnollisiksi mielletyistä kokemuksistaan niiden sosiaalisen arkaluonteisuuden vuoksi. Heillä on silti tarve kertoa kokemuksesta ja löytää aiheesta lisää tietoa. Yliluonnollinen kokemus inspiroi elämänmuutokseen. Mielestäni on kiehtovaa, että uskosta yliluonnolliseen tehdään tutkimusta. Uskonto on mielenkiintoinen aihealue.
sunnuntai 16. heinäkuuta 2023
Sarah Penner: Myrkynkeittäjä
torstai 13. heinäkuuta 2023
Antti Salo: Mikä täällä kummittelee?
tiistai 11. heinäkuuta 2023
Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä
Elizabeth Jane Cochran (1864-1922), joka käytti kirjoittajanimeä Nellie Bly, matkusti maailman ympäri 72 päivässä. Hän oli tunnettu toimittaja, sotakirjeenvaihtaja, teollisuusjohtaja, keksijä ja yhteiskunnan epäkohtiin puuttuja. Hän oli toimissaan ja puheissaan naisten aseman parantamisen asialla. Hän harjoitti tutkivaa journalismia ja keräsi aineistoa soluttautumalla käsiteltyyn kohteeseen. Muut naistoimittajat kulkivat Nellien jalanjälkiä.
"'Olisinpa toisella puolella maapalloa!' 'Miksipä ei?' mielessäni välähti. 'Tarvitsen lomaa. Entä jos lähtisin matkalle maailman ympäri?'" (s.17)
Nellie Bly ehdotti, että 'New York World' -lehti julkaisee hänen matkajuttunsa, kun hän matkustaa maapallon ympäri nopeammin kuin Jules Vernen fiktiivinen henkilö kirjassa 'Maailman ympäri 80 päivässä'. Matkatarina julkaistiin myös kirjana, josta tuli menestys. Nellie Blyn aikana lähinnä miehet matkustivat toimiessaan tutkimusmatkailijoina, lähetyssaarnaajina, kauppiaina tai siirtomaavaltioiden virkamiehinä. Naiset oikeastaan vain miesten mukana esimerkiksi vaimoina. 14.11.1889 klo 9.40 matkaan lähtikin itsenäinen nainen. Tosin samoihin aikoihin lähti Nellien tietämättä toinenkin naistoimittaja matkaan, mutta toiseen suuntaan. Lukijoilla oli jännitettävää.
"Jo ensi vilkaisu siihen kaikkeen sai minut ajattelemaan, seistessäni siinä yksin vieraiden ihmisten keskellä vierailla vesillä, miten ihanaa elämä oli!" (s.75)
Nellie tarkasteli maailmaa etuoikeutetun amerikkalaisen naisen silmin. Hänen matkareittinsä kulki lähinnä brittiläisessä imperiumissa. Hän sai kokea, millaista on olla 1800-luvun lopun turisti. Nellie kuvaili matkantekoa lähinnä käytännöllisyyden kautta. Kuinka käsilaukku pakattiin. Kuinka asiointi sujui. Kuinka laivan hytti löytyi. Kuinka junassa oli kylmä. Kuinka palvelijat tekivät työnsä. Kuinka ruokaa oli saatavilla. Kuinka kaupustelijoihin, tempuntekijöihin ja kerjäläisiin tuli suhtautua. Kuinka ihmiset viihdyttivät itseään laivamatkalla ja hotelleissa. Kuinka naiset eivät osanneet toimia itsenäisesti ja kuljettivat epäkäytännöllisesti lukuisia hatturasioita ja muita matkatavaroita mukanaan. Nellie kuvaili itseään reippaana, tekevänä ja toimeen tarttuvana. Hän suhtautui ympäristöönsä, sattumuksiin ja ihmisiin humoristisesti. Loppua kohden Nellien huomiointi kävi enenevässä määrin muita kulttuureja arvostelevaksi ja niin sanottujen friikkien kauhisteluksi. Ihailtavaa hänessä oli kotimaassa saatu suosio. Junamatka Yhdysvaltojen halki oli yhtä kukkamerta, makeislahjoja, soittokuntia, arvovaltaisia tervehdyksiä ja fanilaumoja.
"'Jos laiva uppoaa', ajattelin, 'sitä on aikaa murehtia sitten kun se tapahtuu. Mikään määrä murehtimista ei muuta asiaa miksikään, ja ellei laiva uppoakaan, olen vain tuhlannut aikaa.'" (s.155)
Tuija Tuomaalan kirjoittamassa esipuheessa todetaan, että kirjan sanastoa ei ole siloteltu. Toivoisin, että kirjojen tekstejä ei sensuroitaisi tai muokattaisi, vaan annettaisiin tekstin olla sellaisenaan kuvaamassa kyseistä aikaa. Siten lukija pystyy edes hieman ymmärtämään, millainen maailma ennen oli. Kääntäjän esipuheet ovat sitä varten, että niissä voidaan tarvittaessa ottaa kantaa tekstiin.
sunnuntai 9. heinäkuuta 2023
Tove Jansson: Kesäkirja
Tyttö, isä ja isoäiti viettävät kesää saarella. He uivat, retkeilevät, kalastavat ja rakentavat luonnonmateriaaleilla. Kesäinen elämä kulkee verkkaisesti eteenpäin. Välillä puuhastellaan yhdessä, toisinaan tarvitaan omaa rauhaa. Mietiskellään ja eletään elämää. Tytöstä ja isoäidistä tulee ystävykset. He puuhastelevat yhdessä ja erikseen ja kertoilevat tarinoita toisilleen.
Kesäkirja on sympaattinen. Muistuttaa Muumeja. Näen Nuuskamuikkusen ja Ninnin ja muut hahmot tutunoloisissa kohdissa. Isoäidin huoneessa on taulu teltassa loikovasta erakosta. Näkinkenkiä löytyy eräältä ikkunalaudalta. Saarelle tulee kylään hyvätapainen ja pelokas tyttö. Tulvavesi peittää koko puusta rakennetun miniatyyri kylän alleen. Naapurisaareen rakennetulle huvilalle asetetaan kieltotaulu, jota on tietysti uhmattava. Saarten asukkaat ovat tottuneet lukitsemattomiin oviin.
"Minusta alkaa olla pitkäpiimäistä, kun aina on kaunis ilma." (s.57)
Tove Janssonin teksti on kokonaisvaltaista. Se sisältää oivalluksia elämästä ja ihmisistä. Siinä kuvataan luontoa ja sen kiertokulkua ja ihmisen ja luonnon elämistä rinnakkain. Ihmisen luontoa. Isoäiti on ymmärtäväinen, arvosteleva, mukautuvainen, itsekäs, seikkailunhaluinen, väsynyt, luova, pessimistinen ja niin paljon kaikkea muuta kuten vanhan ihmisen on oltava. Tyttö on tylsistynyt, utelias, herkkä, auttavainen, oppivainen ja kykenemätön keskittyä muuhun kuin itseään koskeviin asioihin. Ihminen ja häntä ympäröivä luonto ovat monimuotoisia.
"Lapsi hyvä, isoäiti sanoi kärsimättömästi, joka ainoan ihmisen täytyy saada tehdä virheensä omin päin." (s.92)
Tove Janssonin teksti on maagista. Se hengittää, kun sitä lukee. Se avaa lukijan silmien eteen maailman, joka on turvallinen, vaikka tarinaan kuuluu leppoisan olemisen ohella seikkailua, tutkimista, itseensä käpertymistä ja syvällisiä ajatuksia. Tove Janssonin tekstiä lukiessa on oltava täysin avoin, sillä jos estelee, niin teksti alkaa ahdistaa. Sen on annettava virrata läpi.
"- isoäidille se ei ollut muuta kuin aikaa joka liittyi aikaan -" (s.118)
lauantai 8. heinäkuuta 2023
Holly Jackson: Kiltti tyttö, julma kosto
maanantai 3. heinäkuuta 2023
Eero Ojanen; Sirkku Linnea: Suomen myyttiset eläimet
Ihmiset ovat kertoneet eläinsatuja, myyttejä ja uskomustarinoita. Ne ovat toimineet opetustarkoituksessa, vertauskuvina tai tarinoina eläinten ominaisuuksien synnystä.
Minua kiehtovat kirjassa esitetyistä eläimistä eniten karhu, jänis ja lintu. Karhu on ollut tärkeä eläin entisaikojen suomalaisille. Sitä on kutsuttu parilla sadalla eri kutsumanimellä. Karhun avulla on loitsittu. Sen todellisen nimen lausuminen on tuonut sen lausujan luokse. Sen on voinut nostattaa vaikka naapuria vastaan. Toisaalta on ajateltu, että ihminen ja karhu ovat sukua toisilleen. Karhu on kotoisin Ison Karhun tähdistöstä ja syntynyt metsän sylissä hongan alla, Hongottaren suojeluksessa. Jänis puolestaan on ennustanut säätä ja toiminut arkuuden symbolina. Linnut ovat voineet ylittää rajoja, sillä ne kulkevat vedessä, maalla ja ilmassa. Ne ovat toimineet viestinviejinä. Muuttolinnuista on loruteltu kevään merkkejä. 'Pääskysestä ei päivääkään.'
Eläimiin liittyvät sanonnat ovat kiehtovia. Jokin epäonnistunut asia on 'susi'. Jokin asia on joutunut 'hukkaan'. Jollain ihmisellä voi mennä 'pupu pöksyyn', jolloin ihminen 'jänistää' jostain asiasta. Ihmiset voivat toki myös olla 'kärppänä' paikalla. Sammakko sanaa on käytetty, kun on haluttu vähätellä toista. Ihmisellä pääsee 'sammakoita' suusta.
Kirjaa lukiessa huomioni kiinnittyi siihen, kuinka eläintarinoissa kerrotaan Jumalasta. Hän on läsnä luomassa eläimiä tietynlaisiksi. Hän määrittelee etenkin rangaistuksia. Eläintarinoissa on sellaisiakin satuja, jotka pilkkaavat muita 'pakanuuden' aikaisia jumalia. Löytyy joukosta tarinoita pirunkin luomista eläimistä.
Eläintarinoita lukiessa ei voi olla pohtimatta, miksi ihmiset ovat niin kateellisia ja pahantahtoisia toisilleen. Naapurin pellon pilaamiseen ja lehmien maidon ehtymiseen on vaikka kuinka monta loitsua tarjolla. Onneksi on olemassa vastataikoja.