keskiviikko 31. tammikuuta 2018

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä



"Et kai kertoisi kellekään"

Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä
Julkaistu: 2002
Alkuperäinen suomenkielinen julkaisu: 1963
Alkuperäinen julkaisu: 1937
Alkuperäinen nimi: Of Mice and Men
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Jouko Linturi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 134


George Milton ja Lennie Small kulkevat ympäri maata työskennelläkseen eri tiloilla renkeinä. He ovat tunteneet toisensa lapsista asti ja pitävät ystävien lailla yhtä. Moni muukin vähäosainen työmies kiertää tilalta toiselle, mutta kaikki vaeltavat yksin. Parivaljakko yrittää pitää matalaa profiilia, sillä Lennie ei ole yleisen mittapuun mukaan tavallinen ihminen, vaan erittäin voimakas ja älyltään yksinkertainen. Hänellä on sen vuoksi taipumusta saattaa itsensä pulaan. Kaksikolla on yhteistä muiden miesten kanssa haave oman tilan perustamisesta. Kaikki kuitenkin tietävät, että vähäosaisten on tyydyttävä kohtaloonsa, sillä sen muuttaminen on käytännössä mahdotonta.

"- Ei ole montakaan niitä, jotka kulkevat yksissä, hän tuumiskeli. - En tiedä miksei. Kukaties kaikki miehet tässä maailmassa pelkäävät toisiaan." (s.45)

Kirjasta nousee esille tiukka arvoasteikko. Tilan isäntä on tärkeimmässä asemassa, minkä jälkeen nuori isäntä. Työmiesten paikka on joko työnteossa tai renkituvassa, missä heidän ainoa huvituksensa on kortin pelaaminen ja hevosenkenkien heitto. Vapaapäivänä miehet suuntaavat tuhlaamaan palkkansa alkoholiin ja maksullisiin huoriin, joiden antama hellyys on ainoa, mitä he voivat ikinä saada. Nuoren isännän vaimoakin he haukkuvat huoraksi, sillä hänellä on tapana käydä keikistelemässä maalattuine huulineen ja kynsineen renkituvan luona. Alinpana on tummaihoinen neekeriksi haukuttu tallirenki, jota isäntä kohtelee alistavasti. Lennie ei huomaa eroa ihmisten välillä, vaan tarkastelee ympäristöään ja muita ihmisiä lapsen silmin. Muut ovat niin turtuneita vallitsevaan tilanteeseen, että noudattavat tapoja ja käytössääntöjä, vaikka eivät välttämättä sisimmässään niin haluaisi. Toiset eivät ole edes ajatelleet, että voisi ajatella jollain toisellakin tavalla, vaan pysyvät kuuliaisina omassa asemassaan.

"Yksinäinen olo painaa miestä niin, että hän lopulta on vallan sairas." (s.92)

"Pelkkä yhdessäolo toisen veikon kanssa. Siinä koko totuus." (s.90)

Olen pitkään halunnut lukea tämän kirjan, sillä olen kuullut siitä puhuttavan monissa amerikkalaisissa elokuvissa. Minua on kiinnostanut tietää, miksi se on niin puhuttu ja kehuttu kirja. Kirjan luettuani en ihmetellyt yhtään sen saamaa arvoa. Tarina on koskettava, elävä ja puhutteleva. Se käsittelee yksinäisyyttä, vähäosaisuutta ja erilaisuutta. Kirja saa ajattelemaan elämän epäoikeudenmukaisuutta ja virittää halun taistella paremman tulevaisuuden puolesta.

"Joka peijakas näkee unta pikkuisesta maan tilkusta. Eikä yksikään jumala luoma sitä ikinä saa. " (s.93)


Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 6



Helmet lukuhaaste 2018: 24. Surullinen kirja

torstai 25. tammikuuta 2018

Chris Weitz: The Young World: Kaaoksen päivät



"Pelottaa nukkua. Jos en herää enää ikinä."

Weitz, Chris: The Young World: Kaaoksen päivät
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2014
Alkuperäinen nimi: The Young World
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Outi Järvinen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 316


Kaikki lapset ja aikuiset ovat kuolleet mystiseen sairauteen. Nuoret ovat kerääntyneet heimoihin selviytyäkseen maailmanlopun jälkeisestä ajasta. Aikaa heillä ei kuitenkaan ole paljon, sillä jokainen sairastuu täyttäessään 18 vuotta. Moni elääkin kuin viimeistä päivää mistään välittämättä ja väkivaltaan ja huumeisiin turvautuen. Washington Square Parkissa asuvat nuoret elävät rauhanomaista ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivää eloa kasvattaen vihanneksia ja kokoontuen kuuntelemaan tarinoita. Elämä muuttuu, kun keskustalaiset saapuvat ja haluavat vaihtaa sian kahteen tyttöön. Pian sen jälkeen heimon johtohahmo Wash kuolee. Hänen pikkuveljensä Jefferson ottaa tehtävän hoitaakseen ja päättää lähteä etsimään sairaudelle parannuskeinoa yhdessä tietoviisaan Brainboxin, homoseksuaalin Peterin sekä Kiinan venepakolaisen SeeThrough´n kanssa. Mukaan lähtee myös heimon lääkärinä toimiva Donna, joka esiintyy ylimielisen itsevarmana ja kärkevästi puhuen, vaikka sisäisesti kaipaa menneitä aikoja ja etenkin pikkuveli Charlieta. Nuorilla on ainoana vihjeenään artikkeli, jonka pitäisi löytyä pääkirjastosta. Pelastusoperaatio vie heidät hengästyttävää tahtia seikkailusta toiseen.

"Jälleen tyypillistä Jeffersonia. Kun kaikki muut kehittelee uusia tapoja paistaa rottia, se puntaroi sivilisaation pelastamista." (s.124)

Jefferson ja Donna toimivat vuorotellen kertojaäänenä. Tekstin fontti ja tyyli muuttuvat äänen vaihtuessa. Kumpikin nuori käsittelee tilannetta omalla tavallaan. Jefferson on buddhalaisen rauhallinen toisin kuin moni muu poika, joka irrottelee nyt, kun aikuiset eivät enää ole määräämässä. He vuoraavat asuntonsa seinät pornokuvilla, harrastavat suojatonta seksiä (sillä kukaan ei voi enää tulla raskaaksi), lyövät vetoa sekä käyttävät huumeita ja alkoholia. Donnaa askarruttaa seurustelu, ulkonäköpaineet, vaatteet, kuolema, poikien ja tyttöjen vastakkainasettelu, erilaisuus ja ryhmään kuuluminen. Nuoria mietityttää elämän tarkoitus, oma paikka maailmassa ja nuorena elämisen merkitys. Eniten he pohtivat rakkautta: onko se 60-luvun hippiyttä sukupuolitaudeista välittämättä vai oman vakipanon hankkimista, vai jotain aivan muuta. Nuoret ovat kerralla oppineet rankan läksyn kaiken katoavaisuudesta, sillä mikä oli tärkeää eilen, ei välttämättä ole sitä tänään.

 "´Ja sitten sun täytyy tyrmätä se tyttö täysin. Niinku suudella tai jotain. Eikä tosiaankaan hellästi vaan oikein kunnolla.´
Jefferson: ´Öö, minusta sellaista sanotaan päällekarkaukseksi.´" (s.99)

Nuorten ajatusmaailma huokuu amerikkalaisuutta. He turvautuvat herkästi aseisiin ja jakavat ihmiset erilaisten ominaisuuksien mukaan tarkasti määriteltyihin ihmisryhmiin, minkä seurauksena syttyvät rotusodat. Afrot tulkitsevat kaiken rasistisena ja ajattelevat koko ajan omaa ihonväriään. Vallalla on myös sosiaalisen median kaipuu ja nuoria koskevien sääntöjen rikkomisen riemu. Kaikki ajatukset on kärjistetty, kuten että räiskintäpelien pelaaminen tekee tappajan ja että tilaisuus tekee kenestä tahansa pojasta raiskaajan. Ääriolosuhteissa äärimielipiteet saavat jalansijaa.

"Joskus joku saattaa kesken jutustelun alkaa hangata sormiaan yhteen. Se haluaa tekstata jollekulle, tsekata mailit, selata nettiä, mitä tahansa paitsi olla ihan kokonaan ja pelkästään tässä ja nyt. Säälittävää." (s.71)

Ääritilanteissa joutuu turvautumaan ääritekoihin. Nälkäkuoleman häämöttäessä kannibalismi ei enää vaikutakaan hirmuteolta, vaan välttämättömyydeltä selviytymisen kannalta. Toisaalta jokainen joutuu pohtimaan omia arvojaan viimeisessäkin hädässä. Vääjäämättömän kuoleman uhatessa saattaa ajautua raiskaamaan, orjuuttamaan tai suorittamaan ihmiskokeita. Toisaalta jokainen joutuu miettimään, mihin viimeiset päivänsä haluaa käyttää: pahaan vai hyvään. Haluaako taantua vai haluaisiko mieluummin edes yrittää rakentaa parempaa maailmaa? Mikä on arvokasta ja säilyttämisen arvoista ja mikä tulee tuhota? Millä on merkitystä?

"Miksi mikään kasvaa jos sen pitää kohta kuolla?" (s.87)

Ahmin kirjan miltei yhdeltä istumalta, sillä olen edelleen tykästynyt dystopioihin. Kirja oli kirjoitettu elokuvamaisen jännittävästi. Juoksin ajatuksissani nuorten mukana niin että alkoi ihan hengästyttää. Välillä pysähdyin miettimään nuorten ajatusmaailmaa ja toteamaan, että onneksi en itse enää joudu kamppailemaan samanlaisten ongelmien kanssa. Etenkin Donnan ajatuksia lukiessa alkoi hengästyttää yhtä paljon kuin juostessa, sillä tytön mietteet olivat niin sekapäisiä. Pohdin myös ihmisluontoa ääritilanteissa: Kääntyykö suurin osa ihmiskunnasta tosiaan pahuuden puolelle unohtaen kaiken hyvän?

"Hyvä kirja on suuren sielun arvokasta elämännestettä, joka säilyy ajasta aikaan." (s.75)



Helmet lukuhaaste 2018: 33. Selviytymistarina

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

J.R.R. Tolkien: Hobitti



Kirja on saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä.

"Matka oli kuin tästä huomiseen ja pitempikin."

Tolkien, J.R.R.: Hobitti eli Sinne ja takaisin
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen suomenkielinen julkaisu: 1985
Alkuperäinen julkaisu: 1937
Alkuperäinen nimi: The Hobbit
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kersti Juva

Runot suomentanut: Panu Pekkanen
Jälkisanat suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Kuvittanut: Tove Jansson
Jälkisanat: Brian Sibley
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 340


Hobitti Bilbo pääsee elämänsä seikkailulle, kun velho Gandalf ilmestyy hänen ovensa taakse ja valitsee hänet tärkeään voron tehtävään. Joukko kääpiöitä nimittäin tarvitsee hänen apuaan kostaakseen lohikäärme Smaugille, joka on kauan sitten vallannut heidän kotivuorensa aarteineen. Eeppinen seikkailu on vaaroja täynnä. Bilbo on vähällä joutua peikkojen välipalaksi, kivijättiläisten viskomien kivien murskaamaksi ja hiisien kiduttamaksi. Hiidet vihaavat kaikkia ja kaikkea, joten he keksivät pahaa aiheuttavia laitteita. Sudet auttavat hiisiä ilkeissä teoissa. Pahanteossa ovat myös nälkäiset hämähäkit, epäluuloiset metsähaltiat ja menetettyä omaisuutta havittelevat järveläiset. Matkan aikana Bilbo kohtaa onneksi myös ystävällisiä olentoja kuten nauraen laulavia haltiamieliä, uljaita kotkia ja nahanvaihtaja Beornin. Pitkä vaellus kulkee halki erämaiden, vuorien, metsien ja jokien aina yksinäiselle vuorelle asti, jossa pahamaineinen lohikäärme Smaug odottaa.

"Bilbo tiesi että kaukana kaukana lännessä, missä kaikki oli epäselvää ja sinistä, oli hänen oma maansa, jossa elämä oli mutkatonta ja turvallista, ja jossakin siellä oli hänen pieni hobitinkolonsa. Häntä puistatti." (s.67)

Kaikille kansoille on tärkeää muistaa oma sukulinja. Jokainen peilaa lähes kaiken omiin sukulaisiinsa ja taistelee oman suvun oikeuksien puolesta. Kaikilla on myös omat heikkoutensa. Kääpiöt ovat kullanhimoisia, hiiden yksinkertaisesti pahoja, ihmiset ahneita kaupantekijöitä tulleineen ja metsähaltiat ottavat hyödyn irti tilaisuuden niin salliessa. Hobitit sen sijaan ovat tyytyväisiä arkipäiväisiin asioihin, kuten aamiaiseen aamuauringossa. Heitä ei kiinnosta aarteet tai sodankäynti.

"Jos useampi meistä pitäisi suuremmassa arvossa ruokaa ja huvia ja laulua kuin kulta-aarteita, olisi maailma hauskempi paikka." (s.315)

Kirja oli mielestäni ihana, hauska, jännittävä ja surumielinen. Minusta oli huvittavaa lukea toistuvia ilmauksia Bilbon ja kääpiöiden vaelluksesta, sillä he olivat aina joko ´synkissä mietteissä´ tai ´sekapäisinä´ tekemässä jotain vaarallista. Ihastuin Bilbon hahmoon, joka on perin sympaattinen ja omalaatuisen rohkea. Rakastuin myös kääpiöihin, jotka vaikuttivat huvittavilta ailahtelevine mielialoineen ja erikoisine tapoineen. Haltiat sen sijaan tuntuivat oikuttelevilta ja arvaamattomilta. Pidin myös kohtauksesta, jossa Taru sormusten herrasta -kirjasta tuttu Klonkku tapaa Bilbon ja menettää kallisarvoisen näkymättömäksi tekevän taikasormuksensa. Minusta Hobittia oli miellyttävämpi lukea kuin Taru sormusten herrasta -kirjaa, joka on ollut minulla kesken vuosikausia. Kirjan satukirjamaisuus ja Tove Janssonin taianomainen kuvitus innostivat lukemaan. Huomasin vertaavani kirjaa elokuviin aina, kun luin kohtauksen, joka oli esitetty elokuvassa eri tavalla. Toisaalta se ei haitannut lukuelämystä, vaan toi siihen lisäväriä, kun sain pohtia kirjan ja elokuvan eroja. Hobitti on moniulotteinen, maaginen ja ajatuksia herättävä kirja, jonka varmasti haluaa lukea uudestaan!

"Hän ajatteli jälleen mukavaa tuoliaan takan edessä kotikolon mieluisimmassa oleskeluhuoneessa ja sitä miten vesipannu lauloi kiehuessaan. Eikä ajatellut viimeistä kertaa!" (s.57)

"Merkillistä mutta totta on, että äkkiä on kerrottu tarinat hyvistä asioista ja hauskoista päivistä eikä niissä ole paljon kuuntelemista, kun taas kaikesta siitä mikä on hankalaa, pelottavaa ja suorastaan surullista tulee hyvä tarina, tai jos ei muuta niin ainakin pitkä." (s.63)


Helmet lukuhaaste 2018: 29. Kirjassa on lohikäärme

torstai 4. tammikuuta 2018

Uuden vuoden kirjat tag



Löysin kirja tagin Cleopatra Loves Books -blogista.

1. Kuinka monta kirjaa aiot lukea vuonna 2018?

Aion lukea vähintään 50 kirjaa, sillä haluan suorittaa Helmet lukuhaasteen. Luen joka kohtaan perinteisesti yhden kirjan.

2. Nimeä viisi kirjaa, joita et ehtinyt lukea viime vuonna, mutta jotka aiot lukea tänä vuonna.

J.R.R. Tolkien: Hobitti ja Sarah J. Maas: Lasipalatsi nimiset kirjat ovat minulla edelleen kesken. Minusta olisi hauskaa jatkaa Darren Shanin tarinoita eteenpäin - luultavasti taas syksyllä. En ole vielä ehtinyt lukea yhtään kirjaa 1918 -haasteeseen, joten siihen haluaisin lukea edes yhden kirjan. Suunnitelmissa on myös jatkaa Aino Räsäsen Helena -kirjasarjaa sekä Victoria Aveyardin Punainen kuningatar -kirjasarjaa eteenpäin.

3. Minkä genren kirjoja haluaisit lukea enemmän?

Historiallisia romaaneja tai tietokirjoja.

4. Mitkä ovat kirjoihin liittymättömät tavoitteesi?

Haluaisin mennä katsomaan enemmän teatteri ja muita esityksiä. Aloitin tavoitteeseen pyrkimisen jo syksyllä, jolloin kävin katsomassa baletin, oopperan ja kaksi komedianäytelmää.

5. Mikä kirja, joka on ollut sinulla ikuisuuden, sinun pitäisi lukea?

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta.

6. Yksi sana, joka toivottavasti kuvaa vuotta 2018?

Terveellinen.