Leena Virtanen: Noitanaisen älä anna elää

Viralliset ahvenanmaalaiset tuomiokirjat kertovat 1660-luvulla noituudesta teloitettujen seitsemän naisen tarinan. Kristitty tuomari on jakanut oikeutta Raamattu lakinaan. Kansa on ollut pulassa. Uskonnollisten kirjojen, kidutusvälinein ja oman mielivaltaisen päättelykyvyn kera varustautuneen kristillisen tuomarin edessä on ollut mahdotonta edes yrittää puhua niin sanotusti samaa kieltä. Kumpikaan ei ole ymmärtänyt toista.

"Kansan uskomusten ja taikuuden harjoittamisen sekä akateemisen noituusopin välille avautui kuilu, niin syvä, että tuomiovallan ja syytettyjen kokemukset tuskin kohtasivat, maailmankuvista puhumattakaan." (s.245)

Kirjassa pohditaan, mitä maagisen maailmankuvan omanneet aikalaiset ovat ajatelleet. Itse koen, että todennäköisesti jokainen ihminen on ajatellut hieman eri tavalla. Nykyäänkin ihmiset kuuluvat eri uskontokuntiin tai yhdistelevät eri uskomusjärjestelmiä. Ihmisissä on myös niin sanottuja tapauskovaisia, jotka toimivat opitulla tavalla tottumuksesta. Sitten on ihmisiä, jotka eivät usko. 

"'Koko noituuden käsite keksittiin kuvaamaan monenlaisia esivallan mielestä epämiellyttäviä tekoja, joista suurin osa ei liittynyt millään tavoin varsinaiseen paholaisen palvontaan vaan oli enimmäkseen peräisin valkoisen magian ja alkeellisen kansanlääketieteen väliseltä harmaalta vyöhykkeeltä.'" (s.152)

Kaikki on alkanut tarpeesta erotella kristinuskon taikuus ja muu taikuus toisistaan. Kristinuskon taikuudesta on tullut uskontoa ja muusta taikuudesta valkoista tai mustaa magiaa. Raja on tosin ollut häilyvä ja tulkitsijasta riippuvainen. Tänään sallittu valkoinen magia on saattanut huomenna johtaa kuolemaan. Kuulustelut, oikeudenkäynnit ja syyllisyyden todentaminen ovat edenneet hieman eri tavoilla. Suutuspäissä sanottua sanaa on voitu vuosien jälkeen käyttää todisteena syyllisyydestä noitumiseen ja pahan aiheuttamiseen. Naapurikiistoista on siten tullut kuolemanvakavia.

"Hän jakoi tuomionsa aina eurooppalaisiin kirjallisiin auktoriteetteihin vedoten jättäen kansanperinteen vaikutukset syytettyjen käyttäytymiseen kokonaan huomiotta." (s.260-261)

Ihmiset on alistettu toimimaan kuuliaisesti ja haluttujen tapojen mukaan. Parhaaseen tulokseen on päästy, kun naapurit on valjastettu varmistamaan, että jokainen pysyy asemassaan ja toimii kuten on määrätty. Ihmiset ovat kokeneet uhkaavana, jos naapuri on harjoittanut noituutta muita vastaan. Taloushuolet kuten karjakato ja vointuotannon ehtyminen on herkästi laitettu naapurin syyksi. Etenkin lapset ovat innostuneet noitatarinoista. Syyttämällä toisia välttyy itse syytöksiltä ja saa positiivista huomiota ja valtaa.

"'Tavallista kansaa riistävien oppineiden ja talonpoikaiskulttuurin yhteentörmäys - ja suurelta osin myös kylien sisäisistä ristiriitaisuuksista johtuvat perinteiset noituussyytökset - antoivat alkusysäyksen noituusideologialle -'" (s.151-152)

Ahvenanmaalla noituudesta syytetyt ja kuolemaantuomitut ovat kaikki olleet naisia. 1400-luvulla naiseus ja noituus ovat kuuluneet ensi kertaa yhteen. Aikakauden Raamatun tulkinnassa luomiskertomuksen mukaan nainen on syntinen. Kristittyjen ihannekuva naisesta on ollut Neitsyt Maria, kun taas seksuaalisuus on leimattu häiriöksi. Noituudesta syytetyt ovat kokeneet seksuaalista häirintää. Heitä on tarkasteltu intiimialueista noitamerkkien varalta. Muualla Suomessa syytettynä on ollut usein mies. Noitasapatista syytetyistä kaksi kolmasosaa on kuitenkin ollut naisia. Taalainmaan noitavainoissa on syytetty 279 ihmistä, joista 15% on ollut miehiä.

"'Uhrien suuri lukumäärä on tosin valitettavaa. Kuitenkin Jumalan kunnia ja maan puhdistus synnistä ja koettelemuksista on etusijalla eikä paljoudesta voi tulla armahduksen perustetta.'" (s.166) on sanonut Kaarle XI.

Noituus ja noitavainot kiehtovat aiheena, sillä tästä aikakaudesta käsin on mahdotonta ymmärtää, millaista on ollut elää 1600-luvulla ja omata sen ajan maailmankuva. Historia, kulttuurit ja yhteisöt kiinnostavat alati. Tietokirjan lukeminen inspiroi tutkimaan aihetta ja sitä sivuavia asioita lisää. Lopulta sitä huomaa kaivautuneensa syvälle historian uumeniin.

Eero Ojanen; Sirkku Linnea: Suomalaiset taruolennot

Suomalaisissa kansantarinoissa seikkailee olentoja, joilta on pyydetty apua ja joiden avulla on selitetty maailmaa. Tarinat ovat eläneet, muotoutuneet ja muuttuneet ajan saatossa. Osa niistä on oikeastaan jo kadonnut.

"Kuten ihmisten keskuudessakin tapahtuu, niin myös erilaisten taruolentojen ryhmät aikojen kuluessa sulautuivat toisiinsa ja muualta maailmasta tulleet vaikutteet muuttavat niitä paljonkin." (s.35)

Minua kiehtovat kirjassa esitetyistä olennoista eniten jättiläiset, tontut, Kade, Ilmarinen, Ukko, Hippa, Hiisi ja Para. Jättiläiset ovat muovanneet suomalaista maastoa. Heidän käden- ja jalanjälkensä näkyvät muun muassa järvien muodoissa ja suurissa kivenlohkareissa. Kade on ollut asialla, jos jokin tai joku joutuu kateisiin. Se saattaa viedä myös kateuden kohteen. Ilmarinen on ilmojen haltija. Me asumme maa-ilmassa, joten on tärkeää, että sekä maalla että ilmalla on omat haltijansa. Ukko on säiden haltija. Nimestä päätellen etenkin ukkosen. Ylijumalaksi häntä on sanottu siksi, koska hän asuu ylisillä eli taivaassa. Hippa on tyyppi, joka jahtaa metsän eläimiä, jolloin ne juoksevat metsästäjän luokse tai pyydykseen. Lapset leikkivät vieläkin hippaa ja jahtaavat toisiaan. Hiisi on pyhä paikka. Myöhemmin hiisi on muuttunut olennoksi ja kristinuskon kilpailijaksi. Para on ihmisen aikaansaama apulainen, jonka tehtävänä on viedä muilta omaisuutta.

"Entisaikaan luonnossa kaikilla ja kaikella oli oma haltijansa, jumalansa tai muu henkiolentonsa." (s.5)

"- olentoja, jotka ovat nykymaailmasta jo unohtuneet, mutta monet myös elävät yhä kielessämme." (s.5)

Meillä on asunut saunatonttu. Häntä on kunnioitettu. Kaikki pitää ottaa huomioon. Saunassa on tarkoitus hiljentyä, rentoutua ja puhdistautua. Tonttu pitää rauhasta ja siisteydestä. Se huolehtii, että kaikki sujuu hyvin ja että elämä on tasapainossa.

"Se on tonttu, paikan henki tai paikan luonne, josta sitten myöhemmin tuli haltija." (s.22)

Kirja tarjoaa pintaraapaisun suomalaisiin taruolentoihin ja innostaa tutustumaan lisää muinaisiin tarinoihin. Kirjan kansi on erittäin onnistunut. Se on kaunis ja taianomainen. Värit huokuvat vanhaa aikaa ja keskelle sijoitettu menninkäinen ajattomuutta. Sisäsivujen kuvitus ei ole niinkään omaan makuuni. Paitsi Kade, Para ja tonttu. Ne on osuvasti ja veikeästi kuvattu.

Risto Pulkkinen; Stina Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja

Suomalainen kansanusko kattaa kansanperinnettä ja kertomuksia. Ihminen on halunnut tarinoida tilanteista, jotka ovat elämän kannalta merkityksellisiä. Luonto on kaikessa keskeisesti läsnä. Hallitsematonta luontoa on haluttu kunnioittaa ja hallita.

Tarinoista löytyy lukuisia eri jumalia, jotka on liitetty luontoon, eläimiin tai tärkeisiin tapahtumiin kuten kalastukseen ja viljelykseen. Esimerkiksi skandinaavisessa mytologiassa on jumalat Freya ja Freyr. Jälkimmäistä juhlittiin nykyisen joulun tienoilla sadon ja hedelmällisyyden jumalana. Freyrin tunnuseläin on sika, mikä näkyy edelleen jouluruokaperinteessä.

Sanakirjassa mainitaan kiinnostavia olentoja kuten ihmissudet, jättiläiset, näkki, haltiat, maahiset, menninkäiset ja tontut. Kyöpeli on olento, joka aiheuttaa vahinkoa. Kävipä köpelösti. Elias Lönnrot mainitaan Kalevalaan päätyneiden tarinoiden yhteydessä, sillä hän on sekä kerännyt että keksinyt hahmoja.

Tuonpuoleinen ja kalmanväki ovat alati läsnä. Muun muassa syksyisessä päätösjuhlassa kekrissä vainajat ovat positiivisesti ihmisten ajatuksissa. Loitsuissa on (kalman)väkeä eli voimaa. Vahvaluontoisella ihmisellä on paljon henkilökohtaista väkeä. Kivet puolestaan ovat väkeä sisältäviä taikaesineitä, joiden voima on peräisin paikasta, josta ne on otettu.

Ihmisellä onni on vakio. Onnen runsastuminen on siten toiselta pois. Taikuudella on saattanut kartuttaa omaa onneaan tai suojautua onnea vievältä pahalta silmältä. Pahan on saattanut vetää ihmisen päälle esimerkiksi kehumalla häntä. Toisaalta on voitu valmistaa 'para' viemään naapurilta maitoa ja voita. Trullit ovat kiertäneet juhlapyhien öinä viemässä toisilta onnea. 'Voi mulle, hera sulle.' Pimeitä voimia on karkotettu esimerkiksi piirroksella viisisakaraisesta tähdestä. Tämä on varaustaikuutta eli maagisia vastatoimia. Niitä on tehty kaiken varalta.

Kirjassa kerrotaan kristinuskon vaikutuksesta kansanuskoon. Kristinusko on syrjäyttänyt tai sulauttanut itseensä kansanuskon ja muovannut käsitystä siitä. Esimerkiksi sanakirjan mukaan hiisi on ollut pyhä lehto, mikä on muovautunut myöhemmin tarkoittamaan pelottavaa hiisiolentoa. 1500- ja 1600-luvuilla on vainottu noitia. Dominikaanimunkki Heinrich Kramer on kirjoittanut Noitavasaran, jossa kerrotaan, minkälainen käytös tulkitaan noituudeksi, mikä taas johtaa teloitukseen. Mooseksen lakia noudattaen 'Velhonaisen älä salli elää.' 2.Moos 22:18.

Suomalaisen kansanuskon käsikirjassa on paljon kiinnostavia asioita, joita on ihana lähteä tutkimaan muiden kirjojen avulla vielä tarkemmin. Menneet tarinat ja tavat ovat kiehtovia. Samoin kulttuurin ja tapojen muovautuminen ajan saatossa. Ihanaa on huomata, kuinka jotkin tänäkin päivänä sanotut sanat saavat selvemmän merkityksen, kun saa tietää niiden taustaa. Opitko kenties jotain uutta?

Janica Brander: Astrologiaa epäilijöille

Ihminen on aina nähnyt maailman rationalistista ja uskomuksiin pohjautuvaa ajattelua yhdistellen. Ilman uskoa ei syntyisi uusia tieteellisiä keksintöjä. Uskominen on elinehto. Samoin kuin ennustamisen tarve. Astronomia ja astrologia ovat kulkeneet rinnakkain tuhansia vuosia.

"Astrologiaa ei käsitellä juuri lainkaan historianopetuksessa, esimerkiksi tieteen ja taiteen yhteydessä. Miksi? Onko aihe niin epäilyttävä tai mitätön?" (s.58)

Astrologiassa uskotaan, että taivaankappaleet vaikuttavat maahan ja ihmisiin. Sen avulla yritetään ymmärtää itseä ja maailmaa. Astrologia on kehittynyt ajan saatossa ja astrologien käsissä. Aristoteles on kokenut, että kuunalainen maailma koostuu neljästä peruselementistä: maa, vesi, ilma ja tuli. Maagisen astrologian mukaan planeettojen voimat varastoituvat kiviin ja muihin esineisiin, joista voi valmistaa suojaavia amuletteja. Suomessa astrologian on tuonut tutuksi Mikael Agricola vuoden 1544 teoksellaan Rucouskiria. Siinä kerrotaan, mitä asioita tulee tehdä minäkin päivänä kuunkierron mukaisesti. William Frederick Allen eli Alan Leo on 1800-luvulla yhdistänyt teosofian astrologiaan ja halunnut ymmärtää sielun jälleensyntymisvaihetta, minkä vuoksi sielunvaellus saatetaan yhdistää astrologiaan. Leo on keksinyt aurinkomerkin, joka tarkoittaa 'eläinradan tähtikuviota, jossa aurinko sijaitsee ihmisen syntymähetkellä' (s.54). Hän on myös luonut horoskooppimerkkien luonnekuvaukset. Leon kehittelemä astrologia sopii viihdekäyttöön.

"Onko horoskoopeissa kyse viattomasta viihteestä vai vaarallisesta pseudotieteestä?" (s.19)

2020-luvulla länsimaiset ihmiset ovat uushenkisiä ja yhdistelevät useita yksilökeskeisiä uskomusjärjestelmiä. Ihmiset ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisen välineistä, joissa on tilaa subjektiiviselle tulkinnalle. 'Astrologiaa epäilijöille' kirjaan on ollut kiinnostavaa tutustua, sillä uushengellisyys ja uususkonnot ovat itselleni vieraita. Olen lapsena tykännyt lukea kirjoja kuten 'Pikku Vampyyri' ja 'Kuka pelkää noitia'. Teininä katsoin televisiosta 'Siskoni on noita' ja 'Sabrina teininoita' ohjelmia. Pian yleiseen suosioon nousikin Harry Potter. Kirjahyllyäni koristavat kirjojen lisäksi kivikokoelma, tarot-korttipakka ja unisieppari, jotka kertovat mielenkiinnostani maagisia tarinoita kohtaan. Kirjan mukaan ihmiset, jotka oikeasti uskovat vaihtoehtoisiin uskomuksiin, leimataan, ja heidän tapansa uskoa koetaan häpeällisenä. Kirjassa pohditaan yhdeksi syyksi sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Valtauskontojen päähahmot ovat Jeesus, Buddha ja Dalai-lama, kun taas vaihtoehtoisissa uskomuksissa loistavat noita-akat, parantajanaiset ja ennustajaeukot. Etenkin naiset voivat siten saada hengenravintoa mieluummin uususkonnoista, joissa ei ole tiukkoja sääntöjä ja ahdistusta aiheuttavia kieltoja. Hengellisten asioiden äärellä pitäisi voida viihtyä ja tuntea merkityksellisyyttä. Kirjasta nousee ajatus, että uususkovaiset leimataan ja häpäistään, koska uushenkisyys voi muuttua puoskaroinniksi, manipuloinniksi, vaihtoehtohoidoiksi, valeuutisiksi ja salaliittoteorioiksi, joilla on vahingoittava tarkoitus. Kyseisenlainen ihminen kyseenalaistaa koko olemassaolevan maailman.

"Miksi astrologialle on lupa nauraa? Miksi horoskoopeista kiinnostuneelle voi tuhahtaa, mutta jos kyse olisi uskonnosta, naureskelua pidettäisiin tahdittomana?" (s.59)

"- uskomuksen arvostukseen vaikuttaa sen kulttuurihistoria, järjestäytyneisyys ja tuttuus." (s.66)

"On hedelmällisempää tutkia, mikä uskomuksia yhdistää ja sallia sisäsyntyinen kaipuumme henkisyyteen, uskomiseen ja myytteihin." (s.92)

Janica Branderin kirjoitustyyli on sekä informoivaa että viihdyttävää. Täytyy kuitenkin todeta, että en lukenut jokaista horoskooppikuvausta ja että vierastin loppusanoja, joissa kehotetaan aloittamaan töissä kahvipöytäkeskusteluja ja tarkkailemaan maailmaa horoskooppien avulla. Kannatan tunnustuksetonta ja toisia kunnioittavaa keskustelutapaa, sillä jokaisella on oikeus omaan elämänkatsomukseensa. Ihmisen pitäisi saada olla turvassa käännytystyöltä.

Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä

Yhdysvaltojen presidentin poika Alex Claremont-Diaz ja Iso-Britannian prinssi Henry rakastuvat toisiinsa, vaikka ensin ovatkin vihamiehiä. Lemmenparin on teeskenneltävä kaveruutta, sillä maailma ei hyväksy homopareja. Heitä tärkeämpää on presidentinvaalikampanja ja kuningassuvun jatkaminen.

"'Minä vähät välitän sinun tunteistasi', Zahra sanoo. 'Meillä ei ole pahemmin vaihtoehtoja, jos haluamme, että sinun typeryytesi ei vie koko kansan huomiota-'" (s.29)

Kirja kertoo seksuaalisen identiteetin etsinnästä tilanteessa, jossa yhteiskunta edellyttää heteroutta. Alex ja Henry tuntevat suuria tunteita ja ennenkokematonta kiihkoa. Heidän suhteensa on intensiivinen sekä henkisesti että fyysisesti. Kirja on yllättävän hyvin kirjoitettu viihdekirjaksi. Tarina on kaiken kaikkiaan mukaansatempaava, koskettava ja viihdyttävä. Se ei ole ollenkaan myötähäpeällinen, vaan sen kanssa voi ennemminkin myötäelää. Kirjassa on kiinnostavaa perhe- ja parisuhdekuvausta ja hivenen haukotuttavaa politikointia. Toki epäuskottaviakin asioita. 

"Henry viettää unettomat yönsä vaellellen näissä loputtomissa, persoonattomissa huoneissa kuin museoon vangiksi jäänyt lintu." (s.213)

Kirjassa on kiinnostavaa vaihtoehtoiseen todellisuuteen sujahtaminen, julkisena henkilönä eläminen ja vanhoillisten ajatusten kyseenalaistaminen. Juonipaljastuksena todettakoon, että loppuratkaisu on ihana. Sateenkaaren päässä on utopia. Kuinka yksinkertaista ja helppoa onkaan hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat.

"Hän voisi vaikka vannoa, että jokin on muuttumassa." (s.172)

Luin kirjan Samppanjaa ja kirjakarkkeja -lukupiiriin, joka toimii instagramin kautta.