tiistai 21. heinäkuuta 2020

Arto Paasilinna: Tohelo suojelusenkeli

Suojelusenkeli Sulo Auvinen saa tehtäväkseen katsoa onnellista elämää elävän Aaro Korhosen perään. Enkeli Gabriel arvelee, että tehtävä on niin helppo, että aloitteleva suojelusenkeli ei voi sitä tyriä. Sulo ottaa työssä onnistumisen kunnia-asiakseen. Hän  tähtää heti korkealle ja päättää hankkia Aarolle vaimon ja runsaan omaisuuden kuin taivaan lahjana. Pitäisi hölmönkin enkelin tietää, ettei tyhjästä voi nyhjäistä ilman vakavia seurauksia. Sulo tunaroi tunaroimasta päästyään eikä näytä oppivan virheistään. Meno sen kuin yltyy, mopoja karkaa, laivoja uppoaa ja ruumiita tulee. Ehkä ei sen niin väliä, sillä tuleehan kuolleista lisää enkeleitä - tai vaihtoehtoisesti piruja, sillä pitäähän maailmassa jonkinlainen tasapaino olla.

"Oikean tien valitseminen on usein ihmisille ja jopa enkeleille ylivoimaisen vaikeaa." (s.29)

Arto Paasilinna on mestari kertoja. Hän johdattaa kirjansa henkilöt leppoisasti tarinan läpi. Ei haittaa, vaikka matkan varrella tulee vähän osumaa. Musta huumori kukkii ja haitari soi. Ei voi kuin ihailla kerronnan sujuvuutta ja nauraa osuville huomioille. Mennyt maailma hyrisee, kun kirjailija pistää parastaan.

"Mielellään olisi keskeyttänyt matkan ja palannut takaisin maalliseen vaellukseen, elämään... mutta kuolleilla ei ole varaa valita, ei edes enkeleiksi ylenneillä. Pakko oli jatkaa raskasta taivaallista vaellusta." (s.97)




sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

1980-luvun Lontoo herää taas kerran aamuun, jonka aikana poliitikot väittelevät tärkeistä kansakuntaa koskevista kysymyksistä. Charlie seuraa tiiviisti uutisia, mutta ajatukset ovat keskittyneet enemmän uuteen ihastukseen Mirandaan, jonka kanssa hän haluaisi ohjelmoida vasta ostamansa Aatami-androidin persoonallisuuden. Eletään siis eri todellisuudessa kuin lukijan tuntemassa 80-luvun Lontoossa.

Mitä jos joskus olisi tapahtunut jotain toisin? Miltä elämämme silloin näyttäisi nyt? Kirjassa kuvataan nykyhetkeä hauraaksi. Charlie elää näennäisen mukavaa ja antoisaa elämää. Hän on vapaa velvollisuuksista. Leipä tulee pöytään osakekeinottelun avulla. Aatami mullistaa Charlien käsityksen elämästä. Androidin olemassaolo sysää liikkeelle tapahtumaketjun, joka mullistaa monen ihmisen tulevaisuuden.

Kirjassa pohditaan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Ihminen ei voi määritellä, mihin syntyy, mutta hän voi jollain tasolla vaikuttaa siihen, mitä tekee elämällään. Terveysasemalla käydessä saattaa tuntua siltä, että kuolevaisuus ei kosketa itseä, vaan kaikkia muita. Aatamin olemassaolo saa Charlien ymmärtämään, kuinka herkkä ihminen on särkymään. Androidin voi korjata varaosilla ja sen mielen ja muistin voi siirtää toiseen paikkaan. Aatami vaikuttaa kehittyneemmältä versiolta ihmisestä. Se pystyy ajattelemaan ja muodostamaan käsityksen itsestään. Ihminen on monimutkaisempi. Koneella ei ole sosiaalista älykkyyttä. Se ei esimerkiksi osaa tarpeen tullen esittää valkoista valhetta. Se ei myös ymmärrä, että tuska ja suru kuuluvat inhimilliseen olemassaoloon. Charlie on vaikean kysymyksen äärellä, kun hän pohtii, pitäisikö Aatamia kohdella enemmän ihmisenä vai koneena.

Kirja on aiheeltaan sekä kiinnostava että raskas. Lukemisesta hankalan tekevät ärsyttävät henkilöt. Charlie on ihmisenä mahdottoman rasittava. Hän pitää itseään muita parempana. Hän ei silti ole koskaan täysin tyytyväinen mihinkään. Charlie vannoo perinteisten sukupuoliroolien nimeen ja haluaisi Mirandan tarvitsevan ja himoitsevan häntä enemmän. Hän haluaa hallita elämäänsä ja vaikuttaa myös muiden elämään pelastajan elkein. Miten Charlien käy, kun Aatami ilmoittaa yllättäen rakastuneensa Mirandaan? Ja että naisella on kaiken lisäksi synkkä salaisuus? Miten hän päättää toimia, kun pelastajasyndrooma aikaansaa toisten ihmisten ongelmien ilmestymisen omalle kotiovelle?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Ruth Ware: Lukitut ovet

Rowan istuu vankilassa syytettynä murhasta ja kirjoittaa kirjettä asianajajalle todistaakseen syyttömyytensä. Hän aloittaa tarinansa siitä, kun hän sai hyväpalkkaisen lastenhoitajan työn arkkitehtiperheessä. Talo on upea yhdistelmä uutta ja vanhaa. Miltei kaikki asiat toimitetaan onni-sovelluksen avulla kahvinkeitosta ovien lukitsemiseen. Lasten hoitaminen vaikuttaa helpolta, kun tarvittaessa voi vain katsella heitä videokameroiden avulla ja puhua heille seiniin piilotettujen kaiuttimien kautta. Apumies Jack, on työkaveri mitä parhaimmasta päästä. Hän osaa lohduttaa juuri oikealla tavalla, kun tilanne käy liian rankaksi - kuten lasten käyttäytyessä hankalasti tai talon traagisen menneisyyden alkaessa kummitella.

Kirjeestä kuvastuu heti alkuun hermostunut ihminen. Se ei sinänsä ole yllättävää, sillä kuka murhasta väärin perustein syytetty ei olisi hermoraunio. Kirjeessä mainitut erikoiset käytöstavat sen sijaan pistävät silmään. Rowan ei toimillaan herätä ainakaan luottamusta. Voikin kysyä, miksi hän on hakeutunut lastenhoitoalalle ja mitkä hänen motiivinsa ovat. Hän vaikuttaa epäluotettavalta, stressaantuneelta, epävarmalta, säikyltä, keskittymiskyvyttömältä ja vastuuntunnottomalta. Kaiken lisäksi Rowan on äkkipikainen. Ei kovin hyviä ominaisuuksia lastenhoitajalle. Rowan on kaikilla tavoin huonotapainen. Hän polttaa tupakkaa, juo alkoholia ja turvautuu herkästi väkivaltaan. Rowanin lisäksi muutkin talon asukkaat ovat aika erikoisia tapauksia. Äiti on toisaalta laatinut 250 sivuisen vihkon, jossa on tarkat ohjeet jokaisen lapsen liikkeistä, mutta toisaalta hän kannustaa lapsia liikkumaan itsekseen ja vapaasti talon tiluksilla. Isän roolia lukuisten entisten lastenhoitajien lopputilien takana voi vain arvailla. Lapset ovat kummallisia ja tottelemattomia.

Tarinassa riittää psykologista jännitystä, jota luodaan tutuilla elementeillä kuten yläkerrasta kuuluvilla askelten äänillä, itsestään avautuvilla ovilla ja tyhjään tuijottavilla nukenpäillä. Asiaan kuuluu myös talon traaginen menneisyys. Kirjaa lukiessa parasta on loppuratkaisun arvuuttelu. Miksi Rowanin kaltainen ihminen haluaa työskennellä lastenhoitajana? Miksi lapset käyttäytyvät oudosti? Miksi Jack osuu aina juuri sopivaan aikaan paikalle? Mitä kaikkea lasten vanhemmat pystyvät tekemään sovelluksen avulla, vaikka eivät ole fyysisesti talossa? Miten menneisyyden tapahtumat liittyvät nykyhetkeen? Minkä loppuratkaisun kaikki pienet vihjeet lopulta paljastavat?

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Gael Faye: Pienen pieni maa

"Olin syntynyt osaksi maan historiaa."

10-vuotias Gaby elää ruandalais-ranskalaisessa perheessä 90-luvun Burundissa. Elämä on turvallista ja huoletonta. Kylässä rukouskutsun ääni kajahtaa, kypsyneet mangot tuoksuvat ja riikinkukot tepastelevat. Gaby kuuluu poikaporukkaan, joka keppostelee ja haaveilee seikkailuista. Pojilla on hammastikut suussa lännenelokuvien tapaan ja seinillä julisteita Tina Turnerista Michael Jacksoniin. Ihastumisiakin koetaan kirjeystäviä kohtaan. Asiat muuttuvat vähitellen epävakaaseen suuntaan. Vanhemmille tulee riitaa kulttuurieroista. Isoäiti ei pidä siitä, että äiti ei välitä omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan lapsilleen, vaan kohtelee lapsia valkoisina. Paikallisessa kapakassa puhutaan politiikkaa ja syytetään kaikesta valkoisia, jotka ovat syöttäneet heille uskontonsa ja poliittisen järjestelmänsä, demokratian. Ruandassa syttyy sota. Pakolaisia kalvavat köyhyys, rotuerottelu, muukalaisviha, koti-ikävä, menneisyyden kaihoaminen ja vastoinkäymiset. Ei aikaakaan, kun Burundissa puhkeaa sisällissota. Gabyn kaverit jengiytyvät, mutta hän itse etsii ratkaisua kirjoista ja sitä kautta maailmaan tutustumisesta. Ruandan kansanmurha, jossa äärihuturyhmä tappaa presidentin ja tutseja, saa äidin lähtemään sukulaisia etsimään ja traumatisoitumaan kokemustensa vuoksi. YK ei auta kuin länsimaalaisia. Gabyn kaverit keräävät itselleen aseita. Turvattomuudesta tulee arkipäivää. Ihmisiä tapetaan arkiaskareita tekevien ympärillä. Kuoleman tultua todelliseksi poikaporukan lapsuus väistyy lopullisesti. Pelko saastuttaa lapsuuden maisemat.

Sota on mielivaltaista, hirveää ja ahdistavaa. Sitä ei pääse pakoon, kun se iskee. Se satuttaa, repii ja riuhtoo. Se saa kaikki kärsimään. Se on silmitöntä väkivaltaa vailla armoa. Loputonta tuskan huutoa. Sota ei lopu koskaan, jos sitä jatketaan kantamalla kaunaa. Aina löytyy jotain kostettavaa. Vanhoja riitoja, joita täytyy selvittää. Keinotekoisia vastakkainasetteluja, joiden hävittämiseksi on kapinoitava väkivallalla. Kuvitteellisia vihollisia, joille on näytettävä taivaan merkit.

Gaby tuntee yhtä aikaa sekä uskollisuutta omia juuriaan kohtaan että laajempaa ymmärrystä maailmasta. Hän kannattaa asioiden selvittämistä lukemalla. Asiat pitäisi oppia näkemään useasta eri näkökulmasta. Tietämättömille ihmisille on helppo syöttää mielikuvia ja valheita. Heidät voi usuttaa tekemään anteeksiantamattomia tekoja tuntemattoman pelossa.