lauantai 31. elokuuta 2019

Ääni Pienelle merenneidolle!

© Robert Seger, Helsingin Kaupunginteatteri
Pieni merenneito -musikaalin ensi-iltaa vietettiin Helsingin Kaupunginteatterissa 29.8.2019! Lavalle ilmestyi taikasauvan heilautuksella kaksi vanhempiensa arvomaailman tiukassa puristuksessa sinnittelevää nuorta. Toista houkutellaan hylkäämään merillä seilaaminen, kun taas toista maalla eläminen. Nuoret rakastuvat toisiinsa näiden kahden maailman yhteentörmäyksessä. Aluksi Erik on niin lumouksen vallassa, ettei näe nenäänsä pidemmälle. Hän etsii vain mystistä ääntä, kun hänen tulisi kuunnella kokonaisuutta. Hän oppii luottamaan liikkeen kieleen yhdessä Arielin kanssa.

Ariel ja Erik (Sonja Pajunoja ja Martti Manninen) ovat teinejä, jotka ovat kasvamassa aikuisiksi. He yrittävät jokaisen murrosikäisen tavoin tulla sinuiksi itsensä kanssa suhteessa ympärillä vallitsevaan maailmaan. Molemmat huomaavat, kuinka vaikeaa on sovittaa omat haaveet vanhempien suuriin odotuksiin ja ahtaisiin mielipiteisiin. He kamppailevat ennakkoluuloja vastaan ja pyristelevät irti kahlitsevista ajatuksista. Nuoret pyrkivät nousemaan pintaan, tulemaan esille ja hengittämään vapaasti - olemaan oma itsensä.

Musikaali kertoo oman äänen löytämisestä - kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Ariel ja Erik haluavat olla vapaita yhdessä. He eivät välitä heille asetetuista raameista, vaan taistelevat saavuttaakseen unelmansa. He osaavat yhdistää kaksi erilaista maailmaa ja luoda siitä jotain omaa. Me kaikki olemme erilaisia ja ilmaisemme olemustamme omalla persoonallisella tavallamme - rajoitteista ja syntyperästä huolimatta - tai juuri niiden vuoksi.
© Robert Seger, Helsingin Kaupunginteatteri
Nuoruuden paremman tulevaisuuden toivon vastavoimana toimiva Ursula (Sanna Saarijärvi) on voimanainen, joka on päättänyt selviytyä kieroilla keinoilla. Hän on kietoutunut vihaansa ja piiloutunut meren syvimpiin syövereihin, missä vallitsee pelkkä pimeys, kauna ja katkeruus. Hän on valinnut koston tien ja pahuudessa kylpemisen. Ursula kokee maailman ja oman aikakautensa naisten mahdollisuudet epäoikeudenmukaisina. Hän ei näe, että hänen keinonsa päästä käsiksi unelmiinsa, ovat vääriä. Hän on liian syvällä omissa synkissä mietteissään. Ursula vastaanottaa illan raikuvimmat aplodit astuttuaan ensi kerran näyttämölle. Hän on upea ilmestys. Pelottava, kauhistuttava ja jollain oudolla tavalla ihailtava. Sanna Saarijärvi on täydellinen valinta rooliin. Hän loistaa.
© Robert Seger, Helsingin Kaupunginteatteri
Musikaali tarjoaa ajatuksia herättävän puolen vastapainona perinteistä komediaa, mistä parhain esimerkki on hulvaton kokki Louis (Tuomas Uusitalo). Hänen pravuurinsa on merenelävien valmistaminen ruoaksi. Kaikki ei onnistukaan ihan mutkattomasti, kun Sebastian (Tero Koponen) ilmestyy keittiöön. Mikä ääni tuolla selkärangattomaksi itseään kutsuvalla kaverilla muuten onkaan! Millainen ääni suurimmalla osalla onkaan! Koin useaan otteeseen kihelmöintiä iholla! Entä visuaalinen puoli sitten! Siitä näkökulmasta katsoen lempikohtaukseni on ehdottomasti se, kun Erik on hukkumaisillaan mereen. Yleisö pidättää yhdessä pojan kanssa henkeään ja tuijottaa epäuskoisena silmien eteen avautuvaa näkymää loputtomasta merestä, jonka syvyyksiin nuori prinssi vääjäämättömästi kieppuu. Jokainen kysyy mielessään, ovatko hänen unelmansa nyt lopullisesti tukahdutettu. Mihinkään kohtaukseen ei jäädä makaamaan. Musikaalissa on kaikkea runsain mitoin. Tykästyin ideaan käyttää nukkeja esityksessä. Se onkin aivan oma taiteenlajinsa. Voin vain kuvitella, kuinka paljon töitä nuken kanssa esiintyminen on vaatinut. Entä Ursulan lonkeroiden liikuttelijat sitten! Huumaannuin mystisestä koreografiasta, mikä sai merinoidan elämään.

Musikaalin jälkeen olin täysin sanaton. Tunsin, että olin kokenut jotain erityistä.
© Robert Seger, Helsingin Kaupunginteatteri
Näytelmät ovat siitä ihania, että jokainen voi tulkita ne omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan katsoen. Jokainen ammentaa mukaansa juuri sitä, mitä sillä hetkellä tarvitsee elämäänsä. Ajatukset keskittyvät tiettyihin teemoihin. Katse hakeutuu eri asioihin kuin jollain toisella. Kukin tulkitsee tilanteet omalla tavallaan. Mielestäni tämä on juuri sellainen näytelmä. Monitulkintainen. Jokaiselle jotain mukaan antava.

Musikaalista jää yhteisenä kotiin viemisenä ajatus, joka kuiskaa kuuntelemaan omaa sisäistä ääntä. Mistä minä unelmoin? Mikä estää minua tavoittamasta unelmaani? Kuinka voin raivata tieni nuorten tavoin kohti unelman toteutumista?



Kävin katsomassa näytelmän Helsingin kaupunginteatterilta saadulla kutsuvieraslipulla.

perjantai 30. elokuuta 2019

Blogi täyttää 4 vuotta!



Uskomatonta, että saan juhlia tänään jo neljättä blogivuotta!

Aika tuntuu paljon pidemmältä, sillä vuodet ovat sisältäneet niin paljon hyviä kirjoja, upeita tapahtumia ja ihania kohtaamisia. Olen oppinut paljon uutta ja päässyt kokemaan monia sellaisia asioita, mihin en olisi päätynyt ilman tätä harrastusta.

Blogivuoden kohokohtia:

Teatteri ja baletti

Olen suunnattoman onnellinen siitä, että harrastukseni on laajentunut myös teatterin ja baletin puolelle. Kävin edellisenä blogivuonna laskujeni mukaan yhdeksän kertaa teatterissa ja kolme kertaa baletissa. Rakastan kaikenlaisia esityksiä!

Lukuhaasteet

Osallistuin Halloween -lukuhaasteeseen ja suoritin jo kolmannen kerran Helmet lukuhaasteen lukemalla jokaiseen viiteenkymmeneen haastekohtaan yhden kirjan. Aloitin heti uuden Helmet lukuhaasteen vuoden vaihtuessa, vaikka kovasti olin pohtinut haasteputken keskeyttämistä. Olen kokenut lukuhaasteen niin inspiroivana, että en haluaisi luopua siitä. Päätin Lukujonossa -blogin innoittamana aloittaa oman henkilökohtaisen haasteeni lukea kirjoja kaikista maailman maista. Ajatuksena olisi lukea kirjoja, joiden kirjailija on kotoisin kyseisestä maasta. Osallistuin myös Batman 80 vuotta -lukuhaasteeseen ja Montgomery -lukuhaasteeseen. Minusta on mukavaa löytää lukuhaasteiden kautta uudenlaisia kirjoja luettavaksi.

Erilaiset tapahtumat

Kävin Helsingin kirjamessuilla ja loin tunnukset Goodreadsiin. Ylläpidin kirjabloggaajien yhteistä kanavaa Kirjakulttia ja kuvasin sinne videon Blogistanian parhaat 2018 palkintojenjakotilaisuudesta. Osallistuin lounaalle kirjailija Camilla Läckbergin kanssa ja illalliselle kirjailija Jessica Townsendin kanssa. Järjestin blogistanian lukumaratonin ja osallistuin Harry Potter lukumaratoniin. Tutkin erilaisia kirjoihin liittyviä kohteita Lontoossa. Osallistuin jo toisen kerran Aami kollektiivin järjestämille inspispäiville, jotka tällä kertaa pidettiin Espoossa.

Kaikki tapahtumat ovat olleet uskomattoman ihania. Kirjabloggaaminen on tuonut myös tavalliseen arkilukemiseen uusia ulottuvuuksia yhteisöllisen lukumaratonin kautta. Matkoillakin voi ympäristöä tarkastella kirjoja silmällä pitäen.

Kirjagram

Parasta blogivuodessa on ollut kirjagram, josta olen saanut paljon uutta energiaa ja inspiraatiota. Kirjablogeissa ennen kiertäneet haasteet ja keskustelut ovat siirtyneet instagramin puolelle. Rakastan selailla kauniita kuvia, etsiä kirjavinkkejä, lukea muiden mielipiteitä ja järjestää kyselyjä kirjoihin liittyvistä asioista. Kirjagram on mukavan positiivinen paikka, jossa kaikki kannustavat toisiaan ja innostuvat toistensa tekemisestä. Viime aikoina olen ollut erityisen innostunut retkeilemään Helsingissä kirjan kanssa. Olen käynyt muun muassa Oodissa, Sinebrychoffin museossa ja Johanneksen kirkossa. Kirjojen kuvaaminen on sekä haastavaa että hauskaa!


Minusta on ollut hauska kokeilla, mitä kaikkea kirjablogiharrastus voi pitää sisällään. Kiitos kaikille, jotka olette seuranneet ja tukeneet matkaani harrastukseni parissa!

maanantai 26. elokuuta 2019

Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani

Maik viettää kesälomaa yksin kotona, sillä hänen isänsä on karannut matkalle sihteerinsä kanssa sillä välin, kun äiti on vieroitushoidossa. Kesä siintää onnettoman tyhjänä edessäpäin. Päällimmäisenä Maikin mielessä on ihastuksen kohde Tatjana, joka jätti hänet ainoana koko luokalta kutsumatta syntymäpäivilleen. Toisaalta tyttö ei pyytänyt paikalle myöskään venäläistä Tschickiä. Samassa Tschick kurvaakin pihaan varastetulla ladalla. Maik ei ole koskaan välittänyt oudosta pojasta, mutta lähtee silti hänen kanssaan elämänsä reissulle halki Saksan ja kohti Valakiaa.

Maik on koulussa syrjitty. Hän ei osaa käyttäytyä niin kuin muut käyttäytyvät tullakseen hyväksytyksi. Hän joko torjuu ihmiset luotaan omalla olemuksellaan tai karkottaa heidät olemalla liian innokas. Maik ei oikein ymmärrä, mistä saa puhua ja mistä ei, sillä hänen äitinsä on opettanut hänelle, että kaikesta voi puhua eikä ihmisten mielipiteillä ole merkitystä. Tshick ilmestyy luokkaan ja määritellään myös heti ulkopuoliseksi venäläisen taustansa, huonojen vaatteidensa ja humalaisen käytöksensä vuoksi.

Uutiset suoltavat kuvia siitä, kuinka ihmiset ovat pahoja. Maik ja Tschick saavat matkallaan kuitenkin kokea ihmisten hyvyyttä mitä erikoisimmissa paikoissa. Ladaromaani on kertomus nuoruudesta, kasvamisesta, ystävyydestä sekä oman elämän haltuunotosta. Tarina onnistuu olemaan yhtä aikaa sekä syvällinen että viihdyttävä. Poikien matkaa oli mahtavaa seurata. Olisin toivonut, että automatka olisi kestänyt pidempään, mutta ei ladakaan ihan kaikkea kestä. Joskus kaikkien matkojen on päätyttävä, jotta seuraava voi alkaa, vaikka ei ehkä ihan samassa muodossa.


Helmet lukuhaaste 2019: 44. Kirja kertoo Berliinistä

maanantai 19. elokuuta 2019

James Bowen: Katukatti Bob

Eletään vuotta 2007 Lontoossa. James kohtaa kotirapussaan huonokuntoisen katukissan. Hänessä herää huoli kissan puolesta. Hän yrittää etsiä sen omistajan, mutta se ei vaikuta kuuluvan kenellekään. James päättää auttaa kissaa viemällä sen eläinlääkäriin ja ruokkimalla sitä. Jonkin ajan kuluttua hän huomaa olevansa kissan omistaja, mikä tarkoittaa sitä, että hänen on huolehdittava elävästä olennosta. James yrittää vieroittautua huumeista, mikä saa uutta pontta nyt, kun hänen tulee huolehtia itsestään voidakseen huolehtia jostakusta toisesta.

Jamesista tuntuu kuin hän ja Bobiksi nimeämänsä kissa olisivat molemmat saaneet elämässään toisen tilaisuuden. Arki kulkee omalla painollaan katusoitolla rahaa tienaten, kissasta huolehtien ja erinäisistä kadulla olemiseen liittyvistä selkkauksista selviytyen. James pohtii myös menneisyyttään ja nykyiseen elämäntilanteeseensa joutumista. Hän pääsee kissan kautta pitkästä aikaa normaaleihin keskusteluihin ihmisten kanssa. Kissa on parasta terapiaa. Molemmat ovat toistensa turvana.

Ihanan inspiroiva tarina ystävyydestä, paremman tulevaisuuden toivosta sekä tukiverkoston tärkeydestä! Kirja on mielenkiintoisesti ja jotenkin kauniisti kirjoitettu. Kirjan kuuntelemisesta tuli hyvä mieli.


Helmet lukuhaaste 2019: 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Geraldine Brooks: Islamin naisten salattu elämä

Geraldine Brooks tuo kirjassaan esille musliminaisia eri valtioista ja eri aikakausilta. Hän kuvailee, miltä tuntuu olla tekemisissä naisten kanssa, jotka verhoavat julkisesti itsensä kunkin maan kulttuurille tyypilliseen naiselle kuuluvaan asuun ja jotka koristautuvat viimeisen muodin mukaisesti aviomiehiään varten kodin seinien sisäpuolella. Brooks ihmettelee lukuisin eri esimerkein naisten varjeltua elämää sekä arvostelee naisen asemaa ja terveyttä vaarantavia tapoja kuten sukupuolielinten silpomista, liian varhaisia avioliittoja ja kunniamurhia. Häntä huolestuttavat myös tyttöjen itsemurhat. Brooks vertailee eri valtioiden tapoja Koraanin opetuksiin ja löytää niiden välille lukuisia ristiriitoja. Häntä hämmästyttävät naiset, jotka luopuvat länsimaalaisesta elämäntyylistä noudattaakseen oman maansa vanhoillisia perinteitä. Brooks saa todeta, kuinka naiset kokevat länsimaat rappiollisina ja muslimivaltioita holhoavina. He arvostelevat etenkin länsimaiden huonoa vanhustenhoitoa. He haluavat myös suojautua raiskauksilta. Tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin naiset toteavat, että mies on perheen johtaja. Heidän mielestään tasa-arvo ei ole mahdollista, koska perheessä ei voi olla kahta johtajaa. Miehen tehtävä on pitää huolta vaimostaan, jonka tehtävänä on uurastaa miehen nautinnoksi.

Geraldine Brooks kirjoittaa joihinkin kulttuureihin kuuluvasta sukupuolielinten silpomisesta, mikä on naisten terveydelle vaarallista, sillä se aiheuttaa tulehduksia, anemiaa tai jopa kuoleman. Vaarallisinta tilanteessa on synnyttäminen sekä sen jälkeinen uudestaan kiinni ompelu, mitä perustellaan naisen siveydestä huolehtimisella. Silpomista puolestaan perustellaan sillä, että nainen ei muuten pysty hillitsemään itseään, vaan joutuu prostituoiduksi. Todellisuudessa naiset joutuvat prostituoiduiksi aivan muista syistä. Tapojen mukaan miesten kunnia riippuu naisten siveydestä. Veljien tehtävänä on vahtia sisariaan, jotta oma kunnia säilyisi. Joissain maissa miehet eivät saa keskustella muiden kuin sukulaisnaisten kanssa. Naiset eivät saa puhua miehille, jotta he eivät kiihottuisi - paitsi jos laittaa kiven suuhun, jolloin ääni vääristyy. Yhteen aikaan Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa miehet eivät saaneet mennä naimisiin naisen kanssa, jonka joku oli nähnyt. Eritreassa kuukautisia pidettiin sairautena, minkä aikana nainen joutui viikoksi pois kotoa ja asumaan kuopassa.

Geraldine Brooks summaa, että naisten pukeutuminen palvelee miesten seksuaalisia tarpeita joko tukahduttamalla tai kiihottamalla niitä. Naisen vartaloa pidetään vaarallisena. Miehet puolestaan eivät noudata miehille kuuluvia perinteisiä pukeutumissääntöjä. He ovat kirjailijan mielestä tekopyhiä. Miehet elävät ristiriitaista elämää syyttämällä milloin mistäkin länsimaalaisia vaikutteita, vaikka samalla tuhoavat omaa muinaista kulttuuria, mikä ei ole yhteneväinen Koraanin kanssa. Maailma on hiljalleen muuttumassa. Musliminaisia huolitaan nykyään armeijaan ja huippu-urheiluun. Jordaniassa naiset ovat osoittaneet mieltään hyppäämällä auton rattiin, vaikka autolla ajaminen on naisilta ehdottomasti kiellettyä. Tyttöjen kouluttaminen ottaa pieniä askelia eteenpäin, vaikka se on monissa maissa arkaluontoinen asia. Joissain maissa tapana on opettaa pojille vain Koraania, sillä oppiaineet kuten historia ja maantieto antaisivat heille vain tietoa jumalattomista maista. Naisten kouluttamisen puolestaan epäillään johtavan ongelmiin, sillä he saattaisivat vallata koko tilan itselleen. Joissain maissa naiset saavat opiskella naisille sopiville aloille kuten opettajiksi ja sairaanhoitajiksi. Saudi Arabiassa naisopiskelijat katsovat videokuvaa luennoista, jotta miesluennoitsijan katse ei saastuttaisi heitä. Heistä ei myös puhuta valmistujaisissa, sillä naisen nimen mainitseminen halventaisi hänet. Naisten työskenteleminen kodin ulkopuolella etenee hitaasti. Palestiinassa miehet palkataan ennen naisia, sillä miesten täytyy luoda ura, jotta he selviytyvät elämästä, mutta naiset voivat mennä naimisiin, jolloin aviomies huolehtii heistä. Saudi Arabiassa työpaikan saaneet naiset saatetaan erottaa virasta, jos heidän aviomiehensä toteaa, että työpaikalla on vaarana joutua viettelyksen tai nöyryytyksen uhriksi. Naiset tarvitsevat matkustamiseenkin aviomiehen lupalapun. Moni naisista hankkii paljon lapsia, sillä heillä ei ole kotona muuta tekemistä kuin lastenhoito. Egyptissä on ollut tapana, että naiselle on nöyryyttävää joutua työskentelemään kodin ulkopuolella. Toivottavasti naisten asemaa parantavia askelia otetaan pian myös kieltämällä armeijoihin palkatut raiskaajat sekä lapsiavioliitot. Aviomiehen ei kuulu leikkiä leluilla vaimonsa kanssa.

Geraldine Brooks päättää kirjansa ajatukseen siitä, että naiset voivat olla samassa huoneessa ja tehdä hyvillä mielin yhdessä samoja askareita, vaikka he eivät hyväksyisikään toistensa vakaumusta. Hän toteaa, että tilanteessa ei auta kuin hyväksyä itsessä heräävät ristiriitaiset tunteet. Ihmisten tulisi elää tasapainossa ja keskinäisessä kunnioituksessa.

Haluaisin tietää nykypäivän musliminaisten arjesta ja tavoista kotioloissa enemmän. Niistä mukavista asioista.

perjantai 2. elokuuta 2019

Kristina Ohlsson: Lasilapset



"Lamppu heilui hitaasti edestakaisin. Aivan kuin joku olisi roikkunut sen varassa."

Ohlsson, Kristina: Lasilapset
Julkaistu: 2018
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: Glasbarnen
Mistä maasta: Ruotsi
Suomentanut: Pekka Marjamäki
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 203


Billie muuttaa äitinsä kanssa uuteen taloon sen jälkeen, kun hänen isänsä on kuollut. Tyttö suree isäänsä eikä haluaisi lähteä pois tutusta kotitalosta. Äidin mielestä he tarvitsevat uuden alun. Billie ei pidä uudesta kodistaan, jonka ulkoseinien maali rapisee irti ja jonka sisälle on jätetty vanhanaikaisia huonekaluja. Talossa tapahtuu myös omituisia asioita, aivan kuin sen olisi vallannut joukko kummituksia. Billie jakaa tuntojaan vanhalle ystävälleen Simonalle. Hän tutustuu myös poikaan nimeltään Aladdin. Kolmikko päättää tutkia, mikä Billien uutta kotitaloa oikein vaivaa.

"Ikkunaan koputettiin.
Kop, kop.
Voi ei.
Billie käpertyi peiton alle.
Ei nyt. Ei kun hän oli yksin." (s.90)

Ruotsin parhaana lastenkirjana vuonna 2013 palkittu Lasilapset toimii myös aikuiselle. Ainakin sellaiselle aikuiselle, jolla on yhtä vilkas mielikuvitus kuin minulla. Itsestään katossa heiluva lamppu, toisen kerroksen ikkunan takaa kuuluva koputus ja pölyisen pöydän päälle ilmestynyt lapsen kädenjälki nostattivat niskakarvat pystyyn. Simona oli rohkeampi kuin minä olisin ollut kulkiessaan yöllä rappusia alakertaan tarkastamaan tilannetta. Kirjan lukeminen on varmasti ihan parasta kolmas-neljäsluokkalaisille lapsille!

"- Siitä on nyt yli viisikymmentä vuotta, kun kävin ensimmäistä kertaa teidän talossanne, hän sanoi. - Tajusin silloin heti, että siellä on jotakin pahasti vialla." (s.78)