sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Karen M. McManus: Kolme pahan perii

Serkukset Milly, Aubrey ja Jonah Story kohtaavat lomasaarella, johon heidän isoäitinsä on kutsunut heidät kesätöihin. Nuoret eivät ole vuosiin tavanneet toisiaan. Isoäitiään he eivät ole nähneet koskaan aiemmin. Kesä osoittautuu yllätyksellisemmäksi kuin kukaan on osannut arvata. Selviääkö nuorille lopulta, mikä synkkä salaisuus on hajottanut perheen vuosia sitten?

"Tiedätte mitä teitte." (s.16)

Serkkujen vanhemmat ovat mystisiä henkilöitä, jotka kantavat äidilleen kaunaa perinnöttä jättämisestä ja välien katkaisemisesta. He väittävät, että tilanne on aikoinaan tullut heille täytenä yllätyksenä. Isoäiti sen sijaan on kauan sitten lähettämänsä kirjeen perusteella sitä mieltä, että hänen lapsensa kyllä tietävät syyn teolle. Milly, Aubrey ja Jonah haluaisivat saarelle päästyään viimein kuulla, mistä sukutragediassa on kysymys.

"'Meidän ei pitäisi vain istua aloillamme ja miettiä, mitä ihmettä täällä on meneillään. Meidän pitäisi tehdä jotain.'" (s.117)

Milly, Aubrey ja Jonah elävät elämäänsä suvun nimen painon alla. Lehdistö ja paikalliset ihmiset kärkkyvät juoruja varakkaasta suvusta. Serkukset elävät taakastaan huolimatta aika tavallista nuoren elämää hormonien hyrrätessä ja rakkaushuolien piinatessa. Aikuiset näyttäytyvät virheitä tekevinä, apua kaipaavina ja tietoja pimittävinä.

"'Millaista oli kasvaa tietäen, että olisitte voineet elää tyystin erilaista elämää, mikäli vanhempianne ei olisi tehty perinnöttömiksi?'" (s.136)

Kirja käsittelee pääasiassa nuorten elämää ja ajatuksia, mutta loppu on hengästyttävän jännittävä, vaikkakin epärealistinen. Yllätyin siitä, mihin suuntaan juoni kääntyy.

maanantai 12. syyskuuta 2022

Holly Bourne: Niin käy vain elokuvissa

Audrey opiskelee mediakurssilla, sillä hän on lopettanut teatteri-ilmaisun toipuakseen ikävästi päättyneestä parisuhteesta. Hän on täysin kyllästynyt romantiikkaan. Audrey aloittaa työt elokuvateatterissa ja kohtaa zombie-elokuvaa ohjaavan ja huumeita käyttävän paha poika Harryn, jonka kanssa hän päätyy kokemaan kohtauksen jos toisenkin. Kaikki ei kuitenkaan etene niin kuin elokuvissa.

"Miksi rakkaus ei ole koskaan sellaista kuin elokuvissa." (s.37)

Audreyn elämässä on meneillään paljon isoja asioita. Hän on avioeroperheestä, jossa isä on jättänyt äidin perustaakseen perheen toisen naisen kanssa, minkä seurauksena äiti on menettänyt mielenterveytensä. Audreyn veli sysää äidistä huolehtimisen vastuun siskonsa harteille lähdettyään opiskelemaan. Isä käyttäytyy kylmästi omaa lastaan kohtaan. Perhetilanne on karua luettavaa, sillä tilanteesta vastuun kantaminen ei ole lapsen tehtävä. Audrey yrittää paikkailla monelta taholta särkynyttä sydäntään omien unelmiensa kustannuksella. Hän reflektoi elämäntilannettaan samalla, kun hän tutkii romanttisia elokuvia. Kaiken draaman keskellä Audreyn täytyisi päättää, mitä ainetta hän hakee opiskelemaan yliopistoon.

"Jos tämä tapahtuisi elokuvassa, mitä tekisit, Audrey?" (s.8)

Audreyn kasvutarina on kiinnostava. Hänellä on toinen jalka aikuisuudessa ja toinen nuoruudessa. Hän on osaava ja viisas, mutta ihmissuhteissa vielä kokematon. Audrey on aivan liian kiltti. Hän ei osaa sanoa ei, vaan auttaa pyyteettömästi kaikkia ihmisiä. Hän valvoo ja tekee paljon töitä. Kirjan sivuille mahtuu kehittymistä ja oivalluksia. Elämän ja parisuhteiden pohtiminen elokuvien kautta on kiehtovaa. Kirjan tapahtumat ja henkilöt herättävät tunteita. Loppuratkaisu on tarinaan sopiva ja tyydyttävä.

lauantai 10. syyskuuta 2022

Rebecca Serle: Unelmien illallinen

Sabrina huomaa osallistuvansa omille syntymäpäiväillallisilleen, joiden kutsuvieraslistan hän on kauan aikaa sitten laatinut. Pöydän ääressä istuu viisi hänelle tärkeää sekä edesmennyttä että elävää henkilöä. Sabrinalla on ainutlaatuinen mahdollisuus puhua kesken jääneet asiat selviksi.

"Jessican katse kirkastui. 'Swani pyysi meitä kirjoittamaan listan viidestä elävästä tai edesmenneestä ihmisestä, joiden kanssa haluaisimme syödä illallista.'" (s.19)

Kirja oli aivan jotain muuta kuin olin odottanut. Tarina tuntui sisällöttömältä. Kuvittelin sen etukäteen taianomaisemmaksi. Mikään ei edennyt. Tarina oli jumissa kuten Sabrinan ja Tobiaksen rakkauskertomus. He olivat kummallinen ja ahdistava pari.

"'Hyvää ei voi olla ilman pahaa- - Monimutkaisesti ja peruuttamattomasti yhteen kieputettuja. Eikä tavoite ole hyvän lopullinen voitto vaan tasapaino.'" (s.52)

Romanttiset kirjat eivät edelleenkään oikein ole minua varten. Mielestäni ne ovat enimmäkseen ahdistavia. Kiinnitin tällä kertaa huomiota siihen, kuinka monta virkettä käytettiin kuvailemaan viinin tai muiden alkoholipitoisten virvokkeiden juomista. En pidä alkoholin suurkulutuksen romantisoinnista.

"Jos meidän piti puhua asiasta, oli parempi puhua siitä juoman kera." (s.217)

Kirja käsittelee läheisten ihmisten menetystä. Takakannessa kysytään, ketkä viisi ihmistä kutsuisit kanssasi illalliselle, jos voisit valita aivan vapaasti. Kysymys saa oivaltamaan, että kesken jääneet asiat kannattaa puhua selviksi ennen kuin on liian myöhäistä.