Unelmien aika

Antti Pasanen saa huomata jääneensä kahdestaan vastasyntyneen vauvan kanssa, kun vaimo kiitää sairaalan pihasta taksilla mahdollisimman kauas pois. Alkaa matka maailmaan, jonka Antti on kuvitellut olevan vain naisia varten. Antti on äijä, joka juo kaljaa ja syö raakaa makkaralenkkiä. Hän viettää aikansa tennistä pelaten ja käy paljon työmatkoilla. Kirjahylly odottaa olohuoneessa kokoojaansa, samoin pallogrilli autotallissa. Isomman auton Antti on toki ottanut asiakseen hankkia. Hänen oletusarvonaan on, että nainen hoitaa vauvan, kun mies jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Antin maailma jakautuu naisten asioihin ja miesten asioihin. Aluksi Antti on sitä mieltä, että vaimon reaktio on turhan radikaali, sillä hän on ollut mitä mainioin aviomies. Ajan kuluessa hän myöntää itselleen toimineensa useaan otteeseen väärin vaimoaan kohtaan. Hän ei tukenut raskautta, vaan vähätteli, ärsyyntyi ja pakeni vastuuta. Hän ei edes siivonnut. Antille ei koskaan tullut mieleenkään, että voisi olla mahdoll

Lestadiolaiset Vilja ja Aleksi elävät uskonnon määrittelemää arkea. Vilja hoitaa lapsia, paistaa leivinuunissa pullaa, valmistautuu seuroihin ja menee lasten kanssa mustikkametsään. Aleksi hakkaa pinon halkoja, kuuntelee radiosta jumalansanaa, käy töissä ja yrittää sopeutua uuteen rooliinsa saarnamiehenä. Pariskunnan elämä on näennäisen tyydyttävää, vaikka sitä sävyttääkin riittämättömyyden tunne. He joutuvat jatkuvasti vertaamaan itseään muihin, sillä kaikki tarkkailevat toistensa lapsilukua ja pohtivat uskovaisuuden tasoa. Vilja alkaa turhautua ainaiseen raskaana olemiseen. Hänen vartalonsa ei ehdi palautua entisestä synnytyksestä, kun jo seuraava alkaa. Hän ei koe kehoaan enää omakseen. Hän ei ole enää koskaan vapaa. Vilja on väsynyt - etenkin vuotojen tarkkailuun. Hän ei jaksa enää sitä, että naisten kohdatessa katsotaan ensimmäisenä vatsan kokoa. Vilja kokee miehen rakkauden aiheuttavan vain kärsimystä. "Olen äiti maa ja kylvetty siemen." "Pitää jaksaa niittää, jo

Kiira Korpi kuvailee elämäänsä taitoluistelun kautta. Hänen tarinastaan selviää, kuinka ihmisten odotukset sekä lajin ominaispiirteet voivat johtaa urheilijan epäterveelle elämänpolulle. Kiira oppi pienestä pitäen tekemään ahkerasti töitä ilman kehuja. Hän pärjäsi hyvin koulussa, mikä otettiin itsestäänselvyytenä. Hän oli tottunut tukahduttamaan tunteensa. Kiira oli suorittaja, kilpailuhenkinen ja täydellisyyden tavoittelija, joten hän otti alusta alkaen uransa tosissaan. Hänen tavoitteensa oli olla maailman paras luistelija. Teknisten taitojen lisäksi siihen vaadittiin hoikkuutta, positiivisuutta, virheettömyyttä ja ahkeruutta, mistä syntyi paineita. Kiira stressasi ja voi henkisesti pahoin. Hän tarkkaili sairaalloisesti painoaan, mikä johti terveyden menetykseen. Asiaan ei auttanut negatiivinen manageri, jonka metodina oli luonnetta kritisoiva ja liian tiivis valmentaminen. Kiira olisi kaivannut elämäänsä ihmisiä ja tsemppausta. Kiiralta puuttui ihminen, joka olisi aikatauluttanut

Aman kertoo Virginia Lee Barnesin kirjoittaman kirjan kautta elämästään 1900-luvun Somaliassa. Hänen kertomuksestaan selviää, kuinka islamin usko ja somalialainen kulttuuri vaikuttavat naisen elämään ja kuinka kaiken keskellä voi selviytyä. Aman painottaa heti alkuun sukulinjan tärkeyttä. Hänen kulttuurissaan uskotaan, että kaikki somalialaiset polveutuvat saman suvun kahdesta veljeksestä. Uusia ihmisiä tavatessa on tärkeää kertoa, mihin heimoon kuuluu. Hyvää sukua arvostetaan. Se on tärkeässä asemassa miesten neuvotellessa avioliitosta. Naisen tulee mennä naimisiin viisitoistavuotiaana. Parikymppinen naimaton nainen on jo ikäloppu ja häpeäksi perheelleen. Entiset orjat saavat mennä naimisiin vain toisten entisten orjien kanssa. Avioituessa mies antaa naiselle lahjan, joka on sitä suurempi, mitä enemmän hän naista rakastaa. Suuri lahja on tae siitä, että mies ei aio hevillä erota naisesta. Amanin mukaan lahjassa ei ole kyse maksusta, vaan kunnioituksesta. Lahja saatetaan palauttaa, k

© Helsingin Kaupunginteatteri Pääsin Helsingin kaupunginteatterilta saadulla kutsuvieraslipulla Fingerpori -näytelmän ensi-iltaan Studio Pasilaan torstaina 7.2.2019. Samannimisestä sarjakuvasta tuttu Heimo Vesa (Jari Pehkonen) saa kaupunginjohtaja Homeliukselta (Antti Timonen) tehtäväkseen kuvata Fingerporista videon. Tavoitteena on Stadin kanssa tehtävän kuntaliitoksen estäminen ja Fingeporin omaperäisyyden esilletuominen. Lavalle asteleekin koko joukko eriskummallisia henkilöitä vanhuudenvaivoista kärsivästä Mustanaamiosta (Pekka Huotari) esittelyn järjestäneeseen Asko Vileniukseen (Pekka Huotari). Luonnollisimmin sanaleikkeihin pohjautuvia vuorosanoja latelee Rivo-Riitta (Sanna Saarijärvi). Hän on kuin suoraan sarjakuvasta revitty hahmolle tyypillisine asentoineen ja sutkautuksineen. Hahmot osaavat olla yhtä aikaa sekä räävittömiä että sympaattisia. Etenkin Homeliusta käy hupaisalla tavalla sääliksi, kun hän joutuu jatkuvasti sutkautustensa johdosta virheellisiin lööppeihin.

"Kuiskaajien suojelusta sinulle" Parvela, Timo: Kepler62: Uusi maailma: Kaksi heimoa Kirjasarja: Kepler62, osa 7 Muut osat: Osa 1 , osa 2 , osa 3 , osa 4 , osa 5 ja osa 6 Julkaistu: 2018 Mistä maasta: Suomi Kuvitus: Pasi Pitkänen Kustantaja: WSOY Sivumäärä: 251 Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Vai elivätkö sittenkään? Kepler62 -planeetalle matkustaneiden elämä vaikutti viimein olevan täydellistä. Vallvik oli kukistettu ja Joni ja Ari olivat saaneet äitinsä takaisin. Planeetalla eläminen oli ihmisille liian haastavaa. Sääolosuhteet muuttuivat jatkuvasti, eläimet ja kasvusto olivat arvaamattomia ja ihmisten kanssa toimiminen erilaisine mielipiteineen lähes mahdotonta. Ihmiset jakautuivat kahteen heimoon. Toinen päätti tukeutua aseisiin, kun taas toinen rauhanomaiseen eloon kuiskaajia kunnioittaen. Aseettomuus merkitsi pikaista nälänhätää riistan puuttuessa, mikä sai osan heimosta kapinoimaan ruokavarastoista huolehtivia ´ensimmäisiä´ vastaan. Osa ihmisist

Tammikuussa kuuntelin Helmet lukuhaasteeseen seitsemän kirjaa. Ajatuksia tammikuu ssa haasteeseen kuuntelemistani kirjoista: Huomioitavaa: Kuuntelin kirjat nopeutetulla tahdilla, joten äänikirjan kestoaika ei vastaa todellista kuunteluaikaa.   6. Rakkausromaani Josie Silver: Ole minun 12 tuntia 39 minuuttia Laurie näkee bussin ikkunasta miehen, johon hän ihastuu ensi silmäyksellä. Lauriesta vaikuttaa siltä, että mies tuntee samoin. Bussi jatkaa matkaa, jolloin mies katoaa näkymättömiin. Laurie omistautuu parhaan ystävänsä Sarahin tuella miehen etsimiselle. He kutsuvat miestä bussipojaksi. Laurie alkaa jo suunnata ajatuksiaan muualle, kun hän eräänä päivänä viimein kohtaa miehen. Sarah esittelee hänet uutena poikaystävänään. Laurie on shokissa eikä halua kertoa Sarahille totuutta. Vuodet vierivät. Joulut seuraavat toisiaan. Laurie kohtaa Thaimaassa Oscarin, jonka kanssa menee naimisiin. Laurien ja bussipoika Jackin elämät eivät oikein koskaan kohtaa. Miten lopussa käy? Kirj

© Helsingin Kaupunginteatteri Pääsin Helsingin kaupunginteatterilta saadulla kutsuvieraslipulla Comeback - räpätessä roiskuu -näytelmän ensi-iltaan Arena-näyttämölle keskiviikkona 30.1.2019. Räppäri Biiffi (Peter Kanerva) valmistautui toisen räppärin Melan (Sauli Suonpää) sekä managerinsa Tainan (Minna Koskela) kanssa paluukonserttiinsa hotellin sviitissä. Vieraiden viihtyvyydestä huolehti pikkolo Hanna (Janna Räsänen), joka osoittautui juonikkaaksi tubettajaksi. Pojanpojalleen onnea toivottamaan saapui Biiffin isoäiti Kaija (Eija Vilpas), joka oli vaarantaa räppärin katu-uskottavuuden. Sekopäiset tilanteet seurasivat toisiaan, kunnes oli paluukonsertin alkamisen aika. Farssi rap-musiikin maailmasta toimi hyvin. Illan aikana nähtiin uskottavia musiikkikohtauksia osuvine maneereineen ja todistettiin fyysistä teatteria parhaimmillaan. Huumori oli överiksi heitettyä alakoulutasoa kakkavitseineen. Makeat naurut irtosivat lähinnä näyttelijöiden koomisten ilmeiden ja eleiden katsomises