Siirry pääsisältöön

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Seitsemän veljestä Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero rellestävät menemään Jukolan talon hoidosta piittaamatta. He mellastavat pitkin maita ja mantuja mielitekojensa mukaan. Heihin ei tehoa fyysinen kuritus eikä henkinen painostus. Huoletonta, uhmakasta ja lyhytnäköistä on veljesten elämä. Lukkarin kurittamaksi joutuminen on viimeinen pisara. Veljekset jättävät synnyinkotinsa ja pykältävät metsän eläteiksi.

"'Mitä minä huolin, veitikka nuori?' Elämä, nuoren miehen elämä on juuri niin kuin tämä kaikuva, kohiseva nummi." (s.63)

Seitsemän veljestä on kristillinen tarina. Suomalainen mies elelee voimakkaana ja uhmakkaana nuoruutensa päiviä. Hän tasapainoilee uskomusten välillä ja taivuttaa luonnon omaan tahtoonsa. Hän on metsissä villinä ja vapaana oma herransa, vaikka tiedostaa Turun herrasmaailman olemassaolon ja velvollisuutensa itseään ylempiä, varsinkin Jumalaa kohtaan. Hän yrittää taistella, pitää lujasti omasta tahdostaan ja periaatteistaan kiinni. Ajan saatossa poikanen miehistyy ja ymmärtää oman tehtävänsä ja paikkansa maailmassa.

"Mutta jo on aika viisastua, on aika panna halut ja himot järjen ohjaukseen ja etupäässä tehdä hyödyllisiä asioita vaan ei niitä, jotka maistuvat makeammalle. Nyt viipymättä rakentamaan taloamme kunnialliseen kuntoon taas!" (s.13)

Tarina antaa lukijalleen elämänohjeita. Se kertoo suotavan elämänkaaren, sukupuoliroolit ja käytöstavat. Kristillistä elämää ohjaa ajatus iänkaikkisuudesta. Ihminen tarvitsee lähimmäisiä, sillä hän ei selviä yksin pimeässä, paholaisen armoilla. Seitsemän veljestä elää kristinuskon ja kansanuskon välimaastossa, villissä erämetsässä. Kirkon torni, äitimuorilta saadut opit ja lukkarin piiska puhuvat toisaalle, ja tarinat Väinämöisestä, tontuista ja jättiläisestä toisaalle. Lukijalle jää nähtäväksi, kumman puoleen elämän taistelut ja opit heidät lopulta käännyttävät.

"Ihmislapsi on syntynyt tänne matkamieheksi, hänellä ei ole täällä pysyväistä sijaa." (s.100)

Juha Hurmeen suomennos on helppolukuinen ja kielelle oikeutta tekevä. Kirjan loppupuolelta löytyvät sanasto on oiva apuri yleissivistyksen lisäämiseen. Tarinasta ei käänteitä ja tragikomiikkaa puutu. Väkivaltaa ja hengellisyyttä löytyy runsain mitoin. Jokin perustavanlaatuinen tunne herää, vaikka luin kirjaa 'tahdonvoimalla yhden naisen'.

"Täällä elämme yltäkylläisyydessä, omalla tontillamme kiukkuisten ihmisten tavoittamattomissa. Täällä on meidän hyvä olla." (s.130)

Kommentit