Kane Black on surrut menetettyä vaimoaan jo kuusi vuotta. Hän on harrastanut yhden illan juttuja vaimoa muistuttavien naisten kanssa, kunnes eräänä päivänä hän kohtaa tismalleen vaimonsa näköisen naisen New Yorkin kaduilla ja asettaa hänet asumaan kattohuoneistoonsa. Kanen käly Amy, joka yrittää kaikkensa muistuttaakseen kadonnutta vaimoa, ja Kenen äiti Aliyah, joka on omistautunut perheyrityksen johtamiselle, eivät siedä vaimon paluuta.
"Olemme mekin pari: kaksi pohjiaan myöten riekaleista sielua, jotka intohimo ja kuolema ovat sitoneet lähtemättömästi yhteen." (s.174)
Varasin kirjan kirjastosta kuvitellen pääseväni lukemaan jännityskirjaa, mutta sainkin huomata, että kirja on lähinnä spicy. En ole eroottisten kirjojen ystävä, mutta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden, sillä minua kiehtoi mysteerin ratkaisu. Loppujen lopuksi kirjassa tapahtuu erittäin vähän. Pääpaino on erotiikassa ja bisnes- ja luksuselämän kuvauksessa. Kirjan olisi ehkä voinut jättää lukematta.
"Äiti sanoi, että ihmiselle on luonnonvastaista kohdella kauniita asioita hyvin, koska oikeasti haluamme vain omistaa tai tuhota ne." (s.157)
Kirjassa on vaihtuvia kertojia, mikä nostattaa pintaan monenlaisia tunteita. Perheenjäsenet ajattelevat toisistaan aivan eri tavalla kuin he ovat itse ajatelleet toisten ajattelevan. Lukija voi tuntea häpeää, sympatiaa, sääliä tai ihailua kirjan henkilöitä kohtaan. Mielenkiintoista päästä vuorotellen eri henkilöiden päänsisäisiin ajatuksiin.
"Tiedän, ettei rakastumisen kuuluisi tuntua siltä, että putoaa jyrkänteeltä, mutta sinä ja minä emme ole koskaan seisseet kovalla maalla, emme missään elämämme vaiheessa." (s.223)
Pääparin tarinassa on kyse luottamuspulasta, omistushalusta, täydellisyyden tavoittelusta ja aidon rakkauden ja turvallisuuden kaipuusta. Kukin kuvittelee olevansa tilanteen tasalla ja vallan kahvassa kiinni, vaikka todellisuudessa on parhaillaankin syöksymässä jyrkänteeltä alas. Pääparille elämä ja etenkin rakkaus on ikuista taistelua.
"Haluaisimmeko toisiamme yhä, jos asettaisimme suhteelle turvalliset rajat, vai jäisimmekö ikävöimään pyörryttävän pakkomielteen äärimmäisiä nousuja ja laskuja?" (s.223)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!