Runokirjassa runoillaan omannäköisestä onnesta ja elämän merkityksellisyydestä. Sanat ja ajatukset ovat kauniita ja kannattelevia. Elämää eletään hiljaa ja rauhassa. On lupa olla oma itsensä, huolehtia itsestään ja ottaa hyvää vastaan.
"ja tarinani tapahtuu
parasta aikaa" (s.31)
Ihminen kohtaa pelkoa, ikävää ja arvaamattomuutta. Hän saattaa jumittua ja arvostella itseään. Luottamus, rohkeus, toivo ja hyvän näkeminen kannattelevat silloin, ja ajatus, että minä kelpaan minulle. Huolista voi ottaa vapaapäiviä.
"kiertää sadannen kerran
samalle suolle" (s.10)
"Älä vielä kyllästy elämään" (s.38)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!