perjantai 30. syyskuuta 2016

Helmet lukuhaaste 43/50

Syyskuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kolme kirjaa.



Olen tyytyväinen siihen, kuinka tämä haaste on edennyt. Iloitsen etenkin siitä, että olen ehtinyt haasteen lisäksi lukea runsain mitoin kaikkea muutakin. Luen haasteen kirjoja tasaista tahtia eteenpäin ja uskon saavuttavani päämäärän. Nyt alkaa siis loppukiri! Enää pari kuukautta aikaa jäljellä! Minulta puuttuvat vielä 2. Matkakertomus, 13. Kirjan nimi on kysymys, 14. Historiaa käsittelevä tietokirja, 33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja, joihin otan mielelläni vastaan kirjavinkkejä! Muihin puuttuviin kohtiin minulla onkin kirjat valmiina.


Syyskuussa haasteeseen lukemani kirjat:

Patrick Ness: The Rest of Us Just Live Here (9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja)

Anton Rippon: Hitlerin olympialaiset 1936 (31. Olympialaisista kertova kirja)

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä (10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja)


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät Helmet lukuhaaste sivulleni.


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Zoe Sugg: Girl Online



"That´s New York charm for you."

Sugg, Zoe: Girl Online
Kirjasarja: Girl Online, osa 1
Muut osat: Osa 2  ja osa 3
Julkaistu: 2014
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: Penguin Books
Sivumäärä: 346

Penelope ´Penny´ Porter harrastaa valokuvausta ja bloggaamista nimimerkillä Girl Online. Hän kirjoittaa rehellisesti kaikesta, mikä koskee teinityttöjen elämää, ja blogi onkin kohonnut valtavaan suosioon. Penny asuu yhdessä äidin, isän ja Tom-veljen kanssa Brightonissa Englannissa. Hänen paras ystävänsä on naapurin poika Elliot, jonka kanssa hän tykkää käydä shoppailemassa tai kahvilassa. Penny kärsii ajoittain paniikkikohtauksista. Hän tuntee myös joutuvansa usein noloihin tilanteisiin. Pennyn elämä saa mullistavan käänteen, kun hänen perheensä matkustaa joululomaksi New Yorkiin.

"This can be our very own corner of the Internet, where we can talk about what it truly feels like to be a teenage girl - without having to pretend to be something we´re not." (s.4)

"Never put the online world before the real one." (s.273)

Kirjassa käsitellään mukaansatempaavasti teini-ikäisiä koskettavia aiheita: omana itsenään olemisen haasteita, kaverisuhteiden muutoksia, ihastumisia, ulkonäköpaineita, perhesuhteita, seksuaalisen suuntautumisen pohdiskelua, henkistä kasvua sekä sosiaalista mediaa ja nettikiusaamista. Kirjaa lukiessa voi pohtia, kumpi maailma on rehellisempi ja aidompi: nettimaailma vai todellinen maailma.

Tutustu myös: Kirjavarkaan tunnustuksia -blogissa on pohdittu kirjailijan käyttäneen haamukirjoittajaa ja saaneen sopimuksen vain youtube-tähteyden ansiosta.

lauantai 17. syyskuuta 2016

S.K. Tremayne: The Ice Twins



"The Identity confusion is sending her into ever darker places."

Tremayne, S.K.: The Ice Twins
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: HarperCollinsPublishers
Sivumäärä: 375


Sarah ja Angus Moorcroft ovat menettäneet toisen identtisistä kaksostytöistään onnettomuudessa. Pariskunta toivoo pääsevänsä tapauksesta viimein yli ja haaveilee muuttavansa Lontoosta Skotlantiin pienelle sukulaiselta peritylle majakkasaarelle. Kuvissa aurinkoiselta ja kauniilta näyttävä saari osoittautuu ränsistyneeksi, hyytävien kummitustarinoiden sävyttämäksi ja nousuvesien aikana luoksepääsemättömäksi. Kaiken lisäksi 7-vuotias Kirstie tytär koettelee vanhempiensa jo ennestään järkkynyttä mielenterveyttä ilmoittamalla yllättäin olevansa oikeasti siskonsa Lydia. Sarah ja Angus joutuvat pakenemisen sijasta kohtaamaan menneisyytensä ja pohtimaan, mitä todellisuudessa on tapahtunut ja ovatko he voineet erehtyä kuolleen tyttären henkilöllisyydestä.
  
"My dad even gave them a nickname: the Ice Twins. Because they were born on the coldest, frostiest day of the year, with ice-blue eyes and snowy-blonde hair." (s.17)

Ihastuin aavemaiseen trilleriin niin kovasti, että siitä on erittäin vaikeaa kirjoittaa. Pidin etenkin siitä, kuinka tunnelma tiheni loppua kohden ja kuinka lukijalle annettiin pala palalta erilaisia vaihtoehtoja siitä, mitä oikeasti on tapahtunut. Tarinan lukeminen sekä äidin että isän näkökulmasta teki arvailun entistä haastavammaksi. Mihinkään ei voinut luottaa. Kuuntelin kirjaa lukiessani rauhallista skotlantilaista musiikkia, nautin kauniista saaristolaismaisemakuvauksesta ja hytisin kauhutarinoista. Etenkin tyttäreen liittyvät kuvaukset olivat erityisen selkäpiitä karmivia. Hän puhui itsestään monikossa, näki kummituksia ja vain tuijotti hiljaa. Parisuhdeongelmista kärsivät vanhemmat saivat minut puolestaan tuntemaan hämmennystä, vihaa, sääliä, pelkoa ja surua. Mieleen jäi etenkin isän pohdinta siitä, kuinka äidin surua ymmärretään paremmin kuin isän. Muutenkin vanhemmat kokivat olevansa huonoja tehtävässään, kun eivät osanneet suhtautua tai toimia oikein haastavassa tilanteessa.

"There is no way I am giving up this island: it is my exit route, it is an escape from the grief, and the memories - and the debts and the doubts." (s.11)

Onko kaikki vain normaalia surutyötä? Vai onko kummituksia oikeasti olemassa? Entä telepatiaa? Vai onko kaikki vain unta tai mielen vääristämää kuvitelmaa? Mitä äiti salailee? Mitä isä jättää kertomatta? Vai ovatko kaikki tulleet hulluiksi?

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille! Herkkien lukijoiden kannattaa kuitenkin välttää illalla tai varsinkaan yöllä lukemista, sillä niin piinaavan todellinen kirjan loppuun asti hiottu tarina on. Eivätkä kirjaan laitetut kummitussaarta ja sen ränsistynyttä taloa esittävät kuvat helpota jännitystä yhtään. Tämä on yksi parhaista trillereistä, joita olen koskaan lukenut. Arvasin sen jo ennen kuin olin lukenut kirjasta sivuakaan! Pala minusta jäi elämään skotlantilaiselle saarelle...

Minihaaste 1/16: Syys-lokakuu: Lue kirja, jolla on jotain tekemistä jonkin I:llä alkavan maan kanssa! Lue lisää haasteesta Satun luetut -blogista.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä



"Luettuasi tämän kirjan et enää ajattele äidistäsi niin kuin ennen..."

Shin, Kyung-sook: Pidä huolta äidistä
Julkaistu: 2015
Alkuperäinen julkaisu: 2008
Alkuperäinen nimi: Ommarul putakhae
Mistä maasta: Etelä-Korea
Suomentanut: Taru Salminen
Kustantaja: Into Kustannus Oy
Sivumäärä: 209


Neljän aikuisen lapsen äiti Park So-nyo katoaa Soulin metroasemalla Etelä-Koreassa. Lapset alkavat etsiä häntä ottamalla yhteyttä poliisiin ja jakamalla katoamisilmoituksia. Etsinnän aikana heidän mielessään askartelee lukuisia kysymyksiä äitiin liittyen. Heitä kalvaa myös suunnaton syyllisyys siitä, mitä he olisivat voineet tehdä toisin. Lapsista tuntuu siltä, että he ovat olleet välinpitämättömiä äitiä ja etenkin hänen terveyttään kohtaan. He ovat vieraantuneet vuosien varrella maalla asuvasta äidistä, sillä kellään ei ole ollut aikaa käydä kyläilemässä äidin luona. Heidän mieleensä tulvii muistoja lapsuudesta ja äidin uhrautuvaisuudesta. Äiti teki marttyyrin tavoin kaikkensa lastensa puolesta oman hyvinvointinsa kustannuksella. Hän huolehti kotona kaikesta ruoanlaitosta eläinten hoitoon. Isäkin tuntee siten syyllisyyttä, sillä hän on ollut puoliso, joka on aina laittanut itsensä etusijalle. Kaikkia kalvaa suru, kaipaus ja tarve pyhittää äidin muisto.

"Et voinut enää sanoa että tunnet äidin." (s.28)

"´Sinun on lähdettävä ensin. Niin on paras. Sanotaan että vaikka tulemme tähän maailmaan tietyssä järjestyksessä, emme lähde täältä järjestyksessä. Mutta meidän on parasta lähteä samassa järjestyksessä kuin tulimme. - Minä pystyn kyllä asumaan täällä itsekseni ja sitten, kun en enää pysty, voin mennä vanhimman pojan luokse ja kuoria valkosipuleita tai siivota, mutta mitä sinä tekisit? Joku muu on huolehtinut sinusta koko elämäsi, ethän sinä osaa tehdä mitään. On selvää, miten siinä käy. Kuka nyt siitä tykkää, että haiseva ja hiljainen vanhus valtaa kokonaisen huoneen. - Sanotaan että vanhuksen talon tunnistaa jo kaukaa. Sanotaan että se haisee. Nainen nyt vielä jotenkuten huolehtii itsestään, mutta miehestä tulee aivan rähjäinen. - Hautaan sinut ja tulen sitten itse perästä... Hoidan sinut loppuun asti.´" (s. 123)

Kirja käy pala palalta läpi yhden äidin koko elämäntarinan perheenjäsenten kautta. Se herättelee pitämään parempaa huolta äideistä ja ymmärtämään heidän arvonsa. Heitä ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä ja muuttumattomina, vaan ihmisinä, joilla on menneisyys ja omatkin tarpeet. Kirja on koskettava ja paikoitellen hyvin synkkä. Se saa ajattelemaan surullisia asioita. Pidin kirjassa eniten arkiaskareiden, tapojen ja sukupolvien välisten eroavaisuuksien kuvauksesta. En oikeastaan osannut odottaa kirjan loppuvan siten kuin se loppui.

"Hän sanoi että me lapset ehkä vain luulemme äidin koko elämän olleen täynnä tuskaa ja uhrauksia. Että ehkä muistamme äidin sellaisena, koska tunnemme syyllisyyttä. Että ehkä sellainen ajattelu vain väheksyy äidin elämää, tekee siitä merkityksetöntä. - Äiti oli kiitollinen pienistäkin onnen hetkistä. Isoveli sanoi että äidin kiitollisuus oli aitoa. Että äiti oli kiitollinen kaikesta. Että ei sellaisen ihmisen elämä voinut olla kokonaan onnetonta." (s.202)

Elämään kuuluu iloisia kohtaamisia ja surullisia hetkiä, riitoja ja sovintoja, arkea ja juhlaa, pettymyksiä ja ylpeyden aiheita sekä kurjuutta ja pieniä valonpilkahduksia. Koettelemukset ja niistä selviytyminen antavat elämälle merkitystä sekä lähimmäisistä huolehtiminen ja heidän rakastaminen.


Helmet lukuhaaste 2016: 10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja

 

torstai 8. syyskuuta 2016

Retki Kallion kirjastoon



Kävin retkellä Kallion kirjastossa. Se on yksi suosikki kirjastoistani, sillä pidän sen arkkitehtuurista, sisustuksesta, tunnelmasta ja kirjavalikoiman laajuudesta. Kirjastossa on kaiken kaikkiaan kolme kerrosta. Ylimpänä on lasten ja nuorten osasto. Huomasin heti sisälle astuttuani eteisen pöydille asetellut kirjat. Mielestäni on mukavaa, kun niihin kerätään aina jonkin aihealueen kirjoja esille. Tykkään myös aina ensin tutkia bestseller hyllyt, jos niissä olisi tarjolla aarteita. Kiinnitin seuraavaksi huomioni kylttiin, joka kertoi, kuinka asiakkaat voivat lähettää tuntemattomille kirjeitä. Mielestäni se oli hauska ajatus, johon en ole aiemmin törmännyt kirjastoissa käydessäni.





Hetken aikaa kirjoja tutkittuani kiipesin portaikkoa pitkin aivan ylös asti, missä ensimmäisenä ihastelin kahta rakennelmaa, joihin lapset ja nuoret voivat asettua lukemaan. Osasto on mielestäni kerrassaan ihastuttava! Jostain syystä se on myös aina kovin rauhallinen - kuten kuvista näkyy - tai sitten eksyn kirjastoon aina sellaiseen aikaan, jolloin kukaan muu ei siellä käy. Siirryin takaisin alakertaan ja lainasin kirjan minihaastetta silmällä pitäen.





Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.



maanantai 5. syyskuuta 2016

Anton Rippon: Hitlerin olympialaiset 1936



"Lopulta kuitenkin Saksan juutalaisten kohtalo osoittautui vähemmän tärkeäksi kuin pelko olympialaisperinteen katkeamisesta."

Rippon, Anton: Hitlerin olympialaiset 1936
Julkaistu: 2013
Alkuperäinen julkaisu: 2006
Alkuperäinen nimi: Hitler´s Olympics - The Story of the 1936 Nazi Games
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Juha Peltonen
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy
Sivumäärä: 269


KOK valitsi Berliinin olympialaisten kisakaupungiksi ennen kuin Hitler oli noussut valtaan. Demokraattisen Weimarin Saksan sijasta kilpailut järjestikin natsivaltio. Olympialaisia ei kuitenkaan voitu enää siirtää toisaalle, sillä esimerkiksi toisessa ehdokasmaassa Espanjassa oli sisällissota. Vuoden 1936 Berliinin olympialaiset osoittivat, kuinka politiikka ja urheilu kuuluvat erottamattomasti yhteen. Natsivaltio otti kilpailut propagandan toteuttamispaikkana. Se oli mukana suureellisten kilpailujen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä omien joukkueiden valinnassa. Kilpailujen uutiskuvaajiksi kelpasivat vain saksalaiset. Tarkoituksena oli saada propagandavoitto - hyvitys ensimmäisessä maailmansodassa ja sen jälkeisenä aikana koetusta hyljeksivästä kohtelusta.

"Kolmannen valtakunnan taiteilijat kuvailivat urheilijoita sankarillisina hahmoina, joilla oli kauniisti kehittynyt vartalo, jäntevät lihakset sekä natsi-ihanteiden mukaiset ´arjalaiset´ kasvonpiirteet. Lisäksi hiusten tuli olla vaaleat ja silmien siniset. Jos joku sattumoisin pani merkille, ettei yksikään natsijohtajista täyttänyt edes vähimmässä määrin edellä mainittuja vaatimuksia, hänen oli viisainta pysytellä vaiti." (s.36)

Kirjassa käydään lyhyesti läpi Hitlerin valtaannousu, natsien rotuoppi, uudet lait ja etenkin juutalaisvastaiset lait sekä vanki- ja keskitysleirien perustaminen. Olympialaisia varten Berliinin julkisivua kaunisteltiin ja juutalaisvihamieliset merkit laitettiin piiloon. Kirjassa kuvataan myös kilpailujen valmistelu, rahoituksen suunnittelu, kilpailupaikan rakentaminen, olympiatuli ja soihtuviesti, avajais- ja päätösohjelma, kulttuurin yhdistäminen kilpailuihin, eri urheilijoiden tyyli tervehtiä natsitervehdyksellä tai boikotoida sitä, urheilusuoritukset, eri urheilijoiden kokemat kohtalot, mystiset kuolemantapaukset, lehtikirjoittelu, kädenvääntö juutalaisten oikeudesta osallistua olympialaisiin ja pohdinnat kilpailujen boikotoinnista sekä tarut eri tapahtumien kulusta tai esimerkiksi Hitlerin puheista. Etenkin Yhdysvallat otti kantaa natsivaltion juutalaisia koskevaan kohteluun. Se kuitenkin itse sai vastapalautetta ´mustien sorrosta´. Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut Japanin miehittämän Korean tilanne. Ilmapiiri aiheen ympärillä kuohui.

"Tavalliset saksalaiset eli arjalaiset, ankarasti työtä tehneet heteroseksuaalit eivät erityisemmin piitanneet muiden ihmisten henkilökohtaisten vapauksien rajoittamisesta, jos heidän valtiossaan oli samanaikaisesti muotoutumassa talousihme." (s.25)

"Rasismi oli 1930-luvulla läsnä kaikkialla. Siinä ei ilmiönä ollut siihen aikaan mitään epätavallista. - Jotkut hotellivieraat valittivat, että heidän piti asua samassa hotellissa kahden mustaihoisen kanssa." (s.262)

"Vaikka Yhdysvaltain olympiajoukkueen jäseniä ei syrjitty Berliinissä, heitä syrjittiin kotipuolessa. ´Valkoiset majoitettiin eri hotelliin kuin mustat. Meidän annettiin ymmärtää, että olimme palanneet takaisin Amerikkaan ja että meidän oli parasta ottaa oma paikkamme.´" (s.197-198)

Olympialaisten taustalla oli kaiken aikaa musta varjo, joka varoitti sodan uhkasta. Natsivaltio panosti liikunnalliseen kasvatukseen ja perusti Hitler-Jugend nuorisojärjestön, johon lopulta kaikkien nuorten oli pakko kuulua. Siellä opetettiin natsioppeja ja suoritettiin fyysistä harjoittelua. Talviolympialaisten aikana järjestettiin jopa lentosotaharjoitus. Kilpailujen ohjelma oli itsessäänkin militaristinen. Huomion arvoista on, että Hitler ei välittänyt urheilusta ja että hän alun perin haukkui olympialaisia juutalaisten ja vapaamuurareiden keksinnöksi. Kaiken kaikkiaan Saksa koettiin uhaksi maailmanrauhalle, mutta asialle ei silti tehty mitään ennen kuin oli liian myöhäistä - kun toinen maailmansota syttyi.

"Hakaristiliput liehuivat kaikkialla. Mikäli toivotimme aamulla ´Hyvää huomenta!´ saimme vastaukseksi ´Heil Hitler!´. Jos taas menimme kahvilaan ja lausuimme ´Hyvää iltaa!´ henkilökunta vastasi silloin ´Heil Hitler´. Saksa osoittautui maaksi, jossa jokaiseen asiaan oli saatu yhdistettyä sotilaallinen lisäsävy." (s.80)

"Kolmannen valtakunnan hallituksen edustajat pitivät puheen suunnattomille yleisömassoille. Puhujista Baldur von Schirach oli lakkauttanut itsenäiset nuorisojärjestöt tai ainakin saanut ne sulautumaan Hitler-Jugendiin. Entisen SA-upseerin Hans von Tschammer und Ostenin järjestö puolestaan oli vastuussa useiden saksalaisten urheilijamiesten ja -naisten murhaamisesta, Joseph Göbbeksiä syytettiin raakojen, muihin kuin arjalaisiin kohdistuneiden väkivallantekojen peittelystä vähintäänkin olympialaisten ajaksi ja opetusministeri Bernhard Rustin määräyksestä juutalaisilta oli kielletty pääsy nuoriso- ja hyväntekeväisyysjärjestöihin. Nyt nämä samat miehet toivottivat ´maailman nuorison´ sydämellisesti tervetulleeksi." (s.148)

Jälkikäteen pohdittuna on vaikea sanoa, onnistuiko natsivaltion propaganda vai kiinnittyikö olympialaisten vieraiden huomio maan syrjiviin arvoihin. Ei voi tietää, olisiko kilpailujen boikotointi tai siirtäminen muuhun maahan muuttanut mitään, mitä olympialaisten jälkeen tapahtui - tuskin.

Natsien tekemät hirmuteot ovat kiistattomia jälkikäteen tarkasteltuna. Historiallisia kirjoja lukiessa täytyy kuitenkin aina muistaa, että historiaa kirjoittavat vain voittajat. On hyvin vaikeaa tietää, mitä joissain tilanteissa todella tapahtui - varsinkin, kun samasta tilanteesta kirjoitetut kuvaukset eroavat selkeästi toisistaan eri lähteissä. Lisäksi huomioisin, että tämä kirja on kirjoitettu Saksan vastaisesti ja halventavia subjektiivisia kielikuvia käyttäen. On tiedossa, että saksalaiset eivät saaneet olla eri mieltä maan ainoan puolueen kanssa, jolloin vaarana oli joutua mielipidevangiksi. Ihmisiä tapettiin ja kidutettiin kaikenlaisen erilaisuuden nojalla - mielenterveyspotilaat, fyysisen sairauden omaavat, seksuaalivähemmistöön kuuluvat, työttömät (!) ja muuhun kuin arjalaiseen rotuun kuuluvat. Työpaikoista luopuminen oli tehty oikeastaan mahdottomaksi ja vapaa-ajalla osallistuttiin natsijärjestön kursseille, huvituksiin ja urheilutoimintaan. On siis vaikea todeta, mitä tavalliset kansalaiset todella ajattelivat. Esimerkiksi on tiedossa, että jotkut saksalaisista ottivat riskin piilottaessaan vainottuja juutalaisia. Lisäksi minua mietityttää, mitä ihmiset todella ajattelivat natsilipun nähtyään: oliko se heille vain Saksan uusi lippu vai oliko se todella jo vuoden 1936 olympialaisten aikana karmea symboli kuten kirja väittää. Toinen ihmetyksen aihe on natsitervehdys: oliko se todella ihmisten mielestä natsien oppeja hyväksyvä ja kunnioittava ele vai vain maan tapa tervehtiä. Mielestäni on hyvä huomioida, että maailma oli aivan erilainen tuohon aikaan ja että ihmiset eivät välttämättä ajatelleet samalla tavalla kuin nykyään.

"Natsijohtajien VIP-aitiossa hykerreltiin tyytyväisyydestä. Hitler hymyili kasvot loistaen ja Göring pomppi innoissaan ylös ja alas kuin pikkulapsi." (s.180)

Olen jälleen kerran iloinen siitä, että olen mukana HelMet -lukuhaasteessa, sillä tämäkin kirja olisi ilman sitä jäänyt lukematta. Opin paljon uutta 1930-luvusta ja natsivaltiosta sekä olympialaisten historiasta. Mieleeni jäi erityisesti kuvaus siitä, kuinka Hitler vastaanotti aitiossaan kolme suomalaista juoksijaa. Jotenkin karmivaa. Mielestäni kirja ei oikeastaan sovi kovin heikkohermoisille ihmiskohtaloiden kuvauksen vuoksi.


Helmet lukuhaaste 2016: 31. Olympialaisista kertova kirja

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Retki Kirjasto 10:een



Kävin retkellä Kirjasto 10:ssä, joka toimii Postitalossa Helsingin keskustassa. Sää oli syyskuisen harmahtava, mihin loi piristystä kaduille asetetut kesäiset kukat. Rautatieaseman edessä oli perinteisesti soittajia, mainosten jakajia ja sankoin joukoin ihmisiä, joten livahdin mielelläni sisälle kirjaston uumeniin.





Yritin muistella, milloin viimeksi olin käynyt Kirjasto 10:ssä. Siitä on luultavasti jo ainakin viisi vuotta. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni bestseller hyllyyn pääovien vieressä, minkä jälkeen pokkaritornit osuivat silmiini. Lattialle oli aseteltu kivasti tassun jälkiä. Kirjasto 10 on valikoimaltaan painottunut eniten musiikkiin, joten muut osastot olivat todella pieniä. Lasten nurkkauksesta löytyi shakkipeli ja kosketinsoitin. Minua huvitti alueelle laitettu kyltti, jossa ilmoitettiin, että siellä ei saa nukkua.



Tunnelmaltaan Kirjasto 10 oli hyvin kiireinen. Ihmisillä oli selkeä tavoite, mihin he halusivat siellä suunnata. Työntekijät saivat tuskin hetken levätä, kun joku jo saapui kysymään neuvoa. Moni asiakkaista käytti kirjaston tietoteknisiä palveluita. Huomasin, että kirjastosta olisi saanut lainata käyttöönsä myös ipadin. Lainasin vaivihkaa yhden pokkareista ja hipsin vähin äänin ulos raittiiseen ilmaan.



Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.

torstai 1. syyskuuta 2016

Patrick Ness: The Rest of Us Just Live Here



"We´re just going to stick together and tough it out and try to live long enough to graduate."

Ness, Patrick: The Rest of Us Just Live Here
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2015
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: Walker Books
Sivumäärä: 345


Milloin nuoret taistelevat ufoja vastaan ja milloin rakastuvat vampyyreihin - mutta ei Michael Mitchell ja hänen kaverinsa, sillä he eivät lukeudu ´indie nuoriin´. He vain käyvät koulua ja yrittävät selviytyä arjen murheista samalla, kun elämää suurempaan tehtävään valitut ´indie nuoret´ pelastavat maailmaa. Michaelin toive on selvitä hengissä kokeiden ja tanssiaisten kautta valmistujaisiin asti, sillä vaikka hän ei voi vaikuttaa ympärillä oleviin yliluonnollisiin tapahtumiin, joita ´valitut´ ratkovat, niin ne silti vaikuttavat häneen.

"We´re just as screwed-up and brave and false and loyal and wrong and right as anyone else. And even if there´s no one in my family or my circle of friends who´s going to be the Chose One or the Beacon of Peace or whatever the hell it´s going to be next time around, I reckon there are a lot more people like me than there are indie kids with unusual names and capital-D Destinies. - Me, all I want to do is graduate." (s.37)
 
"This is the part of your life where it gets taken over by other people´s stories and there´s nothing you can do about it except hold on tight and hope you´re still alive at the end to take up your own story again." (s.60-61)

Michaelilla on poliitikko äiti, juoppo isä, anoreksiaa sairastanut sisko Mel ja poikabändiä fanittava pikkusisko Meredith. Hänen paras ystävänsä on Jared ja ihastuksensa suomalaiset sukujuuret omaava Henna. Kaikki hahmot on kuvattu elävästi ja moniulotteisesti ja heidän jokapäiväinen iloa ja murhetta sisältävä elämänsä realistisesti. He taistelevat omia sisäisiä demonejaan vastaan ja ovat todellisemman ja aidon elämän selviytyjiä - zombie-peuroja jahtaavat sankarit saavat siirtyä syrjään - vaikka on heilläkin oma paikkansa maailmassa.
 
 "Not everone has to be the guy who saves the world. Most people just have to live their lives the best they can, doing the things that are great for them, having great friends, trying to make their lives better, loving people properly. All the while knowing that the world makes no sense but trying to find a way to be happy anyway." (s.238)


Helmet lukuhaaste 2016: 9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja