Unelmien aika

Poliittinen tilanne kiristyy 1700-luvun Skotlannissa. Fingal MacTorrianin kauppasuhteet ovat romahtaneet ja rahavarat tiukentuneet. Agnes suorittaa rouvan velvollisuutensa parhaan taitonsa mukaan. Hän on ainoastaan huolissaan kyvyttömyydestään synnyttää klaanin päällikölle jälkeläistä. Ailsan synnytyksen aika koittaa. Toimitus on rajua katseltavaa. Lapsen hoitaminen ei ole sen helpompaa, sillä imetys ei ota onnistuakseen. Ailsan vauva herättää lapsettomuudesta kärsivässä Agnesissa monenlaisia tunteita. Hän on tottakai onnellinen vauvasta, mutta samaan aikaan hän ei haluaisi viettää aikaa vauvan seurassa. Agnesilla on lähinnä negatiivisia kokemuksia lapsista. He ovat aikoinaan pilkanneet ja kiusanneet häntä ja rikkoneet hänen tavaroitaan. "Oliko hän jotenkin luonnoton? Eikö naisen pitänyt olla aina innoissaan kaikista lapsista, olivat nämä hänen omia tai muiden?" (s.39) Kirja kertoo vallitsevan yhteiskunnan äitiysihanteesta. Äiti nähdään pyhänä, rakastavana ja tyynenä. Hän suo...

Hu Anyan muistelee kirjassaan työuraansa 2000-luvun Kiinassa. Hän on asunut eri kaupungeissa ja työskennellyt 19 eri työpaikassa. Hän on ollut pikalähetti, vartija, myyjä, leipuri ja graafikko. Hän on viettänyt lähes kaiken aikansa töissä ja tullut toimeen pienellä palkalla. "Ihmiset saattoivat hokea, että kaikki työ oli yhtä arvokasta, mutta harva oikeasti uskoi väitteen pitävän paikkansa." (s.200) "- he lisäsivät vähä vähältä taakkaani, kunnes lopulta siitä tuli niin raskas, että minun oli laskettava se maahan ja vaihdettava maisemaa." (s.176) Hu Anyan kertoo työelämään liittyviä totuuksia. Työpaikoilla tilanteet muuttuvat jatkuvasti ja ihmisiä on vaikea tavoittaa. Työvälineet ovat huonokuntoisia ja puutteellisia. Niiden korjaaminen on työntekijöiden vastuulla. Työntekijät joutuvat tekemään asioita, mitkä eivät kuulu heidän toimenkuvaansa. Heidät pakotetaan osallistumaan palkattomiin kokouksiin ja tekemään pitkiä työpäiviä. Heillä saattaa olla vain muutama vapaapä...

Valpuri asuu yksin tuvassaan kylän laitamilla. Hän siivoaa, lämmittää saunaa, hoitaa lampaitaan ja valmistelee ruokaa. Kekrin aattona metsästä pihaan astelee tuntematon mies. Valpuri huolehtii kylmettyneestä ja kuumeisesta kulkijasta parhaan taitonsa mukaan. "- mies oli joutunut hiien polulle, jäänyt metsään kiinni." (s.50) Kekrinä maailmojen rajat hämärtyvät ja asioita pääsee vuotamaan läpi. Vanha aika ei ole vielä lopussa, kun uusi kolkuttelee ovella. Kirja ilmentää menneen ajan mystistä tunnelmaa ja uskomuksia. Valpuri elää kansanperinteen ja kristinuskon välimaastossa. Vanhat tavat ovat väistymässä uusien tieltä. "Olin aina rakastanut kekripyhän iltaa, sitä kun kaikki on saunottu, syötetty, juotettu ja valmista." (s.77) Metsä ympäröi Valpurin tupaa. Sen kanssa on oltava hyvissä väleissä, sillä se on väkevämpi kuin ihminen. Siellä asuvat haltiat ja muut henget, joille annetaan lahjoja ja joiden kanssa eletään sovussa. Valpuri lausuu sanoja kulkiessaan ja pyytelee...

Neiti Mildred Lathbury on yli 30-vuotias yksinasuva nainen. Hän kokee, että hän ei ole rakastuvaista sorttia. Hän ei ole koskaan tuntenut ketään, jonka kanssa hän olisi voinut mennä naimisiin. Hän pitää itseään harmaana hiirulaisena, joka ei herätä kenessäkään romanttisia ajatuksia. "- kuinka mukavaa oli asua omillaan." (s.22) Oivalliset naiset ovat myönteisellä tavalla naimattomia. Heillä on vapautta ja itsenäisyyttä, sillä he eivät ole sidoksissa yhteenkään mieheen. Sen sijaan heidät kiinnitetään tiukasti yhteisöön. Mildred on varttunut maalaispappilassa papin tyttärenä ja toimittaa edelleen kirkkoaskareita iltapäivisin. Päivät kuluvat järjestössä, joka auttaa köyhtyneitä herrasnaisia. Mildred auttaa myös ystäviään, tuttaviaan ja naapureitaan. Hän toimii muun muassa siivoojana, uskottuna ja muuttokuorman päivystäjänä. Hän pääasiassa ratkoo muiden ihmisten ongelmia. Hän tuntee silti itsensä naimisissa oleviin verraten hyödyttömäksi. "Olen aina pitänyt sinua tasapainoise...

Kristiina 'Krisse' Kivimaa palaa miesystävänsä Tommin kanssa Kroatiasta takaisin Suomeen. Pyhävirralla on tapahtunut vuoden aikana muutoksia. Kahvila Koivun tilalla on toiminut uusi yritys, ja Krissen isä ja Raila ovat työskennelleet hotellilla. Tommin vanhemmat ovat huolehtineet, että omakotitalon rakennusprojekti on sujunut hyvin. Krisse toivoo, että Tommin jatkuvien sairasteluiden täyteisen vuoden jälkeen elämä asettuu taas tuttuihin uomiinsa, mutta tasaisen elon sijasta Krisse kohtaa elämänsä suurimman surun. "- tuntui, että hän seurasi sivusta jotakin käsittämätöntä, absurdia näytelmää, painajaisunta, josta heräisi varmasti aivan pian." (s.83) Kirja kertoo surutyöstä. Krisse vaipuu henkisesti ja fyysisesti lamaannuttavaan tilaan. Hän makaa peiton alla kykenemättä puhumaan, syömään tai peseytymään. Krissellä kestää aikansa ennen kuin hän pääsee taas arkirutiineihin kiinni. Hänessä herää monenlaisia tunteita itkunsekaisesta kaipauksesta hyvien muistojen nostattamaa...

Kristiina 'Krisse' Kivimaa muuttaa kahvilan yläkerrasta yhdessä miesystävänsä Tommin kanssa hotellille asumaan sen jälkeen, kun joku on sytyttänyt kahvilan nurkan palamaan. Tuhopoltot seuraavat kylällä toistaan, ja Krisse pelkää hotellin turvallisuuden puolesta. Ahdistusta lisää Tommin tulevaisuudensuunnitelmat, joihin liittyvät haaveet matkustelusta, muuttaminen työn perässä ja eläminen lapsiperheessä. Tommin vanhemmat arvostavat varakkuutta. Krisse kipuilee maalaisuutensa ja arvostuksen puutteen kanssa, ja pohtii, mitä hän itse haluaa tulevaisuudelta. Hän haluaa valmistella Tommin vanhemmille täydellisen aterian ja esiintyä hyvässä valossa, jotta hänet hyväksytään. "- Krisse seisahtui hetkiseksi rantaan katselemaan syksyisiä värejä. Tuntui, että hän oli äkkiä yksinäisempi kuin aikoihin." (s.117) Muutokset ympäröivät Krissen. Pyhävirta saa uuden ja tehokkaan kunnanjohtajan, jonka toimet tuovat rahaa kahvila Koivun ja hotellin kassaan ja mahdollistavat siivousavun pal...