Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia

"Tässä on Matti. Tyypillinen suomalainen."

Korhonen, Karoliina: Suomalaisten painajaisia
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Atena

Sarjakuvakirjassa seikkailee Matti, jota kuvaillaan tyypilliseksi suomalaiseksi, joka arvostaa rauhaa, hiljaisuutta ja omaa tilaa. Hän joutuu erilaisiin tilanteisiin, joissa hän joutuu pohtimaan suhdettaan suomalaisuuteensa, naapureihinsa, julkisiin paikkoihin, asiakaspalveluun, ruokaan, muihin ihmisiin ja töihin. Lopuksi Matti saa haaveilla.

"Jos sinusta tuntuu jotenkin tutulta lukiessasi tätä kirjaa, sinunkin sisälläsi todennäköisesti on pieni Matti."

Huomasin naurahtelevani hauskoille yhden ruudun mittaisille sarjakuville. Mietiskelin samalla, mitkä ajatuksista voisivat sopia minuun. Hakeudun yleensä bussissa istumaan paikalle, jossa en joudu istumaan kenenkään vieressä. Useimmiten se kylläkin johtuu bussin ahtaudesta, sillä kaikilla on yleensä vähintään laukku mukanaan. Mielestäni on kohteliasta antaa kanssamatkustajalle ennemmin tilaa kuin ahtautua viereen. Puheen pitäminen ja kehutuksi tuleminen ovat kyllä aika punastuttavia tilanteita! Rakastan myös hiljaisuutta.

"Kun joku luulee mämmiä vitsiksi."

Helmet lukuhaaste 2018: 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle

Teatterin aika: Musta Saara

© Kansallisteatteri

Pääsin Musta Saara -näytelmän ensi-iltaan Kansallisteatteriin 12.9.2018! Sain lipun Kansallisteatterin bloggariklubin kautta. Kyseessä on musiikkinäytelmä, joka pohtii eurooppalaisen ihmisen ajatusmaailmaa. Ranskassa käydään kiivasta vaalikampanjaa Teräväkynän perheen isän ja tyttären välillä. Tytär on päättänyt työskennellä yhdessä romanialaisen miehen kanssa, mistä kansallismielinen isä ei ole hyvillään. Romanian romanien kohtalona on elää irrallisina, unohdettuina ja hyljeksittyinä, sillä aloilleen ei voi asettua eikä vaeltamaan saa ryhtyä. He matkaavat kysyäkseen neuvoa suojeluspyhimykseltään Mustalta Saaralta, mutta hänellä on antaa vain surullisia uutisia mereen hukkuneista.

© Kansallisteatteri

Esitys on kuin karnevaali, jossa ihmiset sinkoilevat sinne tänne valkoisiksi maskeerattuine kasvoineen. Tuolla tanssii perinteitä vaaliva karhu, siellä juoksee kirvespäinen sika. Kohta ennustetaan korteilla, sitten seurataan vanhanajan tanssityttöjä. Välillä nautitaan, myöhemmin itketään. Näytelmän jälkeen pökerryttää. Katsojan pyöritys on ollut kovaa. Makusteltuani näytelmää pari päivää huomasin syöneeni ison annoksen sekametelisoppaa, johon oli kaadettu liikaa mausteita.

Illan kohokohta oli Timo Tuomisen astuminen lavalle uskottavana Vlad Seivästäjänä. Olisin voinut kuunnella hänen lauluääntään vaikka koko loppuillan! Tykästyin myös Marina Teräväkynään (Katariina Kaitue), joka oli kuin suoraan piirroselokuvasta näyttävine hiuksineen ja koomisine kävelytyyleineen. Erityismaininta on annettava Sinikka Sokalle, Ulla Tapaniselle ja Tiina Weckströmille, jotka johdattivat katsojan kohtauksesta toiseen ja esiintyivät lukuisissa eri rooleissa, mutta samalla omina itsenään.

© Kansallisteatteri

Musta Saara on tunteikas karuselli, jonka pyörimistä ei kukaan malta lopettaa - se vain jatkuu ja jatkuu.

Veera Salmi: Puluboin ja ponin pöpelikkökirja

"Minulla alkoi alamäki. Se oli jylkkä pyllymäki."

Salmi, Veera: Puluboin ja ponin pöpelikkökirja
Julkaistu: 2014
Mistä maasta: Suomi
Kuvittanut: Emmi Jormalainen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 189

Puluboi on aivan tavallinen toripulu, joka haikailee pullan perään. Ajatuksissa vilahtelee myös vaimo ja lapset, jotka ovat lähteneet Ruotsiin. Ystäväkään ei ole auttamassa hädässä, sillä Poni viettää aikaansa Miisun kanssa. Puluboita kalvaa yksinäisyys, mikä purkautuu palavana haluna lähteä keskuspuistoon puunhakkuuseen. Poni ja Miisu miettivät omalla tahollaan elokuvan tekemistä. Miisu joutuu kesken kaiken onnettomuuteen ja hänet kiidätetään sairaalaan. Tytön veljelle Miskalle se on kova paikka, mutta hän päättää esittää kovanaamaa. Kaverukset kokevat elokuvamaisia seikkailuja toisensa jälkeen. Paraneeko Miisu vai joutuuko hän ikuisiksi ajoiksi hymyilevien sairaanhoitajien ja kolkkojen käytävien vangiksi? Jääkö Puluboi metsärosvoksi vai löytääkö hän itsestään entisen pullaa ja perhettään rakastavan mainosmiehen? Tuleeko Ponista ja Miskasta pari vai oliko kaikki kidnappauksen luomaa väärinkäsitystä? Ja tärkein kysymys: Voiko kirjaan painaa elokuvan?

"Miksi pitää lisääntyä ja isääntyä? Miksi juuli, kun minä ja vaimoliini olimme hilveän lakastuneita, niin sitten tulivat ne munat?" (s.134)

Kirja on kirjoitettu hauskasti. Siinä on oivallisia sanaleikkejä ja hassutuksia. Aiheena on pohtia, mitä pelottavan jännittävää aikuisten maailmassa on. Lapsia mietityttää rakastuminen, naimisiinmeno ja lasten saaminen. He pohtivat asioita sairastumisesta luonnonsuojeluun ja rosvoista turhanpäiväisten kaavakkeiden täyttämiseen. Lapset miettivät etenkin, kuinka tunteita tulisi näyttää ja miten ne voisi purkaa. He huomaavat, että välillä täytyy päätyä pöpelikköön, jotta ymmärtää tärkeistä asioista vähän enemmän. Kaiken keskellä puhutaan rankkaa työtä vaativasta elokuvan tekemisestä, mikä muistuttaa aika tavalla oikeaa elämistä. Elokuviin liittyvät näytteleminen, vuoropuhelu, juoni, tunnelman luominen musiikin avulla, eri kuvakulmat sekä eri elokuvalajit länkkäreistä rikoselokuviin. Millaisen kuvan lapset saavat maailmasta? Päättyykö kaikki onnelliseen loppuun?

"Voi minua palkaa. Voi minua siipilikkoa. Synkkä synkkä metsä. Sinne minä joudun nyt ihan yksin. Kälppä syö minut. Näätä nuuskii minua. Voi pelskutti, pian minä valmaan tanssin susien kanssa." (s.31)

Helmet lukuhaaste 2018: 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä

Salla Simukka: Sytytä valot!/Sammuta valot!

"Nyt mä voin kertoa, mitä mä ajattelin."

Simukka, Salla: Sytytä valot!/Sammuta valot!
Julkaistu: 2018
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 77/66

Kirja on jaettu kahteen osaan. Toisella puolella on pieniä kauniita tarinoita ja toisella pieniä kauheita tarinoita. Luin ensin mukavat tarinat ja siirryin sitten ikävämpiin. Kauniissa tarinoissa kerrotaan itsensä hyväksymisestä, tulevaisuuteen keskittymisestä, itsensä voittamisesta ja ennen kaikkea ensirakkaudesta. Kauheissa tarinoissa käsitellään itsensä kadottamista, väkivaltaa, rakkauden menettämistä, yhteisön hylkimäksi joutumista sekä menetettyä lapsuutta ja tulevaisuutta.

"He pitävät minusta.

He eivät naura minulle vaan he arvostavat minua.

He elävät tässä mukana." (Sytytä valot! s.25)

Novellit ovat lyhyitä ja helppolukuisia. Aiheet vaikuttavat nykyaikaisilta ja nuoria kiinnostavilta. Novelleissa on kaikille vähän jotain. Ne on kerrottu sekä realistisesti että ripauksella maagista realismia. Novellien loput jäävät sopivan avoimiksi, jolloin voi itse kuvitella, mitä seuraavaksi saattaisi tapahtua. Pidin eniten Koru nimisestä novellista, joka kertoo dystooppisesta maailmasta, jossa nuorille ilmestyy kaulaan koru, joka johtaa siihen, että muut ihmiset kohtelevat heitä kuin he olisivat näkymättömiä. Heidän tehtävänään on asua kaduilla, hoitaa kurjimmat työtehtävät ja syödä tähteitä. Maailma alkoi kiehtoa minua ja olisin halunnut lukea siitä lisää. Mistä koru tuli? Miksi koru ilmestyi juuri kyseisille nuorille? Miksi järjestelmä oli luotu? Toisaalta siihen on yksinkertainen selitys: kuka vain voi joutua kiusaamisen kohteeksi ilman mitään syytä.

"Tässä täytyi olla virhe. Näin ei voinut tapahtua minulle. Olin ihan tavallinen seitsemäntoistavuotias poika. Tavallisesta perheestä. En ollut koskaan tehnyt mitään sellaista, mikä olisi selittänyt tämän. En ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen. Minussa ei ollut mitään erikoista." (s.60-61)

Helmet lukuhaaste 2018: 25. Novellikokoelma