Unelmien aika

Samira ja Ninni menevät yhdeksännelle luokalle. Samira on aina ollut hyvä koulussa. Hänen vanhempansa haluaisivat, että hän menisi lukioon, mutta hän itse haluaisi ammattikouluun kauneudenhoitoalalle. Ninni kokee koulunkäynnin vaikeaksi. Hänen vanhempansa ovat vasta eronneet. Hän jännittää, pääseekö hän peruskoulun jälkeen hyvään lukioon. Samira ja Ninni tutustuvat ilmaisutaidon kurssilla, jossa tehdään kauhunäytelmä. Samira vastaa maskeerauksesta ja tekee Ninnille hirviön rooliin sopivan meikin. Ystävät perustavat Lumomeikit TikTok-tilin. "Mä halusin tehdä asioita, joista mä pidin." (s.66) Kirja kertoo unelmista. Teatterissa kaikki voivat olla omia itsejään. Sieltä löytyy jokaiselle sopiva rooli. Siellä kannustetaan ja tuetaan. Rakastin kirjassa etenkin tätä osuutta. Pystyin samaistumaan teatterinuoriin oman lapsena aloitetun teatteriharrastukseni kautta. Rakastin ajatusta omien unelmien toteuttamisesta. Mielestäni on tärkeää, että ihmisen elämässä on asioita, joita hän itse...

Cindy Eleanor Woods muuttaa takaisin äitipuolensa ja puolisisarustensa luokse. Hän on opiskellut muotialaa New Yorkissa ja etsii parhaillaan kadonnutta inspiraatiota. Äitipuoli Erica Tremaine toimii Ennen keskiyötä -tv-sarjan tuottajana, ja puolisisarukset Anna ja Drew keksivät, että he kolme voisivat osallistua ohjelmaan. Voittorahat ja näkyvyys auttaisivat Cindya uralla eteenpäin. Ei aikaakaan kun naiset löytävät itsensä Keskiyön kartanosta tavoitteenaan valloittaa Henry Mackenzien sydän. "Nämä ovat unelmieni kengät, ja jos voin todella pitää niitä vain yhden ainoan illan, illasta on parempi ottaa kaikki irti." (s.218) Julie Murphy kertoo Tuhkimon tarinan uudella tavalla. Cindy on pluskokoinen nainen, joka ilmaisee itseään tyylillään. Hän rakastaa etenkin kenkiä. Cindy kohtaa erilaisia haasteita kokoonsa liittyen. Hän on tottunut siihen, että kaupoissa ei myydä hänelle sopivia vaatteita. Cindy on päättäväinen, sanavalmis ja omanarvontuntoinen nainen. Hän haluaisi vain olla ...

Muumipeikko kävelee muumitalosta sillan yli Nuuskamuikkusen teltan luokse. Hän odottaa näkevänsä ystävänsä juomassa aamukahvia, mutta leiripaikka onkin tyhjä. Seikkailun sijasta Muumipeikko kohtaa pettymyksen. Hänestä tuntuu siltä, että hän on aina se, joka joutuu odottamaan, kun toisella on muuta tekemistä. "- Nuuskamuikkunen ei halunnut lähteä tänään uimaan. Hänellä oli jotain muuta tekemistä, jotain tärkeämpää -" Muumipeikko haluaisi leikkiä joka päivä Nuuskamuikkusen kanssa. Hän ei keksi yhtä hauskaa tekemistä yksin tai jonkun toisen leikkikaverin kanssa. Hänestä tuntuu siltä, että hän ei ole Nuuskamuikkuselle tärkeä.  "- Sinä olet kuin avomeri, näytät aina mistä tuulee. Toiset taas ovat hyvin yksityisiä, mamma jatkoi. - Vähän niin kuin simpukat. Heiltä ei pidä udella liikaa, tai he napsauttavat kuorensa visusti kiinni." Ystävyys ei katoa mihinkään, vaikka ystävä ei olisikaan aina tavattavissa. Ystävän kanssa kannattaa keskustella omista ajatuksista ja tunteista...

Seija (9.9.1945-26.5.2016) syntyi pienviljelijäpariskunnan vanhimmaksi lapseksi Savon syrjäseuduilla. Hänellä oli seitsemän veljeä ja yksi sisko, joka on kirjailija Niina Kivilän äiti. Seija vietti koko elämänsä laitoshoidossa toisin kuin sisaruksensa. "Seija eli elämänsä lukkojen takana, jotta muut saisivat elää tavallisesti, työtä tehden ja ilman erilaisuuden tuottamaa häiriötä." (s.112) Suomessa koettiin sotien jälkeen hyvinvointivaltion rakentamisen yhteydessä laitoshoidon nousukausi. Se tarjosi tukea ihmisille, jotka tarvitsivat sairaudenhoitoa ja jotka eivät selviytyneet itsenäisesti elämässä. Hoito ei enää ollut vain suvun vastuulla, vaan apua saatiin yhteiskunnalta. Niina Kivilä vieraili Vaalijalan keskuslaitoksella, Harjamäen mielisairaalassa ja Vehkakodin palvelutalossa. Hän tarkasteli laitoshoitoa kriittisestä ja tunnelatautuneesta näkökulmasta käsin. Hän pohti hoitoa yhteisöstä ulossulkemisena, poikkeavan käytöksen kontrollointina, vapauden riistona ja traumaattis...

Kahvila Donna Donnassa lukee kirjaa eräs herrasmies. Hän nousee tuoliltaan kerran päivässä, jolloin on mahdollista istua paikalle matkustaakseen ajassa joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Seremoniaan kuuluu, että aikamatkustajalle keitetään kupillinen kahvia, joka on juotava loppuun ennen kuin se jäähtyy, jolloin aikamatkustaja palaa takaisin nykyhetkeen. "'Ennen kuin kahvi jäähtyy...'" (s.54) Kirjassa on neljä tarinaa. Ensimmäinen kertoo naisesta, joka on katkera vanhemmilleen, jotka kuolivat, kun hän oli vasta lapsi. Hänen elämänsä on ollut täynnä köyhyyttä ja kurjuutta. Toinen tarina kertoo miehestä, joka on onneton menetettyään kumppaninsa. Kolmas tarina kertoo naisesta, jonka sisko on kuollut. Neljännessä tarinassa mies pohtii uran ja kosinnan välillä tilanteessa, jossa nainen on kuolemansairas. "Kukaan ei ymmärrä minua. Minun täytyy loppujen lopuksi elää yksin, hän ajatteli ja vetäytyi kuoreensa." (s.57) Kahvilassa luetaan ahkerasti kirjaa, jossa on...

Jani Peranto matkustaa lapsuuden maisemiin osallistuakseen enonsa hautajaisiin. Hän ei voi sietää suomalaisia sukujuuriaan. Hän esiintyykin Tukholmassa poliisina työskennellessään nimellä Jan. Skutskärissä haisee sellutehdas ja ruotsinsuomalaisten miesten asenne ja alkoholiongelma. Jani ei malta odottaa pääsevänsä pian takaisin kotiin. Hänen vierailunsa pitenee Rauha-mummin kuoltua hämärissä olosuhteissa. "Paikalla olisi varmasti koko niin sanottu kerma, kylän suomalainen aines, joka oli auttamattomasti hapantunut vuosikymmenien saatossa." (s.15) Rosa Riemunen muuttaa paikkakunnalle työskennelläkseen Uutissuomi-lehdessä. Hän on jättänyt helsinkiläisen rikostoimittajan uran taakseen ja kirjoittaa lehtijuttuja ruotsinsuomalaisesta elämästä. Rosa ajautuu jälleen kerran rikosten maailmaan, kun hän tutkii salaa Rauhan mystistä kuolemaa. "Skutskärin suomalaiset olivat toivotonta, kadotettua kansaa. He eivät edes tajunneet, miten syvällä suossa olivat, eivätkä siksi ottaneet ap...