Tintti ja Viima pääsevät ukille ja mummille yökylään sillä välin, kun äiti ja isä menevät häihin, jotka on tarkoitettu vain aikuisille. Tintti tuntee ikävää. Ero äidistä ja isästä tuntuu vaikealta. "Ikäväkin kasvaa kasvamistaan. Se paisuu suuremmaksi kuin jumppapallo ja vierii sitten alas patjalle." Mielestäni on ihanaa, että lastenkirjassa kuvataan, kuinka aikuisillekin voi tulla ikävä. Hekin kaipaavat toisia, joista he ovat erossa. "- Ei ikävä ole vaarallista. Sehän kertoo vain siitä, että rakastaa toista -" Noora Katton kuvitus on ilmeikästä, värikästä ja pehmeää. Ikävä on kuvitettu konkreettiseksi sinisen väriseksi olennoksi, jonka koko pienenee ja suurenee. Sen ilmeet vaihtelevat hurjistuneesta lempeään. "- Haluan äidin ja iskän, hän nyyhkyttää." Kirjan lopussa pohditaan, mikä auttaa ikävään. Listalta löytyy halaus, puhuminen, unilelu, rutiinit ja mukava tekeminen. Tintti saa esimerkiksi leipoa omenapiirakkaa. Jäin pohtimaan kohtausta, jossa lapset ov...
Rouva Kuolemaksi jälkeenpäin nimetty nainen nousee lentokoneessa paikaltaan, kävelee käytävää pitkin ja osoittaa vuorotellen jokaista matkustajaa kertoen heille, milloin ja miten he kuolevat. Matkustajien suhtautuminen tilanteeseen vaihtelee järkytyksestä iloon riippuen ennustuksen laadusta. Osa matkustajista ei välitä tapahtuneesta, sillä he eivät usko ennustajiin. Paniikki iskee muutaman kuukauden päästä, kun ennustukset alkavat käydä toteen. "'Elämä ei ole koskaan tarpeeksi pitkä, vai kuinka?'" (s.284) Kirja pohtii, millaista on olla ihminen epävarmassa ja epäoikeudenmukaisessa maailmassa. Asioita vain tapahtuu. Hyvää käytöstä ei palkita ja huonosta käytöksestä ei saa rangaistusta. Elämän päättymistä ei voi ennakoida. Ihminen voi vain päättää, miten haluaa parhaillaan kuluvaa elämäänsä elää. "Tämä on niitä virheitä, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan." (s.20) Elämä on hallitsematonta. Milloin vain voi tapahtua mitä vain. Tilanne voi aiheuttaa ihmises...