Kristiina 'Krisse' Kivimaa palaa miesystävänsä Tommin kanssa Kroatiasta takaisin Suomeen. Pyhävirralla on tapahtunut vuoden aikana muutoksia. Kahvila Koivun tilalla on toiminut uusi yritys, ja Krissen isä ja Raila ovat työskennelleet hotellilla. Tommin vanhemmat ovat huolehtineet, että omakotitalon rakennusprojekti on sujunut hyvin. Krisse toivoo, että Tommin jatkuvien sairasteluiden täyteisen vuoden jälkeen elämä asettuu taas tuttuihin uomiinsa, mutta tasaisen elon sijasta Krisse kohtaa elämänsä suurimman surun. "- tuntui, että hän seurasi sivusta jotakin käsittämätöntä, absurdia näytelmää, painajaisunta, josta heräisi varmasti aivan pian." (s.83) Kirja kertoo surutyöstä. Krisse vaipuu henkisesti ja fyysisesti lamaannuttavaan tilaan. Hän makaa peiton alla kykenemättä puhumaan, syömään tai peseytymään. Krissellä kestää aikansa ennen kuin hän pääsee taas arkirutiineihin kiinni. Hänessä herää monenlaisia tunteita itkunsekaisesta kaipauksesta hyvien muistojen nostattamaa...
Kristiina 'Krisse' Kivimaa muuttaa kahvilan yläkerrasta yhdessä miesystävänsä Tommin kanssa hotellille asumaan sen jälkeen, kun joku on sytyttänyt kahvilan nurkan palamaan. Tuhopoltot seuraavat kylällä toistaan, ja Krisse pelkää hotellin turvallisuuden puolesta. Ahdistusta lisää Tommin tulevaisuudensuunnitelmat, joihin liittyvät haaveet matkustelusta, muuttaminen työn perässä ja eläminen lapsiperheessä. Tommin vanhemmat arvostavat varakkuutta. Krisse kipuilee maalaisuutensa ja arvostuksen puutteen kanssa, ja pohtii, mitä hän itse haluaa tulevaisuudelta. Hän haluaa valmistella Tommin vanhemmille täydellisen aterian ja esiintyä hyvässä valossa, jotta hänet hyväksytään. "- Krisse seisahtui hetkiseksi rantaan katselemaan syksyisiä värejä. Tuntui, että hän oli äkkiä yksinäisempi kuin aikoihin." (s.117) Muutokset ympäröivät Krissen. Pyhävirta saa uuden ja tehokkaan kunnanjohtajan, jonka toimet tuovat rahaa kahvila Koivun ja hotellin kassaan ja mahdollistavat siivousavun pal...