Mikko Koiranen: Nauhoitettava ennen käyttöä

"History is gonna change - Marty McFly"

Koiranen, Mikko: Nauhoitettava ennen käyttöä
Julkaistu: 2019
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Myllylahti Oy
Sivumäärä: 260

16-vuotias Miro haaveilee omasta isästä. Hän haluaisi itselleen miehen mallin, jonka kanssa voisi puuhastella asioita kuten korjata polkupyörää. Mirolla on äiti, joka rakastaa ja tukee häntä, mutta se ei ole sama asia. Ratkaisu ongelmaan kurkistaa kaupan hyllyjen välistä. Piiraisen Heikki ilmoittaa kirkkain silmin, että Miro voisi matkustaa ajassa taaksepäin ja tavata isänsä. Arvata saattaa, että matka ei suju ilman kommelluksia.

"Mutta eihän menneisyyttä voi muuttaa, vaan nykyaika on jo muovautunut sen mukaan" (s.57)

Nuortenkirjan tarina on päivitetty versio Paluu tulevaisuuteen elokuvasta. Piiraisen Heikki on kuin ilmetty Emmett Brown, jota kiinnostavat tiede ja erilaiset koneet. Aikamatkalla tapahtuvat asiat yhdistyvät selvästi esikuvana käytettyyn elokuvaan. Yhden näistä kohdista olisin halunnut kyllä jättää pois. Liian ällöttävää. Nauhoitettava ennen käyttöä on yhtäläisyyksistä huolimatta oma uniikki tarinansa - kuin hatunnosto esikuvalleen.

"- enkä haluaisi sen päättyvän siihen, että eksyisin jonnekin menneisyyden syövereihin tai että nykyaika muuttuisi jotenkin menneisyyden tekojeni vuoksi." (s.57)

Tartuin kirjaan, koska rakastan tarinoita aikamatkustuksesta ja koska kaipasin jotain kevyttä. Lisäksi nuortenkirjoihin on aina hauska tutustua. 16-vuotiaan pojan mielen maisemaan oli kuitenkin hieman hankala uppoutua. Tarina oli jotenkin epätasapainossa. Jäin melkein jumiin pitkään kuvailuun siitä, miltä Oulu näytti ennen ja miltä se näyttää tänään. En ole koskaan käynyt Oulussa, joten kuvailu ei aiheuttanut wow-efektiä, vaan pienoista tylsistymistä. Koin myös sinne tänne ripotellun oulun murteen hieman haastavaksi. Kirjan loppuratkaisu oli sen sijaan tyydyttävä. Erityismaininta Heikin sukulaissedän taiteellisille videoille. Pystyin kuvittelemaan ne niin elävinä, että melkein naureskelin ääneen. Olisi hauska tietää, kuinka kirja on uponnut sen varsinaiselle kohderyhmälle. Antaako se yhtä paljon 2020-luvun pojalle kuin se selvästi antaa 1990-luvun nörtille?

"Minullakin voisi olla isä..." (s.7)

Mid-Year Book Freak Out tag 2020

1. Mikä on paras kirja, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Olen tähän mennessä lukenut 20 kirjaa. Joel Egloffin Taju kankaalla on yksi parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Tapahtumat ovat absurdeja ja tragikoomisia. Ihmisten elämää päivästä toiseen saman sumun keskellä erottamatta päivää yöstä ja yötä päivästä. Pieniä toivon pilkahduksia, kunnes taas raadetaan.

2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Jessica Townsendin Morriganin kutsumus. Tykästyin Morrigan Korpin tarinaan ja Nevermoorin synkkään maailmaan.

3. Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea?

Minulla on kesken Suzanne Collinsin uusin Nälkäpeli kirja Balladi laululinnuista ja käärmeistä. Se on ollut tähän mennessä ihan hyvä. Aika täsmällinen ja tylsä, mutta voiko muuta odottaa, kun Coriolanus Snow on äänessä.

4. Mitä tänä vuonna julkaistavaa kirjaa odotat?

Salla Simukka on julkaissut kirjan Lukitut, jonka haluan ehdottomasti lukea.

5. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?

Luin pitkästä aikaa muutaman Neiti Etsivän. Valepuvun arvoitus oli ihan kamala. Sitä oli raskasta lukea, sillä se koostui lukuisista pienistä keskusteluista, puhelinsoitoista ja lounaista. Lisäksi Paulan ystävä Bess sai jälleen kerran kuulla olevansa lihava. Miksi sitä pitää toistaa hänelle?

6. Mikä kirja on ollut suurin yllättäjä?

Osallistuin hetken mielijohteesta lukupiiriin, jonka aikana luettiin Joyce Carol Oatesin Blondi. Kuuntelin äänikirjaa kuuden viikon ajan. Uskomaton matka.

7. Kuka on uusi lempikirjailijasi?

Joyce Carol Oatesin muuhun tuotantoon olisi kiinnostavaa tutustua.

8. Mihin fiktiiviseen henkilöön olet ihastunut?

Tänäkään vuonna ei ole tullut vastaan sellaista henkilöä.

9. Mikä on uusi lempihahmosi?

Anniina Mikaman kirjassa Tinasotamiehet esiintyy professori, jonka höpinöiden lukemisesta nautin suunnattomasti.

10. Mikä kirja sai sinut itkemään?

Jouko Halmekoski on kirjoittanut liiluttavan kirjan Orjamarkkinat, joka käsittelee huutolaislasten kohtaloita.

11. Mikä on tämän vuoden paras kirjan pohjalta tehty elokuva?

En ole tänä vuonna nähnyt uusia kirjan pohjalta tehtyjä elokuvia.

12. Mikä on tämän vuoden lempipostauksesi?

Kirjoitin inspiraation vallassa Kirjabloggaajien joukkopako! nimisen postauksen, johon sain paljon kommentteja. Sitä on myös klikattu hurjan monta kertaa. Raflaavan otsikon takana totean, että kirjablogit ja kirjainsta eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät ihanasti toisiaan.

13. Mikä on kaunein kirja, minkä olet ostanut tänä vuonna?

Suzanne Collinsin uusin Nälkäpeli kirjan kansi on kyllä kaunis.

14. Mitkä kirjat aiot lukea vuoden loppuun mennessä?

Lukupinossa on tällä hetkellä ainakin Yaa Gyasi: Matkalla kotiin, Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat ja Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä.

Helena Waris: Vedenkehrääjä

"En koskaan alistu, en ikinä!"

Waris, Helena: Vedenkehrääjä
Kirjasarja: Osa 2
Julkaistu: 2018
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 157

Itäisen mantereen vastarintaliikkeeseen kuulunut Saz Adelaar asuu väliaikaisesti Ammabarissa Maximilianin talossa. Hän hoitaa kyyhkyjä ja muistelee menneitä tapahtumia ja saarella vietettyjä aikoja. Mielessä kummittelevat edesmennyt sisko, turvaan jätetty tytär ja entinen rakastettu. Saz tutkii taloa ja yrittää saada selvyyttä siitä, mitä hänen seuraavaksi kannattaisi tehdä. Hän hyppää junaan vedenkehrääjäksi pukeutuneena. Ikkunasta näkyy vain aavikoitunut maisema ja vedenhukasta kärsiviä ihmisiä. Missään ei ole juotavaksi kelpaavaa vettä. Osa ihmisistä toivoo pelastusta konehallinnon kautta, mutta osa kapinoi koneiden valtaan joutumista vastaan.

"Meillä on Kone tuhottavana. Kokonainen konehallinto kaadettavana. Maailma on pelastettavana. Se, mitä meillä on vielä jäljellä." (s.145)

Tarinaa on miellyttävää seurata, sillä se etenee verkkaisesti. Välillä on mukavaa viipyillä jossain kuvitteellisessa paikassa. Päähenkilö Saz on kirjoitettu uskomattoman herkkäuskoiseksi ja ymmärtämättömäksi. Hänen puolestaan ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä kirjailijan voi luottaa kuljettavan poikaparan turvaan.

"Mutta minä en voi muuttua konemyönteiseksi, en koskaan! Olen elänyt koko elämäni vastustaen ihmisen kaikenlaista kahlitsemista. Koneet kammottavat minua, niiden alaisuudessa ihmisistä tulee tahdottomia, älynsä ja ilonsa sammuttaneita partikkeleja. Haluan elää vapaan taivaan alla päättäen tekemisistäni, en lukittautua katsomaan mitä Kone minulle tarjoaa." (s.113)

Kirjassa käsitellään isoja teemoja, mutta niitä ei oikein jaksa pureskella sen pidemmälle, sillä kuuma aavikkoilma sumentaa ajatukset. Kukaan ei jaksa pohtia, mitä meren toisella puolella tapahtuu. Ketään ei akuutisti kiinnosta, kuka maailmassa parhaillaan määrää, mitä ihmisten täytyy tehdä ja mitä heidän lapsilleen koulussa opetetaan. He vain kuuntelevat ja toimivat. He ovat viattomia politiikan uhreja. Yksittäiset poikkeukset suorittavat omaa uupunutta vaellustaan pieni toivon pisara rinnassaan. Jospa tänään ihmiset löytäisivät vettä ja ottaisivat oman kohtalonsa omiin käsiinsä.

Karen M. McManus: Yksi meistä on seuraava

"Valitkaa aina tehtävä."

McManus, Karen M.: Yksi meistä on seuraava
Julkaistu: 2020
Mistä maasta: Yhdysvallat
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 362

Yksi meistä on seuraava on itsenäinen jatko-osa kirjalle Yksi meistä valehtelee. Siinä esiintyy silti ensimmäisestä kirjasta tuttuja henkilöitä. Entinen kauneuskuningatar Addy työskentelee kahvilassa, jossa suurin osa koulun oppilaista hengailee vapaa-aikanaan. Hänen isosiskonsa Ashton on menossa naimisiin lakimies Elin kanssa. Knox työskentelee lakiasiaintoimistolla palkattomana harjoittelijana ja yrittää tehdä vaikutuksen kuuluisaan lakimieheen. Häntä harmittaa, että hänen oma isänsä palkkasi yritykseensä mieluummin paha poika Naten kuin oman poikansa. Nate ja Bronwyn soutavat ja huopaavat kaukosuhteessaan. Jules olisi enemmän kuin valmis astumaan Bronwynin paikalle. Hän pyytää tukea ystävältään Phoebelta, jolla on kuitenkin isompia murheita isän kuolemasta toipumisen kanssa. Eniten tilanteessa harmittaa etääntyneet välit masentuneesti käyttäytyvään Emma-siskoon ja pelien maailmaan pakenevaan Owen-veljeen. Phoebe yrittää hukuttaa murheensa kaulailemalla paha poika Brandonin kanssa, mutta siitä seuraa enemmän haittaa kuin hyötyä. Maeve kannustaa isosiskoaan Bronwynia pysymään yhdessä Naten kanssa. Hän itse puolestaan haikailee kahvilan omistajan pojan Luisin perään. Moni koulukavereista luulee, että leukemiaa sairastanut Maeve seurustelee Knoxin kanssa, sillä he hengailevat koko ajan yhdessä. He ovat kuitenkin vain parhaat kaverukset. Opiskelijoita yhdistää Bayviewin nelikon menestyneimmän jäsenen Cooperin kannustaminen. Hän pelaa collegessa baseballia ja seurustelee avoimesti poikaystävänsä Krisin kanssa, mitä aiemmin katsottiin alalla karsaasti.

"Vilkuilen Until Provenin toimistoa kuin odottaen jonkinlaista ryhmäreaktiota. Unohdan joskus, että olen porukan ainoa lukiolainen. Kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota, sillä heillä on aidosti järkeviä töitä tehtävänään, joten käännän katseeni takaisin puhelimeen." (s.48)

Koulun työntekijät ovat työskennelleet ahkerasti sen eteen, että juoruilu loppuisi Bayviewissä. Kukaan ei halua toista Simonin kaltaista tapausta. Muutama opiskelija on yrittänyt matkia pojan jalanjälkiä, mutta epäonnistunut, muun muassa syrjäänvetäytyvä Matthias. Hämmästys on suuri, kun kaikkien oppilaiden puhelimiin kilahtaa yhtä aikaa kutkuttavan kaamea viesti. Sinä olet seuraava. Valitse totuus vai tehtävä. Kukaan ei halua omien salaisuuksien paljastuvan. Varsinkaan Bayviewissä. Tehtävä on siis ainoa vaihtoehto. Mutta miten käy, kun tehtävä onkin kuolettava? Kuka nuorista tällä kertaa kohtaa ennenaikaisen lopun?

"Pohjimmiltaan nämä tyypit ovat pelkureita. Piilottelevat verhon takana uhkailemassa ja pelottelemassa, sen sijaan että tekisivät jotain järkevää parantaakseen tilannettaan." (s.113)

Saippuaoopperamaiseen teinien maailmaan oli hauska uppoutua. Luvassa oli suhdekiemuroita, vaikeita elämäntilanteita ja tietysti mysteerin ratkomisen tuomaa jännitystä. Nuorten ajatusmaailma oli kuvattu uskottavasti. He pohtivat aivan liikaa sitä, mitä muut ajattelevat heistä. He juoruilivat itse muista, vaikka eivät pitäneet siitä, että heistä itsestään juoruttiin. Nuoret jakautuivat erilaisiin ryhmiin. Yksittäisten ihmisten valta-asemat saattoivat muuttua yhdessä yössä. Ystävyyssuhteita luotiin ja myös menetettiin. Kaikkeen suhtauduttiin dramaattisin elkein. Sosiaalinen media oli elinehto. Samoin oman ulkonäön tarkkailu.

"Ihmiset kuvittelevat mieluusti olevansa avarakatseisia, mutta jos heidän eteensä viskaa väsyneen sukupuolistereotypian, he tarttuvat siihen jok'ikinen kerta." (s.171)

Simonin tapauksen ratkaisin jo ensimmäisillä sivuilla ja tämän kirjan arvoituksen kanssa kävi melkein samalla tavalla. Syyllinen oli jokseenkin ilmeinen. Ennalta-arvattavuus ei haitannut lukukokemusta, sillä oli hauskaa arvailla, olenko sittenkään oikeassa. Kiinnostavinta oli tarkkailla, kuinka kirjan henkilöiden tarinat lopulta limittyivät yhteen.

"Seuraavaan pelaajaan otetaan pian yhteyttä. Tik-tak." (s.69)