Suomalaiset juhannusjuhlat ovat käynnissä. Kokko sytytetään, taikoja valmistellaan ja vene työnnetään vesille. Vanhat ihmiset jakavat tarinoitaan ja uskomuksiaan. Nuoret kerääntyvät kirkkoon päästäkseen ripille. Jossain jyrähtää ukkonen. Sarjakuvakirjan värimaailma vivahtaa violettiin. Se on mystinen ja hengellinen väri, joka viittaa odotukseen ja valmistautumiseen. Nuorten katseet on suunnattu haaveillen tulevaisuuteen. Kirjan lopussa kerrotaan, että juhannuspäivänä 1928 salama iski Parkanon kirkkoon aiheuttaen neljä kuolonuhria ja kymmeniä loukkaantumisia. Nuoruuden ja toiveikkuuden juhla nostattaa edelleen vuosi vuodelta uutisia onnettomuuksista. Kyseinen tragedia on tähän mennessä tuhoisin. Siispä varovaisuutta juhannuksen juhlintaan
Muumilaaksossa on juhannusilta. Muumipeikko, Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen keräävät kukkia. He kulkeutuvat puistoon täynnä kieltokylttejä. Hiekkalaatikolla istuu joukko lapsia. Nuuskamuikkunen ei siedä kieltoja ja luonnottomalta näyttävää puistoa. Hän haluaa auttaa lapsia. "Ja minä haluaisin vain kaikkien olevan iloisia. Neulomalla voin tehdä toiset iloisiksi -" Lasten kuvakirjan tarina perustuu Tove Janssonin kirjoihin. Se kertoo auttamisesta, ilosta ja vapaudesta. Kävin talvella Arkkitehtuuri- ja designmuseossa 'Pako Muumilaaksoon' -näyttelyssä, jossa pohditaan pakolaisuutta ja tilojen avaamista uuteen tarkoitukseen. Kirjan lapset on hylätty. Puistonvartija Hemuli vaatii, että puistossa ei saa tehdä mitään. Hän rakastaa kuria ja järjestystä, mutta hänen pitäisi pohtia, missä tilanteissa kyseisiä ominaisuuksia tarvitaan. Lapset kaipaavat sopivassa suhteessa rajoja ja rakkautta. Heidän tehtävänsä on oppia ja leikkiä. Heillä on oikeus käyttää tiloja ja toimia niissä lap...