perjantai 2. joulukuuta 2022

Astrid Lindgren: Muistan joulun

Astrid Lindgren muistelee lapsuutensa joulua vuodelta 1913. Siihen on kuulunut kuusenhaku, joulusiivous, lahjojen avaamisen odotus, vierailu isoäidin luona, serkkujen kanssa leikkiminen ja joulukirkkoon osallistuminen.

"Vaan jo pilven takaa valo hohtaa!
Polku tuttu kotitanhuville johtaa."

Kirjassa on kaunis kuvitus, joka on Cecilia Heikkilän käsialaa. Suomennos on Kristiina Rikmanin. Kuvissa herää henkiin mennyt aika. Kirja on kuin konkreettinen, vaikkakin pikkuruinen, tallenne menneestä kulttuurista. Siinä näkyy tapojen lisäksi asumukset, ruoka, esineet ja vaatetus.

"On niin kaunista, kun on lunta ja pimeä metsä ja tähdet valaisevat."

Tarinan lukeminen vie vanhan ajan joulutunnelmaan. Kaikki ei ole täydellistä. Lapset käsketään pois jaloista, pikkusisarus kaataa maidon pöydälle ja metsään meinaa eksyä, mutta perinteisten rutiinien noudattaminen luo tunnelmaa ja turvaa. Lapset eivät voi kuin ihmetellä ympärillä tapahtuvia ihmeitä.

"Äkkiä oli tullut ilta, ja kun äiti ja hänen sisaruksensa alkoivat laulaa 'Maan korvessa kulkevi lapsosen tie', tiesimme että oli aika lähteä kotiin."

keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Max Bolliger: Jouluklovni

Klovni matkustaa vastasyntyneen kuninkaan luokse antaakseen hänelle lahjoja. Hän luovuttaa lahjansa kuurolle, sokealle ja mykälle lapselle matkan varrella, jolloin hän päätyy kuninkaan eteen tyhjin käsin. Mikä onkaan lopulta lahjoja tärkeämpää?

"Jokaisen klovnin tavoin hänkin etsii viisautta."

Kuvakirjan tarina on uskonnollinen, omaperäinen ja viisas. Sen lukeminen saa silmät kyyneltymään, sillä se on niin kaunis. Gianni De Connon kuvitus on tunnelmallinen ja lempeän pehmeä. Kuin katselisi toiveikkaaseen muinaisuuteen.

"Ainoastaan klovni seisoi seimen luona tyhjin käsin."

lauantai 26. marraskuuta 2022

Liz Braswell: Toinen tähti oikealla

Kuusitoistavuotias Wendy kokee elämänsä ankeaksi perheensä palvelijana kotonaan Lontoossa. Hän haikailee Mikä-mikä-maahan matkaamisesta, mutta Peter Pan ei vain saavu hakemaan varjoaan, jotta Wendy pääsisi hänen kanssaan matkaan. Wendy menee joelle ja tekee sopimuksen Kapteeni Koukun kanssa. Hän antaa merirosvolle Peterin varjon maksuksi edestakaisesta matkasta. Tietysti asiat eivät mene aivan niin kuin Wendy on suunnitellut. Kapteeni Koukulla on vaarallisia suunnitelmia, Peter Pan on kadonnut, kadonneet pojat ovat riidoissa keskenään ja Helinä-keiju ei ole Wendyn suurin ihailija, mutta silti tytön on keksittävä keino pelastaa koko Mikä-mikä-maa.

"Mikä-mikä-maa ei ollutkaan niin yksinkertainen - tai viaton - kuin Wendy oli luullut." (s.106)

Wendy on tyttö, joka ei sovi muottiin. Hän ei osaa käyttäytyä oikein. Hän puhuu liikaa. Hän kirjoittaa satuja, mitä vanhemmat eivät hyväksy. Häntä vaaditaan aikuistumaan. Wendy kokee erilaisuutta, kun muut eivät hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Häntä syrjitään. Kukaan ei halua puhua hänen kanssaan. Wendy huomaa, mitä haasteita tytöt yleisestikin kohtaavat elämässään. Tytöillä on liian vähän rooleja valittavanaan. Heidän elämänsä on vaarallista ja rajoitettua. Varsinkin jos ihonväri on tummempi.

"- keiju vain teki. Mitä ikinä halusi. Usein seuraukset olivat sanoin kuvaamattoman hurmaavia. Kun Wendy teki mitä halusi, ihmiset pahastuivat." (s.170)

Peter Panin ja Kapteeni Koukun välinen ikuinen taistelu on jokseenkin ahdistava. He ovat jumissa näennäisesti pysähtyneessä ajassa, vaikka kello tikittää myös Mikä-mikä-maassa. He eivät pääse toisistaan eroon. He ovat jumissa ajassa. Peter ei halua ikääntyä. Koukku janoaa menetettyä nuoruuttaan. He eivät osaa nauttia kuluvasta ajasta, vaan katsovat joko menneeseen tai tulevaan. He eivät näe omaa napaansa pidemmälle.

"Big Benin kellot kumisevat uhkaavasti kaikkien kaupungin kirkonkellojen ohella ilmeisenä tarkoituksenaan julistaa surusanomaa ajan kulumisesta, kuoleman lähestymisestä ja päivälliskeiton jäähtymisestä." (s.11-12)

Tarina on tuotu hienosti nykyaikaan. Kirjassa käsitellään ajan kulumista, muutoksen välttämättömyyttä, sukupuolirooleja ja ympäristöstä huolehtimista. Yksi mieleenpainuvimmista Wendyn seikkailuista on taistelu tenhokkaita vastaan. Ne vangitsevat uhrinsa näyttämällä kehossaan välkkyviä kiinnostavia kuvia. Kirja kyseenalaistaa nykyajan tavan olla liikaa kiinni somemaailmassa todellisen maailman sijasta.

"Nuorena sitä kuvittelee, että maailmassa on tilaa sille, mitä olet ja mitä haluat... Ja sitten sitä hoksaa, että aikuisten maailma on vielä rajoittuneempi kuin lasten." (s.94)

Wendy kokee Mikä-mikä-maassa elämänsä seikkailun. Hän oppii, kasvaa ja kehittyy. Hän huomaa selviytyvänsä hyvin itsenäisesti. Wendy luottaa omaan ääneensä ja puheidensa vaikutukseen. Hän löytää elämälleen tarkoituksen. Hän ymmärtää voivansa muuttaa maailmaa.

"Wendy halusi olla oman elämänsä sankaritar, jos ei muuta." (s.49)

tiistai 22. marraskuuta 2022

Anni Saastamoinen: Sirkka

Sirkka on kuin harmaa sivuhahmo. Hän käy töissä toimistolla ja välttää ystävystymistä työihmistensä kanssa. Hän ostaa kaupasta eineksiä, sillä hän pitää niistä. Hän pysähtyy tarkistamaan ilmoitustaulun ilmoitukset kirjoitusvirheitä ja kauniita käsialoja silmällä pitäen. Hän juo olutta viherkasveja kastellen. Vaatehuolto tuo elämään suurta tyydytystä, ja ohjelappujen jättäminen jokaiseen kuviteltuun paikkaan taloyhtiössä. Samoin pirskahtelevan Natalian kanssa ajan viettäminen. Öisin Sirkka valvoo. Pohtii syvällisiä. Katuu menneitä. 

"Sirkka ei kyennyt ymmärtämään, mikseivät tarkkuus ja sääntöjen rakastaminen ole kaikille tärkeitä." (s.10)

Tarinassa pohditaan yksinäisyyttä, ystävyyttä ja ihmisiin tutustumisen haastavuutta. Sirkka hyväksyy ihmisissä jotkin epätäydellisyydet, mutta joillekin hän laittaa negatiivista painoarvoa. Hän näkee ihmisissä ennen kaikkea heidän pienet ja pinttyneet tapansa kuten kylmien nakkien syömisen työpöydän ääressä. Hän itse pysähtyy joka kerta tutkimaan ilmoitustaulua kaupassa asioidessaan. Kyseiset piirteet tekevät kyseisistä ihmisestä sellaisia kuin he ovat, minä on toisaalta hellyyttävää, mutta toisaalta kummallista. Ystävät naurahtavat tavoille, joita tuntemattomat saattavat oudoksua.

"Mainoksissa nautiskellaan herkullisesta ruoasta yhdessä joko perheen tai pariskunnan toisen osapuolen kanssa. Yksikseen nautiskellaan vain jotain syntiseksi miellettävää, kuten jäätelöä tai suklaata, mikäli siis mainoksia on uskominen." (s.11)

Sirkka on ennen kaikkea tarina siitä, kuinka ihminen on totaalisen sinut itsensä kanssa ja kuinka yksikin ihana ystävä riittää. Äiti saattaa yrittää omalla tyylillään parhaansa mukaan tukea lastaan, minkä Sirkka tietyin rajoituksin sallii, vaikka äidin ja tyttären ajatusmaailmat eivät ihan kohtaa. Sirkka elää maailman kanssa sulassa sovussa, välillä hapuilee ja miettii synkkiäkin, mutta palaa sitten taas kotiin jotain oppineena.

"'Sinä tarvitset värejä elämääsi, lapsi!' sanoi äiti sitten verho-ostoksilla.
'Värit ovat yliarvostettuja', vastasi Sirkka." (s.56)

Sirkka on ihana kirja. Nautin tekstin lukemisesta. Se on tunteikas, herkkä ja humoristinen. Sirkka on moniulotteinen tyyppi. Ainutlaatuinen. Erilainen. Itsensä tunteva. Ei mielestäni ollenkaan massaa, vaan oman elämänsä päähenkilö.