Unelmien aika

Seija (9.9.1945-26.5.2016) syntyi pienviljelijäpariskunnan vanhimmaksi lapseksi Savon syrjäseuduilla. Hänellä oli seitsemän veljeä ja yksi sisko, joka on kirjailija Niina Kivilän äiti. Seija vietti koko elämänsä laitoshoidossa toisin kuin sisaruksensa. "Seija eli elämänsä lukkojen takana, jotta muut saisivat elää tavallisesti, työtä tehden ja ilman erilaisuuden tuottamaa häiriötä." (s.112) Suomessa koettiin sotien jälkeen hyvinvointivaltion rakentamisen yhteydessä laitoshoidon nousukausi. Se tarjosi tukea ihmisille, jotka tarvitsivat sairaudenhoitoa ja jotka eivät selviytyneet itsenäisesti elämässä. Hoito ei enää ollut vain suvun vastuulla, vaan apua saatiin yhteiskunnalta. Niina Kivilä vieraili Vaalijalan keskuslaitoksella, Harjamäen mielisairaalassa ja Vehkakodin palvelutalossa. Hän tarkasteli laitoshoitoa kriittisestä ja tunnelatautuneesta näkökulmasta käsin. Hän pohti hoitoa yhteisöstä ulossulkemisena, poikkeavan käytöksen kontrollointina, vapauden riistona ja traumaattis...

Kahvila Donna Donnassa lukee kirjaa eräs herrasmies. Hän nousee tuoliltaan kerran päivässä, jolloin on mahdollista istua paikalle matkustaakseen ajassa joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Seremoniaan kuuluu, että aikamatkustajalle keitetään kupillinen kahvia, joka on juotava loppuun ennen kuin se jäähtyy, jolloin aikamatkustaja palaa takaisin nykyhetkeen. "'Ennen kuin kahvi jäähtyy...'" (s.54) Kirjassa on neljä tarinaa. Ensimmäinen kertoo naisesta, joka on katkera vanhemmilleen, jotka kuolivat, kun hän oli vasta lapsi. Hänen elämänsä on ollut täynnä köyhyyttä ja kurjuutta. Toinen tarina kertoo miehestä, joka on onneton menetettyään kumppaninsa. Kolmas tarina kertoo naisesta, jonka sisko on kuollut. Neljännessä tarinassa mies pohtii uran ja kosinnan välillä tilanteessa, jossa nainen on kuolemansairas. "Kukaan ei ymmärrä minua. Minun täytyy loppujen lopuksi elää yksin, hän ajatteli ja vetäytyi kuoreensa." (s.57) Kahvilassa luetaan ahkerasti kirjaa, jossa on...

Jani Peranto matkustaa lapsuuden maisemiin osallistuakseen enonsa hautajaisiin. Hän ei voi sietää suomalaisia sukujuuriaan. Hän esiintyykin Tukholmassa poliisina työskennellessään nimellä Jan. Skutskärissä haisee sellutehdas ja ruotsinsuomalaisten miesten asenne ja alkoholiongelma. Jani ei malta odottaa pääsevänsä pian takaisin kotiin. Hänen vierailunsa pitenee Rauha-mummin kuoltua hämärissä olosuhteissa. "Paikalla olisi varmasti koko niin sanottu kerma, kylän suomalainen aines, joka oli auttamattomasti hapantunut vuosikymmenien saatossa." (s.15) Rosa Riemunen muuttaa paikkakunnalle työskennelläkseen Uutissuomi-lehdessä. Hän on jättänyt helsinkiläisen rikostoimittajan uran taakseen ja kirjoittaa lehtijuttuja ruotsinsuomalaisesta elämästä. Rosa ajautuu jälleen kerran rikosten maailmaan, kun hän tutkii salaa Rauhan mystistä kuolemaa. "Skutskärin suomalaiset olivat toivotonta, kadotettua kansaa. He eivät edes tajunneet, miten syvällä suossa olivat, eivätkä siksi ottaneet ap...

Sauli tykkää leikkiä mielikuvitusleikkiä yksin omassa huoneessaan. Hän jännittää koulupäiviä, sillä ne koostuvat monenlaisista hallitsemattomista äänistä. "Sauli etsii volume-nappia, jolla voisi säätää meteliä pienemmälle. Mutta sellaista ei tietenkään löydy." Lastenkirja kertoo ääniyliherkkyydestä. Kiire, meteli ja vilkas sisäinen ajatusmaailma tuottavat Saulille kärsimystä. Kirja kertoo myös ystävyydestä. Ystävät ottavat toisensa huomioon. Ystävyyssuhteessa saa olla oma itsensä. "Sauli miettii, onko hän ainoa lapsi koko maailmassa, joka ei osaa uida ÄÄNIAALLOISSA." Ihmisten käsitykset siitä, mikä on mukavaa, vaihtelevat. Kaikki eivät pidä samoista asioista. Ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät tee asioita samalla tavalla tai pysty samaan kuin muut. Jotkut esimerkiksi tarvitsevat enemmän aikaa olla yksin hiljaisuudessa kuin toiset. Tilojen tulisi olla saavutettavia kaikille. Jokaisen tulisi kyetä toimimaan julkisissa tiloissa. Välillä toimintakykyä on tuettava apuv...

Kutsuvieraslippu saatu mainostarkoituksessa: Kansallisteatteri Toinen tasavalta sai kantaesityksensä Kansallisteatterissa 12.2.2026. Esa Leskisen ohjaama näytelmä kertoo sotavuosien jälkeisestä Suomesta, jossa valtionjohto pyrki toimimaan Neuvostoliiton painostuksesta, kansainvälisistä konflikteista ja sisäpoliittisista kiistoista huolimatta. Näytelmää katsoo kuin selaisi dokumenttiarkistoa. Ajatusta vahvistaa aktiivinen live-videokuvan käyttö. Puoluekokoukset, eduskunnan täysistunnot ja salaiset tapaamiset seuraavat toisiaan. Esille nousevat suomalainen sisu ja periksiantamattomuus. Suomen on selviydyttävä. Vanhimmat katsojat myhäilevät mukana tunnistaessaan kullekin aikakaudelle tyypilliset puheet, tavat ja muodin. Kuului muutamia ääneen lausuttuja tokaisuja. Yleisö reagoi voimakkaimmin kohtauksiin, joissa naiskansanedustajat vaativat yhteiskuntaa tukemaan naisia, lapsia, köyhiä ja vanhuksia. Puheet tulevat konkreettisesti lähelle. Yleisössä istuessa tuntuu kuin olisi itse kansanedus...

Eletään vuotta 1996. Kirjailija Kunihiko Hidaka on murhattu. Hänen lapsuudenystävänsä Osamu Nonoguchi ja vaimonsa Rie Hidaka löytävät hänet työhuoneesta. Etsivä Kaga kutsutaan paikalle selvittämään tapausta. Hän on Osamu Nonoguchin tuttava siltä ajalta, kun molemmat toimivat opettajina. Kuka on murhaaja ja ennen kaikkea miksi? "Minusta hän oli kumma tyyppi. Eivätkö kaikki yleensä pidä omaa synnyinseutuaan maailman parhaana?" (s.203) Kirja käsittelee kustannusalaa ja koulumaailmaa. Etenkin kiusaamisen ja kateuden kuvaukset puhuttelevat. Mieleen on jäänyt ajatus, kuinka kateellinen ihminen ei siedä olla alempiarvoinen toiseen nähden. Nonoguchi ja Kaga vuorottelevat tarinan kertojina. Lukijaa ohjaillaan lukuisiin eri suuntiin, kunnes totuus viimein paljastuu. "'Meillä kaikilla on salaisuuksia. Eikä kenelläkään ole oikeutta niitä julkistaa, vaikka olisi kyse kuolleesta ihmisestä." (s.51) Pidän Keigo Higashinon dekkareista. Niissä ennen kaikkea pohditaan elämää. Pidä...