perjantai 2. kesäkuuta 2023

Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä

Yhdysvaltojen presidentin poika Alex Claremont-Diaz ja Iso-Britannian prinssi Henry rakastuvat toisiinsa, vaikka ensin ovatkin vihamiehiä. Lemmenparin on teeskenneltävä kaveruutta, sillä maailma ei hyväksy homopareja. Heitä tärkeämpää on presidentinvaalikampanja ja kuningassuvun jatkaminen.

"'Minä vähät välitän sinun tunteistasi', Zahra sanoo. 'Meillä ei ole pahemmin vaihtoehtoja, jos haluamme, että sinun typeryytesi ei vie koko kansan huomiota-'" (s.29)

Kirja kertoo seksuaalisen identiteetin etsinnästä tilanteessa, jossa yhteiskunta edellyttää heteroutta. Alex ja Henry tuntevat suuria tunteita ja ennenkokematonta kiihkoa. Heidän suhteensa on intensiivinen sekä henkisesti että fyysisesti. Kirja on yllättävän hyvin kirjoitettu viihdekirjaksi. Tarina on kaiken kaikkiaan mukaansatempaava, koskettava ja viihdyttävä. Se ei ole ollenkaan myötähäpeällinen, vaan sen kanssa voi ennemminkin myötäelää. Kirjassa on kiinnostavaa perhe- ja parisuhdekuvausta ja hivenen haukotuttavaa politikointia. Toki epäuskottaviakin asioita. 

"Henry viettää unettomat yönsä vaellellen näissä loputtomissa, persoonattomissa huoneissa kuin museoon vangiksi jäänyt lintu." (s.213)

Kirjassa on kiinnostavaa vaihtoehtoiseen todellisuuteen sujahtaminen, julkisena henkilönä eläminen ja vanhoillisten ajatusten kyseenalaistaminen. Juonipaljastuksena todettakoon, että loppuratkaisu on ihana. Sateenkaaren päässä on utopia. Kuinka yksinkertaista ja helppoa onkaan hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat.

"Hän voisi vaikka vannoa, että jokin on muuttumassa." (s.172)

Luin kirjan Samppanjaa ja kirjakarkkeja -lukupiiriin, joka toimii instagramin kautta.

perjantai 26. toukokuuta 2023

Tommy Orange: Ei enää mitään

Kaksitoista kaupunkilaistunutta intiaania valmistautuu powwow-juhlaan. Jokainen heistä suhtautuu menneiden sukupolvien kulttuuriperintöön eri tavalla. Maailma on ahdistava ja väkivallan sävyttämä. Tulevaisuutta ei ole. Jäljellä on vain tässä ja nyt.

"Intiaanina olemisessa ei koskaan ole ollut kyse maahan palaamisesta. Maa on joko kaikkialla tai ei missään." (s.18)

Kuuntelin äänikirjaa keskittyen esiin nouseviin aiheisiin. Amerikan historia painaa raskaana. Kiitospäivä muistuttaa joka vuosi menneistä raakuuksista. Intiaanien kulttuuriperintö on enää vain sirkushuvia maksavalle kansalle. Yhteiskunta ummistaa historialle silmänsä.

"Ennen kuin olimme saaneet oikeuden äänestää, päämme oli pennyn kolikossa, intiaanisentissä, ja sen jälkeen biisoni-viisisenttisessä, jotka on nyt poistettu kierrosta, samoin kuin totuus historian tapahtumista kaikkialla maailmassa-" (s.13-14)

Intiaanit ovat jumissa nykyhetkessä. Heillä on haaveita, jotka eivät koskaan toteudu. Heillä on menneisyys, jota ei koskaan saa tekemättömäksi. Onko intiaanien kulttuuri hyväksyttävää alkuperäiskansan kulttuuria, jos se ei kuulosta ja näytä samalta kuin menneisyydessä? Salliiko yhteiskunta heille uuden luomisen?

"Teimme taidetta ja lapsia ja pidimme kansamme liikkeessä edestakaisin reservaatin ja kaupungin välillä. Me emme muuttaneet kaupunkiin kuolemaan." (s.15)

Jotkut intiaanit ovat sulautuneet valtaväestöön. He eivät tiedä heimoaan. He eivät niin sanotusti näytä intiaaneilta. Ihmisryhmät muuttavat muotoaan. Kulttuureja syntyy, muovautuu ja kuolee.

"Olemmeko me niin erilaisia? Emmekö me olleet tietyssä vaiheessa jotakin aivan muuta, me homo sapiensit, yksisoluisia organismeja, avaruuspölyä, identiteettiä vailla, vain alkuräjähdystä edeltävää kvanttiteoriaa?" (s.17)

Tommy Orange on kirjoittanut voimallisen tarinan valtion ihmisryhmää kohtaan harjoittaman syrjinnän seurauksista. Millaista on elää maassa, jossa omat esivanhemmat on joukkomurhattu?

torstai 18. toukokuuta 2023

Kiera Cass: Petetty

Kaksiosaisen kirjasarjan toisessa osassa Hollis Eastoffe matkustaa uuteen kotimaahansa Isolteen surevana leskenä. Hänen ei ole helppo sopeutua ihmisten joukkoon, sillä hän eroaa heistä silmiinpistävästi sekä ulkonäkönsä että tapojensa vuoksi. Edesmenneen aviopuolison Silasin veli Etan ei tee tilannetta yhtään helpommaksi. Mies halveksuu Hollisia päästä varpaisiin. Miten käy, kun heidän on pakko tehdä yhteistyötä aikomuksenaan pelastaa Isolte pahan kuninkaan teoilta?

"Etanin askeleet kuuluivat selvästi takaani, kunnes taas vaimenivat, kun hän käveli huoneen toiseen päähän. Vedin syvään henkeä ja tunsin oloni huomattavasti levollisemmaksi, kun hän ei ollut selkäni takana." (s.22)

Hollisin ja Etanin suhde toisiinsa on perinteinen vihollisista rakastavaisiksi tarina. Se ei ole edes mikään juonipaljastus, sillä koko kirja pyörii heidän ympärillään. Tai oikeastaan Hollisin, jonka perässä Etan juoksee. Hollis kehittyy hivenen ihmisenä edelliseen kirjaan verrattuna, mutta on silti kovin lapsellinen teoissaan ja ajattelussaan. Hänen erityislahjakkuutensa on olla hurmaava - ja tietää, mitä kukakin parhaillaan ajattelee. Ihmisten huomio kiinnittyy häneen, ja hän saa tahtonsa läpi ihmisten vain kiitellessä. Hollis saa surun ja vihan tunteet kaikkoamaan vain olemalla olemassa. Hänen itse kokemansa tunteet ovat lukijalle pelkkää pintaa ilman todellista syvyyttä. Kirja vie ajatukset satumaailmaan, jossa on kuninkaallista pukuloistoa, tanssiaisia, turnajaisia, varastettuja suudelmia ja helposti ohjailtavia ja luottavaisia alamaisia. Salamurhaajat ja julmat kuninkaat eivät ole todellinen uhka. Paitsi ehkä itselleen. Hollis on koskematon.

"Sitten minä tartuin häntä kädestä ja - yllätyksekseni - hymyilin tavalla, joka tuntui vilpittömältä." (s.97)

Kirja sopii täydellisesti nuorille tai nuorille aikuisille, jotka haluavat nauttia romantiikasta ja höttöisestä tarinasta. Niin ja ohimennen parin kuningaskunnan pelastamisesta.

sunnuntai 14. toukokuuta 2023

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet

Kolme nuorta on elämänsä käännekohdassa englantilaisella pilkukadulla nimeltään Turnaround. Ian asuu yksin, äänittää ääniä ja tekee niistä konemusiikkia. Elias siivoaa biologiselta isältään perimäänsä taloa ja suunnittelee roolipeliä. K vaeltaa talosta toiseen hanttihommia tehden. Eräässä talossa asuvan pienen tytön valokuvissa näkyy ihmisiä, joiden ei pitäisi olla niissä. Hänen valoherkkä äitinsä varoittelee tien viimeisestä talosta, joka on kirottu.

"Siitä on viisitoista vuotta.
Siitä kaikki alkaa." (s.7)

Kiehtova tarina elämästä, joka muotoutuu tehtyjen valintojen mukaiseksi. Maailma rakentuu ympärille sitä mukaa, kun sitä tutkii. Ihmisiä kohdataan tai he jäävät kohtaamatta. Asioita tapahtuu tai ne jäävät tapahtumatta. Lukeminen herättää eloon kipinän kirjoittaa roolipeliä, mitä olen nuorena harrastanut. Henkilöiden lisäksi etenkin tarinan miljöö mystisine taloineen ja maiseman halkovine junaraiteineen on kutkuttava. Tämän kirjan - nuorille suunnattua spekulatiivista fiktiota - olisin halunnut nuorena omaan kirjahyllyyni.

"Mapa murisi matalasti ja tuijotti alakertaan johtaviin portaisiin kuin olisi kuullut sieltä jotain. Tärisin sisältäpäin. Siltä minusta tuntui aika usein. Ainakin silloin kun säikähdin." (s.18)

Kirjan juonesta ei kannata tietää ennakkoon mitään, sillä ideana on päästä itse tutkimaan tarinaa. Äänikirjaa kuuntelevalla kannattaa olla edessään myös fyysinen kirja tukemassa lukukokemusta ja tarinan ymmärtämistä.

"Selvitä mitä on tapahtunut. Keksi mitä tapahtuu seuraavaksi. Voit tehdä sen, miten haluat, maailma on nyt sinun." (s.413)