48-vuotias Minna Niemelä on päättänyt viidentoista vuoden avioliittonsa ja muuttanut isoäidiltään perittyyn asuntoon Joensuuhun. Lapsuuden kotikaupunki herättää muistoja, jotka virtaavat keski-ikäisen naisen lävitse. Tietoisuuteen nousee lisäksi suvun tarkoin varjeltu salaisuus, mikä saattaa lopulta muuttaa kaiken. "- kuinka paljon paremmalta tuntui herätä uuteen aamuun yksin kuin toimimattoman parisuhteen riuduttamana." (s.65) Kirja kertoo paluumuutosta kotiseudulle, nostalgisista muistoista ja rakkauden kaipuusta. Esiin nousee normatiivinen elämänkaariajattelu. Minna on kokenut onnellisen lapsuuden, parikymppisten menovuodet ja vakiintumisen parisuhteeseen. Hän ajattelee, että jokaisen naiseksi varttuvan elämään rantautuu jossain vaiheessa sydänsuruja. Hän ihailee omien vanhempiensa parisuhdetta ja tuntee helpotusta saadessaan kyseenalaistamatta elää vapaaehtoisesti lapsettoman elämää. "- Onneksi te ette koskaan painostaneet minua hankkimaan lapsia, sanoin tuskin kuulu...
Tunteet tulevat ja menevät. Ne tuntuvat sekä mielessä että kehossa. Niihin ei voi vaikuttaa, mutta oman käytöksen voi valita. "Joka päivä ja joka hetki sinun mielesi ja kehosi reagoi erilaisilla tunteilla johonkin, mitä tapahtuu." (s.2) Lastenkirja opettaa tunteista. Lukija saa vinkkejä tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan. Kuvituksena on Mauri Kunnaksen kirjoista tutut kuvat. "Mitä voisit tehdä, jotta saisit tilaa mukavammille tunteille ja paremmalle ololle?" (s.24) Viha on kiinnostava tunne. Se kertoo siitä, että kokee tulleensa kohdelluksi epäreilusti. Vihan voimalla pystyy hoitamaan asioita ja korjaamaan tilanteen. Pelko laittaa mielikuvituksen laukkaamaan. Mieleen muodostuu uhkakuvia. Onneksi ihminen osaa kuvitella myös jotain mukavaa. "Nukkumaanmeno voi tuntua kurjalta ja vähän pelottavalta. Joutuu lopettamaan päivän touhut ja lähtemään yksin unten maille." (s.36)