Andreas Wolter perusti Wolterin Karnevaali Oy:n 15 vuotta sitten palattuaan Romanian matkaltaan. Tapahtuma profiloitui halloween-festivaaliksi, jossa esiintyi erilaisia hirviöitä. Paju vierailee Herra Wolterin karnevaalissa piirustuslehtiönsä kanssa. Hänen suosikkinsa hirviöesiintyjistä on Jonglööri. Paju aikoo piirtää hirviön mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Liian läheinen kanssakäyminen muuttuu pian hengenvaaralliseksi. "Siitä lähtien, kun hän näki olennot ensimmäistä kertaa, hän on tiennyt, ettei halua päästää heistä koskaan irti." (s.33) Paju huolehtii kodista ja pikkusisaruksistaan, sillä hänen äitinsä ei ole koskaan läsnä. Häntä kiusataan koulussa. Kirja kertoo traumoista, masennuksesta, syrjinnästä, yksinäisyydestä, erilaisuudesta, ulkopuolisuuden tunteesta ja ihastumisesta. "Tässä mielentilassa hän ei pysty tekemään muuta kuin raivopiirtämään." (s.33) Pajun elämä on kauhuja täynnä. Wolterin karnevaali on ainoa paikka, missä hän unohtaa murheensa ja uskoo...
Joulua vietetään talvipäivänseisauksen aikaan. Suomen juhlatapojen juuret ulottuvat kekriin. Osa tavoista on kaupallisia, muiden kulttuurien tuomaa ja vahingossa keksittyjä. "Elävä jouluperinne uudistuu jatkuvasti ja menneiden tapojen alkuperä hämärtyy." (s.8) Kekri on sadonkorjuujuhla. Siihen liittyy yltäkylläinen syöminen, himmelit, kekriporsas (skandinaavit uhrasivat hedelmällisyyden jumala Freylle sian), menneiden muistelu, loma-aika, sauna, naurislamppu, kynttilälyhty ja taiat. Kekrinä poltettiin kokkoja pahantahtoisia vainajia karkottamaan, leikittiin ja tanssittiin. Nuoret kiersivät kekripukkeina ja kekrittärinä kyläpaikoissa ja olivat viinaryyppyä ja herkkuja vailla. Kekrinä vuosi vaihtui uuteen. Syystyöt kuten sadonkorjuu, viljan leikkuu, tuulimyllyllä jauhaminen, eläinten lahtaus, kehruu ja pyykkäys oli tehty ja siirryttiin sisätöihin. "Onnistunut satokausi oli todellinen juhlan aihe." (s.8) Talvipäivänseisauksena on haluttu turvata auringon uusi synty ja ...