Unelmien aika

Hiiru valmistautuu kouluun. Hän pukeutuu naamiaisasuun, sillä tänään on Halloween juhla. Opettaja kertoo, että kaikki saavat syödä karkkia, mutta Hiiru on kadottanut reppunsa ja sen mukana karkit, puhelimen, avaimet ja koulutarvikkeet. Hiirua harmittaa. Kaverit tarjoutuvat jakamaan omista herkuistaan Hiirullekin. "Asiat kyllä järjestyisivät, vaikka hän ei vielä tiennyt miten." (s.36) Hiirun ystävä keksii suunnitelman, jonka avulla hän uskoo löytävänsä repun. Kaverukset lähtevät matkaan. Saavatko he lopulta vatsansa täyteen karkkia? "Mitä ihmettä te oikein teette?" (s.24) Koululaisille suunnattu helppolukuinen kirja hyödyntää mustavalkoista ja yksiruutuista sarjakuvaa tekstin lomassa. Huumori välittyy etenkin näiden kuvien kautta. "- Kylläpä te näytätte kummallisilta. Keitä te olette?" (s.31)

Agnes matkustaa Edinburghiin Fingalin vaimon ja Gilleshielin emännän asemassa. Hän pohtii raajarikkoisuuttaan ja mahdollisuutta, että hän ei voisi koskaan olla raskaana. Agnes saa muuta ajateltavaa, kun hänen sukuaan kohtaa tragedia. "- oli ollut niin suloista pysytellä siinä satumaailmassa, jossa ei ollut ketään ylimääräisiä ihmisiä eikä mitään ylimääräisiä vaatimuksia, vain turvallinen Gilleshiel ja Fingal." (s.30) Kirjassa käsitellään naiseutta ja soveliasta käytöstä 1700-luvun seurapiireissä. Agnesin Lily-serkku toimii haluamallaan tavalla omaa etuaan ajatellen. Hän ei kuuntele neuvoja tai varoituksia. Hän on hämmästyttävän ymmärtämätön tekojensa seurauksista. Hän kieltäytyy uskomasta asioita, mitkä ovat selkeinä hänen edessään. Hän on ylpeä, itsekäs ja ennakkoluuloinen. Hän pitää näkemyksistään kynsin ja hampain kiinni, vaikka kaikki murentuisi ympärillä. Lilyn luonteessa ja käytöksessä on vikoja, mutta parasta hänessä on halu itse määritellä itsensä. Agnesin palvelijata...

Kristiina 'Krisse' Kivimaa avaa kahvila Koivun lisäksi hotellin, joka on rakennettu entiseen koulurakennukseen. Elämä muuttuu pelkäksi työnteoksi. Krisse herää varhain aamulla leipomaan ja lopettaa työpäivän myöhään illalla. Olo on riittämätön ja uupunut varsinkin, kun työtaakasta huolimatta rahaa ei kerry tarpeeksi kattamaan kuluja. Huolia lisää etäinen kunnanjohtaja Tommi, jota Krisse ajattelee lakkaamatta, ja mummo, joka on jollain määrittelemättömällä tavalla muuttunut. Krisse yrittää jaksaa, sillä onhan joulu pian tulossa. "- raatoivat kuin orjat pitääkseen pyörät pyörimässä niin hotellilla kuin kahvilallakin." (s.173) Pyhävirta on pieni paikkakunta, jossa ihmiset seuraavat tarkkaan toistensa tekemisiä. Juoruista voi päätellä, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä käytöstä. Pienen paikkakunnan hyviin puoliin kuuluu naapuriapu. Krisse on onnellinen ystävistään ja tuttavistaan. "- joku haluaa vaikka sitten tiskata tiskejä, kunhan saa olla sinun kanssasi." ...

45-vuotias Anni saa vieraakseen ystävänsä Ninnin tyttären Liinan. Hän on asunut 15 vuotta yksin, joten toisen ihmisen läsnäolo asunnossa tuntuu hämmentävältä. Liina tuijottaa puhelintaan hupparin huppu päässään. Ninni mesoaa puhelimen välityksellä siitä, kuinka ongelmatapaus hänen tyttärensä on. Anni kykenee ulkopuolisena tarkastelemaan Liinan elämää ja kiinnostuksenkohteita uusin silmin, mikä ei täysin miellytä Ninniä, vaikka juuri sen vuoksi tytön kyläilemään lähetti. "- yrittäen olla välittämättä Ninnin opettavaisesta sävystä, joka vihjasi, että Annin oli lapsettomana turha kuvitella ymmärtävänsä hänen tytärtään." (s.94) Tarina on jatkoa 'Oikein nurin' kirjalle. Liina innostuu käsitöistä, pyytää päästä neulontatapaamiseen ja tekee uudesta harrastuksestaan someen videoita. Anni keskittyy käsitöiden sijaan tarkkailemaan miespuolista lankakauppiasta. Hän ei ole seurustellut sen jälkeen, kun hän viisitoista vuotta sitten erosi Jaakosta. Anni kokee, että käsityöt auttoi...

Kummitus ei halua kummitella, vaan nukkua, mutta se ei saa unta. Sitä pelottaa kaikki linnasta kuuluvat äänet. Se lähtee etsimään parempaa nukkumapaikkaa, mutta löytääkin vain lisää pelottavia ääniä. "Siispä minä lähdin etsimään... hiljaisuutta." Lasten kuvakirja näyttää, kuinka maailma on täynnä ääniä. Kummitus tutustuu erilaisiin ääniin, jolloin ne muuttuvat pelottavista tutuiksi. Varsinkin oman kodin äänet ovat ihan tavallisia. Omassa sängyssä on turvallista nukkua. "Meitä ympäröivät monenlaiset kovat ja hiljaiset äänet päivisin ja yölläkin. Jos kuulostelet ja tutkit tarkkaan, huomaat mistä äänet tulevat." Kuvakirja opettaa lapsille, että nukkuminen omassa sängyssä on turvallista ja mukavaa. Yön äänet ovat ihan tavallisia, joten niitä ei tarvitse pelätä, vaikka pimeässä maailma näyttääkin toisenlaiselta kuin päivällä.

Kummitus asuu vanhassa linnassa. Hän on säikky ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Hän päättää etsiä ystävän, jonka voisi kutsua yökylään. Kaikki ovat kiireisiä omien askareidensa parissa. Viimein kummitus löytää jonkun, jota ei ole tavannut aiemmin ja johon voi tutustua. "'Olemmeko me nyt siis kavereita?' pikku kummitus kysyi äkkiä uudelta leikkikaveriltaan." Kaverit eivät aina ehdi leikkiä. Syy saattaa olla, että tänään ei sovi, mutta joku toinen päivä sopii hyvin. Kaverin täytyy ensin syödä tai hoitaa omia askareita ennen kuin pääsee kyläilemään. Joku kaveri saattaa tarvita erityistä tukea voidakseen olla kylässä. "'Tulisitko kanssani linnaan yöksi? Siellä on niin yksinäistä.'" Lasten kuvakirja osoittaa, kuinka yksinäisyyteen ei kannata jäädä jumiin. Uusia kavereita kannattaa yrittää etsiä, jos vanhat tutut ovat alituiseen kiireisiä omissa puuhissaan. Ystävien poissaoloa ei ehdi surra uuden kaverin kanssa leikkiessä. Vanhojen tuttujen kanssa oleminen t...