Unelmien aika

45-vuotias Anni saa vieraakseen ystävänsä Ninnin tyttären Liinan. Hän on asunut 15 vuotta yksin, joten toisen ihmisen läsnäolo asunnossa tuntuu hämmentävältä. Liina tuijottaa puhelintaan hupparin huppu päässään. Ninni mesoaa puhelimen välityksellä siitä, kuinka ongelmatapaus hänen tyttärensä on. Anni kykenee ulkopuolisena tarkastelemaan Liinan elämää ja kiinnostuksenkohteita uusin silmin, mikä ei täysin miellytä Ninniä, vaikka juuri sen vuoksi tytön kyläilemään lähetti. "- yrittäen olla välittämättä Ninnin opettavaisesta sävystä, joka vihjasi, että Annin oli lapsettomana turha kuvitella ymmärtävänsä hänen tytärtään." (s.94) Tarina on jatkoa 'Oikein nurin' kirjalle. Liina innostuu käsitöistä, pyytää päästä neulontatapaamiseen ja tekee uudesta harrastuksestaan someen videoita. Anni keskittyy käsitöiden sijaan tarkkailemaan miespuolista lankakauppiasta. Hän ei ole seurustellut sen jälkeen, kun hän viisitoista vuotta sitten erosi Jaakosta. Anni kokee, että käsityöt auttoi...

Kummitus ei halua kummitella, vaan nukkua, mutta se ei saa unta. Sitä pelottaa kaikki linnasta kuuluvat äänet. Se lähtee etsimään parempaa nukkumapaikkaa, mutta löytääkin vain lisää pelottavia ääniä. "Siispä minä lähdin etsimään... hiljaisuutta." Lasten kuvakirja näyttää, kuinka maailma on täynnä ääniä. Kummitus tutustuu erilaisiin ääniin, jolloin ne muuttuvat pelottavista tutuiksi. Varsinkin oman kodin äänet ovat ihan tavallisia. Omassa sängyssä on turvallista nukkua. "Meitä ympäröivät monenlaiset kovat ja hiljaiset äänet päivisin ja yölläkin. Jos kuulostelet ja tutkit tarkkaan, huomaat mistä äänet tulevat." Kuvakirja opettaa lapsille, että nukkuminen omassa sängyssä on turvallista ja mukavaa. Yön äänet ovat ihan tavallisia, joten niitä ei tarvitse pelätä, vaikka pimeässä maailma näyttääkin toisenlaiselta kuin päivällä.

Kummitus asuu vanhassa linnassa. Hän on säikky ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Hän päättää etsiä ystävän, jonka voisi kutsua yökylään. Kaikki ovat kiireisiä omien askareidensa parissa. Viimein kummitus löytää jonkun, jota ei ole tavannut aiemmin ja johon voi tutustua. "'Olemmeko me nyt siis kavereita?' pikku kummitus kysyi äkkiä uudelta leikkikaveriltaan." Kaverit eivät aina ehdi leikkiä. Syy saattaa olla, että tänään ei sovi, mutta joku toinen päivä sopii hyvin. Kaverin täytyy ensin syödä tai hoitaa omia askareita ennen kuin pääsee kyläilemään. Joku kaveri saattaa tarvita erityistä tukea voidakseen olla kylässä. "'Tulisitko kanssani linnaan yöksi? Siellä on niin yksinäistä.'" Lasten kuvakirja osoittaa, kuinka yksinäisyyteen ei kannata jäädä jumiin. Uusia kavereita kannattaa yrittää etsiä, jos vanhat tutut ovat alituiseen kiireisiä omissa puuhissaan. Ystävien poissaoloa ei ehdi surra uuden kaverin kanssa leikkiessä. Vanhojen tuttujen kanssa oleminen t...

Clementine 'Emmy' Ryder on pakannut lava-autonsa, jättänyt taakseen uransa ja poikaystävänsä ja palannut takaisin lapsuuden kotitilalle. Emmyn bestis Teddy Andersen johdattaa adhd-diagnoosin saaneen ja impulsiivisia päätöksiä tekevän ystävänsä viettämään iltaa Paholaisen Buutsi baariin, jonka uusi omistaja Luke Brooks ei saa silmiään irti Meadowlarkin mussukasta. Mies yrittää viilentää tunteitaan muistuttamalla itseään siitä, että Emmyn perhe on aikoinaan ottanut hänet siipiensä suojaan. Emmyn veljet Gus ja Wes pitäisivät viimeistään huolen siitä, että hän ei kajoaisi parhaiden ystäviensä pikkusiskoon. "Mikään ei vetänyt vertoja sille, miltä rakkaiden ihmisten seurassa oleminen tuntui." (s.18) Romanttisen tarinan tapahtumapaikka on pikkukylä, jossa ihmiset pukeutuvat cowboy-tyyliin ja ratsastavat hevosilla. Ajoittain syntyy baaritappeluja, joiden tuoksinassa ylisuojelevat miehet saattavat nostaa naisensa olalleen. Tarina kulkee ennalta-arvattavan täydellistä kulkuaan....

48-vuotias Minna Niemelä on päättänyt viidentoista vuoden avioliittonsa ja muuttanut isoäidiltään perittyyn asuntoon Joensuuhun. Lapsuuden kotikaupunki herättää muistoja, jotka virtaavat keski-ikäisen naisen lävitse. Tietoisuuteen nousee lisäksi suvun tarkoin varjeltu salaisuus, mikä saattaa lopulta muuttaa kaiken. "- kuinka paljon paremmalta tuntui herätä uuteen aamuun yksin kuin toimimattoman parisuhteen riuduttamana." (s.65) Kirja kertoo paluumuutosta kotiseudulle, nostalgisista muistoista ja rakkauden kaipuusta. Esiin nousee normatiivinen elämänkaariajattelu. Minna on kokenut onnellisen lapsuuden, parikymppisten menovuodet ja vakiintumisen parisuhteeseen. Hän ajattelee, että jokaisen naiseksi varttuvan elämään rantautuu jossain vaiheessa sydänsuruja. Hän ihailee omien vanhempiensa parisuhdetta ja tuntee helpotusta saadessaan kyseenalaistamatta elää vapaaehtoisesti lapsettoman elämää. "- Onneksi te ette koskaan painostaneet minua hankkimaan lapsia, sanoin tuskin kuulu...

Tunteet tulevat ja menevät. Ne tuntuvat sekä mielessä että kehossa. Niihin ei voi vaikuttaa, mutta oman käytöksen voi valita. "Joka päivä ja joka hetki sinun mielesi ja kehosi reagoi erilaisilla tunteilla johonkin, mitä tapahtuu." (s.2) Lastenkirja opettaa tunteista. Lukija saa vinkkejä tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan. Kuvituksena on Mauri Kunnaksen kirjoista tutut kuvat. "Mitä voisit tehdä, jotta saisit tilaa mukavammille tunteille ja paremmalle ololle?" (s.24) Viha on kiinnostava tunne. Se kertoo siitä, että kokee tulleensa kohdelluksi epäreilusti. Vihan voimalla pystyy hoitamaan asioita ja korjaamaan tilanteen. Pelko laittaa mielikuvituksen laukkaamaan. Mieleen muodostuu uhkakuvia. Onneksi ihminen osaa kuvitella myös jotain mukavaa. "Nukkumaanmeno voi tuntua kurjalta ja vähän pelottavalta. Joutuu lopettamaan päivän touhut ja lähtemään yksin unten maille." (s.36)