Karoliina Suoniemi: Ameriikan lapset

Suomalaiset muuttivat Amerikkaan vuosien 1860-1950 välillä. Ensimmäiset lähtivät 1630-luvulla Ruotsin siirtokunnan mukana. Seuraavat nälkävuosia 1866-1868 ja sortovuosia 1899-1917 pakoon. Sitten yritysten värvärit ja aiemmin muuttaneet sukulaiset houkuttelivat ihmisiä rapakon taakse. Matkustaminen oli ainutkertainen kokemus juna- ja laivamatkoineen, hotellissa olkivuoteella nukkuen ja eväsnyytistä syöden. Matkustamassa oli yhtä aikaa lukuisia ihmisiä monista eri maista. 12 miljoonaa ihmistä saapui Amerikkaan vuosien 1890-1950 välillä. Suomalaiset muuttivat asumaan syrjäseudulle, sillä he olivat tottuneet kotimaassa elämään tietynlaista elämää. He rakensivat ensimmäisenä saunan. Miehet tekivät töitä muun muassa omalla maatilalla, kaivoksilla, metsätöissä ja rautateillä. Naiset saattoivat olla palvelusneitejä, kotiapulaisia, metsäkämpän keittäjiä tai majatalon pitäjiä.

Suomalaiset muuttivat nimensä englannin kieleen sopiviksi. Heidän puheensa muuttui fingelskaksi, ja ajan kuluessa kieli korvautui täysin englannilla. Lapset oppivat koulussa uskonnollisia tekstejä ja Yhdysvaltojen historiaa. Omaa kulttuuria haluttiin vaalia viettämällä perinnejuhlia. Työväenpuolue harjoitti poliittista kasvatusta kesäkouluissa. Kirkko piti pyhäkoulua. Paikkakunnalla oli raittiusseura, kalevalaiset seurat, partio, naisyhdistys ja työväenopisto. Ajan saatossa kulttuurit sekoittuivat. Suomalaiset ystävystyivät alkuperäiskansojen kanssa. Molemmat olivat syrjittyjä, kannattivat tasa-arvoa, arvostivat käsitöitä, harjoittivat runonlaulantaa, saunoivat tai kävivät hikimajassa ja pärjäsivät luonnossa.

Tämä lasten tietokirja on aikuistakin kiinnostava kurkistus Amerikan historiaan suomalaisten kannalta. Tekstin ja piirroskuvien lisäksi kirjassa on myös lapsille sopivia tehtäviä. Mielestäni kokonaisuus on onnistunut.

Kiinnostavia faktoja:

- Amerikassa on vielä nykyäänkin paikkoja nimeltään Oulu, Pelto ja Palo

- Wilmingtonissa on edelleen 1600-luvulla rakennettu kivinen kirkko

- Suomensukuinen John Morton oli yksi Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista 1776

- Traagisin ja kuuluisin laiva oli Titanic, jolla matkusti 63 suomalaista

- Suomen valkohäntäpeurat on alunperin tuotu Amerikasta

- Amerikassa vietetään Pyhän Urhon juhlaa, joka on keksitty tarina, joka liittyy jollain tavalla viinirypäleisiin ja heinäsirkkoihin

Liv Strömquist: Peilisalissa

'Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.'
'Riippuu ihan kuule aikakauden ihanteista' vastaisi Liv Strömquistin sarjakuvakirjan innoittama peili.

Liv Strömquist tutkailee naisen fyysisen kauneuden historiaa ja nykypäivää sarjakuvakirjassaan. Hän ottaa esimerkeikseen muun muassa Kim Kardashianin, Marilyn Monroen, Nefertitin ja keisarinna Sissin. Naiset panostavat ulkonäköönsä saadakseen haluamiaan asioita. He kuluttavat tuotteita tavoitellessaan kauneutta ja seksuaalisuutta. Kaunein saa haluamansa, mikä johtaa naisten väliseen kilpailuun.

"Valokuvaamalla päätämme mikä on kuvaamisen arvoista ja kuka on niin kaunis, että ansaitsee tulla valokuvatuksi. Itseään valokuvaamalla voi arvottaa itse itsensä ja päättää itse olevansa kaunis"

Ulkonäkö määrittelee kirjan mukaan naisen elämän. Kauniit ja seksuaalisesti haluttavat saavat rakkautta. Nainen on turvassa ollessaan hyvännäköinen. Hän ei koe epävarmuutta tai hylätyksi tulemisen pelkoa. Seksikkyys määrittelee ihmisarvon ja statuksen. Nainen, joka ei miellytä, joutuu aggression kohteeksi. Siveyden ja puhtauden ihannointi on historiaa. 

"Jokaisen pitää olla seksikäs vaikka ei edes haluaisi rakkautta / ei haluaisi elää suhteessa"

Ihmiset tekevät kanssaihmisistään oletuksia ulkonäön perusteella. He tulkitsevat ihmisen varallisuuden, statuksen, luonteenpiirteet ja jopa ihmisarvon. He valitsevat itselleen esikuvan, jota he yrittävät jäljitellä saadakseen ominaisuudet myös itselleen. Kauniita ihmisiä ihaillaan kateuden ja inhon sekaisin tuntein. Ihminen on kaunis niin kauan kuin hänen ympärillään olevat ihmiset määrittelevät hänet kauniiksi. Kauneus on sidoksissa katsojaan. Omaa kauneutta voi yrittää ylläpitää ottamalla itse itsestään kuvia ja katsomalla itse itseään peilistä. Lausuuko peili tänään oman vai kenties jonkun toisen nimen?

'Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin.'

Laura Honkasalo: Keski-ikäinen elämäni

Laura Honkasalo kirjoittaa keski-ikäisen naisen ajatuksia elämästä. Hetkestä, jolloin huomaa peilikuvan muuttuneen. Huolesta, joka aiheutuu murehtiessa työelämässä pärjäämistä. Taitekohdasta, jolloin on viimeistään aika tehdä elämää mullistavia muutoksia.  Hämmennyksestä, kun vertailee itseään median luomaan kuvaan keski-ikäisestä naisesta. Tilanteesta, jossa tuntee jälleen kerran olevansa vanhanaikainen.

Keski-ikäinen nainen elää kirjan mukaan elämänvaihetta, jossa hän joutuu viimeistään ymmärtämään elämän rajallisuuden. Omat vanhemmat vanhenevat, ja oma keho on muutoksessa. Saattaa tulla terveysongelmia, vaihdevuosioireita, aivosumua ja uniongelmia. Vanheneva keho luo ulkonäköpaineita. Vanheneminen yhdistyy sairauteen, jota tulee ehkäistä. Kauneus taas yhdistyy nuoruuteen. lhmiset elävät illuusiossa, että vanhenemiseen ja nuoruuden (eli kauneuden) säilyttämiseen voi itse vaikuttaa panostamalla kalliisiin tuotteisiin. Keski-ikäinen nainen huomaa joutuvansa kilpailemaan toisia naisia vastaan ja kohtaamaan ikäsyrjintää.

Laura Honkasalo pohtii keski-ikäisen naisen seksuaalisuutta, parisuhdetta ja perhe-elämää. Seksuaalisuus on kaikkialla esillä. Kaikkialla oletetaan, että kaikki keski-ikäiset naiset ovat parisuhteessa. Avioeron kohdanneet naiset ovat puumia, ja heidän entiset miehensä aloittavat lapsiperhearjen alusta nuoremman naisen kanssa elääkseen ikuisen elämän illuusiossa. Honkasalo nostaa esille muistoja lapsuuden ajan sovinistisesta kulttuurista. Aikuiset eivät puuttuneet siihen, miten aikuiset miehet puhuivat ja koskettelivat nuoria. Sen sijaan he osallistuivat itse häpäisyyn. Elokuvat, tv-sarjat ja laulut olivat irstaita. Naisia pilkattiin esimerkiksi blondivitseillä. Koulussa opetettiin miesten kehon osista seikkaperäisesti, mutta naisen kehosta vaiettiin.

Huomaan pitäväni Honkasalon kirjaa loppujen lopuksi aika synkkäsävyisenä. Keski-ikäisen naisen elämä esittäytyy negatiivisen kautta. En loppujen lopuksi samaistu tekstiin tai sen oletettuun hauskuuteen tai vertaistuellisuuteen. Kirjan lukeminen itsessään oli ihan kiinnostava kokemus, mutta myöhemmin kirjan jättämää jälkeä on määrittänyt lähinnä suru, ärtymys ja epäusko. Kaipaan kovasti kirjoja, joissa esitettäisiin monipuolisempia kuvauksia erilaisissa elämäntilanteissa olevista keski-ikäisistä naisista, jotka ajattelevat elämästä ja elämänkaaresta monimuotoisemmin. Haluaisin lukea uusia, raikkaita ajatuksia, en ummehtuneita ennakkoluuloja.

Mid-Year Book Freak Out tag 2024

1. Mikä on paras kirja, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Minna Canth: Anna Liisa

2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Freida McFadden: Kotiapulaisen salaisuus, sillä se on melkein ainoa jatko-osa, minkä olen lukenut

3. Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea.

Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut

4. Mitä tänä vuonna julkaistavaa kirjaa odotat?

Anna Pölkki: Metsien kaukainen sini

5. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?

Liisa Talvitie: Sokka

6. Mikä kirja on ollut suurin yllättäjä?

Holly Smale: Uusi alku, Cassandra

7. Kuka on uusi lempikirjailijasi?

Jennifer Lynn Barnes

8. Kuka on uusin lempihahmosi?

Ellen Lähde Eppu Nuotion kirjoista

9. Mikä kirja sai sinut itkemään?

Kirsi Hiilamo: Aina tytär, aina äiti

10. Mikä kirja sai sinut iloiseksi?

Timo Parvela: Ella teatterissa

11. Mikä on kaunein kirja, jonka olet ostanut tänä vuonna?

Olen ostanut tänä vuonna vain antikvariaatista Pikku Vampyyri kirjoja

12. Mitkä kirjat aiot lukea vuoden loppuun mennessä?

Anna Pölkki: Metsien kaukainen sini

Holly Jackson: Kiltti tyttö, kohta kuollut

Ja monta muuta.