Ihminen elää yhteisössä. Hän tarvitsee sekä yhteyttä yhteisön jäseniin että erillisyyttä voidakseen hyvin. Ihmisellä on tarve samaistua vertaisiin ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan. Yhteisöllisyyteen liittyy kuitenkin väistämättä sosiaalisia normeja ja odotuksia. Ne voivat olla esimerkiksi sukupuolta, ikää, terveyttä, kehoa, yhteiskuntaluokkaa, ammattia ja parisuhdetta koskevia. Ihminen tuntee häpeää, kateutta, epävarmuutta ja riittämättömyyttä, jos hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Ihmisellä on toisaalta lupa elää omannäköistä elämää, mutta toisaalta ihannoidaan tietynlaista elämänkulkua, elämäntapaa ja terveyttä. Ulkopuolisuutta voi kokea, vaikka ei haluaisi samaan elämäntilanteeseen kuin muut.
"Miten syntyy turvallinen yhteys, jossa ihminen voi säilyttää myös erillisyytensä? Kuinka olla vapaa muttei irrallinen?" (s.173)
Ihmisellä on tarve saada yhteys toisiin ja kuulua joukkoon. Hän voi kuitenkin joutua ulossuljetuksi erilaisuuden vuoksi, jolloin hänestä tulee sivullinen yhteisössä. Tällöin ihminen kokee vierauden tunnetta toisten ihmisten kanssa. Hän ei uskalla olla läsnä ja oma itsensä, vaan keskittyy itsensä tarkkailuun. Välitilaan voi ajautua myös jos ei omaa tiivistä sukua tai lapsuudesta asti ollutta ystäväpiiriä. Psykoterapeutti Emilia Kujala ja muutama ulkopuolisuutta kokeva suomalainen kertoo kirjassa kokemuksiaan ja ajatuksiaan aiheesta. Ratkaisuksi ehdotetaan ihmisten tapaamista, heittäytymistä, läsnä olemista, rehellistä puhetta ja ulkopuolisen katseen unohtamista. Ihmisen tulisi tehdä asioita, jotka ovat ristiriidassa ulkopuolisuustarinan kanssa.
"Ulkopuolisuus voi olla seuraus olosuhteista, jotka ajavat ihmisen sivulliseksi. Toiseksi ulkopuolisuus voi olla mielentila, tapa tarkastella maailmaa." (s.19)
Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka kertovat tarinaansa, joka ei ole normin mukainen. Näin luodaan vertaisuuden kokemuksia. Sillä on merkitystä, millaiset elämäntarinat näkyvät mediassa. Tarinoilla luodaan käsitystä, millainen elämäntapa on arvokas. Sosiaalinen media on luonut uusia yhteisöllisyyden muotoja. Sieltä samanhenkisten ihmisten löytäminen lievittää ulkopuolisuuden tunnetta. Tärkeää on keskittyä omaan tekemiseen ja omiin mielenkiinnon kohteisiin. Ulkopuolisuuden voi nähdä vapautena. Silloin voi valmiin muotin sijasta tavoitella omia unelmia.
"Yksipuolisilla tarinoilla luodaan ulossulkevia normeja ja odotuksia, toivottuja elämänpolkuja." (s.120)
Kirja herättää paljon uusia ajatuksia ulkopuolisuudesta. Etenkin oivallus, miksi sosiaalisissa tilanteissa usein keskustellaan aina samoista aiheista ja miksi niistä aina samat ihmiset jää ulkopuolelle. Ihmiset puhuvat siitä, mistä osaavat puhua. Enemmistön puheenaiheella on puhujia, kun taas normin ulkopuolelle jäävä jää yksin asiansa kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!