Namikolinx & Iina Thomsson: On rankkaa olla tyhmä

Namikolinx on suomalainen sisällöntuottaja ja sosiaalisen median vaikuttaja Miranda Rönnberg (syntynyt 9.9.1999). Kirjan nimi 'On rankkaa olla tyhmä' kertoo huonommuuden tunteesta. Kirja on kirjoitettu vertaistueksi ja inspiraation lähteeksi heille, jotka ovat kokeneet kiusaamista, vaikeuksia olla oma itsensä tai haasteita koulunkäynnissä. Toiveena on, että kaikki osaisivat arvostaa itseään, sillä ihmiset ovat hyviä niin monissa eri asioissa.

"Uskallan elää juuri itseni näköistä elämää, ja toivon, että kokemukseni inspiroisivat myös sinua muovaamaan elämästäsi juuri sinun näköisesi!" (s.8)

Miranda kertoo omasta elämästään koulunkäyntiin, uraan, harrastuksiin ja ystävyyssuhteisiin liittyen. Hän toteaa haluavansa unelmoida, kasvaa, kehittyä ja nauttia arjesta. Hänen mielestään jokaisella on oikeus muuttua.

"Epäonnistumiset kuitenkin kuuluvat elämään, eikä ilman virheitä voi oppia." (s.100)

Ihmiset ovat vain ihmisiä. Heidän sanojaan ei kannata ottaa kannettavakseen. Ei edes opettajien. Hekin nimittäin saattavat päästää suustaan ajattelemattomia sanoja. Kiusaamista ei sen sijaan tarvitse sietää, vaan siihen on puututtava.

"Älä siis suhtaudu liian vakavasti siihen, jos joku opettaja sanoo sinulle ikävästi oppimisestasi tai saat koulussa huonoja arvosanoja, vaikka yrittäisit parhaasi." (s.37)

Miranda pohtii ihmisten välistä arvojärjestystä. Tutkin, että Mannerheimin lastensuojeluliiton sivujen mukaan lasten ja nuorten ajattelu on mustavalkoista ja ehdotonta. He haluavat tuntea kuuluvansa samalla tavalla ajattelevaan ryhmään. Heille on tärkeää toimia yleisesti hyväksytyn normin ja sääntöjen mukaan.

"Ihmiset yleensä ärsyttävät toisiaan siksi, että he toimivat eri arvojen mukaisesti." (s.47)

Miranda on valinnut uran, joka nojaa persoonaan ja suosituimmuuteen. Hänen on selvästi haastavaa kilpailla muiden tubettajien kanssa niin sanotusta vähemmistöasemasta käsin. Miranda on valinnut pyrkimisen täydellisyyteen ja muiden miellyttämiseen, mistä hän on kylläkin pienin askelin irtautumassa.

"Kun kanavani kasvoi, aloin keskittyä tosi paljon siihen, etten vain loukkaisi ketään tai sanoisi mitään väärää." (s.28)

Mirandan muistot netin ihmeellisestä maailmasta ja nimimerkin syntytarinasta kuulostavat hauskasti tutuilta, vaikka olen eri ikäpolvea. Yksi kiinnostuksenkohde johtaa seuraavaan. Lopulta on muodostunut aivan uusi elämäntapa.

"Muista, että itseään voi toteuttaa ja elämästä voi nauttia myös ilman suuria pyrkimyksiä." (s.145)

Kirjan ulkoasu on pirteän värinen ja nuoria lukijoita houkutteleva. Teksti on isofonttinen ja helppolukuinen. Sivuilta löytyy tekstin oheen aseteltuja nättejä piirustuksia ja qr-koodeja, jotka johdattavat Namikolinxin YouTube videoihin. Katselin muutamia videoita kirjan lukemisen ohella. Uskon, että ne puhuttelevat nuoria katsojia. Kirja kokoaa videoilla esitetyt ajatukset kivasti yhteen.

"Haluan olla tukena niille, jotka ovat myös kokeneet maailman epäkohdat, ja auttaa heitä jatkamaan eteenpäin." (s.109)

Eppu Nuotio: Elämänlanka

Turkulainen Ellen Lähde toimii poikansa perheen talonvahtina Berliinissä. Hän nauttii puutarhoista, ravintoloista ja pikkukaupoista. Ellen kohtaa käsikirjoittaja-ohjaaja Johannes Svärdin, jonka uutuuselokuvaa tähdittää sekä hänen nykyisen että entisen vaimonsa, ja ajautuu tutkimaan miehen kolmiodraamaa.

"Mies on niin komea, että Ellenin täytyy ottaa ovenkarmista kiinni." (s.7)

Naapurinpoika Samuel toimii Ellenin asunnon vahtina, ja Ellenin ystävä Silja uskaltautuu viimein esittelemään Pilke-tyttärelleen tämän Saksassa asuvan isän. Tässäkin kirjassa pääpaino on ihmissuhteissa.

"Hän ei tiedä, mitä odotti, mutta ei ainakaan tätä, suurta helpotuksen tunnetta." (s.64)

Ellen Lähde on hyväntuulinen marttaihminen, joka nauttii elämästä kaikkine puolineen. Kirjoissa ilahduttaa kanssaihmisten kannustaminen ja positiivinen ruokapuhe. Haluaisin kohdata tosielämän Ellen Lähteen.

Liisa Talvitie: Sokka

Leena Sinikka Sokka (syntynyt 1948) on suomalainen näyttelijä ja laulaja. Ihmiset ovat kertoneet kirjaa varten häneen liittyviä muistoja kuvien kera. Tunnelma on kotikutoinen kuten aikakauden näyttämötaiteen kerrotaan olleen.

"Hänen tarinansa on myös yhden taiteilijasukupolven tarina, tarina toiveesta rakentaa parempi maailma laulamalla ja näyttelemällä." (s.8)

"Saan tehdä työtä, jota intohimoisesti ja palavasti rakastan ja ohikiitävinä hetkinä tunnen kehittyneeni myös ihmisenä." (s.39)

Kaikki alkaa lapsuudesta Helsingissä. Sinikan äiti eroaa aviomiehestään, joka on vammautunut henkisesti sodassa ja alkoholisoitunut. Sinikka viettää vuoden Turussa katolisten nunnien sisäoppilaitoksessa. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa koostuu leireistä, musiikista ja teinitoiminnasta. Ulospäinsuuntautunut ja impulsiivinen Sinikka pääsee teatterikouluun toisella yrittämällä. Hän esiintyy televisiossa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Sinikka profiloituu kommunistisen liikkeen keulakuvaksi. Hän kiertää maailmaa ja on muun muassa Chile-solidaarinen. Hän esiintyy vasemmistoradikaalissa KOM-teatterissa ja laulaa Agit Prop -lauluyhtyeessä. Sinikan toimintaa ohjaa humanismi.

"Kaikilla oli samanlainen palo taistella paremman maailman puolesta. Aatteemme oli puhdasta ja samalla myös naiivia aatteen paloa." (s.110)

"Pidimme sotaakäyneitä sotahulluina omaa rauhanaatettamme vasten. Emme ajatelleet, että vanhempamme olivat pelastaneet Suomen." (s.130)

Kirja on mielenkiintoinen kurkistus sekä yhden näyttelijän elämään että kotimaisen poliittisen teatterin historiaan. Toteutus olisi mielestäni voinut olla selkeämpi. Kirjaa lukiessa tuli tunne, että se on kirjoitettu sukulaisille, ystäville, kollegoille ja tuttaville tai jopa omaan pöytälaatikkoon muistoksi.

"On pyrittävä ottamaan suuria tehtäviä, aina mieluummin vähän suurempia kuin mihin itse luulee pystyvänsä." (s.221)

Eppu Nuotio: Anopinhammas

Turkulainen Ellen Lähde jatkaa Martoille sopivaa elämäntapaa ripauksella romanssia. Naapurinpoika Samuel ja ystävä Silja Pilke-tyttärineen ovat edelleen menossa mukana. Tarina alkaa puutarhamatkalla Espanjassa. Ellen kutsutaan paikallisiin häihin, jossa sulhanen on suomalainen. Aamu valkenee yllättävään kuolemantapaukseen.

"Edellispäivänä onnea hehkunut morsian on poissa, tilalla on kuoleman nähnyt nuori vaimo." (s.21)

Ellen ajattelee Carmenin ja Mikaelin häitä ja kovaa kohtaloa. Hän saa päähänsä tutkia Mikaelin suvun tarinaa. Ellenin tekemät löydöt ovat synkkiä. Kirja kertoo suvusta, eri sukupolvista ja vaikenemisen kulttuurista. Samuelin ja Sindin kautta käydään läpi ensimmäistä vakavaa parisuhdetta. Sindin kokemana myös seksuaalista häirintää. Siljan avulla tutustutaan uusperheen perustamishaaveisiin ja haasteisiin.

"Tämä suomalainen pimeys on kuin suurikokoinen eläin, joka vaanii puiden takana, sen mustat silmät seuraavat tiellä kulkijaa." (s.74)

Kirja sopii lukijalle, joka haluaa lukea ihmissuhteista pienellä lisäjännityksellä. Mielestäni kirja on pelottavampi kuin Myrkkykeiso, sillä väkivaltaisen tilanteen kuvailua ja piinaavan tunnelman luontia on enemmän.

Eppu Nuotio: Myrkkykeiso

Turkulainen Ellen Lähde harrastaa puutarhamatkailua ja kuuluu Marttoihin. Hän on aina valmis auttamaan kanssaihmisiään kuten naapurinpoikaa Samuelia ja ystävää Siljaa ja hänen seitsemänvuotiasta Pilke-tytärtään. Ellenillä on meneillään myös romanssi. 

"Ellen vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja vilkuttaa tutulle kahvilanpitäjälle. Kesäkukat ovat ilmestyneet penkkien väleissä oleviin kukkalaatikoihin ja jos Ellenillä olisi aikaa, hän kävisi nyppimässä kuihtuneet kukat pois, mutta nyt hän ei ehdi -" (s.27)

Mirkka Kairikko katoaa kesämökiltä. Ellen on kotipuolessa auttamassa tämän aviomiestä lastenhoidossa. Hän haluaa selvittää, mihin Mirkka on kadonnut. Kevyt dekkari keskittyy ihmissuhteisiin ja arjen haasteisiin. Käsittelyssä ovat parisuhdehaasteet, vanhemmuuden haasteet ja nuoruuden kasvukivut. Riidat kuuluvat elämään. Samuelin äidin Irina Harmion kautta pohditaan äiti-poika-suhdetta, äidin inhimillisyyttä, aikalaisuutta ja kulttuurieroja.

"Ja äiti, usein vakava ja aina pidättyväinen, on yhtäkkiä liittoutunut flyygelinsä kanssa, hänen sormensa kimpoilevat koskettimelta toiselle, hän liikehtii, huojahtelee pianotuolissa, näyttää liikkuessaan vain vähän siltä äidiltä, jota hermostuttaa Samuelin koulunkäynti. Samuel ei tunnista tuota hikistä naista -" (s.82)

Dekkari sopii lukijalle, joka ei halua lukea väkivallasta, vaan ihmisten välisestä kanssakäymisestä pienellä rikosdraamallisella jännityksellä.

Kirsi Hiilamo & Heli Pruuki: Aina tytär, aina äiti

Kirsi Hiilamon ja Heli Pruukin kirjoittaman kirjan pyrkimyksenä on auttaa aikuista naista tutkimaan suhdettaan omaan äitiinsä. Ihmissuhde käydään läpi eri näkökulmista. Syyssonaatti-elokuvaa käytetään esimerkkinä äidin narsismista. Lopusta löytyy julkisuuden henkilöiden kirjeitä äidille.

"Me haluamme tietää, kuinka meidät nähdään ja mitä meistä ajatellaan. Itsetuntomme tarvitsee sitä. Kaipaamme myönteistä vastakaikua itsellemme." (s.39)

Tekstissä on monia hyviä huomioita äiti-tytär-suhteesta. Äiti, mutta myös isän suhtautuminen äitiin, toimii tyttärelle naisen mallina. Äiti, joka ei huolehdi itsestään, antaa mallin siitä, ettei ansaitse hyvää. Tytär näkee äidin katseesta itsensä. Hän oppii, kuinka hänet nähdään ja mitä hänestä ajatellaan. Hän oppii käytöstavat peilaamalla omaa toimintaa reaktioihin. Hän oppii, mitä kautta hän saa rakkautta osakseen, ja toimii oppimallaan tavalla. Teot, sanat, kosketus ja ajankäyttö kertovat, että tytär on tärkeä. Lahja merkitsee sitä, että toinen on ollut lahjan antajan mielessä. Tyttären minäkuva muodostuu hajanaiseksi, jos hän saa vanhemmalta ristiriitaista viestiä lapsena. Häiriöt kiintymyssuhteessa johtavat jatkuvaan rakkauden ja äidin kaipuuseen, mikä ilmenee ahdistuksen tunteena. Epäluottamus aiheuttaa huonoa itsetuntoa ja vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Pitkittynyt pelko voi johtaa masennukseen tai ahdistukseen. Negatiivisten tunteiden kieltäminen tai häpäisy opettaa tytärtä hylkäämään omat tarpeensa ja ansaitsemaan olemassaolonsa ahkeruudella ja suorittamisella. Hänen on vaikeaa asettaa rajoja. Syy äidin toimintaan on hänen oma pahoinvointinsa. Tytär ei tiedä sitä, vaan hän omaksuu kriittisen puheen omaksi sisäiseksi kriittiseksi puheekseen. Hän häpeää sitä, että hän on odottanut hyvää. Hän oppii, että hänellä ei ole väliä. Hän tuntee yksinäisyyttä ja kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunteita. Hän häpeää, että hän ei tule rakastetuksi omana itsenään.

"Masentunut ei kykene sallimaan itselleen mitään hyvää, ei itseltään eikä muilta. Masentunut on kääntynyt vastustamaan kaikkea hyvänä ja tyydyttävänä koettua. Hän on tavallaan jäänyt kiinni kipuun ja kärsimykseen." (s.44)

Äiti on toiminut elämässään niillä voimavaroilla ja kyvyillä, mitä hän on itse saanut. Hän on elänyt tietyllä aikakaudella, jossa on ollut tietyt toimintatavat ja tunneilmaisu. Ihmisissä on sekä hyviä että huonoja puolia. Elämä ei ole mustavalkoista. Äitisuhteeseen liittyvät ajatukset on hyvä käsitellä, jotta niihin ei jää jumiin. Mielestäni mielenkiintoisin ajatus on koota kuvia itsestään äidin kanssa. Krooninen kipu ja tuska voivat olla syynä hakeutua psykoterapiaan. Paranemiseen vaikuttaa, onnistuuko asiakkaan ja psykoterapeutin yhteinen terapiatyö. Aivot muovautuvat läpi elämän. Mielen ja aivojen terveyteen voi vaikuttaa omien tunteiden tunnistamisella, uuden oppimisella, uusia asioita kokemalla, nukkumalla ja liikkumalla. Jokainen on itsessään tärkeä ja itsensä puolella.

Ajattele itseäsi lapsena: "Kumarru häntä kohti ja levitä kätesi häntä varten.

Ota hänet syliin." (s.179)

Kirja on kiinnostava katsaus äiti-tytär-suhteeseen ja antaa uusia ajatuksia elämään. Mielestäni on harmi, ettei tarinoissa ole yhtään tytärtä, joka on päättänyt, ettei hänestä itsestään tule koskaan äitiä. Sen sijaan kirja korostaa sukupolvien ketjua.

Katrina Logan: Yhteinen sävel

Brittiläiset ystävykset Millie ja James kohtaavat vuoden 2010 euroviisufinaalissa saksalaisen Ingridin ja autralialaisen Noahin ja sopivat tapaavansa toisensa siitä lähtien joka vuosi euroviisuissa. Vuodet vierivät, elämää eletään ja sopimuksesta pidetään kiinni.

"Sali täynnä erilaisuutta, aitoutta, hyväksyntää ja iloa. Kukaan ei ole muukalainen tällä areenalla." (s.17)

Kirja kertoo nuoruudesta, haaveista ja ihmissuhteista. James haluaisi kirjoittaa, Ingrid esiintyä ja Noah valokuvata. Millie vielä etsii kiinnostuksenkohteitaan. Nuoret oppivat, että unelmia jahdatessa ei voi jäädä paikoilleen turvaan, vaan on hypättävä tuntemattomaan ja mentävä eteenpäin elämässään.

"Tärkeintä on, että olet onnellinen." (s.18)

Kirjassa fiilistellään euroviisuja ja ylistetään ystävyyttä, yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Ihmiset kohtaavat toisensa hyvässä hengessä. Millien ja Noahin kasvutarina on hidas ja vaivalloinen. Pidin eniten Jamesin ja Zacharyn tarinasta. Siinä on euroviisutaikaa ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen. Ingrid jää harmillisesti muiden varjoon.

"Tästä tulee maailmankaikkeuden UPEIN ilta. Auta minua valitsemaan asu!" (s.81)

Anneli Kanto: Piru, kreivi, noita ja näyttelijä

Reeti Reetinpoika, sittemmin Laurentius Bircalensis, on tudiosus kreivi Pietari Brahen Turkuun perustamassa akatemiassa. Hän kirjoittaa luomisvimmassaan näytelmän, joka pahaksi onneksi varastetaan. Laurentius kokeilee taikakeinoja kostaakseen kokemansa vääryyden, mutta hän jää kiinni itse teosta, ja hänet tuomitaan noituudesta epäiltynä. Hän pääsee pakoon sellitoverin neuvokkuudella. Laurentius aloittaa uuden vaiheen elämässään toimien teatteriseurue Komeetan yhtenä jäsenenä.

"Kaikki oli käsissämme. Liikutimme maailmaa ja sen asukkaita mielemme mukaan ja noiduimme katsojat itkemään, jännittämään, huokaamaan ihastuksesta ja nauramaan. Palkkioksemme saimme yhteen isketyt kämmenet. -- Kättentaputuksiin näytelmä päättyi ja taika raukesi." (s.296-297)

Maagisrealistinen romaani pohjaa 1640-luvun Turun yliopistoon, jossa on käyty noitaoikeudenkäyntejä opiskelijoita ja professoreita vastaan. Anneli Kanto kuvailee aikakauden ihmisten ajatusmaailmaa ja toimintatapoja elävästi. Yksinkertaiseen kansaan uppoaa mikä tahansa menevä tarina.

"Käytännön teatteritaiteellisista syistä Jumalasta tuli puolihullu naisihminen." (s.201)

Laurentius kokee elämän epäreiluuden. Hän ahdistuu siitä, että hänestä ei jää mitään jälkeen. Hän tukeutuu taiteeseen ja sen pysyvyyteen. Ihmiskohtalot unohtuvat, mutta taide puhuttelee vuosisatojenkin päästä.

"Kun minulla ei ole katselijoita, on kuin katoaisin maailmasta. Ilman heitä olen olematon." (s.296)

Kirjassa ei taida olla yhtään miellyttävää henkilöä tai mukavaa tapahtumaa. Elämä etenee kuin piru istuisi olkapäällä. Etenkin kirjan naisten elämä ei ole kaksista. Teatteriseurueen jäsenten taustat eivät ole häävit, ja kiertävän esiintyjän elämästä on hohdokkuus kaukana. Kaikesta huolimatta Komeetan ilmestyminen paikkakunnalle saa rinnan pakahtumaan tunteista. Teatterin taika väreilee ilmassa.

Raili Mikkanen: Haluan näytellä!

Aino ja Jean Sibeliuksen kolmetoistavuotias tytär Ruth Sibelius opiskelee Suomalaisessa Yhteiskoulussa Helsingissä. Siellä hän osallistuu näytelmäkerhoon. Rakkaus näyttelemistä kohtaan innoittaa häntä hakemaan Kansallisteatterin oppilaskouluun.

"Tässä vaiheessa jännitti aina ja ennen esiripun aukeamista vielä enemmän, mutta se oli hyvä tunne." (s.8)

"Näytteleminen on yhteistyötä, ja parasta se on silloin, kun kaikki kunnioittavat ja tukevat toisiaan." (s.177)

Lukija pääsee tutustumaan 1900-luvun alun taiteilijasukujen elämää Suomen suuriruhtinaskunnassa. Taiteilijapiireissä harjoitetaan suomalaisuutta, säveltämistä, näyttelemistä, kirjallisuutta ja kuvataidetta. Aino Sibelius, Alexander ja Elisabeth Järnefeltin tytär, on Pietarin aatelissukua. Tytär Ruth Sibelius laulaa jouluna isä Jean Sibeliuksen säveltämiä lauluja 'En etsi valtaa loistoa' ja 'On hanget korkeat nietokset'. Sukulaisvierailuilla tyttö näkee taidemaalari eno Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa näyttelijätär Saimin. Anni Swan kirjoittaa sisaruksista sadun. Ateneumissa voi nähdä Pekka Halosen maalauksen.

"Teatterin avajaisten näytelmään Pohjolan häät oli pappa säveltänyt runon Tulen synty, lavasteet oli maalannut Halosen Pekka-setä ja enon vaimo Saimi-täti näytellyt yhtä päärooleista." (s.204)

"Ruth veti syvään henkeä ja tunsi kiitollisuutta kuuluessaan siihen pieneen osaan suomalaisia, jolla oli kaikki näin hyvin." (s.106)

Raili Mikkanen kuvailee elävästi nuoren naisen elämää sekä lapsuudenkodissa että Helsingissä. Opiskelua taukojumppineen, vapaa-aikaa Fazerin kahvilassa vieraillen ja kesälomaa kasveja keräillen. Ruth Sibelius kokee maailman muuttuvan ympärillään. Hevoset vaihdetaan polkupyöriin ja autoihin. Tosin sukupuolten välistä tasa-arvoa ei vielä saavuteta. Ruthia harmittaa etenkin tyttöjen ja poikien liikuntatuntien eroavaisuudet. Myös Suomen itsenäistymiseen liittyvistä haaveista saa korkeintaan kuiskailla.

"Tässä ystäväjoukossa pikemminkin kunnioitettiin kuin arvosteltiin ihmisten omia valintoja ja persoonallisuuksia." (s.87)

Ihana tarina unelmista, jotka käyvät toteen. Kirja sopii etenkin teatterista pitäville. Se myös innostaa vierailemaan taidemuseoissa ja tutustumaan lisää suomalaisten taiteilijasukujen elämään. Raili Mikkasen nuorille suunnatut historialliset romaanit ovat näin aikuisellekin ilahduttava löytö.

"Kirjailija Raili Mikkanen saa historian elämään niin ettei se tunnu enää historialta vaan osalta meidän elämäämme."