keskiviikko 29. kesäkuuta 2022
Eve Kulmala: Hauskan tytön käsikirja
tiistai 28. kesäkuuta 2022
John Boyne: Tarkoin vartioitu talo
Georgi Daniilovits Jat menev pelastaa Venäjän suuriruhtinaan hengen. Hänet nimitetään suuriruhtinaan veljenpojan henkivartijaksi. Hän muuttaa asumaan Pietarin Talvipalatsiin. Georgi muistelee menneitä ollessaan jo vanhus ja asuessaan Lontoossa ja auttaessaan kuolemansairasta vaimoaan. Hänen elämänsä on ollut vaiherikasta ja sivunnut historiallisia hetkiä.
"Olosuhteet johdattivat minut yhdestä hetkestä toiseen ja seuraavaan ja seuraavaan, niin kuin jokaisen ihmisen, ja minä astuin kyselemättä askeleen toisensa jälkeen. Ja sitten yhtenä päivänä minä pysähdyin. Ja minusta oli tullut vanha." (s.10)
John Boyne on kirjoittanut kirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat historiallisesti merkittäviin ajanjaksoihin, joita hän muovailee haluamaansa suuntaan. Hän asettelee päähenkilönsä korkeassa asemassa olevien tunnettujen henkilöiden viereen, jolloin lukija voi kuvitella, miltä se on saattanut tuntua. Lopputulos on enemmän tai vähemmän uskottava. Tarkoin vartioitu talo on vetävä tarina, joka sisältää hiukan maagista realismia, kun lukija pääsee tutustumaan Rasputiniin. Tarina harmi kyllä huippukohdassaan pitkittyy liikaa ja lässähtää. Kokonaisuutena kirja on mukaansatempaava.
"'En ole yhtään mitään. Paitsi mies joka on vasta saapunut suureen maahanne ja etsii rehellistä työtä." (s.15)
sunnuntai 26. kesäkuuta 2022
Anne Muhonen: Ystäväni varjo
lauantai 25. kesäkuuta 2022
Keigo Higashino: Myrkyllinen liitto
Yoshitaka Mashiba on kuollut kahvia juotuaan myrkytykseen. Etsivät suuntaavat katseensa ensimmäisenä vaimoon, joka on kuitenkin ollut tapahtumahetkellä sukuloimassa kaukana kodistaan. Seuraavaksi tutkitaan miehen salaisen naisystävän liikkeitä. Tapaus on monimutkainen ja vaatii laajempaa ymmärrystä Yoshitakan elämästä ennen kuin syyllinen ja tekotapa ratkeavat.
Tykästyin etsivien sananvaihtoon, joka on humoristista ja nokkelaa. Etenkin professori Manabu Yukawa on mielenkiintoisen omalaatuinen persoona. Murhaaja ja tekotapa ovat selvillä jo aika alusta lähtien, mutta murhan selvittämisprosessia on silti kiinnostavaa seurata. Kirjaa lukiessa alkaa kahvihammasta väkisinkin kolottaa, vaikka ei edes joisi kahvia.
maanantai 20. kesäkuuta 2022
Salima Peippo; Kimmo Rantanen: Salima. Sirkustaiteilijan tunnustukset
Sirkustaiteilija Salima Peipon elämäkerta on kiehtova. Se on kirjoitettu helppolukuisesti ja mukaansatempaavasti. Olen aina rakastanut sirkusta. Lapsena minut valtasi sanoinkuvaamaton tunne joka kerta, kun sirkus saapui paikkakunnalle. Olin innostunut, häkeltynyt ja jollain tavalla aivan omissa taianomaisissa maailmoissani. Sirkus oli parasta, mitä tiesin. Lapsena ja nuorena tykkäsin myös seurata missikilpailuja. Pidin prinsessoista, ja mielestäni missit olivat kuin prinsessoja. Yksi suosikeistani oli Salima.
"- yksi sirkuksen vetovoimatekijöistä oli salaperäisyys ja eksotiikka." (s.73)
"Ja tietysti taide on taidetta, siitä on aina monta mielipidettä." (s.83)
Salima kuvailee itseään tekstinsä kautta pelottomaksi, itsevarmaksi ja päämäärätietoiseksi, mikä on ihailtavaa. Hänellä on ollut selkeä tavoite, jota kohti hän on kulkenut ankaralla työnteolla ja esteistä välittämättä. Saliman elämänasenne on inspiroiva.
"Kärsiessäni tunsin tekeväni töitä unelmani eteen." (s.58)
Salima on joutunut kohtaamaan naisten tyypilliset haasteet setämiesten ehdotuksista ulkonäön ja osaamisen kritisointiin. Ei tullut yllätyksenä lukea, kuinka politiikka vaikuttaa menestymiseen ja kuinka misseys johtaa ammatillisen pätevyyden kyseenalaistamiseen. Suhteiden luominen on uralla etenemisessä tärkeintä. Salima on ollut lahjakas verkostoitumaan.
"Älä sinäkään anna kenenkään päättää puolestasi, mihin pystyt tai et pysty. Mikä tahansa on mahdollista, jos olet valmis tekemään töitä unelmasi eteen." (s.222)
Salima on kirjan mukaan suhtautunut ruokaan aiheesta sen kummemmin välittämättä. Hänellä on ollut hyvä itsetunto, kun kritiikki lihavuudesta ja syömistavoista ei ole kiinnostunut yhtään. Mielestäni on omituista, että nainen ei tässä maailmassa saa syödä. Kirjasta käy ilmi, kuinka vanhanaikaisesti naiseudesta ja naisen roolista ajatellaan. En pidä yleistyksistä kuten väitteestä, että jokainen suomalainen juo alkoholia.
"Jalkani irtoavat maasta vain ilma-akrobatiaa tehdessä. Olen samaan aikaan ylpeä, mutta toisaalta vähättelen itseäni." (s.138)
Suomessa ei ole kirjan mukaan yhtä ainutta kiinteää sirkusrakennusta, jossa olisi sirkusesityksiä ympäri vuoden. Mielestäni olisi ihanaa, jos sellainen perustettaisiin!
sunnuntai 12. kesäkuuta 2022
Julie Kibler: Matkalla kotiin
Kuusitoistavuotias Isabelle McAllister ihastuu perheensä taloudenhoitajan poikaan Robertiin. Eletään vuotta 1939 Kentuckyssa Yhdysvalloissa, jossa tummaihoisten ja vaaleaihoisten suhteet ovat kiellettyjä. Vuosikymmeniä myöhemmin yli 80-vuotias Isabelle matkustaa yhdessä kampaajansa Dorrien kanssa vanhoille kotiseuduille hautajaisiin. Matkan aikana naiset muistelevat kukin omaa elämäntarinaansa.
"Olin tavannut koko elämässäni vain yhden miehen, jonka kanssa saatoin edes kuvitella jakavani elämäni ja toteuttavani unelmani, mutta koko kuvio vaikutti mahdottomalta." (s.187)
Isabellen ja Robertin välinen kielletty rakkaustarina on koskettava, traaginen ja tunteita herättävä. Tarinassa käsitellään rotusyrjintää valkoihoisen Isabellen näkökulmasta katsoen. Menneisyyden tilannetta vertaillaan nykypäivään ja todetaan, että vielä on töitä tehtävänä, jotta rotusyrjintä päättyisi ja ihmiset voisivat elää maassa tasavertaisina kansalaisina. Syrjinnästä kärsivät kaikki, joten sen loppuminen lisäisi kaikkien ihmisten hyvinvointia.
"Jos hän oli selvinnyt siitä, ehkä minäkin selviäisin." (s.281)
Isabellen ja Robertin tarinassa on paljon kärsimystä, mutta myös kauniita hetkiä. Jotkin kohdat olisi mielestäni tosin voitu kirjoitettaa kauniimminkin. Isabellen ja Dorrien ystävyys puolestaan luo toivoa. He kunnioittavat toisiaan ja välittävät toisistaan. He ovat toistensa tukena. Mielestäni on ihanaa lukea, kuinka Isabelle on vanhoilla päivillään löytänyt itselleen uskotun ystävän kaiken kokemansa hyljeksinnän jälkeen.
"Oli kuin olisin katsellut jotakin vanhaa tuttua surullista elokuvaa. Tiesin mitä tapahtuisi - olin nähnyt elokuvan monta kertaa ennenkin, joten tiesin täsmälleen mitä tapahtuisi - mutta toivoin silti, että sen loppuratkaisu olisi tällä kertaa erilainen." (s.409-410)
Kirja vie mennessään. Se sisältää iloa, surua ja yllättäviä käänteitä. Kirjan viimeisillä sivuilla sydän sykähtää ja silmät kyyneltyvät.