Miljardiperijätär Avery selvittää kirjasarjan toisessa osassa kadonneen Tobias Hawthornen salaisuuksia. Hän altistaa tutkimuksissaan itsensä alituiseen vaaraan. Hengenlähtö on lähellä kuin Neiti Etsivissä ikään. Seikkailujen oheen mahtuu romantiikkaa. Avery soutaa ja huopaa Jamesonin ja Graysonin välillä.
"Kaikki Hawthornen pojat olivat uskomattoman puoleensavetäviä. Elämää suurempia. Heillä oli kyky vaikuttaa ihmisiin -" (s.9)
Tarina on mielestäni epäuskottava, sekava ja liioiteltu. Henkilöiden toiminta herättää negatiivisia tunteita. Kukaan heistä ei kunnioita Averyn rajoja. Sivuhenkilöitä tulee ja menee ilman tarinan kannalta oleellista merkitystä. Averyn Libby-siskon käytös on raivostuttavaa. Hän pitää yhteyttä toksisiin miehiin, jotka tekevät kerta kerran jälkeen pahoja tekoja. Punaiset liput liehuvat Averyn suhteessa Jamesoniin. Heidän keskinäistä kommunikointiaan leimaa pidättelemätön himo. Averyn roolina on yrittää näennäisesti estellä pojan lähestymisyrityksiä, vaikka molemmat muka tietävät, että Avery haluaa aivan päinvastaista. Niinpä Jamesonin on kielloista huolimatta ihan ok ottaa fyysistä kontaktia.
"On ihan ok haluta jotain. - - On ihan ok tavoitella jotain, mitä haluaa." (s.119)
Kirjassa parasta on nuoruuden mielikuvituksellisuus, haaveilu ja hölynpöly. Nuori lukija voi kuvitella itsensä Averyn tilalle satumaisen rikkaaksi, kauniisiin asuihin puetuksi, komeiden miesten romanttisten tunteiden kohteeksi, julkisuuden valokeilaan paparazzien kuvattavaksi ja seikkailujen sankarittareksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!