sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Helmet lukuhaaste 24/50

Huhtikuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kuusi kirjaa.



Helmet lukuhaaste 2017 sujuu tasaiseen tahtiin. Olen suunnilleen puolessa välissä, mikä on erittäin hyvä tilanne, kun lukuaikaa on jäljellä vielä kahdeksan kuukautta. Kohti toukokuun lukunautintoja!


Huhtikuussa haasteeseen lukemani kirjat:

6. Kirjassa on monta kertojaa
K. K. Alongi: Ansassa

35. Kirjan nimessä on erisnimi
Timo Parvela: Ella ja kaverit luokkaretkellä

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
Aino Räsänen: Soita minulle, Helena

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
Sari Luhtanen; Mikko Oikkonen: Nymfit

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
Elena Mady: Varjo

49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Stephanie Garber: Caraval


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Aino Räsänen: Soita minulle, Helena



"Helena ei soittanut vain sormillaan, vaan koko sielullaan."

Räsänen, Aino: Soita minulle, Helena
Kirjasarja: Helena, osa 1
Julkaistu: 2010, 27.painos
Alkuperäinen julkaisu: 1945
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Karisto Oy
Sivumäärä: 254


Helena Parola astuu kansakoulunopettajan toimeen, mutta päätyy pian Rannanpihan nuoreksi emännäksi. Pitäjän miehet ovat harmissaan, kun Helena valitsee heidän sijastaan huonokuntoisen ja sairastelevan Erkin. Helena ei välitä muiden vikittelyistä, vaan vannoo uskollisuuttaan aviomiehelleen, vaikka toisinaan häntä itseäänkin mietityttää valinnan oikeellisuus. Erityisen haastavaksi tilanne käy, kun Helena tapaa naapurissa asuvan Jari Junkkerin.

 "Helenan sielussa kävi väristys. Jokin ihana, suuri ja voimakas tunne sai hänet valtoihinsa; hän ei kyennyt sitä erittelemään. Se oli tuskaa ja se oli hurmaa, jossa elämänjanoinen nuori sielu koki aavistuksen elämän suuresta ihmeestä." (s.22)

Maalla elämä etenee tasaisen verkkaisesti arkiaskareissa. Pitäjä vaikuttaa yhtä aikaa sekä pysähtyneeltä että eloisalta kuin katsoisi ensin kaukaa muurahaispesää ja päättäisi sitten tutkia sitä tarkemmin. Joskus uusi tulokas sohaisee pesää kepillään ja saa hetkeksi aikaan vilkasta kuhinaa. Kirjan tapahtumien kautta selviää ajalle tyypilliset tavat, käyttäytymissäännöt, asumukset, maisemat ja ammatit sekä mies- ja naiskuva. Elämään kuuluvat juhannuksen vietto, heinäpellolla työskentely, kalastusretket, hevosten ja karjan hoito, kirkossa käynnit, hiihtoretket sekä miesten ja naisten välinen heilastelu. Kirja huokuu maalaisromantiikkaa kauniine viljapeltoineen ja kukkuvine käkineen. Metsissä soi laulu ja suonissa virtaa nuoruus.

"Oli ihmeellistä onnea saada elää tässä kauniissa maassa ja tuntea sen luonto, sen kansa omakseen. Kiitetty Luoja taivaassa! Hän risti kätensä." (s.99) 

 "Korpi otti hänet lumoihinsa: suuri äärettömyyden tunne valtasi hänet. Kuinka pieneltä ja joutavilta tuntuivat täältä käsin kylän asujainten toimet ja riidat. Koko elämän hyörinä tuntui epätodelliselta ja kaukaiselta." (s.127)

Helena on oman aikansa suomalaisen naisen ihannekuva. Hän on kaunis, suosittu, haluttu, iloisen välitön ja osaava sekä voimakkaalla sisulla töitä tekevä. Hän taitaa modernin naisen tyyliin myös miesten töitä ja harrastuksia kuten metsästystä, kalastusta, pesäpalloilua ja ratsastusta. Viulunsoitossa hän on erityisen hyvä. Helena on myös aloitekykyinen, rohkea, henkevä ja ihmisiin herkästi suhtautuva. Hänen sisällään asustaa tunne suuresta kaipauksesta. Hän itse toivoo voivansa olla hellivä ja suojeleva, naisellinen nainen. Hän ei halua näyttää surua huokuvia tunteitaan aviomiehensä silmien edessä, jotta mies ei tule huonolle tuulelle. Helenan elämä on vaikeaa anopin moittivien silmien alla. Nuoren emännän kuuluisi olla tottelevainen ja hiljainen eikä suinkaan vallaton ja viulua soitteleva hupakko. Helena haluaisi olla raisu, uhmakas ja omapäinen eikä joutua alistetuksi soveliaaseen muottiin. Anopille käytös kuvastuu vain oikukkaana lapsellisuutena. Hän ei ymmärrä, että musiikki on osa Helenan minuutta ja toimii henkireikänä. Kirjassa kuvataan myös muita rooleja ja sukupuoliodotuksia. Pitäjästä löytyy velikultia, viattomia morsiamia, viivasuisia emäntiä ja uljasrotuisia miehiä. Etenkin vanha Perttu saa sympatiani puolelleen, sillä hän tukee Helenaa kasvamaan juuri sellaiseksi kuin hän on.

"- En halunnut kiusoitella. Olit rohkea nainen!
Helena punastui uudelleen ja puri harmista huultaan.
- Ei ole tapana jaella tyttölapsille kiitosta, mutta tuon näyt ansaitsevan. Ja kalahommassa olet Erkin veroinen toveri." (s.84-85)

 "Renkipojat eivät saaneet puolispöydässä tyttöä houkutelluksi naurunpurskahduksiin, kuten tavallisesti. - Lähdetään nurmikolle ruokalevolle, täällä tuntuu olevan akanilmaa, tuumivat pojat pöydästä noustuaan." (s.87)

Kirjan lukeminen oli alkuun aikamoista tarpomista lumihangessa, mutta kevättä kohden se sujui yhä jouhevammin. Luin kirjan tosiaan läpi neljän kuukauden aikana. Oli pakko, sillä olin asettanut sen itselleni haasteeksi. En ole koskaan pitänyt vanhoista kotimaisista elokuvista, sillä niissä puhe kuulostaa liian teennäiseltä ja mies- ja naiskuva on ahdistavan kahlitseva. Minua kummastutti puhetavassa etenkin se, kuinka naiset ja miehet kutsuivat toisiaan sanoilla kuten tyttölapsi ja poikanen. Olin tyytyväinen saatuani luettua kirjan loppuun, sillä koin saaneeni annoksen yleissivistystä liittyen vanhoihin kotimaisiin kartanoromaaneihin. Loppujen lopuksi kirja sisälsi maalaiselämän kuvailun lisäksi rutkasti suhdedraamaa, kiellettyjä tunteita, jännitettä eri ihmisten välillä sekä hurjapäisiä tilanteita.

"Hän katsoo liikuttuneena vanhan majurin jälkeen, kun tämä astuu pianon luo ja hiljaa avaa sen.
- Soita minulle, Helena!" (s.37)


Helmet lukuhaaste 2017: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

100 suomalaista kirjaa: 15/100

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Top 10: hienoimmat kirjablogien ulkoasut

Löysin noin vuosi sitten vanhan haasteen Hurja Hassu Lukija -blogista ja listasin mielestäni kaksikymmentä hienointa kirjablogien ulkoasua. Päätin tänäkin vuonna toteuttaa tämän haasteen.

Listaan omasta mielestäni kymmenen hienointa kirjablogin ulkoasua. Kysymys on siis vain ja ainoastaan blogien ulkoasuista, jolloin sisältö on jätetty tarkoituksella huomiotta. Silmiäni miellyttävät tänä vuonna yksinkertaiset ja selkeät ulkoasut, joissa on seesteisiä värejä ja omaleimaisia ratkaisuja. Jokaisessa ulkoasussa näkyy bloggaajan oma kädenjälki ja persoona.

Blogien ulkoasut aakkosjärjestyksessä:





















torstai 13. huhtikuuta 2017

Elena Mady: Varjo



"Jos kaipaa helppoa elämää, kannattaa pysyä alun perinkin hengissä."

Mady, Elena: Varjo
Kirjasarja: The Body Jumper, osa 2
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 265


Alex sai viimein elämästä kiinni Sara Winterin kehossa. Hän loi ystävyyssuhteita, löysi musiikin säveltämisen ja selvitti Saran vanhempien murhaajan henkilöllisyyden. Tärkeimpänä hän sai paljastaa todellisen minänsä rakkaalleen Jesselle. Kaikki päättyi lopulta hyvin, ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti... Vaan ei. Karu arki iskee vastaan. Alexin elämän täyttää WinTec -yrityksen johtaminen, opiskelemaan lähtevän poikaystävän perään murehtiminen sekä mahdollisen siskon olemassaolosta huolehtiminen. Pisteenä iin päälle tutkintavankeudessa olevaa Lauraa vastaan ei välttämättä olekaan riittävästi todistusaineistoa tuomiota varten. Alexista alkaa taas tuntua siltä kuin joku varjostaisi häntä.

"Oma kuolemani oli ollut tietoisuuden ja minän katoamista ja pyyhkiytymistä pois. Olin aikaisemmin miettinyt, etten uskonut helvettiin. Mutta minun helvettini oli kokemani tyhjyys, täydellinen katoaminen sen harmaaseen kitaan." (s.173)

Alex yrittää ansaita olemassaolonsa seuraamalla uskollisesti Saran perheen mahdollisia toiveita WinTex -yrityksen johtamisen suhteen. Hän ei osaa elää hetkessä murehtimatta menneisyyttä tai tulevaisuutta. Alex kärsii juurettomuudesta ja janoaa löytää oman oikean itsensä ja perheensä. Hän haluaisi peilata sukujuuriensa vaikutusta itseensä. Hän kaipaa pyyteetöntä rakkautta, minkä avulla hän voisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kirjassa käsitellään ystävyyden, rakkauden ja itsensä hyväksymisen lisäksi rasismia ja ilmastonmuutosta.

"Sisin on tärkein. Sitähän hoetaan kaikkialla. - Mutta jos sisin olisi oikeasti tärkein, niin ei kai maahanmuuttajia, muslimeja, mustia, lihavia, laihoja, blondeja ja malleja - kohtaan olisi ennakkoluuloja, tai jopa sortoa? Ei." (s.109)
 
"Muistin neuvon, jonka olin jostain omaksunut: vain positiivisiin ensivaikutelmiin kannattaa luottaa. Negatiiviset on paras unohtaa saman tien. Jos entuudestaan vieras ihminen vaikuttaa töykeältä, syy on yleensä yksityinen, henkilökohtainen: ilmavaivat, perhehuolet, jotain sellaista." (s.135)

Alex on huolimaton, vaikka hänellä on niin paljon pelissä. Hän asettaa miltei tahallaan itsensä alituiseen vaaraan. Muutenkin eteen ilmestyvät vaaratilanteet ovat lukijan kannalta liian silmiinpistäviä. Niitä osoittavat kirkkaat neonväriset nuolet - eikä Alex silti ymmärrä varoa.

"Mutta jos elämä heittää päälle kuravettä, on parasta leikkiä olevansa lätäkköleikkejä rakastava lapsi." (s.184)

Pohdin, olinko kirjasarjan ensimmäistä osaa lukiessani niin kiehtovan aiheen lumoissa, etten huomannut sen ontuvaa tyyliä, vai onko tarinan laatu tosiaan laskenut. Juoni muuttuu kiinnostavaksi vasta puolessa välissä kirjaa - ´sanonpahan asiat niin kuin ne on´. Voin siitä huolimatta suositella kirjasarjaa seikkailuista ja mysteereistä pitäville nuorille.

"Niin vain syksy oli hiipien ryövännyt lehdet puista ja imenyt valon illoista kuin meteorologinen ankeuttaja." (s.152)


Helmet lukuhaaste 2017: 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja

100 suomalaista kirjaa: 14/100


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Stephanie Garber: Caraval



"Elämään mahtuu muutakin kuin turvassa pysyttely."

Garber, Stephanie: Caraval
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2017
Alkuperäinen nimi: Caraval
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 359


Scarlett Dragna on haaveillut koko elämänsä ajan pääsevänsä maagiseen Caravaliin. Vuosien kuluessa hänen toivonsa taianomaisesta kokemuksesta on hiipunut ja tilalle on astunut voimakas halu suojella pikkusiskoa Tellaa heidän julmalta isältään ja suostua järjestettyyn avioliittoon, joka mahdollisesti takaisi heille molemmille turvallisuutta. Kutsu Caravaliin ilmestyy yllättäin häiden kynnyksellä, mutta Scarlett ei ole halukas vaarantamaan tulevaisuuttaan seikkailun tähden. Tellan ei auta muuta kuin siepata siskonsa vasta tapaamansa merimies Julianin avustuksella. Perillä Scarlett saa huomata joutuneensa keskelle maagista esitystä, joka vilisee kauneutta, kummallisuuksia ja pelottaviakin asioita. Caraval tuoksuu salaisuuksille ja räiskyy rakkauden väreissä. Siellä kuljetaan öisin, pukeudutaan näyttävästi, ratkotaan arvoituksia ja yritetään muistaa kaiken olevan vain todentuntuista peliä.

"Katujen reunoilla oli pyöreitä kauppoja, jotka oli maalattu helein ja hehkuvin värein ja kasattu päällekkäin kuin huolettomasti pinotut hatturasiat. Näky oli lumoava mutta myös luonnottoman liikkumaton. Kaikki puodit olivat kiinni, ja niiden katoille kinostunut lumi oli kuin hylättyjä satukirjoja peittävä pölykerros." (s.58)

Pelin aikana Scarlett ymmärtää uhrautuneensa siskonsa puolesta koko elämänsä ajan. Hän ei isää kohtaan tuntemansa pelon vuoksi ole uskaltanut tehdä omia päätöksiä. Peli punnitseekin, kuinka pitkälle Scarlett on loppujen lopuksi valmis menemään rakkaidensa puolesta.

"Hän veti tilkkutäkkioven auki. Scarlett näki häikäisevän vilahduksen siitä, mitä sen takana oli: Kiihkeän taivaan, joka oli kuin sulaneita sitruunoita ja palavia persikoita. Kapeita jokia, jotka kimalsivat kuin kiillotetut jalokivet. Nauravan tytön, jolla oli hunajaiset kiharat -" (s.69)

Päätin tarttua kirjaan törmättyäni sitä ylistäviin kommentteihin instagramissa. Minusta tuntui, että jokaisessa ulkomaalaisessa kirjablogissa luettiin Caravalia. Luin kirjaa ihastuksesta huokaillen ja sirkus teemaista kauhumusiikkia kuunnellen. Pohtiessani maailman ainutlaatuisuutta mieleeni nousivat kuvat Liisasta ihmemaassa, Celiasta Yösirkuksessa, Jalista suklaatehtaassa sekä Harrysta Tylypahkassa. Jälkikäteen ajateltuna juoni oli aika ennalta-arvattava, sillä vihjeet tapahtumista esiteltiin lukijalle silmiinpistävästi. Kirja oli silti nautittava ja jännittävä, sillä kaiken aikaa sai pohtia, kuinka loppuratkaisuun päädytään ja käykö tapahtumissa sittenkin toisin kuin on kuvitellut. Jään odottamaan jännityksen ja kauhun sekaisin tuntein jatko-osaa, sillä tästä on vaikea pistää paremmaksi.

"Useimmat ihmiset täällä eivät ole sitä, miltä näyttävät.." (s.80)


Helmet lukuhaaste 2017: 49. Vuoden 2017 uutuuskirja

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

K. K. Alongi: Ansassa



"Jokainen on tässä elämässä omillaan."

Alongi, K. K.: Ansassa
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 297


Kuolemanaallosta selviytyneet nuoret asuvat Oliverin isoäidin maatilalla Hollolassa. Heitä ahdistaa karmeat kohtaamiset mätänevien ruumiiden sekä aggressiivisesti käyttäytyvien nuorten kanssa. Nuoret tuntevat jatkuvaa pelkoa heidän kimppuunsa mahdollisesti hyökkäävistä ihmisistä ja eläimistä. Heidän mielessään on aiemmin ollut vain turvapaikkaan selviytyminen, mutta maatilalle asetuttuaan he saavat huomata, että nyt todelliset vaikeudet vasta alkavat: pitäisi huolehtia ruoan ja veden saannista, työvuoroista sekä vartioinnista. Tilannetta ei paranna paikalle ilmestyvät kutsumattomat vieraat: Rafi ja Janessa.

"Onko sodassa tällaista. Ainaista varuillaoloa ja kyttäämistä. Valmistautumista pahimpaan. Silloin oli sentään tiennyt, kuka vihollinen oli. Nyt siitä ei ikinä voi olla varma." (s.198-199)

Tarinassa keskitytään eniten nuorten väliseen kanssakäymiseen ja kunkin omaan sisäiseen maailmaan. Jokainen pohtii omaa rooliaan suhteessa entiseen ja nykyiseen maailmaan sekä omaan sukupuoleensa ja ulkonäköönsä. Jade miettii aggressiivisuuttaan ja masennustaan, Susette pinnallisuuttaan, Sara kiusatun asemassa olemista, Ali maahanmuuttajataustaisuuttaan, Tomi miehistä johtajanasemaansa, Oliver vammaisuuttaan sekä Jesse lihavuuttaan ja epäsosiaalisuuttaan. Kukin myös suree ja käsittelee rankkoja kokemuksia eri tavalla. Nuoret toimivat päämäärättömästi, epäjärjestelmällisesti ja shokkitilassa. Heiltä puuttuu välillä itsesuojeluvaistokin.

"Jos tämä heidän elämänsä olisi elokuva, se olisi K-18. Mikä tekee heistä kaikista kolme vuotta liian nuoria siihen." (s.254)

Kirja jää erittäin jännittävään kohtaan. Halkean saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja pitääkö nuorten teoria paikkansa siitä, että terroristit ovat järjestäneet kuolemanaallon, joka on aiheuttanut osalle ihmisistä aivojen toimintahäiriön. Mietin myös, kuinka laajalle aalto on yltänyt ja onko maailmassa enää yhtään aikuista elossa.

"Mitä jos elämä on nyt tässä? Mitä me oikein tehdään?" (s.37)

Voin suositella kirjaa kaikille dystopiasta pitäville, mutta en kuitenkaan kovin herkille ja laukkaavan mielikuvituksen omaaville, sillä synkkä metsä, väkivaltaiset ihmiset ja kaikkialla lojuvat ruumiit saattavat olla joillekin liikaa.


Helmet lukuhaaste 2017: 6. Kirjassa on monta kertojaa

100 suomalaista kirjaa: 14/100

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Timo Parvela: Ella ja kaverit luokkaretkellä



"Tämä tässä on muumio."

Parvela, Timo: Ella ja kaverit luokkaretkellä
Kirjasarja: Ella ja kaverit
Julkaistu: 2015
Alkuperäinen julkaisu: 1997
Kuvitus: Mervi Lindman 2008, 2014, 2015

Ulkoasu: Riikka Turkulainen
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 63


Ella on ensimmäisellä luokalla. Hänellä on miesopettaja sekä lukuisia kavereita kuten urheileva Pate, tomera Hanna, nero Tuukka, herttainen Tiina, herkkä Samppa sekä kovakuorinen Pukari. Tällä kertaa kaikki pääsevät luokkaretkelle, mihin sisältyy syömistä ravintolassa sekä tutustumista museoon ja eläintarhaan. Ja millainen retki siitä muodostuukaan! Stressaantunut opettaja unohtaa laukkunsa ja sen mukana rahansa koululle, mikä edesauttaa huvittavien tilanteiden syntyä.

"- Kuinka sinä siihen juutuit? opettaja ihmetteli yrittäessään irrottaa Paten jalkaa, joka oli tiukasti kiinni selkänojien välissä. Me muut näytimme ja juutuimme tietysti kiinni samalla tavalla kuin Pate." (s.15)

Sain tämän ihastuttavan lastenkirjan käsiini sattumalta. Luin sen yhdellä hotkaisulla ja nautin joka hetkestä - eniten museovierailusta. Ella ja kaverit ovat kerta kaikkiaan mainioita tapauksia! Voin suositella heidän hulvattomaan maailmaansa sukeltamista etenkin päivinä, joina on liian väsynyt tekemään yhtään mitään. Lapsille voin suositella kirjaa vaikka joka päivä, sillä Ellan ja kaverien seurassa tapahtuu aina jotain hassua.

"Häkissä oli oikea leijona. Se nousi seisomaan juuri, kun me tulimme häkin luo. Leijona hyppäsi mahtavalla loikalla kivelle, karjui pelottavasti, syöksyi sitten notkein askelin kuusi kertaa häkkinsä ympäri ja aukaisi lopuksi mahtavan kitansa paljastaen valtavat raateluhampaansa. Tai niin opettaja sanoi. Meistä kukaan ei nähnyt sitä, sillä me syötimme juuri silloin kesyä oravaa." (s.39-40)


Helmet lukuhaaste 2017: 35. Kirjan nimessä on erisnimi

100 suomalaista kirjaa: 13/100

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Sari Luhtanen; Mikko Oikkonen: Nymfit



"Minä aion selvitä hengissä tästä kuunpimennyksestä."

Luhtanen, Sari; Oikkonen, Mikko: Nymfit. Montpellierin legenda.
Julkaistu: 2013
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 381


16-vuotias Didi Tiensuu on tavallinen naisen alku, joka käy koulua, juoruilee parhaan ystävänsä kanssa ja huokailee poikien perään. Hänen äitinsä Elina on huolissaan tyttärensä siveyden puolesta eikä anna hänen edes jutella poikien kanssa. Didi inhoaa äitinsä kyttäämistä ja haaveilee naiseudesta. Hän on huolissaan siitä, ettei hänen kuukautisensa ole vielä alkaneet ja että hänen ihoonsa on alkanut ilmestyä outoja mustelmia. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin, kun Didin elämään ilmestyy kaksi nymfiä: urheilullinen Kati ja lempeä Nadia. Naiset kaappaavat hänet mukaansa Helsinkiin, antavat hänelle uuden identiteetin ja opettavat hänelle asioita nymfien elämästä. Didi taistelee elämänmuutosta vastaan ja hakee tukea etenkin lapsuudenystävästään Samuelista. Elämä muuttuu yhä pelottavammaksi, kun Didi saa selville, mitä hänen tulee tehdä selviytyäkseen hengissä ja ketä nymfit pakoilevat.

"Hämärässä metsässä kompasteli eteenpäin tyttö. Tai ainakin hänen vartalonsa oli hento kuin tytöllä, mutta hänen kasvonsa näivettyivät jokaisen rahisevan hengenvedon myötä. Hänen huulensa halkeilivat ja hänen punaiset hiuksensa hapristuivat ja harmaantuivat. - Hänen silmänsä hohtivat nyt pimeässä maidon valkoisina, mutta hän tuskin välitti enää nähdä mitään." (s.258-259)

Nymfit ovat kauniita olentoja, joilla on herkät aistit ja maagiset kyvyt. He pukeutuvat upeisiin asuihin ja syövät herkullisia ruokia viinin kera. Satyyrien mielestä nymfit on tarkoitettu palvelemaan heitä, minkä vuoksi osa nymfeistä on alkanut taistella vapauden puolesta. Nymfit jaotellaan vesi-, vuori- ja luontonymfeihin. He voivat elää erittäin pitkään, minkä vuoksi heidän on aina tasaisin väliajoin muutettava maasta toiseen, jotta kukaan ei kiinnittäisi huomiota heidän iättömiin kasvoihinsa. Vapautta janoavia nymfejä ohjaa legenda solmua kantavasta nymfistä, joka toisi tullessaan muutoksen.

"Hän näki, mitä kaikkea naisille voitiin tehdä vain siksi, että he olivat naisia. Heitä kohdeltiin kuin omaisuutta, huonommin kuin eläimiä, heiltä riistettiin vapaus." (s.283)

Olen huomannut kirjan muutamaan otteeseen kirjaston hyllyssä. Katsoin joskus pari ensimmäistä jaksoa samannimistä tv-sarjaa, joten päätin viimein lainata kirjan, sillä halusin tietää, kuinka tv-sarja päättyi. Juoni oli loppujen lopuksi aika pitkäveteinen, sillä se sisälsi paljon toistoa. Minusta tuntui siltä kuin nymfit olisivat joka toinen hetki olleet nautiskelemassa valkoviiniä, nuuhkimassa eteerisiä tuoksuja ja kaatamassa miehiä sänkyynsä. Loppuratkaisu oli hieman yliampuva ja ennalta-arvattava. Tykkäsin kuitenkin lukea kirjan loppuun, sillä minusta on mielenkiintoista lukea tarinoita, joissa jonkun elämä mullistuu, kun hän saa kuulla olevansa esimerkiksi noita tai keiju - tai tässä tapauksessa nymfi.


Helmet lukuhaaste 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

100 suomalaista kirjaa: 12/100