sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Helmet lukuhaaste 11/50

Tammikuussa luin Helmet lukuhaasteeseen hurjat 11 kirjaa!



Tein lukuhaasteeseen hyvän alkukirin nyt, kun innostus on huipussaan. Mielestäni ehkä paras lukemani kirja tammikuussa oli kuvassakin näkyvä Romain Puértolasin Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin.


Tammikuussa lukemani kirjat:

James Frey: Endgame: Taivaan avain (29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja)

Neil Gaiman: Batman: Viimeinen Batman-tarina (11. Sarjakuvakirja)

Cecelia Ahern: Tyttö peilissä (48. Kirjassa on alle 150 sivua)

Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja)

Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja (45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja)

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan (3. Kirjassa rakastutaan)

Jacques Bonnett: Kirjaston henget (6. Kirjastosta kertova kirja)

E.M. Forster: Italialainen avioliitto (44. Kirjassa joku kuolee)

Andrew O´Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe (22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.))

Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua (41. Kirjassa lähetetään kirjeitä)

Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo (18. Lastenkirja)


Päivitän lukemiani kirjoja Helmet lukuhaaste sivulleni.

Kuinka Helmet lukuhaaste on sujunut sinulta? Muita kommentteja?


lauantai 30. tammikuuta 2016

Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo



"Mutta joka tapauksessa hän rakensikin kahden pienen tytön talon! Tämä on tosiaan hyvin viehättävä talo, mutta minulle se ei sovi ollenkaan; ja sen tähden minä myyn sen, kun vain saan sopivat ostajat."

Kurenniemi, Marjatta: Onnelin ja Annelin talo
Sisältää: Elokuvaliite
Julkaistu: 2013
Ilmestynyt ensimmäisen kerran: 1966
Mistä maasta: Suomi

Kuvittanut: Maija Karma
Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö
Sivumäärä: 95

Parhaat kaverukset Onneli ja Anneli ovat kaksi ekaluokkalaista tyttöä, jotka löytävät Ruusukujalta kirjekuorellisen rahaa. He ostavat rahoilla sievän talon ihastuttavalta ja salaperäiseltä rouva Ruusupuulta. Talossa on kaikkea, mistä pikkutytöt unelmoivat: täydellisesti varustettuja huoneita, suloisia lemmikkilintuja, monenlaisia leluja, sieviä vaatteita ja yllin kyllin ruokaa. Piha on täynnä ruusuja ja siellä virtaa hiljalleen myös joki.

Annelin äiti ja isä ovat eronneet, joten hän joutuu kulkemaan kahden kodin väliä. Hän ei ole varma, kumpi on hänen oikea kotinsa. Sama ongelma on hänen vanhemmillaan, jotka eivät oikeastaan yhtään katso tytön perään, vaan kuvittelevat aina, että toinen vanhempi hoitaa tytön asiat. Onneli puolestaan asuu yhdeksänlapsisessa perheessä. Runsaan lapsimäärän vuoksi vanhemmat eivät edes huomaa yhden, hiljaisen ja kiltin lapsen poissaoloja. Välillä Onneli ja Anneli surevat itsekseen elämäntilannettaan, mutta keskittyvät sitten oman kodin hoitoon, eriskummallisten naapurien tapaamiseen ja leikkimiseen sekä kiltteinä pikkutyttöinä olemiseen.

Kirjassa tapahtuu myös jännittäviä asioita, sillä Onneli ja Anneli kohtaavat Ruusukujalla epäilyttävän näköisen miehen. He tutustuvat myös naapureihinsa Tingelstiinaan ja Tangelstiinaan, joilla on maaginen puutarha eriskummallisine kasveineen ja kanoineen. Onneli ja Anneli joutuvat napit vastakkain toisen naapurinsa, säästöporsaita työkseen myyvän Rosina Rusinan kanssa, missä riittää hetkeksi selvittämistä. Lisäksi tarinassa on myös rento poliisi Urho Ulpukka.

Kirja on ihastuttava hyvän mielen kirja. Se on kuin haaveuni, jota surullisessa elämäntilanteessa oleva lapsi voisi nähdä. Tapahtumat ovat satumaisia ja taianomaisia. Kirjan lukemisesta tulee lämmin ja mukava olo. Voin suositella kirjaa sekä lapsille että aikuisille.


Helmet lukuhaaste 2016: 18. Lastenkirja

torstai 28. tammikuuta 2016

Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua



"´Hei, mikset tee minulle listaa kaikesta mitä minun pitää muistaa ja liitä sitä testamenttiisi, jos ei minusta kerran ole mihinkään ilman sinua?´"

Ahern, Cecelia: P.S. Rakastan sinua (2011)
Yhdeksäs painos
Alkuperäinen nimi: P.S. I love you (2004)
Mistä maasta: Irlanti
Suomentanut: Pirjo Lintuniemi
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 511


Kolmekymppinen Holly on menettänyt aviomiehensä ja sielunkumppaninsa Gerryn vakavalle sairaudelle. Hän ei surun murtamana tiedä, mitä tehdä, kunnes hän vastaanottaa Gerryn lähettämän paksun kirjekuoren. Sieltä löytyy pienempiä kirjekuoria, jotka on tarkoitus avata kerran kuukaudessa yksi kerrallaan. Jokaisessa kirjekuoressa on pieni neuvo, joka auttaa Hollya eteenpäin elämässä.

Kirja pohjimmiltaan kertoo Hollyn käymästä surutyöstä. Hän kehittyy ihmisenä ja kokoaa elämäänsä pala palalta uusiksi. Holly oppii paljon sekä itsestään että muista ihmisistä. Hän saa myös huomata, ketkä ovat hänen todellisia ystäviään. Mielenkiintoista on myös huomata, kuinka perheenjäsenet suhtautuvat tilanteeseen ja mitä uusia puolia heistä ilmenee. Diskodiivaksikin kutsutun Hollyn elämä koostuu masennuskausien lisäksi enimmäkseen ihmissuhdedraamasta sekä ystäviensä Sharonin ja Denisen kanssa baareissa istumisesta. Eräänkin kerran hän yrittää päästä baariin sisälle tekeytymällä Suomen prinsessaksi! Holly joutuu kuitenkin tottumaan ajatukseen, että hänen täytyy etsiä itselleen töitä ja että hänen on huolehdittava kaikesta itse - etenkin sitten, kun kirjeet ja kuolleen aviomiehen jälkeen jättämät neuvot loppuvat.

"Kun Gerry oli ollut elossa, aviomies oli ollut hänen elämänsä kiinnekohta, ja nyt kun Gerry oli poissa, Gerryn viestit ohjasivat hänen elämäänsä. Kaikki pyöri Gerryn ympärillä. Hän oli tosiaan luullut, että hänen oli ollut määrä tavata Gerry ja nauttia yhteisistä päivistä elämänsä loppuun asti. Mikä hänen elämänsä tarkoitus nyt oli? Varmasti hänellä oli sellainen, vai oliko yläkerrassa sattunut virhe?" (s.276)

Pidin kirjasta paljon, sillä se oli uskottava ja helposti luettava sekä sopivan koskettava. Mielestäni kirjan hahmot olivat mielenkiintoisia persoonia, etenkin Hollyn sisarukset, jotka erosivat toisistaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Olin tyytyväinen kirjan loppuratkaisuun. Ehdin jo viimeisten sivujen lähestyessä pelästyä, tuleeko kirjassa olemaan liian ennalta arvattava ja mielestäni tarinaan sopimatonkin loppu, mutta onneksi en joutunut pettymään.


Helmet lukuhaaste 2016: 41. Kirjassa lähetetään kirjeitä


keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Mistä kirjablogeissa kirjoitetaan



Mistä kirjablogeissa kirjoitetaan?

Ainakin kirjoista, kirjastovierailuista, kirjaostoksista, kirjamessuista, kirjailijoista, lukuhaasteista, kirjakaupoista ja arvonnoista.

Miksi kirjablogeissa käsitellään yleensä kirjojen lisäksi myös matkustamista, museovierailuja, tv-sarjoja, elokuvia, luontoa sekä omaa muuta elämää?

Kirjabloggaajat ovat kiinnostuneita muista maista ja niiden kulttuureista kirjojen lisäksi myös käytännössä. Heitä usein kiinnostaa myös historia ja kaikenlaisissa muodoissa olevat tarinat. Kirjabloggaajat yleensä uppoutuvat kirjoihin rauhoittuakseen arjen kiireiden keskellä. Luonto tarjoaa tämän saman kokemuksen. Lisäksi kirjabloggaajat haluavat valottaa omaa muuta elämäänsä, koska lukijat ovat yleensä kiinnostuneita siitä, kuka on blogin takana. Yleensä aiheena ovat lemmikit, joista yleisimpiä ovat kissat ja koirat.

Mistä kirjoihin liittyvästä aiheesta haluaisit lukea tästä blogista?
Haluaisitko lukea jostain muustakin aiheesta kuin kirjoista? Mistä?

maanantai 25. tammikuuta 2016

Andrew O´Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe



"Euroopan paras osa asuu nykyään valtameren tällä puolen."

O´Hagan, Andrew: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe
Julkaistu: 2011
Alkuperäinen julkaisu: 2010
Alkuperäinen nimi: The Life and Opinions of Maf the Dog and of his friend Marilyn Monroe
Mistä maasta: Iso-Britannia 
Suomentanut: Heikki Karjalainen 
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi 
Sivumäärä: 322

Mainittakoon heti alkuun, etten pidä koirista - lukuun ottamatta muutamia sukulaisteni ja ystävieni koiria. Tästä kuuluu kiitos niille lukemattomille koirille, jotka ovat hyökänneet kimppuuni (lue: välinpitämättömille koiranomistajille, jotka ovat jättäneet koiransa koulutuksen väliin ja eivät välitä kanssaihmisten hyvinvoinnista). En myös tiedä oikeastaan mitään Marilyn Monroesta - muuta kuin että hän on esiintynyt elokuvissa ja että hänen kasvonsa koristavat vaikka minkälaisia sisustustavaroita. Menen siis Helmet lukuhaasteen siivittämänä epämukavuusalueelleni tarttuessani tähän kirjaan.

Kirja kerrotaan Marilyn Monroen (1926-1962) Mafia Honey eli Maf nimisen koiran näkökulmasta. Frank Sinatra antoi koiran Marilynille vuonna 1960. Mielestäni on hauskaa olla kärpäsenä katossa - tai siis koirana lattialla - ja seurata elokuvatähtien ja poliitikkojen elämää. Kirja sisältää myös paljon filosofisia ajatuksia ja poliittisia mietintöjä sekä kulttuurisia ja kirjallisia pohdintoja. Se on etenkin kuvaus 1960-luvun Yhdysvalloista, jossa pinnalla ovat kansalaisoikeudet, rotuerottelu ja rasismi sekä kylmä sota ja kommunismin vastaisuus. Ihmisiä kiehtoo avaruuden valloittaminen simpanssien ja koirien avulla sekä ulkoavaruuden olennot.

Marilyn kuvataan kirjassa diivaksi, joka on aina myöhässä, käy Frank Sinatran isännöimissä juhlissa, käyttää pillereitä ja runsaasti alkoholia, pitää seinillään ihailijoidensa maalaamia kuvia itsestään, keskustelee lehtimiehille, tukeutuu häntä seuraavien miesten apuun ja antaa käytännön asiat piikojen ja taloudenhoitajien tehtäväksi. Hänen ympärillään olevat julkisuuden henkilöt käyttäytyvät kuin olisivat jotain suurempaa ja hienompaa kuin muut ihmiset. Frank Sinatra kuvataan komentelevaksi ja omituisia raivokohtauksia saavaksi mieheksi, joka yrittää kaikin keinoin pysyä hienoissa piireissä ja irlantilaiset sukujuuret omaavan presidentti Kennedyn suosiossa.

"Marilyn oli outo ja onneton olento, mutta hänellä oli enemmän synnynnäistä huumorintajua kuin yhdelläkään tuntemallani ihmisellä. Enemmän huumorintajua ja enemmän taiteellisuutta. Hän ei kääntänyt selkäänsä elämän järjettömyyksille, päinvastoin: Wienin parhaat psykoanalyytikot olisivat epäilemättä olleet ihastuksissaan siitä, miten Marilyn ymmärsi vaistomaisesti vitsejä ja elämän suurta draamaa." (s.80)

"Hän halusi oppia ottamaan itsensä vakavasti ja arvostamaan omaa elämänkokemustaan, mutta ei päässyt pakoon ihmistä, joka oli aina ollut: suloinen ja vaikutuksille altis tyttö, joka aikuisena oli alkanut syödä pillereitä ja juopotella. Hänellä ei ollut helppoa. Monet hänen aiemmat yrityksensä itsenäistyä olivat epäonnistuneet." (s.81)

Kirjassa pohditaan paljon Marilynin persoonaa ja mikä siinä on vialla. Toisaalta hän haluaa muutosta elämäänsä ja vakavasti otettavia elokuvarooleja, mutta toisaalta hän kieltää todellisuuden ja poseeraa aina seksikkäissä kuvissa. Marilyn tarvitsee muiden hyväksyntää ja kokee itsensä usein miesten kautta, joten kun hän joutuu ottamaan avioeron Arthur Milleristä, hänen minuutensa kokee kolauksen. Kirjassa sivutaan myös Marilynin isäsuhdetta, joka on aika monimutkainen. Hän nimittäin puhuu terapeutilleen, että hänen isänsä on kuollut, vaikka hänen isänsä on elossa. Marilyn ei silti halua koskaan tavata isäänsä, vaikka ilmeisesti kaipaa isää. Marilyn suhtautuu erikoisesti myös häntä seuraaviin miespuolisiin ihailijoihin, sillä hän esimerkiksi luottaa siihen, että rankan ryyppyillan jälkeen joku heistä auttaisi hänet kotiin. Hän harrastaa myös yhden illan juttuja. Kirjassa todetaankin, että Marilynilla on omakuvan vääristymä. Hän itkee ja on masentunut, minkä vuoksi hänet kirjataan joksikin aikaa psykiatriseen sairaalaan. Ennen kuolemaansa Marilynin käytös muuttuu, sillä hän on kuin unissakävelijä; hajamielinen ja päämäärätön.

"Kuka minä olin vahtimaan onnetonta näyttelijätärtä? Keitä nämä ihmiset yleensä olivat, jotka pystyivät luomaan elämää valkokankaalle, mutta eivät pystyneet alkuunkaan elämään omaansa?" (s.297)

Kirjassa ainoa rasittava puoli on lukemattomat alaviitteet, mutta ilmeisesti kirjailija on halunnut käyttää niitä eräänlaisena tyylikeinona. Toinen erikoinen piirre on, että Maf-koiran lisäksi ääneen pääsevät myös rotat, hämähäkit, kärpäset, kissat ynnä muut eläimet. Joka kerta eläimet toteavat jotain filosofista tai päästävät ilmoille runoutta. Mielestäni olisi ollut mielenkiintoista lukea lisää siitä, miten amerikkalaiset näkivät Euroopan. Halveksivan asennoitumisen ymmärtää pienistä viitteistä, jotka esimerkiksi koskevat juutalaisten asemaa ja keskitysleirejä. Pelottavaa, että kylmän sodan aikana ihmiset ajattelivat, että venäläisten ohjukset olisivat saattaneet sataa amerikkalaisten niskaan millä hetkellä hyvänsä. Lisää olisin halunnut kuulla myös 1960-luvun Meksikosta, sillä siitä kirjoitetaan ihannoivasti. Hauskaa, että Marilyn kuvataan ihmisenä, jolla on aina kirja käsilaukussaan.


Helmet lukuhaaste 2016: 22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Viiden kirjan haaste

Sain Mustien kansien metsä -kirjablogin Sanna-Marilta viiden kirjan haasteen. Kiitos paljon!

1. Kirja, jota luen parhaillaan

Luen parhaillaan kirjoja Helmet lukuhaastetta ajatellen. Kesken on Cecelia Ahernin P.S. Rakastan sinua, joka on naisille suunnattua kirjallisuutta. Se sopii haasteen kohtaan 41 eli kirjassa lähetetään kirjeitä. Kirja kertoo Hollysta, jonka mies Gerry on kuollut. Holly saa kerran kuussa avata mieheltään saamansa kirjeen, jossa on hänelle suunnattu tehtävä sitä kuukautta varten. Hollyn ja hänen ystäväpiirinsä elämä koostuu lähinnä perhedraamasta ja baareissa istumisesta. Syvällisemmin katsottuna kirjassa seurataan Hollyn toipumista miehensä menetyksestä.



2. Kirja, josta pidin lapsena

Angela Sommer-Bodenburgin Pikku vampyyri kirjat. Pidin jossain vaiheessa paljon vampyyreista, kummituksista ja muista lapsille suunnatuista jännittävistä tarinoista. Pikku vampyyri kirjat olivat sopivan jännittäviä ja hauskoja. Ne on lisäksi hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettuja ja niissä on mainiot hahmot.



3. Kirja, joka jäi kesken

J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta kirja on minulla edelleen kesken. Luin sitä viimeksi viime kesänä. En tiedä, miksi en saa sitä luettua loppuun, vaikka tykkään fantasiasta ja kyseisestä kirjasta. Ehkä sen lukeminen ei vain nyt sovi minulle. Aion kyllä lukea sen. Jonain päivänä.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen

Kaikki kirjat tekevät jollain tavalla vaikutuksen. En usko, että mikään kirja jättää täysin tyhjäksi. Viime vuonna luetuista voisin mainita Alex Haleyn Juuret kirjan, jonka jälkeen olin aivan sanaton kunnioituksesta kyseistä tositarinaa kohtaan.



5. Kirja, johon palaan uudelleen

Rakastan Robert Jordanin Ajan Pyörä kirjasarjaa. Palaan aina uudestaan ja uudestaan sarjan ensimmäiseen suomennettuun osaan nimeltään Vaarojen taival, sillä siitä tarina sai alkunsa. Se on nostalginen kirja. Kirjasarja kertoo fantasiakirjoille tyypillisesti pitkästä vaelluksesta ja pahaa vastaan taistelemisesta. Kirjoissa on mielenkiintoisia hahmoja ja erikoisia vihollisia, joilla on jännittävät nimet kuten häiveet ja trollokit. Tarinassa esiintyy lisäksi susia, eri kansojen edustajia, myyttisiä esineitä sekä kauniisti kuvailtuja kaupunkeja ja kyliä. Mielenkiintoisinta on lukea niin sanotuista taikavoimia omaavista naisista - myyttisistä Aes Sedaista. Pidän myös unten maailmassa tapahtuvista merkillisistä tapahtumista.



sunnuntai 17. tammikuuta 2016

E.M. Forster: Italialainen avioliitto



"Äläkä, pyydän ja rukoilen, lankea siihen kamalaan turistiajatteluun, että Italia on pelkkä antiikkiesineiden ja taiteen museo. Rakasta ja ymmärrä italialaisia, ihmiset ovat siellä vielä ihanampia kuin maa."

Forster, E.M.: Italialainen avioliitto (2006)
Toinen painos
Alkuperäinen nimi: Where angels fear to tread (1905, 1975)
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Hanna-Liisa Timonen
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 182


Leskeksi jäänyt britti Lilia Herriton lähtee yhdessä Caroline Abbottin kanssa matkalle Italiaan. Suvun kesken hupakkona pidetyn Lilian on tarkoituksena kasvaa henkisesti matkansa aikana, mutta hän tapaakin nuoren Gino nimisen miehen ja menee hänen kanssaan parin viikon tuttavuuden jälkeen naimisiin. Siitä syntyykin aikamoinen kohu suvun sisällä - ainoastaan Lilian Irma tytär jätetään uutisten ulkopuolelle. Philip Herriton lähetetään selvittämään tilannetta Italiaan saakka.

Kirjassa kuvataan ironisesti kyseisen ajan mukaisia ihmissuhteita ja tapoja sekä yläluokissa että köyhien keskuudessa. Tarinan kautta saa tutustua brittiläiseen pidättyväisyyteen ja itsekeskeisyyteen sekä italialaiseen eloisuuteen. Luin mielenkiinnolla etenkin aikuisten suhtautumista lapsiin ja heidän kasvatukseensa. Kirja on ennen kaikkea koskettava ja yllättävä - etenkin lopussa vuodatetut kyyneleet.

"Lapsen koko elämä on riippuvainen ihannekuvasta, joka hänellä on vanhemmistaan. Jos se kuva tuhotaan, kaikki muukin murenee sen mukana - moraali, käytös, kaikki. Ehdoton luottamus johonkuhun on korvaamattoman tärkeä ehto kaikelle kasvatukselle. Siksi olen niin varonut sanojani puhuessani Lilia-parasta hänen kuultensa." (s.71)


Helmet lukuhaaste 2016: 44. Kirjassa joku kuolee


lauantai 16. tammikuuta 2016

Jacques Bonnett: Kirjaston henget



"Ja Umberto Eco sanoo tämän kummallisuuden: ´Jos Jumala olisi olemassa, hän olisi kirjasto.´"

Bonnett, Jacques: Kirjaston henget
Julkaistu: 2011
Alkuperäinen julkaisu: 2008
Alkuperäinen nimi: Des bibliothéques pleines de fantomes
Mistä maasta: Ranska
Suomentanut: Jyrki Kiiskinen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 142

Kirjan takakannessa luvataan, kuinka kirjassa on kiehtovaa kuvausta ja nautinnollista sukellusta lukemisen maailmaan. Miellyttävän tekstin sijasta huomasin lukevani vaikeaselkoisia vieraskielisiä nimiä ja lainauksia lainauksien perään. Ajattelin luovuttaa, sillä kirja vaikutti todella tylsältä. Päätin kuitenkin antaa kirjalle mahdollisuuden ja keskityin sen sanomaan viittauksien takana. Kirjan rytmiin päästyäni huomasin hymyileväni monille ajatuksille, sillä ne olivat niin osuvia.

"Syntyi kunnianhimo nauttia elämästä lukemalla kaikki kirjat. Se oli yhtä arvokasta kuin mikä tahansa muukin." (s. 21)

Kirja käsittelee muun muassa oman kirjaston perustamista, kirjojen keräilyä, kirjahyllyjen järjestelyä, Internetin vaikutusta kirjoihin, lukutyylejä, lukupaikkoja ja muistiinpanojen tekemistä lukiessa. Siinä pohditaan, mistä ja miksi kirjat hankitaan omaan kirjastoon, mitä kirjoja lukee ja miksi, sekä kuinka kirjojen lukija tekee listoja luetuista ja lukemattomista kirjoista. Pidin ajatuksesta, että uteliaisuus ruokkii lukuhaluja. Mielestäni oli huvittavaa, että riidoissa keskenään olevien kirjailijoiden teoksia ei oikein uskaltaisi laittaa vierekkäin. Mielenkiintoista oli pohdinta, jonka mukaan elämäkerrat ovat vain yksiä tulkintoja jonkun elämästä, kun taas fiktiivisistä hahmoista tiedetään kaikki faktat. Olin samaa mieltä siitä, että Internet ja tv-ohjelmat vievät aikaa kirjojen lukemiselta. Ikävintä oli lukea kirjojen tuhoa käsitteleviä sivuja. Pystyin kauhuissani kuvittelemaan kirjoja syövät madot ja rotat sekä tuhopoltot.

"Mutta lukeminen avartaa rajallista todellisuuttamme ja tekee mahdolliseksi tunkeutua kaukaisiin aikoihin, vieraisiin tapakulttuureihin, sydämiin, ajatuksiin, inhimillisiin motiiveihin jne. Miten lopettaa lukeminen, kun kerran tarjoutuu mahdollisuus paeta ympäristöä, joka on määritelmällisesti ahdas?" (s. 34)

Voin suositella kirjaa vain kirjaharrastajille.


Helmet lukuhaaste 2016: 6. Kirjastosta kertova kirja

perjantai 15. tammikuuta 2016

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan



"On yleisesti tunnettu tosiseikka, että kolmekymmentäyhdeksänvuotias naimaton, hyvähipiäinen nainen haluaa ehdottomasti aviomiehen. Ja lapsen. Siis kaikki muut paitsi minä."

Izzo, Kim: Avioliitto Jane Austenin tapaan 
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2012
Alkuperäinen nimi: The Jane Austen Marriage Manual
Mistä maasta: Kanada
Suomentanut: Sari Luhtanen 
Kustantaja: Schildts & Söderströms 
Sivumäärä: 326

Katherine Shaw työskentelee muotilehden toimittajana ja rakastaa Jane Austenin romaaneja. Hän elää hohdokasta elämää ja omaa laajan ystäväpiirin. Sitten Katen elämän suunta muuttuu. Hän menettää työpaikkansa, hän joutuu myymään kotinsa ja hänen isoäitinsä sairastuu. Ystävät yrittävät piristää häntä antamalla hänelle syntymäpäivälahjaksi aatelisarvon. Kate keksii hyödyntää puoliksi pilaillen keksittyä asiaa uudessa freelancetoimittajan työssään. Hän nimittäin kirjoittaa artikkelia siitä, kannattaako nykynaisen käyttää hyödyksi Austenin ideaa ja naida varakas mies.

"Ratsastaja nosti kypärän pois päästään, ja minä tunsin hymyn leviävän kasvoilleni. Mies todella muistutti Pierce Brosnania. Mahdollisuuteni rakastua rikkaaseen olivat juuri parantuneet merkittävästi." (s.96)

Mielestäni kirjan alku oli stressaavaa luettavaa, sillä Katen elämä meni kaikilta osa-alueilta huonosti. Hän oli oikeastaan läpi kirjan hermostunut, kylmä ja pakkomielteinen. Kate ei edes yrittänyt ajatella järkevästi. Hauskinta oli lukea, kun Lady Kate ujutti itsensä koomisten tilanteiden saattelemana seurapiireihin, asui upeissa hotelleissa, joi alituiseen vaaleanpunaista shampanjaa, sovitteli muotiluomuksia ja tapasi eriskummallisia, rikkaita aatelisia. Pidin etenkin Fawnista, josta tuli Katen mentori rikkaan miehen etsimisessä.

Minua häiritsi läpi kirjan Katen vääränlainen tulkinta Jane Austenin kirjoista. Minusta oli outoa, että hänen mielestään Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan pääajatuksena oli naida rikas mies. Mielestäni hänen olisi pitänyt olla sitä mieltä, että naisen tulee mennä naimisiin rakkaudesta. Alkuasetelma oli oikeastaan tekemällä tehty, jotta tietynlaiset juonikuviot saatiin aikaan. Kirjan loppuratkaisu oli erittäin läpinäkyvä ja ennalta-arvattava. Odotin vain, millä tavalla se kirjoitetaan kirjaan. Ennalta-arvattavuus ei toisaalta haitannut, sillä loppua kohden kirjassa riitti paljon toimintaa.


Helmet lukuhaaste 2016: 3. Kirjassa rakastutaan

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja



"Siinä istui partainen savottamies kahareisin tukkikuorman päällä sätkä suussa, ja huuru pursusi niin miehen kuin juhdankin sieraimista helisevän kuivaan talviaamuun."

Huovinen, Veikko: Koirankynnen leikkaaja
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 1980
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 160

Takakannesta: "Kertomus syrjäseutujen eläjistä ja kohtaloista, pienen ihmisen pienestä haaveesta raatajien ja jälleenrakentajien Suomessa nelikymmenluvun lopulla. Mertsi Vepsäläisestä on sodassa tullut vähän toistaitoinen. Hän ei osaa elämäänsä oikein suunnitella. Sen paremmin kuin matkaansakaan päättäessään suunnata kohti Kainuuta leikkaamaan erään koiran kierteelle kasvaneet kannuskynnet. Monivaiheinen matka vie hänet täpötäysiin junavaunuihin, tilapäiskortteereihin ja ankariin metsätöihin sotakorvauksia maksavan Suomen suurille saloille."

Mertsi Vepsäläinen päättää keskellä yötä lähteä työtoverinsa koiran kannuskynsiä leikkaamaan. Hänellä on kehnot varusteet koville pakkasille eikä mitään tavaroita mukana. Onnekseen hän kohtaa matkansa varrella ystävällisiä ihmisiä, jotka huomaavat hänet sotainvalidiksi, ja antavat hänelle ruokaa, auttavat majoitukseen ja ottavat hänet töihin. Mertsi saa huomata, että Suomen maahan mahtuu monenlaista miestä; räävitöntä toisille naurajaa, omissa oloissaan ahkerana ahertavaa, muita auttavia, viinaanmeneviä tappelupukareita. Hän saa etenkin oppia, että elämä ei aina mene niin kuin on ajatellut, sillä joskus se potkii jopa kahdesti päähän.

"Ja kilisevän kylmässä säässä, lumen ja huurteen joukossa työskenteli pieni Suomen kansa hammasta purren ja lihaksiaan jännitellen. Oli maksettava raskas korvaus siitä, että vielä oltiin hengissä ja että oli jouduttu mukaan suurten kansojen selkkauksiin." (s.59)

Kirja on aidolta tuntuva kuvaus siitä, millaista suomalaisten elämä oli sodan jälkeen. Ihmiset olivat köyhiä ja useat sodassa invalidisoituneita. Ruokaa ei saanut ostaa kaupasta kuin tietyn verran korttia näyttämällä. Miesten oli metsästettävä ja kalastettava saadakseen lisää ravintoa.

"Virkeä mies saa aina jotain. Se kuittaa tilin siellä, toisen täällä, etsii ja kuulostelee jo kevättalvesta uittotöitä, metsästää, kälkäjästää, katsoo virkeästi kulmain alta." (s.113)

Lainasin kirjan kirjastosta Helmet lukuhaastetta ajatellen sekä yleissivistyksen vuoksi. Sain yllättyä iloisesti, kun huomasin pitäväni sympaattisen Mertsin arkisen ja aidon elämäntaipaleen lukemisesta. Ymmärrän nyt paremmin niitä nykypäivänä vanhuudenhöperöiksi luokiteltuja ihmisiä, jotka hamstraavat ruostuneita nauloja ja sanomalehtiä vanhoihin taloihinsa. Paukkupakkasessa metsätöitä tekevistä miehistä kertovaan tekstiin pystyi samaistumaan helposti - etenkin kun ulkona paukkui aidosti 25 asteen pakkanen.


Helmet lukuhaaste 2016: 45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja

lauantai 9. tammikuuta 2016

Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin



"Miksi toiset syntyvät tänne ja toiset sinne? Miksi toisilla on kaikkea ja toisilla ei mitään? Miksi toiset saavat elää, ja toisilla, aina niillä samoilla, ei ole muita oikeuksia kuin vaieta ja kuolla?"

Puértolas, Romain: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: L´extraordinaire voyage du fakir qui était resté coincé dans une armoire Ikea
Mistä maasta: Ranska
Suomentanut: Taina Helkamo
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 221

Takakannesta: "Ensimmäinen sana, jonka intialainen Ajatusatru Vasta lausuu taksinkuljettajalle saavuttuaan Ranskaan, on ruotsia. Ikea. Perillä fakiiria odottaa varsinainen Ali Baban luola. Hän ei ole eläessään nähnyt niin paljon tuoleja ja spegettiottimia. Koska piikkimaton saa vasta seuraavana päivänä, Ajatusatru päättää jäädä Ikeaan yöksi. Ehkä olisi ollut parempi, että hänet olisi huomattu ennen kuin hän päätyy matkaamaan American teenager -malliston kaapissa kohti Isoa-Britanniaa. Siitä kuitenkin alkaa hänen uskomaton seikkailunsa halki Euroopan. Räävitön satiiri ja kutkuttava seikkailu kasvaa humaaniksi kommentiksi länsimaisesta yhteiskunnasta, joka kohtelee paremmin tavaroita kuin laittomia siirtolaisia."

Intialainen fakiiri Ajatusatru Vasta matkustaa kotimaastaan Ranskaan ostaakseen piikkimaton tökerösti väärennetyllä satasen setelillä ja myydäkseen sen myöhemmin eteenpäin saadakseen rahaa. Piikkimattoa ei kuitenkaan löydy varastosta, vaan se luvataan toimittaa fakiirille aamuksi. Ajatusatru päättää siis jäädä Ikeaan yöksi. Pahaksi onnekseen hän joutuu piiloutumaan kaappiin, ja vielä pahemmaksi onnekseen kaappi lähetetään Iso-Britanniaan. Sieltä matka jatkuu sattumien sanelemana muihinkin Euroopan ja Pohjois-Afrikan maihin, joissa fakiiri kohtaa sekä onnekkaita että epämukavia asioita. Matkansa varrella hän törmää kaikenlaisiin ihmisiin viranomaisista kauniisen ranskattareen ja romanitaksikuskista laittomiin sudanilaisiin siirtolaisiin. Kohtaamiset muokkaavat Ajatusatrua sekä ulkoisesti että sisäisesti kohti uutta minuutta.

"Hänen valitsemansa myyjä oli tukeva miekkonen, jolla oli vihreät kilpikonnakuoriset silmälasit ja timanttikoru molemmissa korvissa. Hänen kaltaisensa hahmon tunnistamiseen ei Arvaa kuka? -pelissä tarvitsisi kolmea yritystä. Mies puuhasteli tietokoneensa kimpussa, nosti aika ajoin katseensa niihin kahteen ihmiseen, jotka seisoivat hänen edessään, ja uppoutui sitten taas tutkimaan näyttöään. Muutaman minuutin kuluttua hän otti tulostimesta paperin ja ojensi sen pariskunnalle, joka poistui paikalta tyytyväisenä ja reippain askelin, sillä heillä oli kiire kertoa ystävilleen, että Elton John työskentelee nykyään Ikeassa ja myi heille juuri kenkähyllyn." (s.24-25)

Kirjan kieli on uskomattoman soljuvaa ja mukaansatempaavaa. En välillä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun fakiirin hullun hauskat seikkailut ja loistavasti kirjoitetut sanailut vievät minut mennessään. Välillä hyvinkin mustan huumorin takana kirja tarjoaa vakavampaa pohdittavaa maailmalla vallitsevasta epätasa-arvosta sekä siitä, millaista pakolaisten elämä länsimaissa ja heidän lähtömaissaan on.

 "He ovat toistensa kaltaisia, jokaisen sydän takoo nälkiintyneessä rinnassa samalla lailla, mutta näissä maissa, täällä missä kaikkea on ylenpalttisesti - taloja, autoja, vihanneksia, lihaa ja vettä - toiset pitävät heitä hätää kärsivinä ihmisinä, toiset rikollisina. Toista näkökulmaa edustavat avustusjärjestöt, toista poliisi. Toiset hyväksyvät heidät vaatimatta mitään vastineeksi, toiset lähettävät heidät kyselemättä takaisin kotiin." (s.66-67)


Helmet lukuhaaste 2016: 4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja

torstai 7. tammikuuta 2016

Cecelia Ahern: Tyttö peilissä



"Kaikki peilit oli peitetty mustalla kankaalla. Joka ikisen huoneen jokainen peili. Kaikkien päällä oli mustaa kangasta."

Ahern, Cecelia: Tyttö peilissä
Julkaistu: 2012
Alkuperäinen julkaisu: 2011
Alkuperäinen nimi: Girl in the Mirror
Mistä maasta: Irlanti
Suomentanut: Terhi Leskinen
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 108

Takakannesta: "Maagisia ja mieleenpainuvia satuja aikuisille. Tyttö peilissä. Lila isoäidin talossa peilit on peitetty mustilla kankailla, mutta hän ei ole koskaan edes miettinyt asiaa sen kummemmin. Hääpäivänsä aamuna hän vetää kankaan syrjään yhden peilin edestä ja kumartuu katsomaan itseään, hieman liian läheltä. Muistojentekijä. Sydämensä särkenyt mies on keksinyt koneen, jolla voi luoda uusia muistoja. Kone auttaa tekemään monta ihmistä onnelliseksi, mutta sen keksijää uudet muistotkaan eivät voi auttaa. Palkattuaan salaperäisen apulaisen mies päättää kuitenkin antaa myös itselleen uuden mahdollisuuden."

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa on satu nimeltään Tyttö peilissä ja toisessa osassa Muistojentekijä. Pidin ensimmäisestä sadusta todella paljon, sillä se oli mukaansatempaava, jännittävä ja hieman myös surullinen. Tarina herätti minussa monia kysymyksiä siitä, olisiko päähenkilö Lila tai hänen isoäitinsä voinut toimia joissain tilanteissa toisin. Etenkin loppu jäi vaivaamaan mieltä. Toinen satu ei yltänyt ensimmäisen tasolle. Ehkä se johtui siitä, että jäin niin kovasti pohtimaan ensimmäistä. Satu oli kuitenkin kaunis ja koskettava. Pienetkin tekemättömät asiat ja eleet voivat niiden tapahtuessa tuntua vähäpätöisiltä, mutta muuttua hetkessä merkityksellisiksi.

Voin suositella tätä kirjaa pieneksi välipalaksi muiden kirjojen keskellä. Sadut jäävät sopivasti kutittamaan mieltä.


Helmet lukuhaaste 2016: 48. Kirjassa on alle 150 sivua


keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Neil Gaiman: Batman: Viimeinen Batman-tarina



"Minä puolestani en malta uskoa, ettei hän kuollut saman tien, kun ensi kertaa pukeutui jättilepakoksi ja loikkasi talon katolta."

Gaiman, Neil: Batman: Viimeinen Batman-tarina
Batman: Mitä tapahtui viittaritarille? Sekä muita Neil Gaimanin kirjoittamia tarinoita Yön ritarista
Musta ja valkoinen maailma, Pavane, Perisyntejä: Milloin on ovi
Alkuperä: Secret Origins 36, Secret Origins Special I, Batman Black & White 2, Batman 686, Detective Comics 853 (1989, 1996, 2009)
Julkaistu: 2010
Julkaisija: Egmont Kustannus Oy Ab
Piirros: Andy Kubert
Tussaus: Scott Williams
Värit: Alex Sinclair
Suomentanut: Jouko Ruokosenmäki
Ladonta: Arja Rukakoski-Anttila
Sivumäärä: 128

Takakannesta: "Hän on Gothamin suojelija, sen kostava henki, sen synkkä ritari. Vuosikaudet hän on käynyt yhden miehen sotaa pitääkseen kaupungin kadut turvallisina. Mutta tänä yönä se sota on vaatinut viimeisen uhrinsa... Batmanin."

Ensimmäinen sarjakuva Mitä tapahtui viittaritarille? kertoo Batmanin hautajaisista, johon osallistuvat vieraat kertovat vuorotellen oman tarinansa siitä, kuinka Batman kuoli. Pidin paljon piirrostyylistä ja tarinasta. Oli myös mielenkiintoista lukea sarjakuvan teosta kirjoitettu teksti ja nähdä piirrosten eri vaiheita niin sanotusta oheismateriaalista.

Toinen sarjakuva Musta ja valkoinen maailma oli minulle liian erikoisesti piirretty. Aihe sen sijaan oli mielenkiintoinen, sillä Batman ja hänen vihollisensa olivat sarjakuvassa muka näyttelijöitä, jotka esittivät sarjakuvahahmoja. Kolmas sarjakuva Pavane kertoi Batmanin vihollisesta Myrkkymuratista. Se oli nostalginen ja mielenkiintoinen kuvaus hahmosta. Neljäs sarjakuva Perisyntejä: Milloin on ovi kertoo tv-ohjelman tekijöistä, jotka haluaisivat haastatella Batmanin vihollisia. Suuressa roolissa on Arvuuttaja, jonka puheista ei oikein saa mitään selvää.

Olen katsonut monia Batman elokuvia, joten tämä maailma oli minulle jo ennestään tuttu. Oli mielenkiintoista viimein tutustua Batman sarjakuvakirjaan.


Helmet lukuhaaste 2016: 11. Sarjakuvakirja

maanantai 4. tammikuuta 2016

James Frey: Endgame: Taivaan avain



"Tämä, hän ajattelee, on vielä pahempaa kuin se italialainen luola."

Frey, James; Johnson-Shelton, Nils: Endgame: Taivaan avain
Kirjasarja: Endgame, osa 2
Lue myös: Osa 1 ja osa 3
Julkaistu: 2015
Alkuperäinen julkaisu: 2015
Alkuperäinen nimi:
Sky Key: An Endgame Novel
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Ulla Selkälä
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 513


Takakannesta: "Pysy liikkeessä, taistele, pelaa. Se kannattaa. Silloin unohtaa."

Endgame -kirjasarjan toinen kirja avautuu ja samalla pelin toinen vaihe käynnistyy. Yhdeksän pelaajaa jatkaa taistelua etsien maapallolle piilotettua taivaan avainta ja tavoitellakseen jo löytynyttä maan avainta itselleen. Hilal Ibn Al-Salt päättää kuitenkin etsiä käsiinsä antikristus Ea:n, sillä hänen sukunsa tehtävänä on ihmiskunnan luomisen salaisuuden vartioinnin ja Loppupeliin valmistautumisen lisäksi tuhota Ea. Pelaajien keskuudessa alkaa myös herätä ajatuksia siitä, voisiko Loppupelin keskeyttää jollain tavalla.

Kirja on kirjoitettu elokuvamaisen jännittävästi. Voin kaiken aikaa kuvitella silmissäni näyttäviä taistelukohtauksia ja takaa-ajoja. Mielenkiintoisinta on lukea viittauksia historiaan ja tunnettuihin paikkoihin sekä tutustua avaruusolentojen myyttisiin laitteisiin ja ihmissukujen vanhoihin salaisuuksiin. Kirjassa seurataan jälleen tarinaa vuorotellen eri hahmojen näkökulmasta. Alussa päästin sisäisen ´voi ei´ huudon, kun huomasin, että kuolleeksi luulemani An Liu on edelleen mukana kuvioissa. Yllätyksekseni luin hänen taitavaa pakenemistaan jännittyneenä.

Kirjaa lukiessa pohtii väkisinkin erilaisten salaliittoteorioiden olemassaoloa, ihmisten taipumusta pahaan, uskontojen syntyä, avaruusolentojen olemassaolon mahdollisuutta sekä pyramideja ja muita muinaisia rakennelmia. Mitä jos maailma ei olekaan sellainen kuin me luulemme? Entä jos maapallomme on vain muiden olentojen sairas leikkikenttä?


Helmet lukuhaaste 2016: 29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Helmet lukuhaaste



Osallistun tänä vuonna Helmet lukuhaasteeseen!

Tavoitteenani on lukea 50 kirjaa sekalaisessa järjestyksessä. Hieman jännittää, sillä luin viime vuonna yhteensä vain 30 kirjaa. Lisäksi osa aiheista on todella haastavia. Mutta lähden silti innolla mukaan haasteeseen, sillä en ole osallistunut tällaiseen koskaan aiemmin!

Lukuhaasteen aiheet ovat:
(Päivitän listaan kirjat, jotka olen jo haasteeseen lukenut)
  1. Ruuasta kertova kirja / Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja jännittävät jälkiruoat
  2. Matkakertomus
  3. Kirjassa rakastutaan / Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan
  4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja / Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin
  5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman / Salla Simukka: Punainen kuin veri
  6. Kirjastosta kertova kirja / Jacques Bonnett: Kirjaston henget
  7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja / Jean-Christophe Rufin: Globalia
  8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin / Anna Hallava: Sammakkoprinsessa
  9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja
  10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
  11. Sarjakuvakirja / Neil Gaiman: Batman: Viimeinen Batman-tarina
  12. Näytelmä / William Shakespeare: Myrsky
  13. Kirjan nimi on kysymys
  14. Historiaa käsittelevä tietokirja
  15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma / Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
  16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta / Chuck Palahniuk: Kirottu
  17. Kirjassa juhlitaan / Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
  18. Lastenkirja / Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo
  19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
  20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan / Erin Morgenstern: Yösirkus
  21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja / Horace Walpole: Otranton linna
  22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.) / Andrew O´Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe
  23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
  24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja / Ida Simons: Tyhmä neitsyt
  25. Kirjassa on yli 500 sivua / J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
  26. Elämäkerta tai muistelmateos / Ozzy Osbourne: Minä, Ozzy
  27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
  28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja / Hannu Kilpeläinen, Saija Pelvas: Muistojen Karjala
  29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja / James Frey; Nils Johnson-Shelton: Endgame: Taivaan avain
  30. Viihteellinen kirja / Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Lumottu
  31. Olympialaisista kertova kirja
  32. Kirjassa on myrsky / Tove Jansson: Muumipappa ja meri
  33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
  34. Keskustelua herättänyt kirja / Anne Frank: Päiväkirja
  35. Kirjassa ollaan avaruudessa / Antoine De Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
  36. Kokoelma esseitä tai kolumneja / Kaari Utrio: Kiilusilmä feministi eli miksi en enää matkusta junassa
  37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan / K. K. Alongi: Kevätuhrit
  38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja / Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus
  39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja / Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon
  40. Eläkeläisen suosittelema kirja / Roman Schatz: Voi maamme Suomi
  41. Kirjassa lähetetään kirjeitä / Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua
  42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja / Nura Farah: Aavikon tyttäret
  43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.) / Françoise Gilot, Carlton Lake: Elämä Picasson rinnalla
  44. Kirjassa joku kuolee / E.M. Forster: Italialainen avioliitto
  45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja / Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja
  46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja / Salla Simukka: Valkea kuin lumi
  47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja / Laura Restrepo: Intohimon saari
  48. Kirjassa on alle 150 sivua / Cecelia Ahern: Tyttö peilissä
  49. Vuonna 2016 julkaistu kirja / Anna Hallava: Operaatio Huulituli
  50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja / Paula Hawkins: Nainen junassa
  51.  
Mitä kirjoja suosittelisit tähän haasteeseen ja mihin kohtaan? Aiotko itse osallistua haasteeseen? Muita kommentteja?