Siirry pääsisältöön

Katariina Leino: Noitasiskot

Janica pääsee opiskelemaan teatterikouluun. Hän on rohkea poikatyttö, joka asettaa muut itsensä edelle. Keijukaismainen Milja, johon Janica tutustuu hakuprosessin aikana, saa myös paikan koulusta. Opiskelijoiden ilontäyteinen tunnelma vaihtuu arkiseksi raatamiseksi. Kilpailuhenkisyys, kateus ja kovat paineet koettelevat yhteishenkeä. Miljalle ala on näyttelijättären tyttärenä tuttu. Glamourin takana eletään salattua elämää.

"Kuu loimotti tähtitaivaalla salaperäisenä kuin valtavan suuri veriappelsiini. Sen valo oli viileää kiisseliä, jota valui hänen sisälleen." (s.52)

Janican ja Miljan kautta käsitellään nuorten elämään liittyviä aiheita: ystävyys, ihailu, ihastuminen, ulkonäkö, hengellisyys, mielenterveys, rakkauden ehdottomuus, dramaattisuus, ajattelun mustavalkoisuus ja vanhemman sairastuminen. Janican ja Miljan tarinan rinnalla kulkee kertomus velhokoulusta. Revontuli ja Hekate opiskelevat ja lentävät luudillaan. Kirjassa on maagista realismia; katsotaan pahalla silmällä, nähdään auroja ja ennustetaan kristallipallosta.

"- Noitasiskot käsikkäin, maat ja meret kiitää näin! he nauroivat." (s.45)

Mielestäni kirjassa oli liikaa kaikkea. Yksinkertaistaminen ja aihealueiden rajaaminen olisi parantanut tarinaan syventymistä. Mietin jo kirjan lukemisen keskeyttämistä, sillä en pitänyt Janican ja Miljan yhä toksisemmaksi käyvästä ystävyyssuhteesta. Eniten minua kiinnosti kuvaukset teatterialan opiskelusta, näytelmän tekemisestä, yhteishengestä ja paineiden sietämisestä.

"Janica rakasti teatterissa hajuvesien, meikkien ja peruukkien tuoksua ja ilmassa leijuvaa pölyä. Joka puolella oli kiehtovan ahdasta, sotkuista ja tunkkaista. (s.18)

Kommentit