maanantai 31. heinäkuuta 2017

Helmet lukuhaaste 38/50

Heinäkuussa luin Helmet lukuhaasteeseen viisi kirjaa.



Heinäkuussa innostuin lukemaan lasten- ja nuortenkirjoja. Toisaalta luen niitä muutenkin aika paljon. Huomasin, että enää en voi niin helposti ujuttaa lukemiani kirjoja haasteeseen, vaan tästä lähtien joudun miettimään lukemisiani. Lukuhaaste on erittäin hyvässä vauhdissa, sillä minulla on jäljellä olevien viiden kuukauden aikana enää kaksitoista kirjaa luettavana.


Heinäkuussa haasteeseen lukemani kirjat:

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
Anne Leinonen: Kirjanoita

40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Darren Shan: Friikkisirkus

41. Kirjan kannessa on eläin
Mila Teräs: Noitapeili

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Blake Crouch: Pimeää ainetta


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kirjabloggaajan kesäaakkosia V-Ö



Ja kaikkea muuta -blogin Minnan aloittama haaste päättyy viimeisiin aakkosiin.

Tässä omat kesäaakkoseni:

V = Vampyyrit

Vampyyrit ovat mielestäni kauhuolennoista mielenkiintoisimpia. Lapsena luin Pikku Vampyyri -kirjoja, ja viime vuonna kävin katsomassa Vampyyrien tanssi nimisen näytelmän. Minun pitäisi tutustua niin sanottuihin alkuperäisiin tarinoihin kuten Bram Stokerin Draculaan.

X = 10

Yksi lempikirjoistani on Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa, toiselta nimeltään Eikä yksikään pelastunut. Se on mystinen, kiehtova ja jännittävä suljetun paikan arvoitus.

Y = Youtube

Katselen harvoin kirjoihin liittyviä videoita. Pidän enemmän blogipostausten lukemisesta, sillä niitä pystyy silmäilemään paremmin.



Å = Åbo

Olen käynyt Turussa viimeksi muutama vuosi sitten. Ensimmäisenä tulee mieleen Turun linna, sillä rakastan erilaisia linnoja, kartanoita ja palatseja. Minusta on mielenkiintoista lukea niihin sijoittuvia tarinoita.

Ä = Äänikirjat

Lapsena pidin kirjojen lukemisen lisäksi äänikirjojen kuuntelemisesta. Aikuisena olen kuunnellut niitä matkustaessani, sillä en oikein voi lukea kirjoja liikkuvissa kulkuvälineissä.

Ö = Österreich

Saksan ohella Itävalta on yksi lempimaani matkustaa. Siellä on kauniita maisemia ja upeita nähtävyyksiä. Minua kiehtovat etenkin historialliset tapahtumat sekä vuoristomaisemat.



tiistai 25. heinäkuuta 2017

Timo Parvela: Kepler62: Kirja yksi: Kutsu



"Sitten kuvaruutu pimeni."

Parvela, Timo; Sortland, Bjorn: Kepler62: Kirja yksi: Kutsu
Kirjasarja: Kepler62, osa 1
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Suomi
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 121


Veljekset Ari ja Joni pitävät toisistaan huolta sillä välin, kun heidän äitinsä on lähtenyt ikuiselle työnhakumatkalle. He haaveilevat kuumimman uutuuden, Kepler62 -pelin pelaamisesta, ja kuin kohtalon sanelemana mystinen nainen lahjoittaa pelin Jonille. Kukaan ei ole vielä koskaan läpäissyt peliä, eikä kukaan osaa sanoa, mitä pelin voittaja saa palkinnoksi. Ari ja Joni pelaavat peliä vuorotellen monta päivää putkeen, kunnes kohtaavat pelin viimeisen vastustajan, minkä jälkeen alkaa tapahtua kummallisia asioita.

"Arin valtasi voimistuva tunne, että hänen vierellään oli joku. Joku herkkä ja hauras olento, jota hänen tuli pelissä varjella. Hän vilkaisi sohvalla nukkuvaa Jonia. Pikkuveli oli sikeässä unessa, mutta silti hän tunsi voimakkaasti tämän läsnäolon. Se tuntui yhtä aikaa jännittävältä ja pelottavalta." (s.30)

Kirjan maailmaa hallitsee yhteishallitus, joka panostaa kieroutuneella tavalla lapsiin. Hellän huolehtimisen sijasta valtio pitää yllä ankaraa kontrollia. Valtion työntekijöinä toimii aikuisten ohella neurotuunattuja lapsia, vaikka toimenpiteet on jo lopetettu. Kyseisistä lapsista on tullut zombien kaltaisia aivopestyjä olentoja, jotka toimivat käsketyllä tavalla. Yhteishallitus ei ole pelastanut maailmaa, vaan jakanut ihmiset köyhiin ja rikkaisiin. Köyhien keskuudessa vallitsee huhu katvealueista, joihin hallituksen katse ei yltä. Rikkaat puolestaan yrittävät keksiä uusia laajennuskohteita avaruudesta, mihin he valmistelevat löytöretkiä.

"Siellä, sateen seassa leijui äänettömänä helikamera, jonka punainen silmä tuijotti heitä. Tuntui aivan siltä kuin näytelmän lavasteet olisivat äkkiä romahtaneet. Vielä äsken kuva oli ollut tuttu ja turvallinen, mutta nyt kulissien takaa oli paljastunut niitä ylläpitävät rujot rakennelmat." (s.56)

Lapsille suunnattu kirja vie myös aikuisen täysin mennessään. Kirjan tarina on jännittävä, pelottava, kekseliäs ja ajatuksia herättävä. Siihen tuo mielenkiintoisen ulottuvuuden näyttävä kuvitus, joka johdattaa tarinaa eteenpäin tekstin tavoin. En ole koskaan aiemmin lukenut vastaavanlaista lapsille suunnattua tarinaa. Luen ehdottomasta myös kirjasarjan seuraavat osat.


100 suomalaista kirjaa: 25/100

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Darren Shan: Friikkisirkus



"Eikö nyt ole aika myöhä tuollaisten pikkupoikien liikuskella ulkona?"

Shan, Darren: Friikkisirkus
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2000
Alkuperäinen nimi: Cirque du Freak
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 212


Darren Shan rakastaa hämähäkkejä, pelaa taidokkaasti jalkapalloa ja viettää aikaa parhaan ystävänsä Steven kanssa. Darren ja Steve päättävät monien mutkien kautta lähteä katsomaan salaista ja kiellettyä friikkisirkuksen esitystä keskellä yötä. He kokevat toinen toistaan pelottavampia esityksiä, joista osa on hengenvaarallisia jopa katsojille. Darrenin mielenkiinto kohdistuu etenkin harvinaiseen ja myrkylliseen hämähäkkiin, joka osaa tehdä näyttäviä temppuja. Hän kokee voivansa tehdä mitä vain saadakseen hämähäkin itselleen, mikä johtaa tietenkin eriskummalliseen tapahtumien sarjaan ja peruuttamattomiin vaikeuksiin.

"´Myydäänkö täällä popcornia?´ minä kysyin.
´Friikkisirkuksessako?´ Steve tuhahti. ´Mieti vähän! Käärmeenmunia ja liskonsilmiä, ehkä, mutta mistä vain vetoa, että popcornia ei!´" (s.51)

Kirja alkoi heti ällöttävästi, sillä inhoan hämähäkkejä. En voi sietää niitä, sillä ne ovat hankalasti hahmotettavia otuksia. Niillä tuntuu olevan jalkoja joka paikassa ja ne mahtuvat aivan liian pienistä koloista. Niillä on myös yliluonnollinen kyky keriä itsensä olemattoman pieneksi pisteeksi ja kasvaa siitä sitten joka suuntaan suurine karvaisine koipineen. Puistattavaa. Seuraavaksi teki pahaa ajatella sirkuksen väkeä, sillä entisaikoina sirkuksissa esiteltiin erilaisia ihmisiä kansan huviksi. He olivat lyhytkasvuisia, kädettömiä tai muuten epämuodostuneita. Mietin jo kirjan lukemisen keskeyttämistä, mutta en halunnut luovuttaa. Kirjasta tuli mieleen 3 etsivää tyyppiset kirjat. Tarinan kerrontatyyli tuntui jostain syystä hieman vanhanaikaiselta, vaikka kirjan alkuperäinen julkaisuvuosi on 2000. Ehkä se johtuu siitä, etten ole lukenut kovin paljon kirjoja, joissa pääosassa on poikajoukko. Mielenkiintoni kirjaa kohtaan kasvoi huimasti, kun pelottava vampyyri astui kuvaan. Hän ei välittänyt vihkivesistä tai risteistä, vaan teki taikoja sormia napsauttamalla ja ilmoitti ruokailevansa juomalla verta. Kirjan loppu innosti jatkamaan kirjasarjan parissa, mutta taidan silti pitää hetken taukoa.

"Vielä muutama sekunti hiljaisuutta. Sitten kolme lyhyttä trumpetin töräytystä. Matto lennähti pois häkin päältä ja ensimmäinen kummajainen paljastui.
Silloin alkoi kirkuna." (s.52)


Helmet lukuhaaste 2017: 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti



"Kauhutarinat eivät ole hyväksi myöhään yöllä."

Jansson, Tove: Muumipeikko ja pyrstötähti
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 1946, 1968
Alkuperäinen nimi: Kometen kommer, Kometjakten
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Laila Järvinen, Päivi Kivelä
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 144


Pyrstötähti uhkaa syöksyä suoraan Muumilaaksoon. Muumipeikko ja Nipsu matkaavat tähtitorniin selvittämään asiaa ja kohtaavat matkan varrella lukuisia uusia ystäviä. Muumimamma ja Muumipappa odottavat matkalaisia palaaviksi kotiin samalla, kun kaikki naapurit heidän ympärillään keräävät tavaroitaan paetakseen paikalta.

"Tuli ilta. He pysyttelivät niin lähellä toisiaan kuin pystyivät ja kuuntelivat epätodellista hiljaisuutta. - He kaipasivat ystävällisiä pikku ääniä, joita maissa kuuluu illan tullen, lehtien kahinaa yötuulessa, linnun piiskutusta, kotiin kiiruhtavia askeleita." (s.106-107)

Kirjassa eri henkilöt suhtautuvat tulevaan onnettomuuteen eri tavoilla. Jokaisella on myös oma näkemyksensä, kuinka tilanteessa on sopivaa käyttäytyä ja kuinka tulee toimia. Jotkut eivät osaa ajatella asioita laajasti. He keskittyvät vain omaan itseensä eivätkä näe nenäänsä pidemmälle. Toiset ovat täysin muiden avun varassa, jolloin on pohdittava pelastaako mieluummin itsensä vai pysähtyäkö auttamaan. Jotkut huomaavat tilanteen vakavuuden, mutta toimimisen sijasta he päättävät ummistaa silmänsä. Toiset taas ovat selviytyjiä ja jatkavat elämäänsä eteenpäin niistä lähtökohdista, mitä on tarjolla. Jotkut murehtivat ja kuluttavat siihen kaiken energiansa. Toiset pysähtyvät tutkimaan ilmiötä ja haluavat löytää kaikelle selityksen. Jotkut yrittävät kerätä kaiken omaisuutensa mukaansa, kun taas toisille on helppoa olla kiintymättä maalliseen omaisuuteensa.

"- Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailmanloppu on tulossa, sanoi Niisku.
- Mutta jos me ylipäätään aiomme tanssia, niin se on tehtävä nyt, julisti Niiskuneiti." (s.80)

Onnettomuuden koittaessa tai sen jälkeen pysähdytään huomaamaan, kuinka aiemmin itsestäänselvyytenä pidetty arki on mennyt sekaisin. Kaikki tuttu ja turvallinen on muuttanut muotoaan. Mikään ei ole kuten ennen eikä missään saa olla rauhassa. Tutut maisemat ovat muuttuneet rumiksi ja elottomiksi. Koti tuntuu yhtä aikaa sekä kamalalta että kauniilta. Isät murehtivat lastensa puolesta, äidit yrittävät pitää tavallisia arkirutiineja yllä paniikin ehkäisemiseksi ja lapset muuttuvat ollessaan yksin maailmalla. Lopulta elämä asettuu uusiin uomiinsa ja jatkaa kulkuaan.

"Hän ajatteli miten kiihkeästi hän rakasti kaikkea, metsää ja merta, sadetta ja tuulta, auringonpaistetta ja ruohoa ja sammalta, ja miten mahdotonta olisi elää ilman niitä." (s.108)

Minusta oli ihanaa uppoutua muumien ajatusmaailmaan ja seikkailuihin. Pidin kaikesta lukemastani paitsi Niiskun asenteesta. Hän yritti pomottaa muita ja haukkui alituiseen pikkusiskoaan Niiskuneitiä. Minun olisi tehnyt mieli heristää nyrkkiä, sillä kohtelu oli välillä niin epäreilua. Olisin kaivannut paikalle Pikku Myytä puraisemaan mokomaa hännästä, kun kukaan muu ei uskaltanut sanoa mitään. Harmikseni Pikku Myy ei esiintynyt kirjassa. Pidin oikeastaan eniten Piisamirotasta ja Hemulista. Heidän jutuilleen sai nauraa, sillä he olivat niin kovin sympaattisia. Kaikki Muumilaakson asukkaat ovat omalla tavallaan ihastuttavia.

"Isä kumartui Piisamirotan puoleen ja sanoi: - Mitä jos mietiskelisitte vähän aikaa riippumatossa? Eikö se olisi miellyttävää? 
- Te sanotte niin vain jotta pääsisitte minusta eroon, sanoi Piisamirotta." (s.27)

"- Varjelkoon, sanoi hemuli ja kokosi helmansa (hemuli näet pitää aina hametta, syytä siihen ei kukaan tiedä. Ehkä hän ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, millaista olisi pitää housuja)." (s.113)


Helmet lukuhaaste 2017: 4. Kirja lisää hyvinvointiasi

100 suomalaista kirjaa: 24/100


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Mila Teräs: Noitapeili



"Uutta noitaverta aina tarvitaan!"

Teräs, Mila: Noitapeili
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 187


Parhaat kaverukset Hugo ja Lydia löytävät tiensä salaperäiseen kirjastoon, jossa juodaan kirjoista uutettua teetä, nautitaan tarinoista huokuvista tuoksuista ja katsellaan lukukoiran vipellystä hyllyjen välissä. Erään kirjahyllyn takaa löytyy luukku, josta pääsee Kyöpelinvuoren juurelle noitien vuotuiseen konferenssiin. Hugo ja Lydia tutustuvat noitamaisiin kauppoihin, lemmikkeihin ja tietenkin itse noitiin, joilla on eriskummallisia tapoja syödä matoja tai kasvattaa itselleen syyliä. Iloinen tapaaminen saa epämiellyttävän käänteen, kun taianomainen noitapeili alkaa temppuilla hyisiä henkäyksiä jälkeensä jättävien varjojen vuoksi.

"Outoja höyryjä tussahteli ilmaan kattiloista ja liedellä porisevista pannuista. - Lihaiset toukkacroissantit ovat päivän erikoistarjouksessa, myyjä Elliida Tumma esitteli. - Ne ovat harvinaisen makoisia." (s.72)

Kirjassa yhdistetään nykyaikaisia elementtejä sekä perinteisten noitakirjojen antia. Tarina on selvästi saanut vaikutteita myös Harry Potter kirjoista, sillä noidat kisailevat luudilla lentämisessä, ripottelevat päälleen näkymättömyyspulveria ja omaavat kahvilassaan kanta-aaveen ja eläviltä näyttäviä valokuvia. Noitien maailmassa on oma opisto, Rita Luodikon tyylinen lehtinainen sekä ankeuttajia muistuttavia varjoja, jotka jättävät jälkeensä pelon. Pidän eniten perinteisistä elementeistä, mikä johtuu luultavasti siitä, että tykkäsin lapsena lukea kirjoja noidista. Noidat vaikuttavat sympaattisilta laulaessaan nuotin vierestä, halutessaan lemmikeikseen kissanpoikasia ja harjoittaessaan huonoja pöytätapoja. Kyöpelissä kaikki saavat olla reilusti sitä, mitä ovat.

"- Kyöpelissä on siis havaittu tuntematon kulkija, reportteri Kierola kertasi ja piti siletinterävää kynäänsä valmiina vihkonsa päällä. Hänen tietoa janoava katseensa kiersi vaativana kuulijoissa. - Jotakin on tekeillä! Kertokaa nyt kaikki, ihan kaikki!" (s.84)


Helmet lukuhaaste 2017: 41. Kirjan kannessa on eläin

100 suomalaista kirjaa: 23/100

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Tove Jansson: Näkymätön lapsi



"Ironisia henkilöitä ei kannata piestä."

Jansson, Tove: Näkymätön lapsi
Julkaistu: 1982, viides painos
Alkuperäinen julkaisu: 1962
Alkuperäinen nimi: Det Osynliga Barnet
Mistä maasta: Suomi
Suomentanut: Laila Järvinen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 167


Kirja sisältää yhdeksän erilaista kertomusta, joista jokainen sisältää mielestäni jonkinlaisen opetuksen. Ensimmäisessä tarinassa Kevätlaulu Nuuskamuikkunen kohtaa nimettömän mönkijän, joka osoittaa häntä kohtaan suurta ihailua. Nuuskamuikkunen kaipaa yksinäisyyttä eikä halua olla sidoksissa mihinkään. Hän halveksii heitä, jotka eivät ole vapaita, vaan seuraavat jotakuta sokkona ja ajattelematta omilla aivoillaan. Nuuskamuikkunen ei ymmärrä, että jotkut tarvitsevat toisten tukea. Hän itse ei jaksa aina olla ystävällinen ja seurallinen. Nuuskamuikkunen huomaa kuitenkin kaipaavansa jossain vaiheessa ystävää, mutta saakin silloin huomata, ettei ystävällä enää olekaan aikaa jutella. Muille kannattaa olla ystävällinen, sillä koskaan ei voi tietää, milloin tarvitsee ystävää. Toisaalta aina tarpeet eivät kohtaa yhtä aikaa.

"Hänen yksinäisyyden sävelensä oli kadonnut, koko tunnelma oli pilalla. Hän puri piippuaan ja tuijotti koivujen väliin näkemättä mitään." (s.12)

Kamala tarina opettaa olemaan valehtelematta. Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin tarinasta tulee mieleen ihmiset, jotka suhtautuvat elämään pessimistisesti. Vai kertooko tarina kuitenkin masennuksesta kärsivästä ihmisestä? Vai sellaisesta, joka kärsii, kun ei voi ilmaista itseään, vaan joutuu toimimaan vallitsevan yhteiskunnan normien tai vanhempien asettamien velvollisuuksien mukaan? Vai kertooko se ihmisistä, jotka kuluttavat voimavarojaan aivan turhaan stressaamalla mahdollisesti tapahtuvia asioita etukäteen? Vai onko se kertomus riskinotosta, vanhan elämän jättämisestä taakse ja omalta mukavuusalueelta pois astumisesta? Sekä sen ymmärtämisestä, ettei sitä kannattanutkaan pelätä? Muiden on hankala auttaa, sillä muutoksen on tultava sisältäpäin, omasta itsestä.

"Nuuskamuikkunen nosti päätään, tarjasti häntä terävästi ja näki peikon ihastuksesta ja jännityksestä pakahtumaisillaan. Siksi hän sanoi vain torjuvasti: - Sitä minä en usko. - - Mahdotonta, sanoi Nuuskamuikkunen, joka tiesi, miten yllätystä on valmisteltava." (s.67)

Maailman viimeinen lohikäärme kertoo tilanteesta, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi. Välillä tulee esteitä ystävyyden tielle, mutta ymmärtäväisellä tavalla riidat voidaan selvittää ja jatkaa eteenpäin. Tarinasta opitaan myös, ettei villieläintä voi kesyttää tai määrätä pitämään itsestään. Hemuli joka rakasti hiljaisuutta kertoo introvertistä henkilöstä, joka tarvitsee elämäänsä ajoittain positiivista yksinoloa voimistuakseen, mutta jonka ekstrovertit sukulaiset eivät ymmärrä häntä ja tarjoutuvat alati seuraksi tai keksivät paljon tekemistä. Hän ei osaa sanoa ei ja tehdä sitä, mikä itselle sopii parhaiten. Hänen on opittava tekemään omia päätöksiä. Eri ihmiset pitävät eri asioista, joten toisen pitämiä asioita ei pidä väheksyä.

"Hemuli syöksyi vihreään, ystävälliseen hiljaisuuteen, hän loikkasi siihen, hän kieriskeli siinä ja tunsi itsensä nuoremmaksi kuin konsanaan." (s.84)

Kertomus näkymättömästä lapsesta pureutuu henkisen väkivallan vaikutuksiin. Ihmisen itsetunto rapistuu olemattomiin, jos hän joutuu jatkuvasti kärsimään vähättelystä. Hänestä voi tulla epäsosiaalinen, kun hän ei ole koskaan oppinut sosiaalisia taitoja, kun on aina joutunut olemaan yksin ilman ystäviä ja normaalia kanssakäymistä. Tarina opettaa, että on tärkeää löytää joku, joka vahvistaa itsetuntoa. On myös hyvä oppia puolustamaan itseään. Hattivattien salaisuus tarinassa Muumipappaa kyllästyttää harmaa arki ja rutiinit. Hän jättää perheensä ja lähtee pois kotoa hattivattien matkaan, sillä kaikki pelkäävät heitä ja he elävät huhujen mukaan huonoa elämää. Hän muuttuu haluttomaksi yrittäessään sulautua joukkoon tekeytymällä karskiksi. Ei kestä kovin kauan, kun Muumipappa huomaa, ettei löytänytkään mitään erikoista ja jännittävää. Hattivatit ovatkin vain onnetonta porukkaa, jolla ei ole paikkaa, minne mennä. Muumipappa alkaa kaivata turvallista kuistielämäänsä. Hän ymmärtää, mikä on arvokasta ja todellista vapautta.

"Hän päätti olla yhtä hiljainen ja salaperäinen kuin hattivatti. Sellaista henkilöä kohtaan tunnetaan aina kunnioitusta, joka osaa pitää suunsa kiinni. Luullaan, että sellainen tietää paljon ja elää hirveän jännittävästi." (s.124)

Sedrik nimisessä tarinassa pohditaan sitä, kuinka raha tai tavarat eivät tuo onnea, vaan ystävät. Kuusi nimisessä tarinassa kaikki ovat kärttyisiä ja hermostuneita - aivan kuin jotain kamalaa olisi tapahtumassa. Kaikilla on kiire, sillä joulu on tulossa. Vain yksi sanoo joulua hauskaksi, mikä saa epäilemään, että muut ovat varmaan käsittäneet tilanteen jollain tavalla väärin. Joulun pitäisi olla mukava juhla, jota on aivan turha stressata kuin jotain onnettomuutta.

Kirja vaikuttaa sekä samanlaiselta kuin muut lukemani Muumi kirjat että täysin erilaiselta. Tarinoiden kerrontatyyli on sama, mutta kirja on jaettu eri kertomuksiin. Pidän siitä, että kirjojen lukeminen saa minut pohtimaan elämää ja että tarinat eivät koskaan ole yksitulkintaisia, vaan niistä löytää jokaisella lukukerralla jonkin uuden näkökulman.



100 suomalaista kirjaa: 22/100

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Anne Leinonen: Kirjanoita



"Kirjasto on satama ajassa."

Leinonen, Anne: Kirjanoita
Kirjasarja: Osa 1
Muut osat: Osa 2

Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 228

Helbyssä asuva Aura Rojula palkataan töihin Menetettyjen unelmien taloon, jota johtaa omalaatuinen paperisia kirjoja salassa suojeleva Raisa-noita. Auran Inge-täti ei ole hyvillään uudesta työpaikasta, vaan toivoisi tytölle parempaa tulevaisuutta. Tapansa mukaan isä ei sano asioihin juuta eikä jaata. Aura viettää vapaa-aikansa parhaan ystävänsä Silken seurassa, tapailee uutta tuttavaansa Pyryä ja selvittää outojen rinnakkaismaailmaan johtavien näkyjensä merkitystä. Hän oppii päivä päivältä enemmän kirjasieluisuudesta sekä monimutkaisesta noitien maailmasta, jossa on vaikea päätellä kehen kannattaa luottaa ja kehen ei.

"Kirjat seisoivat rivistöissään valmiina luettaviksi ja koettaviksi. Ne kuiskuttelivat sisällään olevia tarinoita: seikkailuja, tragedioita, komedioita, runoja... elämyksiä kenen tahansa tartuttavaksi. Jos vain uskaltaisi tarttua niihin, vastata niiden seireeninkutsuun." (s.70)

Kirja on ihan luettava, vaikka siitä puuttuukin se jokin, mikä tekisi kirjasta maagisen. Tarinan idea yhdistää kirjat, noidat ja rinnakkaismaailmat on mielenkiintoinen, mutta sen taianomaisuutta latistavat mielikuvituksettomat sanavalinnat pyörylöistä läpysköihin. Lisäksi kirjassa luetellaan aivan turhan paljon eri katujen ja paikkojen nimiä. Tavallaan ymmärrän, että kirjan ideana on yhdistää maailma nykypäivän Helsinkiin, mutta luettelointi tekee siitä ennemminkin tylsää kuin jännittävää. Kirjan loppu on vetävä ja jää mielenkiintoiseen kohtaan, joten uskon lukevani kaikesta huolimatta myös seuraavan kirjan.

"- Kyllähän sinä sen aistit sisälläsi, eikö niin? Että kirjat ovat sinulle enemmän kuin monille muille? Tunnet niitä koskettaessasi kaiken niiden sisällä olevan potentiaalin. Kirjat ovat taikuutta." (s.51)


Helmet lukuhaaste 2017: 27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja

100 suomalaista kirjaa: 21/100

torstai 13. heinäkuuta 2017

Kirjabloggaajan kesäaakkosia O-U



Ja kaikkea muuta -blogin Minnan aloittama haaste jatkuu seuraavilla aakkosilla.

Tässä omat kesäaakkoseni:

O = Ohjelma

Omistan muutamia kirjoja, jotka on tehty tv-ohjelmien pohjalta kuten Veronica Mars, The 100, Klaani ja Siskoni on noita. Minusta on mielenkiintoista lukea, mitä nostalgisten ohjelmien hahmoille on myöhemmin tapahtunut tai miten tarina on kerrottu kirjana.

P = Porvoo

Minusta on hauskaa käydä päiväretkellä tunnelmallisessa Porvoossa. Vanhojen rakennusten lomassa on miellyttävää kävellä. Kahvilat ovat ihastuttavan kodikkaita ja tarjoomukset herkullisia. Vierailin erään kerran kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin kodissa. Mieleeni jäi etenkin hänen tapansa maata sängyllä ja tervehtiä peilin kautta ikkunan takana kulkevia ihmisiä.

Q = Queen

Minua on pienestä pitäen kiinnostanut tarinat kuningattarista ja keisarinnoista. Katselin Disneyn Tuhkimo elokuvaa ja lueskelin tarinoita prinsessoista. Pidin paljon keisarinna Sissistä kertovista elokuvista. Olen Euroopassa matkustaessani vieraillut monissa palatseissa. Minusta on mielenkiintoista tutkia niiden kauniita koristeita, maalauksia ja huonekaluja. Palatsit myös kätkevät sisäänsä vuosisadoittain sekä traagisia että romantisoituja tarinoita. Luin viimeksi viime vuonna kuninkaallisista kertovan romaanin nimeltään Valkoinen kuningatar.



R = Romantiikka

Tykkään lukea monenlaisia kirjoja. Tällä hetkellä eniten kiinnostavat dystopia, trillerit ja fantasia, joihin on usein kytketty myös romantiikkaa. Kirjoja lukiessa voi lepuuttaa aivoja rankkoja aiheita käsittelevien kirjojen välissä. Olen huomannut, että romanttista kirjallisuutta kutsutaan usein hömpäksi tai välipalakirjoiksi. Olen itsekin joskus sortunut kyseisiin nimityksiin. En ole höpsönä kuitenkaan osannut ajatella sillä tavalla halveksivani tyylilajia, sillä minusta kaikelle kirjallisuudelle on paikkansa.

S = Sarjakuva

Lempisarjakuvalehteni on Aku Ankka. Pidän etenkin Aku Ankasta, Roope-sedästä, Milla Magiasta ja Mummo Ankasta kertovista tarinoista. Aku Ankasta on moneksi. Hän on selviytyjäluonne, joka ei hevillä luovuta. Hänellä on sydän paikallaan. Välillä hän on liiankin kiltti. Roope-sedällä on ihailtava menneisyys. Hänen elämässään riittää seikkailuja. Milla Magia puolestaan kohtaa mitä hullunkurisempia sattumuksia liittyen noitasisariinsa tai Roope-setään. En niin paljon välitä Mikki Hiirestä, mikä on hieman hassua, sillä minulla oli lapsena sellainen vaihe, että rakastin Mikin seikkailuja. Nykyään minusta tuntuu siltä, että Mikki on hahmona liian omahyväinen. Hän kohtelee ystäviään ylimielisesti ja onnistuu kaikessa liian täydellisesti. Toinen ristiriitaisia tunteita herättävä hahmo on Iines Ankka. Periaatteessa hänestä kertovat tarinat ovat hauskoja, mutta suurimmassa osassa tarinoita hän on todella inhottava etenkin Akua kohtaan.

T = Twitter

Loin kirjablogilleni tilin twitteriin 12.12.2015. Laitan sinne linkkejä blogini postauksiin ja kommentoin välillä muiden kirjabloggaajien twiittejä.

U = Unelma

Unelmoin kirjojen kautta erilaisista maailmoista ja historiallisista tapahtumista. Minusta on ihanaa, kun joku kirja vie täysin mennessään. On myös mielenkiintoista laajentaa omaa näkemystä maailmasta ja eri kulttuureista. Hauskaa on myös lukea nostalgisia satuja ja tarinoita, joiden avulla voi unelmoida samoista tunnelmista kuin mitä lapsena koki. Unelmoin, että minulla olisi aina aikaa lukea kirjoja ja että kirjojen maailmat pysyisivät aina ulottuvillani.



maanantai 10. heinäkuuta 2017

Blake Crouch: Pimeää ainetta



"Kuin maailma loppuisi tänne. Ehkä minun maailmani loppuukin."

Crouch, Blake: Pimeää ainetta
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Dark Matter
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 400

Jason Dessen viettää tavallista perheiltaa vaimonsa Danielan ja poikansa Charlien kanssa. He laittavat yhdessä ruokaa, kun Daniela keksii, että Jason voisi käydä tervehtimässä ystäväänsä Ryania lähellä sijaitsevassa baarissa. Ryan pitää juhlat saatuaan Pavia-palkinnon. Jason käväisee baarissa, käy ostamassa kaupasta jäätelöä ja suuntaa kohti kotia. Hän ei kuitenkaan kulje suorinta reittiä, vaan erehtyy kulkemaan sivukujilta. Alikulkutunnelissa häntä vastaan astelee geishanaamion taakse piiloutunut mies, joka sinkoaa Jasonin rinnakkaistodellisuuteen ja muuttaa Jasonin elämän suunnan päälaelleen.

"Mielessäni käy, että jos jään kuin jäänkin henkiin, mukanani on päivieni loppuun asti uusi oivallus: me lähdemme tästä maailmasta samalla tavoin kuin tänne tulemme - täysin yksin." (s.23)

Löysin pitkästä aikaa kirjan, jonka ahmin melkein yhdeltä istumalta. Jännitin ja juoksin Jasonin mukana kiihtyvää tahtia loppuun asti. Sain myös ajattelemisen aihetta siitä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin elämäni aikana tehnyt toisia valintoja. Jopa aivan pienet asiat muokkaavat ihmisen identiteettiä ja elämän polkua. Ihmisen mieli järkkyy, jos elämän aikana kerätyt kiinnekohdat revitään yhtäkkiä irti. Oman minän etsiminen ja uudelleen rakentaminen voi olla hyvinkin raastavaa. Sitä vain toivoisi pääsevänsä turvaan omaan kotiin - takaisin omaksi itseksi.

"Mitä jos kaikki luulon ja muistin palaset, joista minä muodostun - ammattini, Daniela ja poikani - ovat pelkkää traagista oikosulkua korvieni välisessä harmaassa aineessa? Jatkanko taistelua saadakseni olla se mies, joka luulen olevani? Vai sanoudunko irti hänestä ja kaikesta, mikä on hänelle tärkeää, ja astun siksi ihmiseksi, jonka tämä maailma haluaisi minun olevan?" (s.93)


Helmet lukuhaaste 2017: 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Kirjan lopussa kirjailija kertoo, kuinka fysiikan ja tähtitieteen professori Clifford Johnson auttoi häntä opettelemaan yleistason kvanttimekaniikan käsitteitä.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kirjabloggaajan kesäaakkosia H-N



Ja kaikkea muuta -blogin Minnan aloittama haaste jatkuu seuraavilla aakkosilla.

Tässä omat kesäaakkoseni:

H = Hirvisaari

Tein yläluokilla kirjailija Laila Hirvisaaresta esitelmän. Muistan katsoneeni Hylätyt talot, autiot pihat -kirjasta tehdyn elokuvankin. Näin kirjailijan joitain vuosia sitten kirjamessuilla ja hän taputti minua lyhyen sananvaihdon päätteeksi poskelle tavallaan kiitokseksi.

I = Instagram

Perustin blogilleni instagram tilin vuodenvaihteessa. Olen laittanut sinne samoja kuvia kuin tänne blogiin. Minusta on ollut hauskaa tutustua bookstagram ilmiöön ja toinen toistaan upeimpiin kirjakuviin. Itse en osaisi ottaa yhtä hyviä kuvia. Ensimmäinen este on kameran kuvanlaatu. Toisena tulee niin sanottujen kirjoihin liittyvien fanitavaroiden vähyys. Toisaalta kuvia voisi ottaa minimalistisesti, mutta minulla ei ole sisällä otettavia kuvia varten tarpeeksi hyvää valaistusta. Pidän eniten ulkona luonnossa otetuista kuvista. Ehkä se johtuu siitä, että rakastan lukea kirjoja ulkona kesällä. Blogini instagram tilillä ei siis ole yhteneväistä ulkoasua, vaan laitan sinne sekalaisia kirjakuvia.

J = Jännitys

Pidän kirjoissa eniten jännityksestä. Luen paljon dystopiaa ja trillereitä. Tykkään myös dekkareista kuten Agatha Christien kirjoista. Jännitystä löytyy myös fantasiakirjoista. Minusta on hauskaa uppoutua erilaisiin seikkailuihin. Pidän myös kirjoista, jotka laittavat ajattelemaan tai joista oppii jotain uutta esimerkiksi erilaisista kulttuureista tai historiasta. Toki seikkailukirjoistakin voi löytyä näitä elementtejä.

K = Korpinkynsi

Tein tavallaan sattumalta Pottermoren testin ja sain tulokseksi, että kuulun Korpinkynsiin. Minusta kirjaston syövereihin uppoutuva porukka kuulostaa hyvältä. Olen tutustunut Harry Potter -kirjoihin vasta näiden kahden vuoden sisällä, jolloin olen pitänyt kirjablogia. Olen aiemmin katsonut elokuvia ja ostanut ne myös omaksi. Samassa pakkauksessa kökötti myös Harry Potter FunkoPop hahmo, jota on ollut hauska kuvata muutamiin kirjakuviin. Olen miettinyt Harry Potter -kirjojen ostamista omaksi, mutta olen jotenkin huono ostamaan kirjoja. Tykkään enemmän lainata niitä kirjastosta. Sanottakoon vielä eräs hauska sattuma. Olin vuosia sitten ostoksilla Kampin kauppakeskuksessa ja huomasin elokuvateatterin edustalle kerääntyneen ihmisjoukon. Osuin paikalle juuri oikeaan aikaan, sillä pienelle lavalle astelivat Evanna Lynch ja Matthew Lewis, jotka näyttelivät Luna Lovekivaa ja Neville Longbottomia. Luna on yksi lempihahmoistani elokuvissa. Minusta on hauskaa lukea ihmisten kokemuksista aiheen parissa kuten matkoista Lontooseen katsomaan näytelmää. On mukavaa, kun aihe yhdistää ja inspiroi ihmisiä. Olin yläluokilla, kun ensimmäinen Harry Potter -kirja ilmestyi. Olin lapsena lukenut kirjoja muun muassa noidista ja vampyyreista ja siirtynyt jo lukemaan fantasiakirjallisuutta Taru sormusten herrasta tyyliin. Pidin Harry Pottereita siis liian lapsellisina tarttuakseni niihin. Myöhemmin noidat alkoivat taas kiinnostaa aiheena, kun televisioon ilmestyi teineille sopiva Siskoni on noita -tv-sarja. Hyllystäni löytyy muutama sarjan pohjalta kirjoitettu kirjakin.



L = Lukeminen

Olen harrastanut lukemista siitä asti, kun opin lukemaan ensimmäisellä luokalla. Lukemaan opettelu oli aluksi aika vaikeaa, mutta sitten kun se alkoi sujua, kannoin kirjastosta reppukaupalla kirjoja kotiin. Muistan kolmannen-neljännen luokan opettajan antaneen läksyksi lukea tietyt sivut kirjasta, jota luokka luki yhtä aikaa eteenpäin. Luin illalla koko kirjan putkeen. Rakastin miltei kaikkia kirjoja. Ainoa seinä tuli vastaan Pikku Prinssi -kirjan kohdalla, sillä en pitänyt kirjasta jostain syystä yhtään. Selätin suuren inhokkini noin vuosi sitten ja huomasin pitäväni kirjaa ihan hyvänä.

M = Metsä

Rakastan kesällä lukea kirjoja ulkona metsän äärellä. Pidän myös kirjojen kuvaamisesta luonnossa. Metsät ovat niin tavattoman kauniita ja mystisiä. Niihin voi kuvitella vaikka mitä tarinoita.

N = Neiti Etsivä

Luin lapsena paljon Neiti Etsivä -kirjoja. Ne sisälsivät toinen toistaan jännittävämpiä arvoituksia. Ensimmäisenä tartuin serkkuni minulle lahjoittamaan Neiti Etsivä ja lentävän lautasen arvoitus nimiseen kirjaan. Olin silloin ehkä liian nuori lukemaan kirjaa, sillä etenkin vieraskieliset nimet tuottivat vaikeuksia. Menin hämilleni, kun en ymmärtänyt, mikä Georgen rooli kirjassa oli. Luulin häntä koko ajan pojaksi, vaikka hän oli tyttö. Aikuisena on välillä hauskaa tarttua kirjoihin nostalgian huumassa. Nykyään kirjoista löytää myös paljon omituisuuksia, mitä ei toivoisi lapsen imevän itseensä kuten kaverin alituinen pulskaksi haukkuminen tai tietynlaisen täydellisyyden tavoittelu. Jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on - oma epätäydellinen itsensä.



lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kesälukumaratonin eteneminen



Osallistuin blogistanian kesän 2017 toiseen lukumaratoniin. Aloitin lukemisen perjantaina klo 11.00 ja lopetin lauantaina klo 11.00. Keräsin lukupinooni helppolukuisia lasten- ja nuortenkirjoja.

Lauantai klo 11.00

Asetuin ulos auringonpaisteeseen istumaan ja avasin Anne Leinosen kirjan Kirjanoita. Se oli jäänyt kesken, joten halusin lukea sen ensimmäisenä loppuun. Kirja oli minulle oikeastaan pieni pettymys. Olin kuullut siitä kehuja, mutta se ei ollutkaan niin maaginen kuin olin ajatellut. Ajoittain tunnelman pilasi omituiset sanavalinnat pyörylöistä läpysköihin. Lisäksi kirjassa lueteltiin aivan turhan paljon eri katujen ja paikkojen nimiä. Tavallaan ymmärsin, että kirjan ideana oli yhdistää maailma nykypäivän Helsinkiin, mutta luettelointi teki siitä ennemminkin tylsää kuin jännittävää. Kirjan loppu oli vetävä ja jäi mielenkiintoiseen kohtaan, joten uskon lukevani kaikesta huolimatta myös seuraavan kirjan. Minusta tuntui siltä, että olisin pitänyt kirjasta nuorempana. Luin lapsena kirjoja muun muassa noidista ja vampyyreista, joten kirja tuntui jollain tavalla nostalgiselta.

klo 14.00

57 sivua luettu. Jatkoin lukumaratonia lukemalla Mila Teräksen Noitapeili nimistä kirjaa. Se vei minut mukanaan, kun päästiin tutustumaan mystiseen kirjastoon maagisine äänineen ja tuoksuineen. Minua huvitti Kirjanoita ja Noitapeili kirjojen yhteinen piirre seikkailla kirjastossa ja juoda teetä. Luin innokkaasti noitien elämästä Kyöpelinvuoren kupeessa, kunnes huomasin, että kirja ei ollutkaan niin ainutlaatuinen kuin olin ajatellut. Se oli sekoitus Harry Potter kirjojen maailmaa ja niin sanotusti perinteisiä noitakirjoja koukkunokkaisine ja sammakonkutua syövine noitineen. Viimeistään minulta meni kirjaan maku, kun paikalle pölähti Potterien Rita Luodikon kopio.



klo 16.00

135 sivua luettu. Päätin pitää parin tunnin tauon ja lähteä harrastamaan liikuntaa. Olen levoton lukija. En jaksa olla kovin pitkään paikoillani, vaan tarvitsen välillä liikkumista. Puuhastelin muutenkin aina ajoittain jotain lukumaratonin aikana.

klo 20.00

237 sivua luettu. Luin Noitapeili kirjan loppuun. Pidin lopun vauhdikkuudesta. Pohdin hetken, luenko Muumeja vai Darren Shan kirjoja. Päätin pysyä tavallaan samassa teemassa ja otin Friikkisirkus kirjan käteeni. Kirja oli kirjoitettu eri tyylillä kuin kaksi edellistä, joten kesti hetken aikaa päästä kiinni tekstin rytmiin. Minua alkoi heti ällöttää, sillä päähenkilö rakasti hämähäkkejä. Karvajalat ovat minun ehdoton inhon kohteeni. Lisäksi minua ahdisti ajatella entisaikojen sirkuksia, joissa esiteltiin erilaisia ihmisiä kansan huvina. Mietin jo kirjan lukemisen keskeyttämistä, mutta en halunnut luovuttaa. Jostain syystä minulle tuli kirjasta mieleen vanhanaikaisuus. Vilkaisin julkaisuvuotta, mikä oli 2000. Kirjasta tuli jostain syystä sama tunnelma mieleen kuin 3 etsivää kirjoista.

klo 23.00

294 sivua luettu. Päätin siirtyä unten maille.

Sunnuntai klo 11.00

Luin Friikkisirkusta aamulla eteenpäin. Innostuin kirjasta, kun siihen asteli vampyyri. Luin lukumaratonin aikana yhteensä 356 sivua. Lopputunnelmat olivat hyvät, sillä onnistuin viimein osallistumaan kunnialla lukumaratoniin, kun kaksi edellistä menivät sairastelun ja matkustelun vuoksi hieman pieleen. Viime vuoden blogistanian kesälukumaratonissa luin vain 198 sivua, joten paransin tulostani. Toisaalta minulla oli silloin vaikeampia kirjoja luettavana. Oli hauskaa lukea tavallaan nostalgisia lapsuuteen liittyviä kirjoja.

Lue lisää kesälukumaratonista Kirjan jos toisenkin -blogista.



Hauskaa kesälukumaratonin jatkoa kaikille siihen osallistuville tai sitä seuraaville!

torstai 6. heinäkuuta 2017

Osallistun kesälukumaratoniin



Blogistanian kesän 2017 toinen lukumaraton järjestetään lauantaina 8.7. Aion aloittaa maratonin perjantaina klo 11.00 ja lopettaa lauantaina klo 11.00. Olen kerännyt lukupinooni helppolukuisia lasten- ja nuortenkirjoja muumeista noitiin.

Kesälukumaratonin säännöt:
  1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan.
  2. Maratoonaamisen voi aloittaa perjantain 7.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 9.7, kunhan osa lukemisesta tapahtuu lauantaina. Yhteensä aikaa on joka tapauksessa se 24 tuntia (esim. pe klo 17 -> la klo 17).
  3. Maratonaikaan saa sisältyä taukoja (nukkua ja syödä saa ja varmaan kannattaa), mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
  4. Maratonista voi blogata halutessaan etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Lopuksi joka tapauksessa lasketaan luettu sivumäärä, ilmoitetaan se blogissa ja linkitetään tuo tulospostaus minun blogiini, erilliseen myöhemmin julkaistavaan koontipostaukseen. Kirjaa mahdollisuuksien mukaan myös luetut kirjat.
  5. Mukaan voi tulla, vaikkei olisi omaa blogia.
  6. Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton.
Lue lisää kesälukumaratonista Kirjan jos toisenkin -blogista.



Hauskaa kesälukumaratonia kaikille siihen osallistuville tai sitä seuraaville!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kirjabloggaajan kesäaakkosia A-G



Ja kaikkea muuta -blogin Minna keksi englanninkielisestä kirjablogista idean viihdyttää lukijoita erilaisilla henkilökohtaisilla listoilla.

Tässä omat kesäaakkoseni:

A = Aika

"Liian paljon kirjoja, liian vähän aikaa" lukee blogissani olevassa kuvassa. Välillä toteamus pitää paikkaansa, sillä muu elämä vie niin paljon mennessään, ettei ehdi tarttua kirjaan. Toisaalta luen tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Ehkä lukuun ottamatta lapsuutta, sillä ensimmäisillä luokilla ollessani raahasin kirjastosta aina repullisen kirjoja kotiin. Jossain vaiheessa haaveilin lukevani kaikki kirjaston kirjat. En ole koskaan innostunut kirjojen ostamisesta. Olen ainoastaan ostanut omaksi sellaisia kirjoja, joiden olen tavallaan pelännyt häviävän kirjastosta, jolloin en enää koskaan saisi lukea niitä. Olen myös ostanut kirjoja, joita ei ole muuten saatavilla ja jotka olen kokenut tärkeiksi. Omistan muun muassa Ajan Pyörä -kirjasarjan sekä suomeksi että osittain englanniksi. Kirjoissa on syklinen aikakäsitys eli aika pyörii ympyrää ja alkaa aina alusta. Ihmiset rakentavat elämänsä uudelleen ja elävät rauhallisia vuosia suurien sotien jälkeen, kunnes paha alkaa taas kerätä voimiaan ja alkaa uusia sotia. Niin se on vähän oikeassakin elämässä, sillä historia toistaa itseään. Tykkään lukea historiallisista tapahtumista, vierailla museoissa ja tutustua erilaisiin paikkoihin. Lempiaiheitani kirjoissa on myös aikamatkustus. En ole varma, mistä innostus on saanut alkunsa, mutta olen ainakin katsonut Paluu tulevaisuuteen -elokuvatrilogian varmaan kymmeniä kertoja. Lapsena se oli yksi ehdoton suosikkini, sillä se oli täynnä huumoria ja seikkailuja. Sana aika löytyy myös blogini nimestä. Unelmoin eri ajoista kirjojen kautta. Haluan myös antaa vihdoin aikaa yhdelle unelmalle eli kirjojen lukemiselle. Ennen kirjablogin perustamista elin joitain vuosia, jolloin en oikeastaan lukenut yhtään ja kaipasin kirjojen maailmaan. Yksi parhaimmista tunteista on se, kun jokin kirja vie kerta kaikkiaan mennessään.

B = Books

Luen kirjoja sekä suomeksi että englanniksi. Olen noin kahden vuoden aikana lukenut tilastojen mukaan 19 kirjaa englanniksi, mikä on ihan hyvä määrä. Pysyy kielen lukutaito jollain tavalla yllä. Lisäksi olen huomannut, että jotkin kirjat on parempi lukea alkuperäisellä englannin kielellä, koska suomennos ei ole niin hyvä.




C = Cd-levy

Cd-levyt ovat luultavasti taakse jäänyttä elämää. Omistan silti edelleen joitain levyjä, sillä tykkään välillä kuunnella elokuvamusiikkia kirjoja lukiessa. Kuuntelen kuitenkin aina puhelimen kautta, mutta on silti mukava ajatella, että joitain kappaleita löytyy myös levyltä. Minulla on esimerkiksi Taru sormusten herrasta -elokuvan musiikkia, mikä sopii taustamusiikiksi. Siitä puheen ollen minun pitäisi aivan tosissaan saada kirja luettua loppuun. Olen jumittanut aivan liian kauan kirjan lukemisen kanssa.

D = Draama

Rakastan teatteria ja näyttelemistä. Aion tässä kuussa käydä katsomassa ainakin kesäteatteria. Minusta olisi myös mukavaa lukea enemmän näytelmiä. Luin näytelmän viimeksi vuosi sitten. Se oli Shakespearen Myrsky.

E = Elokuvat

Minusta kirja on yleensä aina parempi kuin elokuva. Oikeastaan ainoastaan Taru sormusten herrasta -elokuvia ajatellen olen eri mieltä. Tykkään myös Harry Potter -elokuvista ja kirjoista yhtä paljon.

F = Fiktio vai fakta

Luen oikeastaan pelkästään fiktiota. Olen esimerkiksi Helmet lukuhaasteen kautta lukenut muutamia tietokirjoja. Minusta tuntuu siltä, etten vain ole löytänyt itselleni sopivia tietokirjoja. Koen ne yleensä liian raskaiksi ja tylsiksi. Tykkään lukea historiallisista tapahtumista erilaisten kokemusten kautta.

G = Germany

Saksa on tällä hetkellä yksi lempimaani matkustaa. Siellä on paljon nähtävyyksiä ja kauniita maisemia. Mieleen on jäänyt etenkin vierailu Füssenissä sijaitsevassa Neuschwanstein nimisessä linnassa. Mikä unelmien paikka!



lauantai 1. heinäkuuta 2017

Helmet lukuhaaste 33/50

Kesäkuussa luin Helmet lukuhaasteeseen kolme kirjaa.



Kesäkuu oli aika hiljainen kuukausi lukurintamalla. Mutta toisaalta sama tilanne oli haasteen osalta myös viime vuonna. Luen edelleen tasatahtia, sillä viime kesäkuun lopussa olin myös lukenut 33 kirjaa.


Kesäkuussa haasteeseen lukemani kirjat:

8. Suomen historiasta kertova kirja
Petri Tamminen: Suomen historia

26. Sukutarina
Aino Räsänen:...ja Helena soittaa

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Minna Rytisalo: Lempi


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.