torstai 27. kesäkuuta 2019

Jenni Haukio: Sinä kuulet sen soiton

Jenni Haukion kauniissa runokokoelmassa menneisyys ja nykyisyys tervehtivät toisiaan. Rakkauden kohde ja luonto sulautuvat yhteen. Maalaisromanttiset maisemat vaihtuvat kolkon kaupungin yksinäisyyteen. Vaeltava, ikiaikainen meri tuntee ihmisen kaihon. Kaikki on katoavaista.

"puoli neljän aikaan takerrun
postiluukusta sanomalehteä työntävän jakajan ranteeseen
vain pitääkseni toista ihmistä kädestä"

Haukio on taitava kuvaamaan hetkiä. Maisema elää hänen tarkastelunsa alla. Lukija voi sielunsa silmin nähdä 'veteen heitetyn kiven synnyttämän aaltoilun' ja kuulla kuinka 'apea tuuli näppäilee hauen kuivunutta selkäruotoa'.

"Tunnen saman kuin sinä,
nuoren meren kohinan,
uusien olomuotojen kutsun."

Helmet lukuhaaste 2019: 37. Pienkustantamon julkaisu

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

5 kohdetta Lontoossa



Vierailin kesäkuun puolessa välissä Lontoossa. Kaiken muun ohjelman ohella ehdin tietenkin ajatella kirjallisuutta.

1. Shakespearen patsas

Leicester Squaressa kävellessäni kiinnitin huomioni William Shakespearen patsaaseen, joka komeili suihkulähteen keskellä. Päivä oli kääntynyt iltaan. Ympärillä velloi tasainen ihmisäänten surina. Vesi liplatti ja kukat uinuivat. Toivoin, että käsissäni olisi sillä hetkellä ollut Shakespearen teos, jota olisin voinut tunnelmoida suihkulähteen reunalla.



2. Kirjakauppa Foyles

Charing Cross Roadilla huomasin paljon kehutun Foyles kirjakaupan, joka toivotti kirjojen rakastajan peremmälle ystävien joukkoon. Olisin voinut ostaa sieltä kaiken! Ihastelin kirjagramista tuttuja koristeita, huokailin upeille painoksille klassikkokirjoista ja nauroin ilosta löydettyäni nuorten aikuisten osastolta lukuisia aarteita. Vaikka en itse enää nuori aikuinen olekaan niin kirjat ovat erittäin lähellä sydäntäni etenkin nostalgisista syistä. Nostalgikkona ostin itselleni Nälkäpeli kirjasarjan juhlapainoksen.



3. Sherlock Holmes -museo

Poikkesin pikaisesti Sherlock Holmes -museon luona Baker Streetillä. Näin metroasemalla myös herrasta tehdyn patsaan. Museon edessä oli aika mukavasti ihmisiä jonottamassa pääsyä sisälle. Sää oli teemaan sopivan tihkuinen ja sumuinen. Latasin matkaa varten Sherlock Holmesin tytär nimisen äänikirjan, mutta en ehtinyt kuunnella sitä minuuttiakaan, sillä tekemistä riitti niin paljon.



4. The British Library

Pitihän sitä myös kirjasto nähdä! Tosin näkeminen jäi tällä kertaa pelkäksi nopeaksi vilkaisuksi. Minut yllätti, että kirjastoon pääseminen olisi edellyttänyt läpikotaista turvatarkastusta. Paikka näytti hieman liian tylsältä ja modernilta. Minua kiinnostaisi ennemmin vanhanaikaiset kirjastot, joihin voisi rauhassa eksyä ja joiden jokaista sopukkaa eivät edes kirjastovirkailijat tunnistaisi. Salakäytävistä puhumattakaan! Sellaisia taidan löytää vain kirjoista...



5. The Harry Potter Shop

Taikamaailma on saanut monet hurmioitumaan! En lukenut Harry Potter -kirjoja lapsena, koska ensimmäinen ilmestyi vasta, kun oli nuori. Silloin kirjat tuntuivat aivan liian lapsellisilta minun makuuni. Luin mieluummin eeppistä fantasiaa kuin lastenkirjallisuutta. Ensimmäinen Harry Potter -elokuvani oli joku keskivaiheen elokuvista, jonka menin katsomaan elokuvateatteriin vain, koska olin saanut lipun lisäpalkkioksi kesätöistä. Muistan, etten oikein ymmärtänyt mistään mitään, koska en ollut nähnyt aiempia elokuvia. Jossain välissä päätin ostaa elokuvat omaksi ja katsoa ne. Seuraavaksi törmäsin aiheeseen, kun olin vuonna 2010 ostoksilla kauppakeskus Kampissa. Elokuvateatterin ulkopuolelle oli kokoontunut joukko faneja tervehtimään Evanna Lynchiä ja Matthew Lewisiä. Seisahduin seuraamaan tapahtumaa ja pyysin hässäkässä myös itselleni nimikirjoitukset. Luna on kyllä suosikkini. Ensimmäisen Harry Potter kirjani luin kirjablogin innoittamana vasta syksyllä 2015. Minulla on vielä kaksi viimeistä osaa lukematta. Ne tuntuvat jotenkin raskailta ja hankalilta lukea. Eniten minua kiehtoo kyseinen taikamaailma ja sen tuoma yhteenkuuluvuuden tunne. Harry Potter aiheinen kauppa kihisi ja kuhisi kaiken ikäisiä ihmisiä, jotka intoilivat tutuista ja maagisista esineistä. Rakastan aikamatkustamiseen liittyviä tarinoita sekä kaikenlaisia lintuja, joten minun oli tietenkin pakko ostaa ajankääntäjä ja Hedwig pehmolelu. Mukaan tarttui myös ikoninen suklaasammakko, jonka suklaa oli yllättävän hyvää ja riittoisaa. Kaupan edessä olisi voinut myös kuvauttaa itsensä, mutta siihen en ryhtynyt etenkin valtavan jonon vuoksi. Kaupungin kaduilla kävellessäni törmäsin sattumalta Palace Theatreen, jossa esitetään Harry Potter aiheista näytelmää. Haluaisin niin nähdä sen, sillä rakastan teatteria enkä ole koskaan nähnyt vastaavanlaista näytelmää, mutta valitettavasti se ei sopinut matkasuunnitelmaan. Elokuvien kuvauspaikalla Warner Bros studioillakin olisi toki mielenkiintoista vierailla. Kävelin sattumalta joillain kaduilla, joilla elokuvia oli kuvattu. Kävin esimerkiksi kahvilassa, jonka edessä näyttelijät olivat eräässä kohtauksessa kävelleet. Hauskoja sattumia. Ihanaa, kun jokin aihe innostaa ja inspiroi ihmisiä! Se tekee elämästä hivenen taianomaisempaa!



Ajatukseni jäivät Lontooseen. Olisin voinut jäädä sinne vielä pidemmäksikin aikaa. Vierailu ei ollenkaan helpottanut matkakuumettani, vaan pahensi sitä. Minulle tuli pikemminkin pakonomainen tarve päästä kaupunkiin pian uudestaan. Niin paljon jäi näkemättä ja kokematta. Minusta tuntuu siltä, että Lontoota olisi tutkittava verkkaasti ja nautiskellen. Siinä on niin monia kerroksia, että niiden kuorimiseen menisi vuosia - ja aina vain tulee lisää. Olen käynyt Lontoossa nyt kolme kertaa ja jokaisella kerralla se näyttää erilaiselta.



Voi kun ei olisi tullut aika palata kotiin! Ensi kertaan, Lontoo! Toivottavasti näemme pian uudestaan!



tiistai 25. kesäkuuta 2019

Ilmoittaudu: Blogistanian lukumaraton 13.7.2019!



Kirjabloggaajien perinteinen kesälukumaraton on pian täällä! Blogistanian lukumaratonin järjestäjä on vaihtuva kirjabloggaaja. Tällä kertaa vastuussa on Unelmien aika -blogin Johanna.

Miltä tuntuisi pyhittää kokonainen vuorokausi lukemiselle? Vuorokausi kirjallisuuden tunnelmointia, uusien ajatusten pohtimista, inspiroitumista, lukujumin selättämistä ja lukuflowhun pääsemistä! Varaa toki heti kalenteriisi lukuaikaa lauantaille 13.7.2019.

Ilmoittaudu mukaan tämän postauksen kommenteissa!

Lukumaratonin säännöt:
  • Lue kirjoja ja kuuntele äänikirjoja 24 tunnin ajan. Kaikki kirjallisuus lasketaan mukaan (perinteinen kirjallisuus, sarjakuvat, runot, äänikirjat jne).

  • Maratonin voi aloittaa perjantain 12.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 14.7. (esim. perjantaista klo 17.00 lauantaihin klo 17.00).

  • Maratoniin saa sisältyä taukoja, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.

  • Bloggaajat: Maratonista voi blogata etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Postauksissa voi esimerkiksi kertoa lukusuunnitelmista, tunnelmista ja hyvistä lukuvinkeistä. Maratonin lopuksi tehdään koontipostaus, jossa kerrotaan luettu sivumäärä ja kuunnellut tunnit ja minuutit sekä luetut kirjat. Linkki postaukseen ilmoitetaan tässä blogissa julkaistavassa koontipostauksessa.

  • Instagrammaajat: Unelmien aika -tilin kohokohdista löytyy lukumaratonin story-pohjia, joita tulee käytää raportoitaessa lukumaratonille valmistautumista, etenemistä ja lopputulosta. Julkaisuissa ja tarinoissa käytetään tunnistetta #lukumaraton.

  • Voit osallistua myös ilman blogia tai sometiliä ja ilmoittaa loppufiilikset, luetut kirjat ja sivumäärät kommenteissa.

  • Seuraa halutessasi muiden lukumaratonia ja nauti tunnelmasta.

  • Lukumaratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton.

Mukavaa heinäkuun lukumaratonia! Nautitaan yhdessä kirjapöhinästä!

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Katharine McGee: Tuhat kerrosta korkeuksiin



"Jotkin salaisuudet on paras pitää kätkettyinä."

McGee, Katharine: Tuhat kerrosta korkeuksiin
Kirjasarja: Tuhat kerrosta, osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2

Julkaistu: 2019
Alkuperäinen julkaisu: 2018
Alkuperäinen nimi: The Towering Sky

Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Inka Parpola
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 462


Tornin prinsessa Avery Fuller palaa kotiinsa uusi poikaystävä kainalossa. Hän on Max, kliseisen saksalainen eurooppalaisen nuhjaantuneessa olemuksessaan ja täsmällisyydessään. Pojalla on tarkka käsitys heidän tulevaisuudestaan yhteisine opiskeluineen ja illanviettoineen. Avery epäröi täydellisyyden keskellä varsinkin, kun Atlas palaa myös takaisin kotiin. Hän tukeutuu ystäväänsä Leda Coleen, jolla riittää ongelmia omastakin takaa. Leda yrittää pysyä erossa päihteistä ja unohtaa kaiken menneisyyteen liittyvän. Hän ei siten halua enää olla missään tekemisissä Wattin kanssa, mutta poika on eri mieltä. Watt ei suostu luopumaan Ledasta. Hän tekee kaikkensa auttaakseen tyttöä, jonka menneisyys ei suostu katoamaan, vaan palaa ryminällä takaisin poliisien aloittaessa tutkinnan Marie Valconsuelon kuolemasta. Poliisit ovat nimittäin löytäneet Marien päiväkirjat, joissa mainitaan Ledan nimi. Watt tukeutuu aivoihinsa asennetun kvantti Nadian apuun, mutta jotain alkaa mennä pieleen. Ammattihuijari Calliope Brownilla on omat syynsä kartella poliisia. Hän kärsii tylsässä peiteroolissa, joka vaikuttaa jäävän elinikäiseksi - tai ainakin siihen asti, kunnes hän on täysi-ikäinen. Calliopen äiti on nimittäin tosissaan päättänyt jäädä asumaan torniin. Calliopen räväkkä luonne ei suostu asettumaan hiirenharmaaseen peiterooliin, vaan tahtomattakin räiskyy ulospäin. Suurin syyllinen tähän on Brice. Calliope vaarantaa kaiken tapailemalla poikaa salaa ja jäämällä siskopuolelleen Livyalle kiinni. Bricen veli Cord on edelleen rakastunut Ryliniin, joka on palannut takaisin yhteen tapansa parantaneen Hiralin kanssa. Rylin ei voisi kuvitella olevansa Cordin kanssa sen jälkeen, kun hän näki pojan yhdessä Averyn kanssa. Tilanne käy kiusalliseksi, kun Rylin ja Cord joutuvat olemaan koulussa labrapareja ja viettämään runsaasti aikaa toistensa seurassa. Leda kutsuu kaikki asianosaiset suhdesotkujensa seasta jälleen koolle. Mitä Avery, Watt, Rylin ja Leda voisivat tehdä? Kuka murhasi Marie Valconsuelon? Saako poliisi selville, mitä Erisille todella tapahtui?

"Jos poliisit saisivat tietää totuuden Erisin kuolemasta ja sen, että Leda oli kiristänyt heitä kaikkia pitämään sen salassa, he yrittäisivät varmastikin selvittää, millä Leda heitä oli kiristänyt. Ja se johdattaisi virkavallan suorinta tietä heidän salaisuuksiensa luo." (s.96)

Ylätornilaiset elävät yltäkylläisyyden keskellä hengittäen puhtainta ilmaa ja nauttien maailman ääristä heitä varten tuoduista ihmeistä. He turtuvat saadessaan kaiken haluamansa ja ahdistuvat vaatimuksiin jatkuvasta täydellisyydestä. Heillä on kaikki niin hyvin, että heidän on itse keksittävä itselleen vaikeuksia. Paras keino on jatkuva juonittelu ja paheksutut suhteet, mistä seuraa salailua ja välttelyä sekä valehtelua ja peittelyä. Reunalla tasapainoilu saa ylätornilaiset tuntemaan olevansa elossa - kunnes joku saa heidät kiinni ja töytäisee alas.

"Ja mitä väliä sillä oli? New York jatkaisi hänen kanssaan tai ilman häntä, ennallaan, yhtä meluisana ja sähköisenä ja riehakkaana ja kirkkaana kuin ennenki. New Yorkille oli yhdentekevää, että ne olivat viimeiset sanat, jotka Avery Fuller koskaan lausui." (s.8)

Minun tulee ikävä vuoden 2119 New Yorkia ja sen saippuasarjamaisia henkilöitä. Heidän elämästään huippuunsa viritetyn teknologian keskellä olisi voinut lukea vielä lisää. Minua olisi kiinnostanut lukea etenkin tornin eri osista - mitä kaikkea sinne on tuotu maailmalta. Kirjasarjan viimeinen osa ei harmikseni tuonut esille mitään uutta, vaan kävi oikeastaan uudestaan läpi edellisten osien aiheita. Vaikuttaa vähän siltä, että kirjailijalta loppuivat ideat. Kirjan loppu jäi mietityttämään, sillä muutama asia jätettiin avoimeksi. Mistä keksisin tilalle yhtä ihanan höpsähtäneen kirjasarjan?

"Todellisessa elämässä ei ole onnellisia loppuja, sillä elämässä ei ole minkäänlaisia loppuja, ainoastaan muutoksen hetkiä." (s.436)

torstai 6. kesäkuuta 2019

Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas

Jali on köyhä ja nälkää näkevä lapsi, joka rakastaa suklaata. Hänen perheensä antaa hänelle lahjaksi suklaalevyn joka syntymäpäivä. Suklaa on tehty kylän omassa tehtaassa - ja mikä tehdas se onkaan. Maaginen paikka, jonne kenenkään ei nähdä astuvan jalallakaan, mutta silti sieltä lähetetään suklaata maailmalle. Eräänä päivänä viisi lasta saa mahdollisuuden päästä katsomaan suklaatehdasta sisältäpäin. Voisiko Jali olla yksi onnekkaista?

Tarina opettaa lapsille hyviä käytöstapoja ja kuinka paha saa palkkansa. Se neuvoo samalla myös vanhempia, kuinka heidän tulisi kasvattaa lapsensa. Lapsille täytyy uskaltaa laittaa rajat, jotta heistä kasvaa vastuuntuntoisia aikuisia. Heille pitää opettaa kuuntelemisen taitoa, empatiakykyä ja toisten kunnioittamista. Heitä ei saa missään tapauksessa hemmotella kuten ylensyöttää herkuilla tai ostaa kaiken mitä he keksivät haluta. Tarinan kautta voi myös pohtia, kuinka rikkaiden ja köyhien elämä poikkeaa toisistaan. Toisaalta rahalla saa melkein mitä vain, mutta toisaalta kärsivällisellä uurastuksella saattaa edetä pitkälle. Loppujen lopuksi lapsi arvostaa eniten rakastavaa perhettä.

Helmet lukuhaaste johdatti minut lukemaan tämän ihastuttavan tarinan, jonka olen nähnyt kahtena eri elokuvaversiona. Taianomainen suklaatehdas ruokkii vielä aikuisenkin mielikuvitusta. Kuinka kätevää olisikaan jauhaa neljän ruokalajin purukumia kiireisenä työpäivänä, kun vatsa samalla täyttyisi (sitten kun purukumi saadaan toimintakuntoon)!


Helmet lukuhaaste 2019: 33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

John Boyne: Poika vuoren huipulla

Pierrot jää orvoksi, kun hänen juoppo, saksalainen isänsä jää junan alle ja ranskalainen äitinsä kuolee sairasvuoteeseen. Poika lähetetään orpokodin kautta Itävaltaan sukulaistädin hoiviin. Täti ei asukaan missään tavallisessa kodissa, vaan Hitlerin Kotkanpesässä.

Eletään vuotta 1936. Pierrot on tavallinen pikku poika, joka rakastaa leikkiä parhaan ystävänsä, kuuron juutalaispojan kanssa. Hän on hieman arka eikä oikein osaa pitää puoliaan. Hän ei siedä väkivaltaa. Sotaa hän on ajatellut vain isänsä kautta, sillä isä menetti sodan vuoksi mielenterveytensä. Hän ei kestänyt muistoja sodan kauheuksista.

"Isä ei kaatunut sodassa, mutta sota vei silti häneltä hengen."

Pierrot tutustuu Itävallassa suvaitsemattomaan maailmaan. Hän huomaa, että Kotkanpesässä ei vallitse sananvapaus. Siellä kannatetaan työnteon vapauttavaa tunnetta, rotujen puhtaanapitämistä sekä naisten alistamista pelkkään äidin rooliin. Siellä suunnitellaan suurta ja mahtavaa Saksaa - yhtä kansaa. Pierrot joutuu vaihtamaan nimensä saksalaiseen versioon omasta nimestään ja muuttamaan ulkomuotonsa saksalaisen muodin mukaiseksi. Hän pukeutuu ihailemaansa univormuun, jonka turvin kokee pystyvänsä mihin vain ja olevansa tärkeä. Hän pohtii, kuinka paljon parempi olisi olla kiusaaja kuin kiusattu. Joukkoon kuuluminen luo häneen itsevarmuutta ja pelottomuutta. Hänen entinen minänsä sulaa pois.

Kirja kertoo lasten ja muutenkin ihmisten aivopesusta aatteelle. Se väittää, että ihminen on kaikesta huolimatta tietoinen tekemistään vääryyksistä ja vastuussa teoistaan.

"Kukaan meistä ei tule ikinä saamaan anteeksi. - Älä koskaan väitä ettet tiennyt mitä tapahtui. Se olisi suurin rikos."

Kirja on kirjoitettu tyylillä, jonka tarkoituksena on saada lukija kauhistumaan ja pudistelemaan päätään. Sen tavoitteena olisi luoda inhon väristyksiä ja epäuskon puistatuksia. Kirja saa kyllä otsan kurtistumaan, mutta ei halutusta syystä. Lukija pääsee pojan kautta tunnustelemaan, miltä tuntuisi tavata yksi maailman pahimmista ihmisistä ja olemaan hänen vaikutuksensa alaisena. Kohtaukset on kirjoitettu jotenkin niin, että vaikutelmaksi ei muodostu inho eikä pelko. Sen sijaan Hitler mystifioidaan. Mielestäni hänestä pitäisi ennemmin kirjoittaa raakaa faktaa kuin jännittäviä tarinoita. Toisaalta on tärkeää, että nykyihmiset tietävät, mitä aiemmin on tapahtunut, jotta niin ei tapahtuisi enää koskaan. Paras tapa jakaa tietoa on yleensä kirjoittaa tarinoita. Tyyli voisi kuitenkin olla erilainen. Kirja jää ristiriitaiseksi lukukokemukseksi.

Helmet lukuhaaste 2019: 19. Et pidä kirjan nimestä