tag:blogger.com,1999:blog-181054538589480062024-03-18T05:03:12.477+02:00Unelmien aikaTervetuloa kirjablogiin!
Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.Johannahttp://www.blogger.com/profile/04085311306497696483noreply@blogger.comBlogger855125tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-64055763977429441932024-03-17T20:18:00.000+02:002024-03-17T20:18:13.352+02:00Jennette McCurdy: Onneksi äitini kuoli<p>Lapsitähti Jennette McCurdy on joutunut elämään äitinsä haaveiden mukaan. Hän on ollut äidin jatke. Ikuinen lapsi, jolla on lapsen hoikka vartalo ja lapsen pieni ruokahalu. Autossakin aivan liian pitkään lasten korokeistuin. Jennettellä puhkeaa syömishäiriö, pakko-oireita, mielenterveysongelmia ja alkoholiongelma. Hän yrittää hallita hallitsematonta. Hän ei uskalla kohdata omia tunteitaan. Jennetten halutaan olevan lapsi, vaikka samaan aikaan hän ei saa olla kuin lapsi. Hänen on otettava aikuisten tavoin vastuuta äidistään ja perheen elättämisestä. Jennette alkaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan vasta pitkän ajan kuluttua siitä kun hänen äitinsä on kuollut syöpään.</p><p style="text-align: center;"><i>"Tähänastisen elämäni tarkoitus on ollut tehdä äiti onnelliseksi, olla se joka äiti haluaa minun olevan. Niin että kuka minä sitten olen kun äitiä ei enää ole?" (s.8)</i></p><p>Jennette McCurdy varttuu vanhempiensa ja veljiensä kanssa Kaliforniassa. Perhe on mormoneja. Yhteisön tilaisuuksissa käyminen on ollut Jennettelle henkireikä, mutta muut perheenjäsenet eivät ole kokeneet yhteisöä tärkeäksi. Äiti haluaa mieluummin elää symbioosissa tyttärensä kanssa ja panostaa näyttelijänuraan. Äiti 'käyttää syöpäkorttia' syyllistääkseen ja kerätäkseen sääliä. Hän myös hamstraa. Koti pursuaa roskatavaraa niin ettei mahdu edes nukkumaan. Jennette kokee, että kaikki on hänen vastuullaan. Hän kieltää itseltään totuuden äitinsä teoista. Hän suojelee äitiä. Hän ei halua oman maailmankuvansa romuttuvan.</p><p style="text-align: center;"><i>"Jokaviikkoinen kirkossakäynti on kolmen tunnin kaunis, rauhallinen hengähdyshetki paikasta, jota eniten inhoan, eli kodista." (s.30)</i></p><p>Jennette McCurdy kuvailee uraansa näyttelijänä alkaen koe-esiintymisistä ja sopimuksesta Academy Kidsin kanssa ja johtaen rooliin ICarlyssa ja omaan spin-off-sarjaan. Hän tekee töitä ja opiskelee kotiopetuksessa. Äiti antaa lukuisia toksisia neuvoja, jotka ovat usein ristiriidassa sen kanssa, mitä ammattilaiset haluavat. Hän jopa pakottaa tyttärensä töihin kovassa kuumeessa. Jennette tunnistetaan kaikkialla, mutta hän inhoaa kuuluisuutta. Hän ei ole saanut itse valita elämänpolkuaan.</p><p style="text-align: center;"><i>"Ahdistus pakottaa minut olemaan ihmisille mieliksi." (s.140)</i></p><p style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><i>"Kehoni on ohjelmoitu tottelemaan äitiä." (s.183)</i></span></p><p>Jennette McCurdy on lahjakas koomikko. Musta huumori näkyy jo kirjan nimessä. Jennette kokee oppineensa näyttelemään pitääkseen manipuloivan äitinsä tyytyväisenä. Hän tietää tismalleen kuinka hänen on minäkin hetkenä käyttäydyttävä. Myös Nickelodeonin ohjaajan kanssa on oltava alati varuillaan ja sopeutettava oma käytös hänen tunnetilojensa mukaan. Myöhemmin ohjaajaa syytetään henkisestä väkivallasta ja seksuaalisesta häirinnästä. Jennette yritetään ostaa hiljaiseksi, mutta hän kieltäytyy.</p><p style="text-align: center;"><i>"Haluan elämäni olevan minun omissa käsissäni." (s.326)</i></p><p>Jennette McCurdyn koskettava tarina ansaitsee tulla kuulluksi. Hänen kokemuksensa ovat äärimmäisiä ja sydäntäsärkeviä. Menneisyyden traumaattisten tapahtumien ja esimerkiksi syömishäiriön muistelu on paikoin hyvinkin yksityiskohtaista. Kirjaa lukiessa ei voi kuin silmät suurina hämmästellä väkivallan karuutta. Sitä huomaa toivovansa, että Jennetten kokemus olisi vain yksittäistapaus, joka ei toistuisi. Lasten tulisi saada elää hyvää elämää turvassa.</p><p style="text-align: center;"><i>"Minun toiveeni ja tarpeeni ansaitsevat tulla kuulluksi." (s.93)</i></p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-8764838386025057992024-02-28T19:40:00.001+02:002024-02-28T19:44:17.904+02:00Julie Clark: Viimeinen lähtö<p>Kaksi toisilleen tuntematonta naista kohtaa toisensa lentokentällä ja vaihtaa keskenään lentolippuja ja identiteettiä. Molemmat ovat pakomatkalla, mutta vain toinen heistä onnistuu aikeissaan, sillä toinen lentokoneista syöksyy maahan tuhoisin seurauksin.</p><p style="text-align: center;"><i>"Pian Claire Cookia ei enää ole, hänen ulkokuorensa kiiltävät palaset murtuvat ja heitetään pois." (s.20)</i></p><p>Claire on vaikutusvaltaisen poliitikon vaimo. Kulissien takana mies on väkivaltainen. Lähipiiri tietää pariskunnan tilanteen, mutta päättää vaieta ja asettua suojelemaan miestä. Clairen ainoa keino päästä väkivaltaa pakoon on kadota. Evan menneisyys selviää lukijalle pikku hiljaa. Feministinen tarina kertoo vahvoista naisista ja naisten välisestä ystävyydestä.</p><p style="text-align: center;"><i>"Olen voimaton raivosta ja siitä piittaamattomuudesta, jolla ihmiset sivuuttavat muiden ongelmat, ja myös siitä, etten ole muita parempi." (s.211)</i></p><p>Kirjaa mainostetaan trillerinä, mutta mielestäni kyse on Me Too -henkisestä tarinasta. Claire ja Eva pääsevät molemmat vuorotellen ääneen. He ovat kokeneet kovia ja päättäneet selviytyä pois olosuhteista, joihin he ovat omasta mielestään tahtomattaan ajautuneet. Mielestäni tarina olisi ollut kiinnostavampi, jos naiset olisivat ottaneet vastuuta omasta elämästään karkaamisen sijasta.</p><p style="text-align: center;"><i>"Vain syylliset pakenevat. Juuri niin he odottavat sinun tekevän." (s.123)</i></p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-70089828778943870102024-02-25T10:47:00.000+02:002024-02-25T10:47:30.016+02:00Juha Itkonen: Teoriani perheestä<div>Juha Itkonen, 46-vuotias mies, kertoo avoimesti ajatuksiaan ja tuntemuksiaan omasta keskiluokkaisesta nelilapsisesta ydinperheestään suhteessa omaan lapsuudenperheeseensä. Nettilehtiä selailemalla saa sen käsityksen, että kirjailija on identifioitunut lapsiperhe-elämän puolestapuhujaksi. Lapsiperheelliset tai lapsiperheestä haaveilevat saavat tekstistä samaistumispintaa. Muuten kirjaa voi lukea Itkosen omakohtaisena kertomuksena.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Uskon, että ihmiset pystyvät helpottamaan toistensa elämää kertomalla omista kokemuksistaan." (s.268)</i></div><div><br /></div><div>Itkonen pohtii omia roolejaan lapsiperheessä. Ensin lapsena ja sitten aviomiehenä ja isänä. Hän tarkastelee omaa sukupuolirooliaan ja sukupolvirooliaan. Hän miettii, mitä asioita hän haluaisi siirtää seuraavalle sukupolvelle. Itkonen kokee, että uusiin rooleihin kasvetaan. Omaa itseä etsitään ja peilataan muihin. Tehdään virheitä, riidellään ja opitaan. Muutos saattaa aiheuttaa ajatuksellista vastarintaa. Uudet roolit ja niihin liittyvät uudet paikat ja keskustelukulttuuri tuntuvat aluksi ahdistavilta ja vierailta ja itselle epäsopivilta ennen kuin niihin tottuu. Kukaan ei ole ennakkoon valmis. Oman roolin etsiminen on jatkuvaa.</div><div style="text-align: center;"><i><br /></i></div><div style="text-align: center;"><i>"Vanhemmuus on niin kuin elämä muutenkin, suora lähetys ilman kenraaliharjoitusta tai uusinnan mahdollisuutta. Se menee niin kuin menee." (s.208)</i></div><div><br /></div><div>Kirjassa kuvataan tunteita, joita lapsiperheeseen liittyvät eri roolit ovat Itkosessa aiheuttaneet. Ahdistus, riittämättömyys, osaamattomuus, häpeä, itsekkyys, katumus, pelko, kateus, haikeus, tyytymättömyys, katkeruus, syyllisyys, suru ja hetken vilahtava onnellisuus. Harmitus mediassa näkyvästä uhrautumisen, kärsimyksen ja luopumisen narratiivista. Itkonen kokee arvostelun kohteena ollessaan korostavansa ylpeyttä omasta perheestään. Hänen mielestään lastenkin kanssa voi elää hyvää elämää. Tulkitsen hyvän elämän tarkoittavan omien arvojen mukaisen elämän elämistä. Ei kukaan halua kuulla, että omasta elämäntavasta puhutaan negatiivisesti tai kyseenalaistaen.</div><div><br /></div><div><div><div style="text-align: center;"><i>"Minusta se on kiinni, lopulta pelkästään minusta, ja ahdistus, jonka ahdistukseni keskellä mielelläni selitän lasteni syyksi, on pohjimmiltaan omaani." (s.87)</i></div></div></div><div><br /></div><div>Aihealue on laaja. Tekstiä olisi mielestäni voinut tiivistää, näkökulmaa tarkentaa ja tyyliä yhdenmukaistaa. Mielestäni ajoittaisen yksityisen kokemuksen yleistämisen sijasta tekstissä olisi voitu keskittyä vain yksityiseen 'teoriaan perheestäni'. Pohdin myös peitenimien tarpeellisuutta omakohtaisessa kertomuksessa. Kirjan luettuani jäin miettimään lapsiperheiden mahdollista kuplautumista, mikä voi johtaa oman ajattelun kapeutumiseen ja suvaitsemattomuuteen muita ajatuksia ja elämäntapoja kohtaan. Maailma kaipaa ennakkoluulojen sijasta empatiaa ja hyväksyntää jokaiseen suuntaan.</div><div><div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Perheiden välillä on vaikeasti ylitettävät muurit. Ehkä juuri se perheissä ja perheellisissä ärsyttää: joukko ihmisiä on sulkeutunut omaan kuplaansa ja vähät välittää muista." (s.243)</i></div></div></div><div><i><br /></i></div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-19836089716745431092024-02-21T17:08:00.000+02:002024-02-21T17:08:44.676+02:00Auli Viitala: Elämäni kansalaisena<p>Auli Viitala on syntynyt keskiluokkaan. Ominaisuus ei lähde hänestä irti, vaikka hän onkin sairastumisen ja avioeron jälkeen omien sanojensa mukaan köyhtynyt ja syrjäytynyt. Hän on nimittäin oman kokemuksensa mukaan saanut yhteiskuntaluokkansa ansiosta elämää varten paremmat valmiudet kuin moni muu.</p><p>Kirjassa pohditaan yhteiskuntaluokkia ja syrjäytymistä. Auli Viitala ottaa esimerkiksi omat vanhempansa ja kehitysvammaisen veljensä. Äidin kautta käsitellään koulumaailmaa, isän kautta työväenluokkaa ja veljen kautta luokattomuutta. Viitala mietiskelee omia etuoikeuksiaan, ihmisyyttä, oppimista, hyvän elämän määritelmää ja oikeutta olla oma itsensä. Kirjan ei ole tarkoitus olla tieteellinen tai päätyä mihinkään ratkaisuun.</p><p>Auli Viitala pohtii reiluutta. Miten palkka pitäisi maksaa, jotta kaikki saisivat mitä ansaitsisivat tai tarvitsisivat tai ovat osanneet itse itselleen neuvotella? Viitala miettii myös rahan tuomaa valtaa. Konkreettisena arkielämän esimerkkinä reilun kaupan banaanit. Jos on rahaa niin ihminen voi yksilötasolla valita, onko hän reilu vai epäeettinen. Viitala pohtii rahan aiheuttamaa rasismia. Rikkaat puhuvat siitä, kuinka Suomi tarvitsee ulkomailta työntekijöitä. Ei toki samaan asemaan, jossa he itse ovat, vaan alempaan asemaan ja työhön. Työväenluokkaiset vanhemmat kasvattavat lapsensa ahkeriksi ja tottelevaisiksi, kun taas keskiluokassa kasvatetaan kyseenalaistamaan ja toimimaan oman mielen mukaan.</p><p>Kirjassa todetaan, kuinka lasten elämä pyörii rahan ympärillä. Lapset ja nuoret jakautuvat kaveriporukoihin yhteiskuntaluokan mukaan, sillä keskiluokkaiset vanhemmat hankkivat lapsilleen rahalla harrastuksia ja köyhemmät lapset puolestaan hengaavat julkisissa tiloissa. Toimintaympäristö opettaa siihen kuuluvaa puhekieltä ja vaikuttaa myös lukutaitoon. Lapsilla on yhreiskuntaluokasta riippuen aivan eri käsitys itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Koulun vanhempainillatkin pyörivät rahan ympärillä, vaikka peruskoulun pitäisi olla maksuton. Tilanne vaikuttaa köyhempien vanhempien osallistumishaluun, mikä vähentää heidän vaikutusmahdollisuuksiaan.</p><p>Mielestäni Auli Viitalan teksti sisältää hyviä huomioita ja herättää ajatuksia. Ne ovat paikoin provosoivia, paikoin humoristisia. Mielestäni yhteiskuntaluokkiin liittyvässä keskustelussa, varsinkin poliittisessa päätöksenteossa, tärkeintä olisi se, että löydettäisiin yhteinen kieli. Yhteiskuntaluokkiin liittyvät käsitteet pitäisi määritellä ennen keskustelun aloitusta, jotta kaikki puhuvat samasta asiasta. Mielestäni hyvässä hengessä yhteistyöhön pyrkiminen on parempi ajatus kuin alentaminen, syrjiminen ja ennakkoluuloisesti suhtautuminen.</p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-30343004177597282912024-02-16T13:30:00.001+02:002024-02-16T13:48:53.284+02:00Britney Spears: Nainen minussa<p>Britney Spears on vapautunut kolmentoista vuoden holhouksesta ja kirjoittanut kirjan omasta elämästään omilla ehdoillaan. Hän kertoo lapsitähteydestä, ihmissuhteista, äitiydestä ja vapauden tavoittelusta. Britney Spears kuvailee, mitä naiseus, taiteilijuus ja hengellisyys hänelle merkitsevät.</p><p style="text-align: center;"><i>"Olin alkanut unelmoida todellisen rakkauden löytämisestä ja aloilleni asettumisesta. Minusta tuntui, että olin jäänyt paitsi elämästä." (s.109)</i></p><p>Britney Spears on kokenut esineellistämistä, seksuaalisuuden kontrollointia ja henkistä väkivaltaa. Häntä on arvosteltu huonoksi esikuvaksi. Britney Spears kirjoittaa kehollisuudesta ja itsensä etsimisestä. Hän kertoo, kuinka hänet on leimattu hulluksi ja huonoksi äidiksi, kun hän on ottanut oman kehonsa haltuunsa. Britney Spears kuvailee kirjassaan hänelle määrättyä pakkolääkitystä. Kirja kuvaa yhden ihmisen kokemuksen amerikkalaisesta mielenterveysongelmien diagnosoinnista ja lääkityksestä. Britney Spears leimaa lapsuudenperheensä rahanahneeksi ja syylliseksi ongelmiinsa. Myös entinen miesystävä Justin Timberlake saa osansa syytöksistä.</p><p style="text-align: center;"><i>"Jos sinä puolustit minua silloin kun olin itse puolustuskyvytön: kiitän sinua sydämeni pohjasta." (s.233)</i></p><p>Britney Spears kertoo oman näkemyksensä menneisyyden skandaaliotsikoiden takaa. Hän muun muassa paljastaa syyn, miksi hän on ajanut päänsä kaljuksi ja miksi hyökännyt sateenvarjo aseenaan paparazzien kimppuun. Britney Spears kertoo elämästä, joka on sisältänyt alituista stressiä, pelkoa, ahdistusta ja surua. Hänellä on ollut vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä. Kirja kertoo vallasta ja kontrolloinnista.</p><p style="text-align: center;"><i>"Valitettavasti siihen aikaan ei keskusteltu mielenterveydestä samalla tavoin kuin nykyään." (s.131)</i></p><p>Mielestäni kirjan yleinen tunnelma on toiveikas. Britney Spears kokee käsitelleensä elämäänsä terapiassa ja päästäneensä irti toksisista ihmisistä. Hän haaveilee omannäköisestään perhe-elämästä ja naisena olemisesta. Hän rakastaa viimein koittanutta vapauttaan esitellä itseään ja kehoaan pelkästään omilla ehdoillaan. Suosittelen lukemisen ohella katsomaan YouTubesta videoita kirjassa mainituista tapahtumista.</p><p style="text-align: center;"><i>"Kaikki, mitä vanhemmuudesta yleensä sanotaan, on pitänyt paikkansa minun tapauksessani. Poikani antoivat elämälleni tarkoituksen." (s.143)</i></p><p>Olen käynyt Britney Spearsin keikalla vuonna 2011. Ostin lipun edellisenä päivänä hetken mielijohteesta ja pääsin permannolle ihan lähelle lavaa. Liput myivät huonosti, sillä olihan Britney saanut negatiivista julkisuutta. Keikan jälkeen iltalehdet kirjoittivat esityksen olleen laiska. Kirjassaan Britney Spears kuvailee tämän olleen hänen ainoita keinojaan kontrolloida omaa elämäänsä. Muistan edelleen miltä tuntui pomppia ilosta muiden mukana viimeisen kappaleen 'Till The World Ends' tahtiin. Britney Spears onkin kiitellyt fanejaan tuesta ja harmitellut ettei voinut järjestää sellaisia esiintymisiä kuin olisi halunnut ja yleisö ansainnut.</p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-76537767400440712662024-02-11T16:26:00.000+02:002024-02-11T16:26:29.230+02:00Helena Juntunen, Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähänSopraano Helena Juntunen on lukenut itse oman elämäntarinansa äänikirjaksi. Hän tulkitsee tekstiä ja laulaa sopivissa kohdissa. Äänikirjan kuuntelu on elämys. Helena Juntunen tulee lähelle. Vähän liiankin lähelle. Kyynel kihoaa silmään. Täytyy pitää tauko kuuntelusta. Kirjan lopussa mieli janoaa lisää. Aivan liian vähän sivuja. Aivan liian vähän tarinoita. Haluan kuulla enemmän.<div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Liikaa, liian vähän.</i></div><div style="text-align: center;"><i>Siinä välissäkin olisi varmasti elämää,</i></div><div style="text-align: center;"><i>mutta minua siellä ei ole." (s.90)</i></div><div><br /></div><div>Helena Juntunen on diiva. Hän on tehnyt ahkerasti töitä, kiertänyt maailmaa, juonut liikaa, luonut ihmissuhteita, saanut lapsen, menettänyt mahdollisuuksia, kaivannut isää, kokenut työn fyysisyyden ja kasvanut ammattilaisena. Helena Juntunen kertoo elämästään suoraan, peittelemättä ja humoristisesti. Hän kritisoi, kuvailee ja eläytyy. Hän riisuu glamourin ja pukeutuu maagisuuteen. Hän on taiteilija.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"olen yksi meistä, ja minulle puhutaan</i></div><div style="text-align: center;"><i>niin kuin me teatterilaiset puhumme,</i></div><div style="text-align: center;"><i>ihan eri kielellä kuin kotona tai koulussa." (s.36)</i></div><div><br /></div><div>Helena Juntusen tarina on tunteikas. Kirjaa kuunnellessa huomaa pakostakin myötäelävänsä traagisista tapahtumista ilonpilkahduksiin. Muistot pulpahtelevat pintaan milloin menneestä milloin nykyhetkestä. Helena Juntusen persoona hengittelee sivuja. Kirja on kokonaisvaltainen taidekokemus.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"ja tajuan etten koskaan muutu." (s.101)</i></div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-50633891559684406262024-02-05T07:31:00.000+02:002024-02-05T07:31:03.927+02:00Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä<p>Voimakastahtoinen leskirouva Katarina ja hänen tyttärensä Cecilia ja Margareta elävät ruton ja sotien näännyttämässä maassa vuoden 1718 tienoilla, kun Ruotsin kuningas Kaarle XII kaatuu ja Ulrika Eleonora nousee valtaan. Eletään isonvihan aikaa. Venäläiset kasakat löytävät tiensä leskirouvankin kotiin.</p><p style="text-align: center;"><i>"- kuka ajattelee vaikeuksiaan, kun täynnä intoa käy sotimaan kuninkaan ja maan puolesta?" (s.100)</i></p><p>Leskirouva Katarina on säätytietoinen. Hän haluaa määrätä, kenen kanssa hänen tyttärensä menevät naimisiin. Hänelle tärkeintä on suvun kunnia. Katarina kohtaa haasteen, kun hänen tyttärensä Margareta solmii salassa epäsäätyisen avioliiton sissi Magnus 'Maunu' Malmin kanssa. Mies suorittaa Katarinan sukua avittavan urotyön toisensa jälkeen, mutta silti hän ei ole kelvollinen. Katarina sen sijaan hyväksyy ehdottomasti Cecilian tulevan aviomiehen, hattupuolueen kannattajan ja sukulaismies Carl 'Kaarle' Lejonankarin, joka on sulavakäytöksinen ja moraalisesti arveluttava. Cecilia saa odottaa kotona, kunnes kasvaa oikeaan ikään voidakseen mennä naimisiin. Fredrika Runeberg haastaa lukijan kyseenalaistamaan säätyjaon ja etenkin ihmisten luulon aatelisten hyveellisemmästä luonteesta alempisäätyisiin nähden.</p><p style="text-align: center;"><i>"Onko nyt aika naisen leikitellä heikkoudellaan? Voima kuuluu nyt hänelle niin kuin miehellekin." (s.19)</i></p><p>Fredrika Runeberg ottaa romaanillaan kantaa naiseuteen ja naisten oikeuksiin. Cecilia kadottaa itsensä. Hän kokee olevansa pelkkä asunto Kaarlen kuvalle. Hän tytöttelee itseään. Hän kokee ymmärryksensä olevan vähäinen. Hänellä, tyttöparalla, ei ole ajatuksia. Hänen naissydämensä kaipaa ylpeitä ja lämpimiä sanoja. Hän kokee, että mies avaa ajatuksia ja mielipiteitä, joita nainen ei omin voimin löytäisi. Hän ei uskalla paljastaa, mitä hänen sisällään asuu. Hän on haaveellinen lapsi. Cecilian ollessa tarinan viaton neitsyt, hänen imettäjänsä Vappu on noita. Sodassa kaiken menettänyt nainen laulaa Ukko jumalasta ja näkee ennalta. Margareta saa vaimon osan. Hän puolustaa kaikin keinoin haluaan olla naimisissa itse valitsemansa miehen kanssa säätyjaosta välittämättä.</p><p style="text-align: center;"><i>"Olen pienestä saakka kuullut sellaisesta että villi Suomi, jonka Ruotsi valtasi, otettiin veljelliseen liittoon Ruotsin kanssa ja että Ruotsi jalomielisesti antoi Suomelle lait, sivistyksen ja ennen kaikkea Jumalan tuntemuksen." (s.97)</i></p><p>'Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä' on ilmestynyt vuonna 1858 ruotsiksi. Se on ensimmäisen Suomessa kirjoitettu historiallinen romaani. Luin kirjan Tyyni Tuulion käännöksenä vuodelta 1981. Kirja sisältää jännitystä, seikkailua ja romantiikkaa. Se ottaa kantaa naisten itsenäistymiseen ja suomalaisuuteen. Isänmaanystävä ja suomalaisuuden kannattaja Johan 'Juhana' Bruce edustaa kirjassa Ruotsin kritisoijaa. Hän on suomalaisen kansanmiehen kasvattama menetettyään varhain aateliset vanhempansa. Hän ei pelastautunut Ruotsiin muiden aatelisten tai pappien tavoin. Sekä sivistys että kalleudet katosivat meren taakse. Ruotsalaisten solvaama kansa jätettiin tekemään työtä pääsemättä edes kouluun.</p><p style="text-align: center;"><i>"Jumalan käsi oli silloin taas kanssani niin kuin usein ennen." (s.100-101)</i></p><p>Kristinusko kulkee mukana romaanin henkilöiden elämässä. He rukoilevat, viettävät uskonnollisia juhlia ja puhuvat Jumalasta. Kuolema käy heidän ajatuksissaan ja puheissaan uskonnollisesti sävytettynä. Elämä saa oikeat mittasuhteet iäisyyden edessä.</p><p style="text-align: center;"><i>"Voi, mitkä askeleet voisivatkaan olla keveitä, kun Suomen kansa makaa kuolinkamppailussa." (s.122)</i></p><p>Fredrika Runebergin romaani puhuu itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden puolesta sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla. Ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään ja itseään koskevista asioista. Romaanissa elää ihmisyys, inhimillisyys ja ihmisten unelmat. Muutos tapahtuu muuttumalla myötäilyn sijasta.</p><p><br /></p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-73421884209086597282024-01-31T12:55:00.003+02:002024-01-31T12:55:39.830+02:00Oona Pohjolainen, Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio<p>Noitapiiriin kuuluva Sadin etsii omaa paikkaansa valkoisten noitien joukossa. Hän tutkii mustaa magiaa ja energian kanavoimista tuonpuoleisesta, mikä ei ole muiden piiriläisten mielestä hyvä ajatus. Noituuttaan kärsimyskukkauutteella turruttava Juno muuttaa maalta kaupunkiin ja liittyy noitapiiriin. Hän on hermostunut kulkiessaan yksin töistä kotiin, sillä ihmiset suhtautuvat noitiin vihamielisesti. Noidat tunnistaa noitamerkin tai loitsimisesta johtuvan jälkihehkun avulla, joten ominaisuudet on pidettävä piilossa. Noidat elävät vuodenkierron mukaan ja turvautuvat pitkän ajomatkan päässä siintävään luontoon elvyttääkseen voimiaan. Ongelmana vain on, että luonto katoaa yhä kauemmas ja kauemmas ihmisten toiminnan seurauksena. Onko noitien ainoa selviytymiskeino turvautua pimeään taikuuteen?</p><p style="text-align: center;"><i>"Kesän jäljiltä kaikki ovat puhjenneet kukkaan, imeneet itseensä auringonsäteitä ja vetäneet keuhkonsa täyteen metsän raikasta ilmaa." (s.173)</i></p><p>Noidat haluavat elää tasapainossa luonnon kanssa. Ihmiset puolestaan syrjivät noitia ja tuhoavat luontoa. He tosin pyrkivät hyötymään noitien taikajuomista ja esineistä. Noidat ovat tietoisia menneisyydestään ja Pilmontissa vuonna 1660 alkaneista noitavainoista, joiden seurauksena syntyi ihmisten aiheuttamana jako mustaan ja valkoiseen magiaan, mikä johti noitien keskuudessa vastakkainasetteluun. Onko noidilla tulevaisuutta ihmisten tuhoamassa maailmassa? Voisiko ihmiset käännyttää noituuteen?</p><p style="text-align: center;"><i>"Samhainina aineellisen ja yliluonnollisen välinen raja hämärtyy ja verho maailmojen välillä on ohuimmillaan." (s.125)</i></p><p>Kirjassa on kaksi kertojaa: Sadin ja Juno. Tarina kertoo nuoruudesta, ystävyydestä, rakkaudesta, erilaisuudesta ja oman paikan etsimisestä. Maailmaa ei voi katsoa mustavalkoisesti. Asiat eivät ole joko hyviä tai huonoja. Elämä eletään jossain siinä välissä. Monitulkintaisen tarinan voi mielestäni lukea myös puhtaasti queer-näkökulmasta katsoen.</p><p style="text-align: center;"><i>"Kuolleet saapuvat tervehtimään eläviä ja pimeää energiaa on tarjolla enemmän kuin milloinkaan muulloin vuodenkierron aikana." (s.126)</i></p><p>Sydämeni sykkii vieläkin tiheään kuvitellessani itseni juoksemassa noitien kanssa hissiin oven narahtaessa.</p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-91029968186840907492024-01-28T15:50:00.002+02:002024-01-28T15:50:17.504+02:00Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat<p>Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) on kirjoittanut isänmaallisia runoja tilanteessa, jossa itsenäistyminen on ollut vain etäinen haave. Vänrikki Stålin tarinat on ilmestynyt vuosina 1848 ja 1860. Kansallistunnetta kohottavissa runoissa kuvataan Suomen sodan (1808-09) myyttisiä sankareita. Johan Ludvig Runeberg ei ollut historioitsija, vaan nimenomaan runoilija. Kirjan lopussa on luettelo todellisista henkilöistä ja tapahtumapaikoista, joita Johan Ludvig Runeberg on käyttänyt mallina. Kansilehden mukaan Suomen kansaa ja luontoa kuvaavat runot antoivat suomalaisille moraalisen identiteetin. Runoteoksesta löytyy muun muassa kansallislaulu ja porilaisten marssi. Sven Dufvan tarina on suosikkini. Mies, jonka päätä ei järki pakota, mutta jonka rohkea sydän on juuri oikealla paikalla. Kirjoituskielenä on käytetty ruotsia, sillä se on ollut sivistyneistön kieli, sillä onhan alue ollut pitkään osa Ruotsia. Runoteos on välttänyt sensuurin ja saanut suosiota. Johan Ludvig Runeberg on kuvannut sekä ruotsalaiset että venäläiset sotilaat urhoollisina. Syyllisiä ovat vain Ruotsin kuningas, sotamarsalkka ja vara-amiraali. Luin kirjan Juhani Lindholmin suomentamana. Teksti on helppolukuista.</p><p></p><div style="text-align: center;"><i>"suomalainen sisullaan</i></div><div style="text-align: center;"><i>riemuvoittoon nousi" (s.42)</i></div><p></p><p>Ranskan Napoleon Bonaparte liittoutui Venäjän kanssa ja määräsi hyökkäyksen Ruotsiin vuonna 1808. Harmillisesti ruotsalaisten joukot olivat etelässä. Suomen sota päättyi vuonna 1809, jolloin alue liitettiin Venäjään ja perustettiin Suomen suuriruhtinaskunta. Ruotsissa suoritettiin vallankaappaus, jolloin kuningas Kustaa IV Aadolf vangittiin. Hänen setänsä Kaarle XIII nousi valtaan, ja perilliseksi asetettiin Napoleonin armeijan upseeri Bernadotte, jonka jälkeläisiä nykyiset Ruotsin kuninkaalliset ovat. Johan Ludvig Runeberg on nähnyt suomalaiset Venäjän ja Ruotsin välisessä sodassa. Runoissa sota kuvataan taisteluna Suomen kansan puolesta. Suomalaisen miehen sotilasura isän jalanjäljillä, urheus, sankaruus ja kuolema nähdään tavoiteltavina asioina. Sota on hierarkiasta huolimatta miehistä toveruutta, joka yhdistää nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät. Se on yksilöllisiä urotekoja ja yhteisiä tappioita. Naisten tehtävänä on tukea miehiä ryyppyä tarjoten tai kotona itkien. Suomalaiset kuvataan rehellisinä ja urhoollisina Ruotsin kuninkaan ja sotajohdon tyriessä.</p><p></p><div style="text-align: center;"><i>"Siitä Suomen karhu riski</i></div><i><div style="text-align: center;"><i>Uutta voimaa sai - ja iski." (s.126)</i></div></i><p></p><p>Johan Ludvig Runebergin runoteos on historiallisesti merkittävä. Suosittelen kirjan lukemista etenkin kirjallisuushistoriasta, Suomen historiasta ja sotahistoriasta kiinnostuneille. Runojen lukemisesta saa eniten irti lukemalla samalla kyseisen aikakauden yleistä historiaa.</p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-32687076204262114802024-01-21T09:27:00.001+02:002024-01-21T09:27:29.130+02:00Martha Wells: HälytystilaMurhabotti turvaa tutkijaryhmän työskentelyä kaukaisella planeetalla. Kyseinen yksilö on erilainen kuin muut androidit, sillä se on hakkeroinut oman järjestelmänsä voidakseen toimia haluamallaan tavalla. Se tykkää mieluiten katsella saippuasarjoja, sillä se tuntee olonsa vaivautuneeksi ihmisten seurassa. Murhabotti etsii omaa paikkaansa maailmassa.<div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Sydämettömäksi tappokoneeksi olin kauhean epäonnistunut lajissani." (s.5)</i></div><div><br /></div><div>Murhabotin päiväkirjojen ensimmäinen osa tutustuttaa lukijansa ihmisen näköisen androidin mielenmaisemaan. Tarina sisältää myös jännitystä ja toimintaa, kun tutkijaryhmä kohtaa sekä häikäilemättömiä vihollisia että vaarallista vieraan planeetan eliöstöä.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Toimintavarmuus 10 % ja laskee. Sammutusvaihe aloitettu." (s.93)</i></div><div><br /></div><div>Murhabotti tuntuu sekä vieraalta että läheiseltä. Sille toivoo kaikkea hyvää kuin se olisi elävä ihminen. Sen ajatukset ovat humoristisia ja seikkailut kiinnostavia, vaikka scifiin tottumattomalle hieman tylsähköjä erikoisine teknisine sanastoineen. Ympäröivä maailma jää vielä ainakin hämärän peittoon. Saa nähdä, missä murhabotti seuraavaksi seikkailee.</div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-26842755656362646612024-01-09T20:48:00.003+02:002024-01-09T21:16:58.569+02:00Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisarEbba Stenbock eli 1500-luvun lopulla. Hän oli korkea-arvoisen suvun tytär, kuningatar Katariinan sisar, valtakunnanamiraali Klaus Flemingin (1535-1597) puoliso ja kuuden lapsen äiti. Hän eli aikana, jolloin Suomen kirjakieli syntyi, Helsinki perustettiin ja kuningas Kustaa Vaasa (vallassa 1523-1560) toteutti uskonpuhdistuksen. Hän todisti neljän eri kuninkaan loiston päiviä ja epäonnistumisten alhoja. Kilpailu kruunusta oli murhanhimoista. Muutenkin aikakautena sodittiin paljon. Ebba kuului Katariina-sisaren vaikutuspiiriin. Sisar oli ainakin järjestämässä hänen häitään ja piti muutenkin huolta naisista koostuvasta seurueestaan lapsettomana leskikuningattarena. Ebba oli harvoja, jotka osasivat kirjoittaa. Hänen tehtävänään oli hoitaa taloutta, kun hänen aviomiehensä toimi yliamiraalina ja Suomen käskynhaltijana. Klaus Fleming johti sotajoukkoja ja kukisti nuijasodan (Kaarle herttuan, myöhemmin kuningas, yllyttämä talonpoikaiskapina 1596-1597), minkä jälkeen hän menehtyi sairauteen. Hän kannatti oikeutettua, vaikkakin heikkoa hallitsijaa, kuningas Sigismundia (Kustaa Vaasan pojanpoika, vallassa 1592-1599) ja toivoi, että Ebba puolustaisi hänen kannattamiaan arvoja jäämällä Turun linnaan. Vallananastaja kuningas Kaarle IX (Kustaa Vaasan nuorin poika, vallassa 1604-1611) voitti kuitenkin taistelut, jolloin Ebba ja hänen kolme tytärtään joutuivat vankeuteen ja hänen poikansa teloitettiin. Ebban huomenlahjaksi saadut tilat palautettiin hänelle myöhemmin armosta.<div><br /></div><div>Ebba elää hänen jälkeensä jääneissä kirjeissä ja hänen sukulaisiaan koskevissa tarinoissa. Hänet voidaan sijoittaa ympäröivään yhteiskuntaan ja merkittäviin tapahtumiin. Ebbasta ei harmillisesti ole tehty muotokuvaa. Kirjan kansikuvassa on 1800-luvun taiteilijan kuvitteellinen näkemys Ebbasta. Naisen piirteitä voidaan arvailla sukulaisten kasvoja katsellen. Ajatus Ebbasta elää eri muodoissa kirjallisuudessa. Mielestäni on selvää, että Ebba oli ihminen, joka puolusti vakaasti ja päättäväisesti asemaansa, oikeuksiaan, uskollisuutensa kohdetta ja omaisuuttaan. Hän halusi noudattaa vallitsevaa järjestystä. Kirjaa lukemalla pääsi kurkistamaan 1500-luvulla eläneen korkea-arvoisen naisen elämään, mikä on historiasta pitävälle ihmiselle ihan parasta. Ihanaa, että Ebbasta on tehty laadukas kirja, vaikka aineistoa on ollut vähääkin vähemmän ja kirjoittaessa on täytynyt arvailla ja päätellä asioita. Lukisin mielelläni vastaavanlaisia kirjoja muistakin historian naisista.</div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-84431656937080801612024-01-05T11:27:00.001+02:002024-01-05T11:40:02.127+02:00Malin Stehn: Kun vuosi vaihtuu<p>Nina matkaa autolla ystävänsä Lollon uudenvuodenjuhliin miehensä Fredrikin ja lastensa Antonin ja Vilgotin kanssa. Hänen tyttärensä Smilla jää viettämään kotibileitä yhdessä Lollon tyttären Jenniferin ja muiden vieraiden kanssa. Aamu valkenee ymmärrykseen Jenniferin katoamisesta.</p><p style="text-align: center;"><i>"Miksi hän lähti juhlista ja kavereiden luota jo puoli kahdeltatoista? Ennen vuoden vaihtumista?" (s.86)</i></p><p>Ninan ystäväpiiriä on kouluaikoina yhdistänyt vain rakkaus Madonnan musiikkiin. Aikuisiällä kohtaamiset kietoutuivat aluksi lasten ympärille ja myöhemmin pari kertaa vuodessa järjestettyihin juhliin. Päiväkodissa työskentelevä Nina ja opettajana elantonsa tienaava Fredrik edustavat taloudellisen hierarkian pohjaa. Lollo ja hänen miehensä Max ovat puolestaan huipulla. Raha antaa valtaa ajatella ja puhua toisia alentavasti muun muassa kehon painoon ja kulttuuritaustaan liittyen. Miehiä tiuhaan vaihtava Malena ja koulukiusattu lapsensa Theo jäävät kaikessa jonnekin välimaastoon.</p><p>Sydän hakkaa sitä lujemmin mitä pidemmälle intensiivinen tarina etenee. Kirjassa käsitellään perhedynamiikkaa, parisuhdehaasteita, lasten kasvatusta, ystävyyttä ja toisten elämänvalintojen arvostelua. Puheissa ovat terveysongelmat, mielenterveys ja seksuaalisuus. Tarinaa seurataan kolmesta eri näkökulmasta. Ääneen pääsevät vuorotellen Nina, Fredrik ja Lollo. He ovat inhimillisiä, erehtyväisiä, epäluotettavia ja itsekkäitä. Heidän ajatusketjunsa tuntuvat paikoin ahdistavilta ja elämäntarinansa traagisilta. Salailu ja puhumattomuus ovat läsnä. Tarinan pääpaino on nykyhetkessä, mutta muutaman kerran kurkistetaan myös menneisyyteen. Kirjaa ei malta laskea käsistä ennen kuin loppuratkaisu on selvillä. Viimeisen sivun tapahtumat ovat hykerryttäviä.</p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-79735154751889075402024-01-03T14:16:00.000+02:002024-01-03T14:16:02.623+02:00Camilla Nissinen: Meitä vastaan rikkoneet<div>Siljan elämää määrittelee kuuluminen Jehovan todistajiin ja sairastuminen syömishäiriöön. Tarina kulkee kahdessa eri aikatasossa. Silja kokee ulkopuolisuutta maailmallisten koulumaailmassa, sillä hän viettää suurimman osan ajastaan käytävällä, kun muut oppilaat kuuntelevat aamunavausta ja opiskelevat todistajille kielletyistä aiheista. Hän haluaa olla kunnollinen Jehovan todistaja, todistaa ikätovereille ja kulkea asianmukaisessa asussa kenttäpäivinä ovelta ovelle. Huoliteltu ja asiallinen ulkoasu on tärkeä. Siljan äiti pudottaa säännöllisesti radikaaleilla menetelmillä painoaan ja kannustaa tytärtään laihduttamaan. Aikuisena naisena Siljaa hoidetaan suljetulla osastolla. Mielessä pyörii uskonnon kyseenalaistavia kysymyksiä.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"En koskaan selviytyisi Harmagedonista enkä lopun ajan vainoista. En selviytynyt edes koulun takapihalla." (s.28)</i></div><div><br /></div><div>Kirjasta nousee ajatus siitä, kuinka jokaisen pitää itse selvittää, mitä on hyvä elämä. Silja kokee monenlaisia tunteita suhteessa omaan uskontoonsa. Pelko ja häpeä ovat niistä voimakkaimmat. Omalle uskonnolle on annettava itsestään kyseenalaistamatta kaikki. Siljan on hylättävä uskontoon kuulumaton isoäiti ja koulussa tavattu maailmallinen ihastuksenkohde. Hänen on noudatettava patriarkaalisen uskonnon sääntöjä ja tehtävä naisille sopivia työtehtäviä.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Tehtyä ei saisi tekemättömäksi, vaikka miten yrittäisin. Häpeä nousee kehosta ylös ja valuu kyynelten mukana polville. Minä petin Jumalan." (s.28)</i></div><div><br /></div><div>Nissinen kuvaa elävästi ja tunteita herättävästi Siljan kokemuksia sisäänpäinkääntyneessä uskonyhteisössä. Hänen tarinansa on sydäntäraastavan koskettava. Hän on viaton lapsi, joka haluaa kokea rakkautta ja hyväksyntää ja kuulua joukkoon. Sen sijaan Siljan elämä koostuu syrjinnästä, syyllistämisestä, alistamisesta ja manipuloinnista. Hän ei riitä omana itsenään.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Jehova näkee kaiken. Hän tietää, miten toimit, vaikka kukaan muu ei näkisi." (s.30)</i></div><div><br /></div><div>Kirjassa on kiinnostavaa uskonnollista pohdintaa. Uskonto, joka sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus valita.</div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-49524892412612657292023-12-31T08:24:00.001+02:002023-12-31T08:49:57.380+02:00Kohti uutta vuotta 2024!<b>
Kiitos kuluneesta vuodesta 2023!</b><div><br /></div><div><b>Luetut kirjat</b></div><div><br /></div><div>Luin vuoden aikana 88 kirjaa. Edellisinä vuosina olen lukenut 86, 86, 48, 64, 57, 73 ja 75 kirjaa. Paras lukemani kirja oli Tommi Kinnusen 'Ei kertonut katuvansa' ja Yoko Ogawan 'Muistipoliisi'.</div><div><br /></div><div><b>Täyttä laukkaa -lukuhaaste</b></div><div><br /></div><div>Osallistuin @suskilukee instagramissa (# täyttälaukkaalukuhaaste) järjestämään lukuhaasteeseen.
Tarkoituksena oli lukea hevosiin liittyviä kirjoja yhdeksään eri haastekohtaan, joista oli muodostettu bingoruudukko. Luin haasteeseen <a href="https://unelmienaika.blogspot.com/2023/02/mita-luin-taytta-laukkaa-lukuhaasteeseen.html">yhdeksän hevoskirjaa</a>.</div><div><br /></div><div><b>Hengelliset kirjat</b></div><div><br /></div><div>Luin neljätoista tietokirjaa uushengellisyyteen liittyen. Kirjojen aiheina olivat astrologia, tarot-tulkinta, suomalainen kansanusko, taruolennot, kansanperinteen eläintarinat, kummitukset, esoteerisuus, okkultismi, yliluonnolliset kokemukset, salaliittoteoriat, spiritismi, magian historia ja nykynoituus. Tavoitteenani oli oppia, mihin osa nykyihmisistä uskoo. Aion jatkaa tutkimusretkeäni hengellisyyden parissa myös seuraavana vuonna, sillä haluan oppia itselleni uusia asioita.</div><div><br /></div><div><b>Kirjaharrastajat</b></div><div><br /></div><div>
Perustin instagramiin keskusteluryhmän pääkaupunkiseudun kirjaharrastajille. Olemme järjestäneet säännöllisesti tapaamisia.</div><div><br /></div><div>Löysin instagramin kautta Silent Book Clubin, jonka ideana on kokoontua kerran kuussa ja lukea tunti ihan hiljaa kukin omaa kirjaa, minkä jälkeen voi halutessaan jäädä keskustelemaan.</div><div><br /></div><div>Liityin lukupiiriin, joka kokoontuu noin joka toinen kuukausi keskustelemaan valitusta kirjasta mocktailien äärellä. Luin siihen viisi kirjaa.</div><div><br /></div><div><b>Ajatukset kohti uutta vuotta</b></div><div><br /></div><div>Haluaisin lukea muutaman kotimaisen klassikon ja kirjoja maailmalta. Tykkään lukea kirjoja vuodenaikoihin liittyen. Kirjaston lukituissa varauksissa ja omassa kirjahyllyssä on monta kiinnostavaa kirjaa. Tykkään lukea kirjoja monipuolisesti. Kenties innostun jostain uudesta lukuhaasteesta. Rakastan tutustua minulle tuntemattomiin aihealueisiin. Haluaisin myös keksiä jotain uutta instagram-tililleni.</div><div><br /></div><div><b>Hyvää uutta vuotta 2024!</b></div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-90584458227462597302023-12-28T20:28:00.002+02:002023-12-28T20:31:46.906+02:00Liina Putkonen: Monen mutkan tonttumatka11-vuotias Pyry kohtaa kahvilassa tonttulas Tuiskun ja matkaa hänen kanssaan Tonttuakatemiaan Tonttujen tasavaltaan. Heidän välilleen syntyy tiivis ja rehellinen ystävyys, johon kuuluu koko elämä nauruineen ja riitelyineen. Revontuulen ratsastajat -kirjasarja on alkanut.<div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Ei outo ole huono asia, vaan hauskaa." (s.44) </i></div><div><br /></div><div>Lapsille ja nuorille suunnatun jouluisen seikkailun aiheina ovat ystävyys, tunteiden kirjo ja tasapainoinen mieli. Pyry kohtaa kiusaamista, sietää vanhempiensa riitelyä ja oppii itsestään uusia asioita. Polku johdattaa kermavaahtokaakaon ja makeiden lettupinojen ääreltä Sirpalesuon läpi Kalmankurun pohjalle. Elämään kuuluvat taianomaisten tonttujen lisäksi Menneenmöröt ja Tulevantuhot. Kaikki kokemukset hersyvän iloisista musertavan surullisiin. Pyryn ei onneksi tarvitse kokea kaikkea yksin, sillä sekä aikuiset että ikätoverit ovat hänen tukenaan.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Lasten ei kuulu murehtia liian isoja murheita." (s.365)</i></div><div><br /></div><div>Kirjassa on 24 lukua, joten se toimii joulukalenterikirjana. Liina Putkosen teksti on sopivan toisteista nuorta lukijaa tai kuuntelijaa ajatellen. Maailma tulee hyvin tutuksi. Tykästyin eniten taianomaisiin Nora Surojegin mustavalkokuvitus on taianomaista ja mielikuvitusta rikastuttavaa. Kirjan tarinassa on samankaltaisuutta Harry Potter -kirjoihin. Taikakoululaiset, tontessorit jättikokoisesta koirahahmoiseen, suojaolennot, viestejä tuovat tietotintit, taikaesineet, hyvän mielen tuova herkku ja muistojen irrottaminen. Lopputeksteissä kiitetään J.K. Rowlingia kirjoista, jotka Putkonen on kokenut nuorena turvakseen ja ystävikseen.</div></div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-18937347801548692912023-12-17T19:51:00.002+02:002023-12-17T19:55:09.584+02:00Sarah Morgan: Kenties tänä jouluna<p>Brenna Daniels opettaa hiihtoa ja potee sydänsuruja. Entinen pujottelija Tyler O'Neil on hänen lapsuudenystävänsä, joten hän ei uskalla pilata hyviä välejä paljastamalla omia todellisia tunteitaan. Tylerilla on menneisyys naistenmiehenä ja sydäntenmurskaajana. Nyt hän yrittää olla Jessille paras isä. Lunta sataa juuri ennen joulua ja Snow Crystal -lomakeskus varataan täyteen. Brennan on pakko muuttaa asumaan Tylerin luokse. Voisiko unelma parisuhteesta viimein toteutua?</p><p style="text-align: center;"><i>"'Mutta entä mitä Tyler tuntee Brennaa kohtaan? Brenna ei ole hänen tavanomaista tyyppiään. Ei yhtään niin kuin ne muut." (s.146)</i></p><p>Tarina on jouluinen, talvinen, romanttinen ja lapsiperhekeskeinen. Brenna ja Tyler kiertävät toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa. Jess fanittaa Brennaa hypoteettisena äitiehdokkaana ja kipuilee biologisen äitinsä tunnekylmyyttä. Tarina on turvallisen ennalta-arvattava.</p><p style="text-align: center;"><i>"Jos hän jatkaisi samaa rataa, hän kuolisi vanhana ja näivettyneenä ja katuisi hukkaan heittämiään tilaisuuksia ja tekemättä jättämiään asioita." (s.233)</i></p><p>Snow Crystalin väki rakastaa rakkaustarinoita. Siellä kuuluu sipinää, supinaa ja kuisketta. Koko tuttavapiiri on valmis panostamaan Brennan ja Tylerin parisuhteen sinetöimiseen. Suosittelen kirjaa Hallmark elokuvien faneille.</p><p style="text-align: center;"><i>"Läheisesi ovat ainoita ihmisiä, joilla on väliä, ja kaikkein tärkein olet sinä itse. Kunhan vain teet kuten sinusta itsestäsi tuntuu oikealta etkä satuta muita, sinulla ei ole mielestäni mitään syytä huoleen." (s.127)</i></p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-79794181454139469692023-12-13T08:38:00.000+02:002023-12-13T08:38:38.886+02:00Agatha Christie: Seikkaileva jälkiruokaAgatha Christie esittelee kirjansa itse alkusanoissaan. Hän muistelee jouluja lankonsa perheen luona Pohjois-Englannissa. Siellä jouluun kuuluivat joulusukat, kirkossa käynti, jouluillallinen, lahjojen jako ja joulukuusen kynttilöiden sytyttäminen. Alkusanojen lopuksi toivotetaan onnellista joulua.<div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Kyllä on ihanaa olla yksitoistavuotias ja ahne!" (s.8)</i></div><div><br /></div><div>Hercule Poirot tähdittää kertomuksia 'Seikkaileva jälkiruoka', 'Espanjalaisen kirstun arvoitus', 'Rakkina toisen jaloissa' ja 'Uni'. Neiti Marple ratkaisee tapauksen tarinassa 'Greenshawin hassahdus'. Mielestäni vetävin kertomus on ehdottomasti 'Seikkaileva jälkiruoka'. Hercule Poirot juhlii ulkomaalaisena perinteistä englantilaista joulua ja tutkii samalla jalokivivarkautta.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Älä syö yhtikäs luumuvanukasta. Yksi kun toivoo sulle hyvää." (s.39)</i></div><div><br /></div><div>'Espanjalaisen kirstun arvoitus' on tapaus, jossa mies löydetään murhattuna kirstusta. Edellisenä iltana talossa on pidetty illanviettoa. 'Rakkina toisen jaloissa' kertoo sir Reuben Astwellin murhasta. Hercule Poirot pyrkii selvittämään jokaisen paikalla olleen liikkeet talossa. 'Uni' on tarina miljonääri Benedict Farleysta, joka kertoo Hercule Poirotille näkevänsä joka yö unta itsemurhan tekemisestä. Ei aikaakaan kun mies löydetään tapettuna oman käden kautta. Hercule Poirot tutkii tapausta murhana. 'Greenshawin hassahdus' on tapaus, jossa nainen murhataan jousipyssyllä ampuen. Neiti Marple ratkaisee lopulta tapauksen.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Toisessa kerroksessa hovimestari koputti ovelle." (s.217)</i></div><div><br /></div><div>Suosittelen kirjan lukemista joulukuusen valojen loisteessa kuumaa juomaa siemaillen ja suklaata napostellen. Luettavana on leppoisia vanhan ajan jännitystarinoita, jotka pitävät pyhäpäivinä otteessaan, vaikka eivät ole kovinkaan mieleenpainuvia.</div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-52241054267057414042023-12-12T08:29:00.002+02:002023-12-12T08:29:40.807+02:00Alexandra Benedict: Joulun murhapeli<p>Lily Armitage palaa Endgamen sukukartanoon saadakseen selville äitinsä murhaajan. Hän on elänyt kuluneet 21 vuotta kuin unessa. Kartanolla odottaa vuosittainen joulupeli, jonka palkintona on tänä vuonna kartanon omistajuus. Sukulaiset ratkovat arvoituksia ilman puhelimia ja lumimyrskyn saartamina. Kunnes tapahtuu taas murha.</p><p style="text-align: center;"><i>"Koko talo oli kuin monikerroksinen hauta." (s.164)</i></p><p>Kirjassa pohditaan äiti-tytär-suhdetta, raskautta, adoptiota, syrjintää, biseksuaalisuutta ja traumoja. Vakavista aiheista ja tapahtumista huolimatta kirjan henkilöt käyttäytyvät tunteettomasti. He ovat yksiulotteisia ja epäuskottavia. Teksti on tönkköä koruilua, turhaa sanahelinää, ärsyttävää toistoa ja epäsopivaa keveyttä. Kirjassa ei ole aitoa jännitystä nimeksikään. Täytyy todeta, että en pitänyt kirjasta. Lukeminen olisi pitänyt jättää kesken jo heti alussa, kun kartanon korni nimi Endgame tulee ilmi. En ole varma, onko kirjan tarkoitus olla tragedia, komedia vai farssi. Vai ihan vain floppi.</p><p style="text-align: center;"><i>"Ikään kuin hän ei oikeastaan olisi paikalla, pelkkä lumienkelin painauma hangessa, nietoksen nielemä." (s.109)</i></p><p>Lukija pääsee kirjan henkilöiden tapaan etsimään kirjasta anagrammeja ja kaksitoista murhamysteerikirjan nimeä. Itse en viitsinyt vaivautua. Kirjasta löytyy myös sukupuu ja yksinkertainen pohjapiirros. Sanaristikon vastauksen ensimmäinen twiittaaja saa kirjailijan itse ompeleman joulukranssin palkinnoksi. Aika turha maininta käännöksessä, sillä eiköhän palkinto ole jo ajat sitten annettu. Kirjassa on liian paljon kaikkea, mikä tekee siitä sekavan tuntuisen.</p><p style="text-align: center;"><i>"Aikuiseksi kasvaminen oli yhtä pitkää Arvaa kuka? -peliä. Yksi kerrallaan kaatuu, kunnes jäljellä on enää viimeinen." (s.73)</i></p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-29961310614486273722023-12-08T16:26:00.000+02:002023-12-08T16:26:42.860+02:00Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Kaksi tätiä nimeltä Veera<p>Esteri ja Viljami viettävät yhden yön Raita-Veeran luona ja toisen yön Pallo-Veeran luona, sillä äiti ja isä tarvitsevat omaa aikaa ja hermolomaa. Lapset pakkaavat leluja mukaan, sillä niitä ei tätien luota löydy, sillä tädit ovat lapsettomia. Tädeillä on omat tärkeät asiansa, mitä he tekevät elämässään.</p><p style="text-align: center;"><i>"Kaikki aikuiset eivät halua tulla äideiksi tai isiksi, Raita-Veera sanoi."</i></p><p>Lapset oppivat, kuinka lasten saaminen on joko oma valinta tai täyttymätön toive. He näkevät eri tapoja asua ja elää. Tädit tykkäävät lapsettomuudestaan huolimatta ja omalla ainutlaatuisella tavallaan tädin roolistaan.</p><p style="text-align: center;"><i>"Miten mukavaa, että kaikilla meillä on oma paikka tässä maisemassa, Viljami pohdiskeli."</i></p><p>Kirjan tarina on lempeän opettavainen. Siitä välittyy rakkaus ja yhteisöllisyys. Tarina herättää pienessä lukijassa tai kuuntelijassa varmasti ajatuksia. Kirjan kuvitus on värikästä ja hauskaa.</p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-9254002240784880462023-11-29T20:32:00.003+02:002023-11-29T20:32:14.805+02:00Freida McFadden: KotiapulainenMillie muuttaa Winchestereiden luokse asuttuaan ehdonalaisvalvojaltaan salassa omassa autossaan. Hän työskentelee kotiapulaisena noudattaen perheen äiti Ninan ja tytär Cecen oikkuja. Perheen isä Andrew on puolestaan sydämellinen ja ymmärtäväinen. Millie kapuaa joka päivä rankan työpäivän jälkeen pieneen ullakkohuoneeseensa, jossa hän saa olla täysin rauhassa. Ikkunasta levittäytyy maisema takapihalle, minijääkaapissa on vesipulloja ja oven saa lukittua ulkoapäin.<div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Tässä huoneessa on jotain, joka on versonut vatsanpohjaani pienen pelon siemenen." (s.14)</i></div><div><br /></div><div>Kirjassa pelataan kliseillä ja kehollisuudella. Nina on miehelleen nalkuttava hienostorouva, joka on päästänyt itsensä niin sanotusti repsahtamaan. Hänen ystävänsä juoruilevat hänestä selän takana. Ninan hemmoteltu tytär Cece on epäkäytännöllisiin pitsimekkoihin puettu lapsi, joka näyttää suoraan kauhuelokuvasta revityltä. Ninan lempeä aviomies Andrew on tyrmäävän komea ja satumaisen rikas. Pisteenä iin päälle puutarhassa työskentelee huonosti kieltä osaava ulkomaalainen könsikäs Enzo, jonka ruumiillisella työllä kuritettuja lihaksia rikkaat rouvat tirkistelevät kilpaa.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Mies katselee minua yhä. Hänen ilmeessään on jotain, mikä saa selkäpiini värisemään. Sitten hän pudistaa päätään melkein huomaamatta. Aivan kuin yrittäisi varoittaa minua." (s.17)</i></div><div><br /></div><div>Kirjan tunteita herättävä tarina vangitsee mukaansa. Meno on alkupohjustuksen jälkeen ehkä vähän liiankin kieroutunutta ja vastenmielistä. Varsinkin ihan lopussa. Jokaisen pahan ihmisen takana on joku vieläkin pahempi ihminen.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Raapimisjäljiltä. Kuin joku olisi raapinut ovea. Ja yrittänyt päästä ulos." (s.32)</i></div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-91557332572091213802023-11-24T20:56:00.002+02:002023-11-24T20:56:56.836+02:00TJ Klune: Kuiskailevan oven alla<p>Viikatehenkilö hakee Wallace Pricen hänen omista hautajaisistaan Hugon teetuvalle. Hugo auttaa lautturina kuolleita kulkemaan eteenpäin. Wallace Price on yhdenlainen Scrooge, joka ei ymmärrä ihmisten merkitystä ennen kuin henget opettavat sen hänelle. Hän on välinpitämätön ja tunteeton. Hän on elänyt elämäänsä vain työtä varten. </p><p style="text-align: center;"><i>"Totta, hänellä ei ollut ystäviä. Ei perhettä. Hänellä ei ollut kumppania, ei ketään, joka olisi surrut häntä, kun hän makasi kalliissa arkussa naurettavan kirkon alttarilla, mutta sen ei pitäisi olla hyvin eletyn elämän ainoa mittari." (s.138-139)</i></p><p>Kirjassa on lämminhenkinen, humoristinen ja yhteisöllinen tunnelma. Se käsittelee kuolemaa lempeällä tavalla elämän kautta. Kirjassa todetaan, että ihmiset tekevät kuolemaa syntymästä alkaen, joten mitä järkeä missään on, ja vastataan, että 'se on sinun elämäsi'.</p><p style="text-align: center;"><i>"'Huoliryppyjä silmien ympärillä, mutta ei yhtään juonteita suun ympärillä. Et tainnut nauraa paljonkaan -'" (s.157)</i></p><p>Hugon teetupa on turvallinen ja maaginen paikka. Siellä vierailee mielenkiintoisia ja moninaisia henkilöitä, joista jokainen on elänyt omannäköisensä elämän, josta on hankala luopua. He tuntevat vihaa, surua ja epäoikeudenmukaisuutta. Kuoleman lopullisuus pelottaa ennen sen hyväksyntää. Suosittelen kirjaa nautittavaksi teekupillisen kera.</p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-75167271106875867522023-11-20T08:30:00.006+02:002023-12-25T09:10:53.107+02:00Kuparikettu & Heikki Saure: Noitakirja<div>Kuparikettu ja Heikki Saure kertovat kirjassa oman näkemyksensä noituuden historiasta ja nykytilasta. Heidän tavoitteenaan on ollut kirjan avulla palauttaa noitavainojen uhrien kunnia. Kaikki alkaa noituuden määrittelyllä. Noita on alkujaan Sauren mukaan tarkoittanut tietäjää ja parantajaa, joka on ollut ryhmänsä kulttuuriperinteen ylläpitäjä. Sauren käsittelyssä ovat muun muassa noin 7000-3000 vuotta vanhat kalliomaalaukset, loveen lankeaminen, haltioissaan oleminen, loitsuperinne, yrtit, parantaminen, noituminen, voimien mittelö ja lääkäri ja Kalevalan kokoaja Lönnrot.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Sanat eivät vain tarkoita jotain, vaan ne ovat maagisesti yhteydessä toisiinsa. Loitsuissa on voimaa, jota on kutsuttu väeksi." (s.132)</i></div><div><br /></div><div>Kirja kritisoi kristinuskoa kansanperinteen tuhoamisesta ja demonisoimisesta. Siinä todetaan, että noitavainot ja kansanperinteen pyhien muuttaminen pahaksi toimivat kristinuskon väkivaltaisen käännytystyön ja vakiinnuttamisen välineenä. Kirjan mukaan kristinusko asetti omat juhlansa ja omat kirkkonsa niille paikoille, missä ennen oli ollut jotain muuta. Julkiset teloitukset toimivat kansanvalistuksena, ja teloitettujen noitien omaisuus siirtyi kätevästi viranomaisille. Kirja saa pohtimaan, mitä tarinoita Suomen alueella aikoinaan kerrottiin ja mitä juhlia juhlittiin. Kirjan mukaan nykyään kuka vain voi uskoa mihin vain ja oman uskomuksensa piiriin voi ottaa haluamiaan vaikutteita eri kulttuureista. "Ei ole kirkkoa eikä komiteaa, joka määräisi, mihin ja miten pitää uskoa, miten sitä pitäisi harjoittaa ja millaisia rituaaleja saa tehdä ja millaisia ei." (s.241) Mutta silti vieläkin "monet ovat joutuneet kätkemään oman noituutensa ennakkoluulojen, halveksunnan ja uhkailujen takia." (s.9)</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Äärikristittyjen vihapuhe on silti ikävä ja laaja ilmiö. Se on henkistä väkivaltaa, joka loukkaa ja satuttaa eri tavoin tuntevia, uskovia ja ajattelevia." (s.124)</i></div><div><br /></div><div>Nykynoituus pohjaa historiaan, mutta suuntaa tulevaisuuteen. Kirjassa todetaan, että ilmastonmuutos on saanut ihmiset kiinnostumaan luonnosta, luonnonuskonnoista, luonnonfilosofiasta, kestävästä kehityksestä, ekologisesta elämäntavasta, eläinten oikeuksista ja luonnon pyhistä paikoista. Kenties ihmisillä on tarve katsoa sisimpään ja löytää elämälle merkitys sukupolvien jatkumosta, kadonneesta kulttuuriperinnöstä ja alkujuurista. Kirjan mukaan noituuden ja/tai meedion avulla voidaan myös auttaa ja ohjata muita ihmisiä. Ennen uskottiin tonttuihin ja haltijoihin, kun taas nyt henkioppaisiin ja voimaeläimiin. Aiemmin oli transsi, nyt meditaatio, unien näkeminen, manifestointi ja mielikuvamatkat. Lukija saa ohjeita, kuinka tulla noidaksi ja millaiseksi noidaksi voi suuntautua. Noituuden kliseet luuta, taikasauva, loitsut, noidanhattu, pata ja kissa saavat kirjassa myös oman osansa.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"- esineitä olen kyllä ripotellut sinne tänne, niin kotiini kuin työpaikallenikin." (s.228)</i></div><div><br /></div><div>Kirjan teksti on mielestäni subjektiivista ja enemmän mielipiteisiin kuin faktoihin pohjautuvaa. Kirjaa on goodreadsin arvioissa kritisoitu naiseuden määritelmästä, kritiikin puutteesta ja kulttuuriseen omimiseen kannustamisesta. En henkilökohtaisesti pidä kirjan tavoitteesta palauttaa noitavainojen uhrien kunnia, etenkin kun tutkimusten mukaan jokainen uhri ei kokenut itseään noidaksi.</div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-68377116844101541202023-11-17T07:31:00.000+02:002023-11-17T07:31:37.764+02:00Roald Dahl: Nahka ja muita novelleja<p>Roald Dahl on kirjoittanut kymmenen kammottavaa ja mustan huumorin sävyttämää novellia. Ne herättävät tunteita ärsytyksestä vahingoniloon ja yllättyneisyydestä inhotukseen. Novellit eivät niinkään ole pelottavia, vaikka saattavatkin aiheuttaa puistatuksia ja hampaiden kiristelyä. Novelleissa vallitsee vanhan maailman tuntu. Herrasmiehet kulkevat säätytietoisina kartanoissa, majataloissa ja taidegallerioissa. Rouvat istuvat kuuliaisina kutimiensa äärellä. Sotilaat, ulkomaalaiset ja mieleltään sairastuneet toimivat arvaamattomasti.</p><p style="text-align: center;"><i>"- hän päästi yhden läpitunkevan kauhun huudon -" (s.81)</i></p><p><i>Äänikone</i> kertoo miehestä nimeltään Klausner, joka haluaisi keksiä koneen, jolla voisi kuulla ääniä, joita ihmiskorva ei luonnostaan pysty kuulemaan. <i>Genesis ja katastrofi </i>on tarina naisesta, joka on menettänyt kaikki lapsensa ja pelkää nyt vastasyntyneen hengen puolesta. <i>Sotilas</i> kertoo miehestä, joka kuulee ääniä, näkee kasvoja ja muistaa huonekalujen olleen hetki sitten eri paikoissa. <i>Mies etelästä</i> sijoittuu uima-altaan reunalle. Amerikkalainen mies lyö arveluttavan vedon etelänmiehen kanssa yllättävin seurauksin. Vetoon liittyy Cadillac ja lihaveitsi.</p><p style="text-align: center;"><i>"Huominen oli pahempi kuin tämä päivä. Huominen oli kaikista pahin, koska siitä tulisi tämä päivä - ja tämä päivä oli nyt." (s.42)</i></p><p><i>Toivomus</i> on tarina lapsesta, joka hyppelee matolla ja leikkii vähän liiankin todellisen tuntuista leikkiä. <i>Vuokraemäntä</i> kertoo miehestä, joka saapuu Bathiin ja etsii yösijaa. Hänelle suositellaan Kello ja Lohikäärme nimistä majataloa, mutta eräs toinen paikka naulitsee hänen huomionsa. Ikkunasta kurkistaessa silmien eteen avautuu kodikas näky takkatulen edessä nukkuvasta koirasta ja nurkassa nököttävästä papukaijasta. Sellainen paikka ei voi olla muuta kuin suloinen ja lämmin.</p><p style="text-align: center;"><i>"Hän vilkaisi nopeasti taakseen nähdäkseen miten pitkälle oli päässyt." (s.79)</i></p><p><i>William ja Mary</i> on tarina leskestä, joka saa kirjeen puolisoltaan. Siinä hän kertoo, mitä hänelle on tapahtunut kuoleman jälkeen. <i>Lampaalla teurastettu </i>kertoo raskaana olevasta naisesta, joka odottaa miestään saapuvaksi kotiin rankan työpäivän jälkeen. Ruoka ei ole valmiina, sillä onhan nyt torstai, mutta pakastimesta löytyy toki lammasta. <i>Tie taivaaseen</i> on tarina rouva Fosterista, jonka aviomies saattaa vitkuttelullaan tahallaan hysteeriseen tilaan. Rouva pelkää myöhästyvänsä lentokoneesta. Muutenkin aviomies suhtautuu rouvalle tärkeisiin asioihin halveksivasti. <i>Nahka</i> kertoo miehestä, jonka selkään taiteilija tatuoi maalauksen.</p><p style="text-align: center;"><i>"Sen jälkeen ei ollut mitään keinoa palata, ei mitään tapaa protestoida tai selittää. Minä olisin tuomittu -" (s.123)</i></p><p>Yllättäin nimikkonovelli <i>Nahka</i> ei mielestäni yltänyt parhaimmistoon. Sinne kiipesivät <i>Toivomus</i>, <i>William ja Mary</i> ja <i>Tie taivaaseen</i>. Ehkä myös <i>Vuokraemäntä</i>. <i>Toivomus</i> muistuttaa minua 1990-luvun nuortensarjasta <i>Pelottaako</i>. Siinä lapsille tapahtuu kaikkea kammottavaa. Kahdessa muussa novellissa - pieni juonipaljastus - paha saa niin sanotusti palkkansa. <i>Vuokraemäntä</i> on vain yksinkertaisesti karmiva. Suosittelen novellikokoelmaa luettavaksi syksyn pimeinä iltoina.</p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-45936557909388441192023-11-16T10:27:00.000+02:002023-11-16T10:27:40.087+02:00Maijastina Kahlos: TaikakirjaMagia on kulkeutunut nykyaikaan antiikin Kreikasta ja Roomasta. Maijastina Kahlos keskittyy kirjassaan tarkastelemaan vuosisatoja 400 eaa. - 600 jaa. Huomio kohdistuu ihmisten ajatteluun ja toimintaan. Ihmiset ratkoivat arkielämän haasteita käsillä olevan tiedon, rituaalien ja uskomusten avulla. He tukeutuivat ammattilaisten kuten parantajien, ennustajien ja manaajien apuun. Maijastina Kahlos on saanut inspiraatiota J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjasta ja valikoinut kerrontatavaksi ja otsikoiksi Tylypahkan oppiaineet. Kirjassa antiikki kohtaa nykyajan.<div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Aikalaiset yrittivät kuitenkin parhaansa mukaan, usein epätoivoisesti ja suorastaan traagisesti, selviytyä vaarallisessa maailmassa. - Magia kertoo ihmisten yrityksestä kontrolloida elämää, joka ei ole kontrolloitavissa." (s.12)</i></div><div><br /></div><div>Maijastina Kahlos määrittelee magian 'tavaksi puhua asioista ja ilmiöistä, tässä tapauksessa uskomuksista ja rituaaleista, joilla uskotaan olevan poikkeuksellisia ja voimallisia vaikutuksia ja jotka usein ovat jollakin tavalla vallitsevien normien vastaisia'. Magiaa on ollut erityisesti valtakulttuurin ulkopuolinen uskonnollinen toiminta.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Magia oli antiikin ihmisten kriisinhallintaa." (s.36)</i></div><div><br /></div><div>Maijastina Kahlos esittelee kirjassaan magiaan liittyviä asioita kuten loitsuja, henkiin ja jumaliin uskomista, taikajuomia, yrttejä, ennustamista, numerologiaa, olentoja ja kuuluisia maageja. Loitsuilla uskottiin olevan voimia vaikuttaa tapahtumien kulkuun yliluonnollisesti. Niillä muun muassa ohjailtiin luonnonvoimia, parannettiin sairauksia ja sidottiin rakkauden kohde itseen. Loitsuissa saattoi olla apuna esineitä kuten omena, hyrrä ja värttinä. Kirouksilla vahingoitettiin toista etenkin kilpailutilanteissa tai varkauden uhriksi joutuessa. Ihmiset suojautuivat tällaiselta kateudelta, juoruilta ja pahalta silmältä vastaloitsujen, amulettien ja helistimien avulla. Myös henkiä saattoi hankkia apulaiseksi. Sanoissa oli voimaa. Sanotaanhan nykyäänkin lapsille, ettei saa käyttää voimasanoja tai kirosanoja. Sanaan suhtautuminen lisää sen voimaa. Myös esineet ja symbolit olivat voimallisia kuten Raamattu ja risti. Jonkin nimeen saattoi vannoa. Henkien nimillä oli voimaa.</div><div><br /><div style="text-align: center;"><i>"Taikasana abracadabra tavataan ensimmäisen kerran Quintus Serenuksen hoito-ohjeista malariakuumetta vastaan 100-luvun lopulta." (s.90)</i></div></div><div><br /></div><div>Taikajuomiin sekoitettiin vaikka ja mitä ainesosia. Rasioihin talletettiin pyhäinjäännöksiä. Alkemia ('modernin kemian haparoiva esimuoto' s.113) yritti muuttaa aineen toiseksi. Yrttejä kerättiin loitsuja lausuen ja rituaaleja noudattaen lääkintäaineiksi tai myrkyiksi. Selittämättömiä tapahtumia kuten imeväiskuolleisuutta selitettiin pahojen olentojen kautta. Maailmassa seikkaili muutenkin kaikenlaisia olentoja kuten Feeniks-lintu, lohikäärmeet, kykloopit, sfinksit, griipit eli aarnikotkat, yksisarviset ja kentaurit. Maagit saattoivat muuttaa muotoaan eläimeksi kuten sudeksi tai muuttua näkymättömäksi. Maagisten eläinten avulla tai muuttumalla itse linnuksi saattoi lentää. Jotkut saattoivat myös ilmestyä yhdestä paikasta toiseen. Historiallisia maageja olivat muun muassa Jeesus Nasaretilainen, Simon Samarialainen ja Apollonios Tyanalainen. Eksoottisuus antoi magialle voimaa. Magia yhdistettiin egyptiläisiin, mesopotamialaisiin, persialaisiin, kaldealaisiin, meedialaisiin, syyrialaisiin ja juutalaisiin.</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Oliko tässä myös maailman vanhin tekosyy, erinomainen tapa paeta vastuuta jälkikäteen? Esimerkiksi: Käyttäydyin oudosti - olin oikeastaan henkien vallassa. Itse en oikeasti olisi tehnyt mitään näin typerää." (s.63)</i></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div><div>Ihmiset ovat kautta aikain yrittäneet luoda hallittavia järjestelmiä. Mikä on sallittua ja mikä ei vaihtelee koko ajan. Roomalaiset hallitsijat tarvitsivat varmuutta siitä, että kukaan ei uhannut heidän valtaansa. He ottivat avukseen ennustamiseen erikoistuneita pappeja. Tavallinen kansa ennusti muun muassa luonnon, otsan, unien ja arvonnan kuten noppien avulla. Ihmiset tulkitsivat jumalallisia viestejä astrologian eli tähdistä ennustamisen ja nekromanteian eli kuolleiden avulla ennustamisen avulla. Todellisuutta yritettiin ymmärtää myös lukujen kautta. Tärkeitä lukuja olivat 3, 7, 9 ja 12.</div></div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><i>"Tavalliselle ihmiselle ei ollut kovin selvää, missä kulki kelvollisen ja luvattomien rituaalien raja." (s.222)</i></div><div><br /></div><div>Kirja on täynnä yksityiskohtaista ja kiinnostavaa tietoa. Se näyttää uskonnot ja uskomisen uudessa valossa. Kirja houkuttelee lisätutkimuksiin aiheen parissa. Voisin suositella kirjaa Harry Potter-kirjasarjan faneille, joita kiinnostaa maagisen maailman todellinen historia.</div>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-18105453858948006.post-26691861358049714062023-11-12T09:42:00.000+02:002023-11-12T09:42:59.590+02:00Marjo Kaartinen: Spiritistinen istunto<p>Spiritismi on lähtenyt liikkeelle Yhdysvalloista 1800-luvun lopulla. Marjo Kaartinen kirjoittaa spiritismistä ja Suomessa esiintyneistä spiritisteistä kiinnostavaan ja vanhahtavaan tapaan. Lukija saa eteensä näkymän maailmasta, jossa tiede ja teollisuus ovat ottaneet harppauksen ja jossa herää puhelimen ja valokuvauksen keksimisen jälkeen toivo yhteyden saamiseen myös tuonpuoleiseen. Ihmisten katseet kääntyivät sisimpään ja menneeseen. Heidät valtasi tuska, melankolia ja etsinnän kiihko. </p><p>Marjo Kaartinen esittelee kirjassaan spiritisti Madame d'Espérancen, alkujaan rouva Reed, joka saapui Suomeen vuonna 1893. Madame piti mystisiä istuntoja yksityishenkilöiden kanssa tavoitteenaan tienaamisen sijasta ihmisten auttaminen. Spiritismi toi osallistujille lohtua ja lievitti kuoleman pelkoa. Madamen erikoisalaa olivat muun muassa esineiden liikkuminen, valoilmiöt, ihmisen levitaatio, henkien materialisaatio ja pimeässä ihmisten kasvojen piirtäminen. Istunnot tapahtuivat pimeässä. Madame jäi kiinni naamioiden ja naamiaisasujen käytöstä, kun hänestä otettiin valokuva kesken istunnon.</p><p>Marjo Kaartinen esittelee kirjassaan myös antispiritistin nimeltään Faustinus, joka saapui Suomeen vuonna 1897. Hän esiintyi avoimesti taikurina (illusionisti, loihtutaiteilija) ja pyrki todentamaan, että spiritistiset ilmiöt ovat yliluonnollisen sijasta luonnollisia. Hän oli suosittu, sillä hän ei huijannut ihmisiä. Faustinuksen erikoisalaa olivat muun muassa ajatustenluku, vatsasta puhuminen, sorminäppäryys ja selvänäköisyys. Hänen kohdallaan mainitaan myös tulevaisuuden psykologiset kokeet ja psyykkinen tutkimus.</p><p>Kirjassa kuvataan, kuinka Suomessa oli 1800-luvun lopulla korkeatasoista estradiviihdettä. Lehdissä oli arvosteluja ja toki siellä käytiin myös taikureiden kiistoja. Teksteissä näkyi ajan kuva. Naisissa hysteria oli sairaus, mutta taiteilijamiehissä hyvä ominaisuus. Naisten oletettiin menevän katsomaan esitystä vain koska mies on hurmaava. Miehet katsoivat esitystä esiintyjän taitojen vuoksi. Naiset esiintyivät nuorempina kuin olivat, mutta miehet oikean ikäisinä. Naiset olivat ajan käsityksen mukaan hyviä medioita, sillä heihin oli helpompi vaikuttaa, sillä heillä oli hysterisiä ominaisuuksia.</p><p>Voin suositella kirjaa kaikille kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. Kirjassa on paljon yksityiskohtaista tietoa, jossa riittää tutkimista. Samalla se tarjoaa myös viihdettä, kun voi kuvitella, millaista olisi ollut olla mukana 1800-luvun lopun istunnossa täydellisessä pimeydessä valkean rouvan lipuessa kylmänä tuulahduksena huoneen läpi.</p>Johannahttp://www.blogger.com/profile/15771893936076992936noreply@blogger.com0