Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella 4 tähteä merkityt tekstit.

Liisa Stenberg: Ainoat lapset

Rina ja Jin asuvat tulevaisuuden Japanissa, jossa ilmastokriisin myötä on jo pitkään eletty vapaaehtoisesti lapsetonta elämää. He seuraavat uutisista tietoja elinkelpoisena säilyneille alueille saapuvista pakolaisista. Rina auttaa säännöllisesti vapaaehtoistyönä erästä ikääntynyttä naista. Uutisissa kerrotaan yllättäin, että Japani irtautuu sopimuksista ja luopuu lapsilukusuosituksista. Rinan miesystävä Jin on varakkaasta suvusta, joka alkaa painostaa miestä lasten tekoon ja dynastian luomiseen. Rina on kauhuissaan, kun hänen elämäntapaansa uhataan. "En tunne ketään, jonka voisin kuvitella tahtovan oman vauvan" (s.40) Kirjan keskiössä on ystävyys. Maailmassa, jossa lapsiperhe ei ole keskiössä, ystävät nousevat merkittävään rooliin elämän jakajina. Ystävien kanssa käydään luottamuksellisia keskusteluja, pyydetään tukea, jaetaan ajatuksia ja vietetään aikaa. Rina esimerkiksi käy ystäviensä kanssa keramiikkakurssilla. Hän on tottunut jakamaan arkensa aikuisten kesken. Ystävät ko...

Katri Alatalo: Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle?

17-vuotias Santra Sarkkinen on kadonnut vietettyään perjantai-iltaa ystäviensä kanssa Harjulla Jyväskylässä. Santran paras ystävä Pilke, ammattikoulun huonetoveri Antero ja serkku Lumi kokoontuvat puhumaan tapauksesta uimarannan viereiselle harjanteelle halloween-yönä. Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle? "- mä luotin siihen, että universumi järjestää jutut mulle kivaksi aina lopulta." (s.15) Ihmisissä on monia eri puolia. Jokainen on vähän eri rooleissa eri tilanteissa ja eri ihmisten seurassa. Jokaisella on asioita, joita jakaa vain tiettyjen ihmisten kanssa tai pitää ne täysin itsellään. Kirjassa käsitellään rankkoja aiheita alkoholismista huumeiden käyttöön ja niiden herättämiä tunteita ja ajatuksia häpeästä ja syyllistämisestä ennakkoluuloihin ja empatiaan. Kirjassa pohditaan, kuinka ihmistä ei voi muuttaa, sillä vain hän itse voi päättää muuttua. "Mä löytäisin oman tieni, niin kuin sellaisen ilmansuunnan, jota ei edes ollut olemassa." (s.18) Ihmisen katoaminen va...

Vuokko Hurme ja Noora Katto: Hirveä ikävä

Tintti ja Viima pääsevät ukille ja mummille yökylään sillä välin, kun äiti ja isä menevät häihin, jotka on tarkoitettu vain aikuisille. Tintti tuntee ikävää. Ero äidistä ja isästä tuntuu vaikealta. "Ikäväkin kasvaa kasvamistaan. Se paisuu suuremmaksi kuin jumppapallo ja vierii sitten alas patjalle." Mielestäni on ihanaa, että lastenkirjassa kuvataan, kuinka aikuisillekin voi tulla ikävä. Hekin kaipaavat toisia, joista he ovat erossa. "- Ei ikävä ole vaarallista. Sehän kertoo vain siitä, että rakastaa toista -" Noora Katton kuvitus on ilmeikästä, värikästä ja pehmeää. Ikävä on kuvitettu konkreettiseksi sinisen väriseksi olennoksi, jonka koko pienenee ja suurenee. Sen ilmeet vaihtelevat hurjistuneesta lempeään. "- Haluan äidin ja iskän, hän nyyhkyttää." Kirjan lopussa pohditaan, mikä auttaa ikävään. Listalta löytyy halaus, puhuminen, unilelu, rutiinit ja mukava tekeminen. Tintti saa esimerkiksi leipoa omenapiirakkaa. Jäin pohtimaan kohtausta, jossa lapset ov...

Liane Moriarty: Täällä vain hetken

Rouva Kuolemaksi jälkeenpäin nimetty nainen nousee lentokoneessa paikaltaan, kävelee käytävää pitkin ja osoittaa vuorotellen jokaista matkustajaa kertoen heille, milloin ja miten he kuolevat. Matkustajien suhtautuminen tilanteeseen vaihtelee järkytyksestä iloon riippuen ennustuksen laadusta. Osa matkustajista ei välitä tapahtuneesta, sillä he eivät usko ennustajiin. Paniikki iskee muutaman kuukauden päästä, kun ennustukset alkavat käydä toteen. "'Elämä ei ole koskaan tarpeeksi pitkä, vai kuinka?'" (s.284) Kirja pohtii, millaista on olla ihminen epävarmassa ja epäoikeudenmukaisessa maailmassa. Asioita vain tapahtuu. Hyvää käytöstä ei palkita ja huonosta käytöksestä ei saa rangaistusta. Elämän päättymistä ei voi ennakoida. Ihminen voi vain päättää, miten haluaa parhaillaan kuluvaa elämäänsä elää. "Tämä on niitä virheitä, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan." (s.20) Elämä on hallitsematonta. Milloin vain voi tapahtua mitä vain. Tilanne voi aiheuttaa ihmises...

Katri Alatalo: Kesäkuu

Titta-täti kyyditsee vastentahtoisen Julin leirikeskukseen. Yhdeksäs luokka on takanapäin, kymppiluokka edessä ja ikuinen kesäkuu siinä välissä. Juli kapinoi lastenleirille joutumista, haluaa käydä ohjaajien hermoille ja päättää karata. Bao uhkaa ilmiantaa Julin, jos hän ei pääse mukaan. Juli varastaa ohjaajan auton ja kurvaa pakomatkalle Bao kyydissään. "Mä haluan irrottaa itseni, vielä hetkeksi, mä haluan olla offline." (s.105) Juli ja Bao ovat tahoillaan kokeneet kiusaamista ja ulkopuolisuuden tunteita. He ovat joutuneet jatkuvasti kuulemaan olevansa vääränlaisia. Yhden yön aikana kapinoidaan, ystävystytään, keskustellaan syvällisesti ja tullaan sinuiksi elämän sattumanvaraisuuden kanssa. "- en mä sopinut mihinkään, olin kuin sellainen ärsyttävä ylimääräinen palapelin pala." (s.91) Kirja kertoo nuoruudesta, ystävyydestä ja mielenterveydestä. Se pohtii ihmisyyttä diagnoosien ja etnisyyksien takana. Nuorten elämä nähdään usein haasteiden kautta. Katseen voisi suunn...

Seanan McGuire: Luona luiden ja risukoiden

Serena ja Chester Wolcott elävät lapsetonta elämää, kunnes huomaavat, että lisääntymistä arvostetaan työpaikoilla eniten ja että työtoverit ja johtokunnan jäsenet kohtaavat toisiaan lastensa syntymäpäivillä. Serena ja Chester haluavat tehdä vaikutuksen yrityksen osakkaisiin. Niinpä Jacqueline ja Jillian syntyvät yhdeksän kuukautta myöhemmin. Serena ja Chester tuntevat löytäneensä paikkansa maailmassa. Lapset avaavat viimein ovet seurapiireihin. "Heillä ei käynyt mielessäkään, että vauvoista tulisi lapsia ja lapsista tulisi ihmisiä." (s.19) Louise-mummi saa osakseen lastenhoidon. Serena ja Chester ovat etäiset vanhemmat, jotka määräävät, että Jacqueline kasvatetaan tytöksi ja Jillian pojaksi. Tyttöjen tehtävä on näyttää nätiltä ja poikien leikkiä rajuja ja äänekkäitä leikkejä. Louise yrittää rohkaista lapsia olemaan oma itsensä, mutta lapset eivät saa valita elämänsä kulkua. Heidät kasvatetaan tottelemaan, käyttäytymään hyvin ja ohittamaan omat tarpeensa. Heidän vanhempansa ha...

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Eleanor 'Elly' Maud elää lapsuutensa 1970-luvun Englannissa. Hän asuu yhdessä vanhempiensa ja veljensä kanssa. Hän tutustuu tyttöön nimeltään Jenny Penny. Hän hoitaa kania, jonka nimeksi hän antaa jumala. Hän kasvaa ja kehittyy lämminhenkisessä, mutta traagisessa ympäristössä, jossa vastoinkäymisistä selviydytään yhdessä. "'Luuletko, että kani voisi olla Jumala?' kysyin kuin ohimennen. 'Ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä, miksi kani ei voisi olla Jumala.'" (s.145) Kirjassa on pohdintaa uskonnoista, kulttuureista, politiikasta, väkivallasta, mielenterveydestä, seksuaalisuudesta ja kuolevaisuudesta. Tarina on tragikoominen. Asioita kuvataan inhorealistisesti. Tekstissä vilisee eritteitä ja ruumiintoimintoja. Maailma on likainen, eltaantunut ja ruma. Kirjassa on ripaus maagista realismia. Ellyn elämä kietoutuu historiallisiin tapahtumiin. "- näytti nololta ja pyyhki suutaan, suttaantunutta huulipunaa, pellen suuta. Surullisen pellen, ei hauskan....

Jasmine Guillory: Lue minut oikein

25-vuotias Isabelle 'Izzy' Marlowe asuu vanhempiensa luona ja työskentelee kustannusalalla. Hän on jumissa elämässään, sillä hänen unelmansa eivät etene. Hänellä on viimeinen tilaisuus pelastaa uransa varmistamalla öykkärimäisestä käytöksestään tunnetun entisen lapsinäyttelijä Beau Towersin kirjan julkaisu. Löytävätkö kirjoja rakastava tyttö ja väärinymmärretty hirviö lopulta yhteisen sävelen? "- et kai sinä oikeasti usko, että kirjat voivat mullistaa kenenkään elämän?" (s.73) Izzyn ja Beaun tarina on moderni versio Kaunotar ja hirviö sadusta. Beau asuu isossa kartanossa, jossa on kirjastohuone ja ruusutarha. Hän antaa palveluskunnan hoitaa kotityöt. Hän on epäkohtelias ja jopa ilkeä. Izzy opettaa miestä tavoille. Hän uskaltaa puhua suoraan ja näyttää tunteitaan. Izzy ja Beau opettelevat yhdessä rehellisyyttä, tunnetaitoja, rajojen asettamista ja vaikeiden asioiden kohtaamista. Izzy harjoittelee ottamaan kehuja vastaan. Hän haluaa näyttää epäilijöille, että hän on vii...

Jenni Multisilta: Kadonneet tytöt eivät kantele

Oona Koivu ratkoo jälleen kerran selvittämättä jäänyttä rikosta yhdessä Buriedpodies-rikospodcastin pitäjän Rafaelin kanssa. Tällä kertaa heitä kiinnostaa taiteilijan urasta haaveillut Mari Kaski, joka valmistui ylioppilaaksi, pakkasi tavaransa ja katosi. Marin veli tuo näytille viisi vuotta sitten lähetetyn postikortin, jossa lukee 'kadonneet tytöt eivät kantele'. Oonan huomio kiinnittyy huhuun, jonka mukaan Pormestarinluodon lukiossa sijaitsee salainen portaikko, joka näyttäisi esiintyvän Marin maalauksissa. Oona joutuu tapausta ratkoessaan yhä uudestaan saman kysymyksen äärelle: Kehen hän voi luottaa? "Jos keskittyy murehtimaan, jotain todella hyvää saattaa jäädä kokematta." (s.219) Oona on osa ystäväporukkaa, joka viettää aikaa yhdessä ja erikseen. Puheenaiheena on erityisesti ihastumiset. Oonan mieltä askarruttaa suudelma, joka on jäänyt käymättä läpi Kaislan kanssa. Hän ei löydä hyvää hetkeä keskustelulle, sillä Kaisla on koko ajan puhelimella tai uusien ystävie...

Janette Back: Satunnaisten aaltojen teoria

Emmi Vännilä viettää Australiassa vaihto-oppilasvuottaan. Hän joutuu vaihtamaan host-perhettään ja stressaa sopeutumista uuteen. Emmi toivoo, että hän ei joudu palaamaan kotiin kesken kaiken, vaan pystyisi vielä kokemaan elämänsä vuoden. Hänen äitinsä on sanonut, että hän ei saa tehdä itsestään numeroa, joten hän pienentää ja vähättelee itseään. Hän päätyy surffileirille, jossa häntä opettaa surffauksen mestari Atlas, joka lupaa esitellä Australian parhaita puolia palkkioksi koulutehtävissä auttamisesta. Emmi huomaa, että Atlas toteuttaa unelmia, vaikka muut kyseenalaistavat ne. Australia opettaa Emmin taas innostumaan elämästä. "Unelmien toteuttaminen kuitenkin vaati rohkeutta, jota minulla ei ollut jäljellä." (s.35) Emmillä on huono itsetunto. Hänellä on ankara sisäinen puhe, joka kritisoi ulkonäköä ja persoonallisuutta. Hän haluaisi olla 'normaali', johon ei kuulu tilan ottaminen ja tunteilu. Hän on oppinut, että riemu saattaa olla vääränlaista ja liian suuret tunt...

Marika Riikonen: Hankalat tytöt

Kirjailija hankkii hankalan hevosen, jonka käytöksessä on yhtymäkohtia tämän hetken työelämään. Voisiko olla niin, että syy ei ole tammassa, vaan ympäristössä ja vääränlaisessa käsittelyssä? "- jos tamma esittää asiansa 'huutamalla', voisiko se johtua siitä, ettei kukaan kuunnellut, kun se yritti kuiskata." (s.17) Kirjassa pohditaan, miten nainen saa olla työelämässä. Nainen saa osakseen arvostelua. Hän on hankala, itsekeskeinen, kovaääninen, aggressiivinen, riittämätön ja vääränlainen, kun taas samassa tilanteessa oleva mies on dynaaminen, itsevarma, karismaattinen ja älykäs. Naisen rooli on olla kiltti, sopuisa, mukava, tottelevainen, alisteinen, nöyrä, miellyttävä, joustava ja säyseä. Hän ei saa puhua rajoistaan ja tarpeistaan ja siten olla uhmakas, vaikea ja vaivalloinen. Nainen on oppinut, että hän ei omalla toiminnallaan pysty välttämään kipua ja epämukavuutta. Häntä arvostellaan kuuntelun sijasta. Nainen sinnittelee, suorittaa, miellyttää, alistuu, mukautuu, hä...

Douglas Coupland: Eleanor Rigby

36-vuotias Elizabeth 'Liz' Dunn on omien sanojensa mukaan naimaton, punahiuksinen ja ylipainoinen. Hänellä ei ole yhtään ystävää. Hän muistelee nuoruuttaan 1970-luvulla ja etenkin opintomatkaa Kanadasta Eurooppaan. Hän toi kotiin tuliaisina kasvavan vatsan ja synnytti pojan, jonka antoi heti adoptoitavaksi. Nyt on koittanut päivä, jolloin hänen 20-vuotias poikansa ottaa häneen yhteyttä. "- tein sitä mitä vain nuoret ihmiset osaavat tehdä, nimittäin säälin itseäni. Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen kyvyn menettää; itsensä säälimisen sijaan muuttuu katkeraksi." (s.55) Jeremy sairastaa MS-tautia. Hän turruttaa itsensä huumeilla, sillä hän ei kestä ajatusta, että hän sairastaa taudin nopeasti etenevää muotoa. Hän kärsii väsymyksestä, sormien tunnottomuudesta, käsien ja jalkojen jäykkyydestä, sameasta näöstä, nielemisvaikeuksista, pistelystä, lihaskouristuksista, kyvyttömyydestä sietää kuumuutta ja rakon ja suoliston hallinnan menetyksestä. Työpaikan saaminen tuo hänen eläm...

Seanan McGuire: Ovi joka sydämessä

Eleanor Westin koulukoti on tarkoitettu harhateiden lapsille, jotka ovat kulkeneet vaatekaapeista ja kaninkoloista ihmemaihin, jotka ovat heittäneet heidät ulos. Elämään sopeutuminen kokemuksen jälkeen on vaikeaa. Lapset haluavat palata takaisin kotiin. Ihmemaa on heille paikka, jossa saa olla vapaa. "- ensimmäisen kerran emme joutuneet teeskentelemään jotain mitä emme ole. Saimme vain olla." (s.60) Nancy pukeutuu mustiin vaatteisiin, syö niukasti ja pysyy liikkumattomana. Hänen vanhempansa haluaisivat, että hän pukeutuisi värikkäästi ja tapaisi mukavan pojan. Nancy on aseksuaali, joka haluaa vain olla huomaamaton. "Heidän rakkautensa tahtoi korjata hänet ja kieltäytyi näkemästä, ettei hän ollut rikki." (s.91) Lempikohtaukseni kirjasta on lasten yhteinen kaakaohetki. Sekaan laitetaan jokaiselle jotain omaa. Nancyn kaakaossa maistuu granaattiomena. Mielestäni kohtaus kuvaa ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Jokainen saa olla oma itsensä ryhmässä. "Nyt tiedän, että ...

Jyri Paretskoi: Sinä et tiedä minusta mitään

Hilla on yksinäinen. Hän seuraa somessa Mandya, joka on sosiaalinen, hyvä koulussa ja etuoikeutetussa asemassa, sillä hänellä on varakkaat vanhemmat. Hillan isoveli Alex suree edesmennyttä tyttöystäväänsä Ainoa ja jättää koulun kesken. Milo on lainannut rahaa ja joutuu tahtomattaan tekemään asioita kuitatakseen velkansa. Nuorten tarinat seuraavat toistaan. Ne kohtaavat, kietoutuvat ja eroavat toisistaan. "Mun pikkusisko selaa kaiken maailman videoita päivät pitkät. Sitten se seisoo peilin edessä ja hokee ääneen, että se on ruma." (s.92) Kirja sisältää lyhyitä välähdyksiä neljäntoista nuoren elämästä. Kukaan ei voi koskaan tietää, mitä toisen ihmisen elämässä tapahtuu. Kirjan tarinoissa aiheina vilahtavat sijaiskodissa asuminen, päihderiippuvuus, väkivalta, syömishäiriö, mielenterveyden häiriöt, doping, teiniraskaus, seksuaalisuus, yksinäisyys, ystävyys ja läheisen äkillinen poismeno. Kirjan lopussa on tekstin käsittelyä tukevia kysymyksiä ja yhteystiedot mielenterveyden haast...

Karoliina Suoniemi: Tehdaskaupungin lapset

1800-luvulla Suomeen rakennettiin tehtaita. Ihmiset hakeutuivat niihin töihin, jolloin niitä ympäröivät kaupungit kasvoivat. Puisten asuintalojen pihoilla oli vaja, pyykin pesutupa, huussi, puuliiteri, yhteinen sauna, omenapuita, perunamaa ja joskus myös navetta tai talli. Tehtaiden johto perusti työntekijöilleen muun muassa kouluja, sairaaloita ja ruokaloita. Finlaysonin tehtaalla Tampereella oli muun muassa kirkko, kirjasto, kuoro, teatteriryhmä, palokunta, kauppa, poliisi, pankki ja työntekijöille ilmainen sairaala. Lapsityö oli tavallista. Lasten paikka ei ollut keskenään toimettomina kotona. Työnteko opetti, karaisi ja kasvatti. Lapset olivat apulaisia. He saattoivat siivota, kuljettaa raakapuuvillaa ja toimittaa viestejä. Forssassa lapset, jotka työskentelivät itsekseen, asuivat pytingeissä, joissa sööterska piti heistä huolta. 1800-luvulla Tampereen tehtaissa työskenteli yli tuhat alle 15-vuotiasta lasta. Työpäivä kesti koko päivän. Vuonna 1903 siirryttiin 10 tunnin työpäiviin j...

Wende Luvinga: Kokonainen minä

Kahden kulttuurin lapset elävät moninaisissa perheissä. Heillä on monia eri kieliä ja monet eri juuret. Ammattikasvattajien tehtävä on kannustaa lapsia ja luoda turvaa ja tilaa tutkia omaa identiteettiä. Kirja tuo esille kieliä ja kulttuureja nimenomaan monikielisyyden ja kahden kulttuurin arjen näkökulmasta. Kirjan ajatuksena on dialoginen lukeminen eli lukemisen lomassa keskustelu lasten kanssa. Lapset voivat kertoa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Heidän tukenaan on sivuilla seikkaileva utelias Kissa-Orava, joka tykkää kysyä kysymyksiä. Kuinka montaa kieltä ryhmässä tai perheessä puhutaan? Missä sukulaiset asuvat? Mikä oma kulttuuri on? Kirjan lukemisen jälkeen lapset voivat esimerkiksi suunnitella oman taikamaailman ja järjestää kulttuuripäivän. "Kirjan taikamaailma kuvaa sitä suhdetta, mikä kahden kulttuurin lapsilla saattaa olla toiseen kotimaahansa, paikkaan, joka on sekä tuttu että ihmeellinen." Kahden kulttuurin perheiden määrä on kasvussa (vuonna 2022 noin 96 808)....

Katja Kytölä: Ulla ja lasten turvataidot

Esiopetus- ja alakouluikäisille lapsille suunnattu kirja opettaa turvataitoja. Lapsen on tärkeä oppia tunnistamaan, mikä on oikein ja mikä väärin ja miten suojata itseä ja miten kertoa huolistaan. Lapsi oppii, että kaikesta saa puhua, vaikka omat vanhemmat olisivat kieltäneet puhumasta. Erilaisten tilanteiden läpikäyminen toivottavasti lisää myös empaattista suhtautumista muihin lapsiin. "- lapset tarvitsevat turvataitoja, joiden avulla omaan turvallisuuteen voi vaikuttaa - vaikka turvallisuuden ei pitäisi heidän vastuullaan ollakaan." (s.5) Kirjassa kerrotaan Ullasta ja Domista. Ulla kohtaa kotonaan lähisuhdeväkivaltaa. Hänen kauttaan opitaan, mikä on turvakoti ja tapaamispaikka (eli turvallinen paikka kohdata oma vanhempi). Vanhempien käytös ei ole lapsen syytä. Aikuiset vastaavat itse omista teoistaan. Kiellettyjä tunteita ei ole olemassa. Tunteiden tuntemista voi harjoitella. Domi kohtaa kiusaamista, tuntemattomia vaarallisia aikuisia, tulipalon ja heikot jäät. Hänen kaut...

Sophie Cousens: Elämä pikakelauksella

26-vuotias Lucy herää märässä sängyssä. Yläkerran naapurin kylpyhuoneessa on vesivahinko. Kämppikset ovat syöneet kaikki murot, pomo kohtelee edelleen kuin apulaista ylennyksestä huolimatta ja treffikumppani paljastuu paljastelijaksi. Lucy löytää itsensä laittamasta rahaa pelikoneeseen, joka lupaa täyttää toiveen. Hän toivoo pääsevänsä pikakelauksella parempaan elämänvaiheeseen. Nelikymppinen Lucy herää mukavasta sängystä vierellään aviomies. Hänellä on kaksi lasta, lastenhoitaja, unelmien työpaikka ja vaikuttava vaatekokoelma. Toteutuiko toive vai kärsiikö hän muistinmenetyksestä? Voiko hän enää palata omaan aikakauteensa? Haluaako hän sitä? "Jos alan miettiä mitä tahansa muuta, kuten sitä, miten jouduin tänne, tai missä ja milloin täällä on, aivoni todennäköisesti räjähtävät." (s.71) Sophie Cousens on kirjoittanut elämänmyönteisen ja lämminhenkisen tarinan ripauksella maagista realismia. Se keskittyy kuvaamaan ruuhkavuosia ja äitiyden ja työuran yhteensovittamista. Se kannu...

Anni Niskanen: Lempeä ja leivonnaisia

Hilla päättää lopettaa työnsä kioskissa. Työilmapiiri on jo pitkään ollut toksista ja työtehtävät kuluttavia. Hilla haluaa elämänilonsa takaisin. Hän rakastaa leipomista ja kuvaa luomuksiaan someen, joten hän ehdottaa yhteistyötä kahvila Jokituvan omistajalle Samu Honkaselle. Hilla pääsee tositoimiin, kun Lehmuslahdella järjestetään Lemmenviikko. Haave leipurin ammatista on toteutumassa, mutta toteutuisiko myös unelma rakkaudesta? "Mitään hirvittävän järisyttävää Hillan elämässä ei koskaan tapahtunut. Arki oli tasaisen harmaata. Hän koki olevansa täysin jumissa." (s.12) Hilla asuu vuokralla rivitalossa. Hänen asuntonsa kulahtanut ulkoasu kuvastaa hänen haluaan elää toisenlaista elämää. Hillaa kalvaa häpeä. Hän ajattelee olevansa vähempiarvoisempi kuin muut. Hän tuntee olonsa yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi ympärillä olevista ihmisistä huolimatta. Hän on varautunut ja kiinnittää huomionsa toisten negatiivisiin puoliin. Hilla etsii itseään ja omaa paikkaansa. "Aikuisena oli...

Jenny Fagerlund: Salaisuuksien joulukalenteri

Petra matkustaa Nyponvikenin kauppapuutarhaan 12-vuotiaan siskontyttärensä Charlien kanssa. Alice-sisko on kertonut suvun omistamasta asunnosta, joka on Petran ainoa toivo päästä uuden elämän alkuun siskon kuoleman ja kampaamoyrityksen konkurssin jälkeen. Asunto sijaitsee kahvilan yläkerrassa, joten kauppapuutarhan omistaja Viveka, puutarhuri Holger, kahvilan omistaja Berit ja kahvilatyöntekijä Maja auttavat uusia tulokkaita. He tekevät vastapalveluksena töitä, joita joulun alla riittää leipomisesta kranssien sommitteluun. Eräänä aamuna Petra saa paketin, jossa on joulukalenteri, jonka on tehnyt kylän edesmennyt taiteilija Lilly. Luukut tutustuttavat kylään, taiteilijan elämään ja kauan vaalittuun salaisuuteen. "Kalenteri oli todellakin uskomattoman hieno, ja siinä oli kuvattu koko Nyponvikenin seutu: kylä, meri, harjun ylittävä tie etelään ja jopa kauppapuutarha." (s.74) Nyponviken on jouluinen pikkukylä. Siellä on konditoria, marmeladipuoti, kuusitila, teekauppa, löytöeläin...