Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella 4 tähteä merkityt tekstit.

Hu Anyan: Pikalähettinä Pekingissä

Hu Anyan muistelee kirjassaan työuraansa 2000-luvun Kiinassa. Hän on asunut eri kaupungeissa ja työskennellyt 19 eri työpaikassa. Hän on ollut pikalähetti, vartija, myyjä, leipuri ja graafikko. Hän on viettänyt lähes kaiken aikansa töissä ja tullut toimeen pienellä palkalla. "Ihmiset saattoivat hokea, että kaikki työ oli yhtä arvokasta, mutta harva oikeasti uskoi väitteen pitävän paikkansa." (s.200) "- he lisäsivät vähä vähältä taakkaani, kunnes lopulta siitä tuli niin raskas, että minun oli laskettava se maahan ja vaihdettava maisemaa." (s.176) Hu Anyan kertoo työelämään liittyviä totuuksia. Työpaikoilla tilanteet muuttuvat jatkuvasti ja ihmisiä on vaikea tavoittaa. Työvälineet ovat huonokuntoisia ja puutteellisia. Niiden korjaaminen on työntekijöiden vastuulla. Työntekijät joutuvat tekemään asioita, mitkä eivät kuulu heidän toimenkuvaansa. Heidät pakotetaan osallistumaan palkattomiin kokouksiin ja tekemään pitkiä työpäiviä. Heillä saattaa olla vain muutama vapaapä...

Liisa Kaski: Marras

Valpuri asuu yksin tuvassaan kylän laitamilla. Hän siivoaa, lämmittää saunaa, hoitaa lampaitaan ja valmistelee ruokaa. Kekrin aattona metsästä pihaan astelee tuntematon mies. Valpuri huolehtii kylmettyneestä ja kuumeisesta kulkijasta parhaan taitonsa mukaan. "- mies oli joutunut hiien polulle, jäänyt metsään kiinni." (s.50) Kekrinä maailmojen rajat hämärtyvät ja asioita pääsee vuotamaan läpi. Vanha aika ei ole vielä lopussa, kun uusi kolkuttelee ovella. Kirja ilmentää menneen ajan mystistä tunnelmaa ja uskomuksia. Valpuri elää kansanperinteen ja kristinuskon välimaastossa. Vanhat tavat ovat väistymässä uusien tieltä. "Olin aina rakastanut kekripyhän iltaa, sitä kun kaikki on saunottu, syötetty, juotettu ja valmista." (s.77) Metsä ympäröi Valpurin tupaa. Sen kanssa on oltava hyvissä väleissä, sillä se on väkevämpi kuin ihminen. Siellä asuvat haltiat ja muut henget, joille annetaan lahjoja ja joiden kanssa eletään sovussa. Valpuri lausuu sanoja kulkiessaan ja pyytelee...

Barbara Pym: Oivallisia naisia

Neiti Mildred Lathbury on yli 30-vuotias yksinasuva nainen. Hän kokee, että hän ei ole rakastuvaista sorttia. Hän ei ole koskaan tuntenut ketään, jonka kanssa hän olisi voinut mennä naimisiin. Hän pitää itseään harmaana hiirulaisena, joka ei herätä kenessäkään romanttisia ajatuksia. "- kuinka mukavaa oli asua omillaan." (s.22) Oivalliset naiset ovat myönteisellä tavalla naimattomia. Heillä on vapautta ja itsenäisyyttä, sillä he eivät ole sidoksissa yhteenkään mieheen. Sen sijaan heidät kiinnitetään tiukasti yhteisöön. Mildred on varttunut maalaispappilassa papin tyttärenä ja toimittaa edelleen kirkkoaskareita iltapäivisin. Päivät kuluvat järjestössä, joka auttaa köyhtyneitä herrasnaisia. Mildred auttaa myös ystäviään, tuttaviaan ja naapureitaan. Hän toimii muun muassa siivoojana, uskottuna ja muuttokuorman päivystäjänä. Hän pääasiassa ratkoo muiden ihmisten ongelmia. Hän tuntee silti itsensä naimisissa oleviin verraten hyödyttömäksi. "Olen aina pitänyt sinua tasapainoise...

Tessa Roehl: Tuhkimo uskoo unelmiin

Tuhkimo valmistelee nukkeja juhlia varten. Hän aikoo voittaa parhaan nukketeatteriesityksen palkinnon. Hän haluaisi palkintorahoilla ostaa itselleen kauniin mekon, jonka hän on nähnyt näyteikkunassa. Tuhkimo havahtuu siihen, kun joku varastaa hänen tilkkujaan. Varas jää kiinni ja kertoo tarinan omasta elämästään, joka on köyhempää kuin Tuhkimon elämä. Tytöistä tulee ystävät, jotka kilpailevat reilusti parhaan nukketeatteriesityksen palkinnosta. "Minusta unelma mekosta ei ole sen vähäpätöisempi kuin unelma vuohesta." (s.72) Lastenkirja kertoo Tuhkimon lapsuudesta. Hän kuuntelee äidin tarinoita hyvästä haltiattaresta ja leikkii eläinystäviensä kanssa. Bruno-koira on vilkas koiranpentu ja hiiret auttavat löytämään ompelussa tarvittavat esineet. "Laululinnut tunsivat Ellan unelmat läpikotaisin, koska hänen oli vain pakko jakaa unelmansa joskus jonkun kanssa." (s.9) Lastenkirja kertoo ystävyydestä ja eriarvoisuudesta. Tuhkimon uusi ystävä ei halua olla hyväntekeväisyysko...

Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa

Agnes matkustaa Edinburghiin Fingalin vaimon ja Gilleshielin emännän asemassa. Hän pohtii raajarikkoisuuttaan ja mahdollisuutta, että hän ei voisi koskaan olla raskaana. Agnes saa muuta ajateltavaa, kun hänen sukuaan kohtaa tragedia. "- oli ollut niin suloista pysytellä siinä satumaailmassa, jossa ei ollut ketään ylimääräisiä ihmisiä eikä mitään ylimääräisiä vaatimuksia, vain turvallinen Gilleshiel ja Fingal." (s.30) Kirjassa käsitellään naiseutta ja soveliasta käytöstä 1700-luvun seurapiireissä. Agnesin Lily-serkku toimii haluamallaan tavalla omaa etuaan ajatellen. Hän ei kuuntele neuvoja tai varoituksia. Hän on hämmästyttävän ymmärtämätön tekojensa seurauksista. Hän kieltäytyy uskomasta asioita, mitkä ovat selkeinä hänen edessään. Hän on ylpeä, itsekäs ja ennakkoluuloinen. Hän pitää näkemyksistään kynsin ja hampain kiinni, vaikka kaikki murentuisi ympärillä. Lilyn luonteessa ja käytöksessä on vikoja, mutta parasta hänessä on halu itse määritellä itsensä. Agnesin palvelijata...

Kaisa Ikola: Kaksi oikein yhteen

45-vuotias Anni saa vieraakseen ystävänsä Ninnin tyttären Liinan. Hän on asunut 15 vuotta yksin, joten toisen ihmisen läsnäolo asunnossa tuntuu hämmentävältä. Liina tuijottaa puhelintaan hupparin huppu päässään. Ninni mesoaa puhelimen välityksellä siitä, kuinka ongelmatapaus hänen tyttärensä on. Anni kykenee ulkopuolisena tarkastelemaan Liinan elämää ja kiinnostuksenkohteita uusin silmin, mikä ei täysin miellytä Ninniä, vaikka juuri sen vuoksi tytön kyläilemään lähetti. "- yrittäen olla välittämättä Ninnin opettavaisesta sävystä, joka vihjasi, että Annin oli lapsettomana turha kuvitella ymmärtävänsä hänen tytärtään." (s.94) Tarina on jatkoa 'Oikein nurin' kirjalle. Liina innostuu käsitöistä, pyytää päästä neulontatapaamiseen ja tekee uudesta harrastuksestaan someen videoita. Anni keskittyy käsitöiden sijaan tarkkailemaan miespuolista lankakauppiasta. Hän ei ole seurustellut sen jälkeen, kun hän viisitoista vuotta sitten erosi Jaakosta. Anni kokee, että käsityöt auttoi...

Kaisa Ikola: Oikein nurin

30-vuotias Anni työskentelee Käsityöyrittäjille Näkyvyyttä -hankkeen projektipäällikkönä. Hän asuu rivitalokolmiossa yhdessä kihlattunsa rakennusalan yrityksen perustaneen Jaakon kanssa. Sukulaiset odottavat malttamattomina häitä ja lapsia, mutta kulissien takana Annilla ja Jaakolla on parisuhdeongelmia. Jaakko viettää kaiken aikansa töissä. Anni ei osaa muuta kuin murehtia yksin ollessaan. Hänen on vaikea hyväksyä, että oma yritys menee Jaakon elämässä kaiken muun edelle. Annin ystävä Niina innostaa hänet perustamaan blogin. Sen myötä Annille aukeaa aivan uudenlainen elämä. "Blogien tunnelma oli kodikas, välillä suorastaan idyllinen." (s.71) Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin nettiin pääsee vain pöytätietokoneelta ja blogit ovat uusi ja ihmeellinen harrastus. Blogistania on ihana oma kuplansa, jossa kannustetaan toisia ja hymyillään sisäpiirijutuille. Harrastajat ovat naisia, jotka kokevat, että yhteiskunta asettaa heille liian kapean roolin. Heidän harrastuksiaan...

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana

Eletään 1700-lukua. Angus ja Christina Hunter matkustavat Uuteen maailmaan ja jättävät rakastetun tyttärensä sukulaisten hoiviin. Agnes on raajarikko eikä kykenisi selviytymään matkasta meren yli. Colin-sedän ja Emily-tädin luona elämä on täysin erilaista kuin kotona. Lily-serkun mielestä rampa sukulainen vie hänen maineensa seurapiireissä. Agnes kohtaa tanssiaisissa ylämaalaispäällikkö Fingal MacTorrianin ja päätyy erinäisten vaiheiden kautta jakobiittikapinallisen vieraaksi tämän kotiseudulle. Klaanin herruudesta käydään valtataistelua, ja Agnes pohtii omaa rooliaan mutkikkaassa kuviossa. "- Sinä olet herttainen tyttö ja teet hyvää meidän Lilyllemme, setä ilmoitti. - Ehkä hän oppii hieman kiitollisuutta, kun näkee, miten kauheaa sinun elämäsi on." (s.23) Agnes kuvailee itseään sanoilla rampa ja raajarikko. Hän käyttää keppiä kävelemisen tukena ja apuvälineitä arjen muissa toiminnoissa. Agnesin elämä määrittyy hänen raajarikkoutensa kautta. Häneltä odotetaan alituista hurska...

Liisa Stenberg: Ainoat lapset

Rina ja Jin asuvat tulevaisuuden Japanissa, jossa ilmastokriisin myötä on jo pitkään eletty vapaaehtoisesti lapsetonta elämää. He seuraavat uutisista tietoja elinkelpoisena säilyneille alueille saapuvista pakolaisista. Rina auttaa säännöllisesti vapaaehtoistyönä erästä ikääntynyttä naista. Uutisissa kerrotaan yllättäin, että Japani irtautuu sopimuksista ja luopuu lapsilukusuosituksista. Rinan miesystävä Jin on varakkaasta suvusta, joka alkaa painostaa miestä lasten tekoon ja dynastian luomiseen. Rina on kauhuissaan, kun hänen elämäntapaansa uhataan. "En tunne ketään, jonka voisin kuvitella tahtovan oman vauvan" (s.40) Kirjan keskiössä on ystävyys. Maailmassa, jossa lapsiperhe ei ole keskiössä, ystävät nousevat merkittävään rooliin elämän jakajina. Ystävien kanssa käydään luottamuksellisia keskusteluja, pyydetään tukea, jaetaan ajatuksia ja vietetään aikaa. Rina esimerkiksi käy ystäviensä kanssa keramiikkakurssilla. Hän on tottunut jakamaan arkensa aikuisten kesken. Ystävät ko...

Katri Alatalo: Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle?

17-vuotias Santra Sarkkinen on kadonnut vietettyään perjantai-iltaa ystäviensä kanssa Harjulla Jyväskylässä. Santran paras ystävä Pilke, ammattikoulun huonetoveri Antero ja serkku Lumi kokoontuvat puhumaan tapauksesta uimarannan viereiselle harjanteelle halloween-yönä. Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle? "- mä luotin siihen, että universumi järjestää jutut mulle kivaksi aina lopulta." (s.15) Ihmisissä on monia eri puolia. Jokainen on vähän eri rooleissa eri tilanteissa ja eri ihmisten seurassa. Jokaisella on asioita, joita jakaa vain tiettyjen ihmisten kanssa tai pitää ne täysin itsellään. Kirjassa käsitellään rankkoja aiheita alkoholismista huumeiden käyttöön ja niiden herättämiä tunteita ja ajatuksia häpeästä ja syyllistämisestä ennakkoluuloihin ja empatiaan. Kirjassa pohditaan, kuinka ihmistä ei voi muuttaa, sillä vain hän itse voi päättää muuttua. "Mä löytäisin oman tieni, niin kuin sellaisen ilmansuunnan, jota ei edes ollut olemassa." (s.18) Ihmisen katoaminen va...

Vuokko Hurme ja Noora Katto: Hirveä ikävä

Tintti ja Viima pääsevät ukille ja mummille yökylään sillä välin, kun äiti ja isä menevät häihin, jotka on tarkoitettu vain aikuisille. Tintti tuntee ikävää. Ero äidistä ja isästä tuntuu vaikealta. "Ikäväkin kasvaa kasvamistaan. Se paisuu suuremmaksi kuin jumppapallo ja vierii sitten alas patjalle." Mielestäni on ihanaa, että lastenkirjassa kuvataan, kuinka aikuisillekin voi tulla ikävä. Hekin kaipaavat toisia, joista he ovat erossa. "- Ei ikävä ole vaarallista. Sehän kertoo vain siitä, että rakastaa toista -" Noora Katton kuvitus on ilmeikästä, värikästä ja pehmeää. Ikävä on kuvitettu konkreettiseksi sinisen väriseksi olennoksi, jonka koko pienenee ja suurenee. Sen ilmeet vaihtelevat hurjistuneesta lempeään. "- Haluan äidin ja iskän, hän nyyhkyttää." Kirjan lopussa pohditaan, mikä auttaa ikävään. Listalta löytyy halaus, puhuminen, unilelu, rutiinit ja mukava tekeminen. Tintti saa esimerkiksi leipoa omenapiirakkaa. Jäin pohtimaan kohtausta, jossa lapset ov...

Liane Moriarty: Täällä vain hetken

Rouva Kuolemaksi jälkeenpäin nimetty nainen nousee lentokoneessa paikaltaan, kävelee käytävää pitkin ja osoittaa vuorotellen jokaista matkustajaa kertoen heille, milloin ja miten he kuolevat. Matkustajien suhtautuminen tilanteeseen vaihtelee järkytyksestä iloon riippuen ennustuksen laadusta. Osa matkustajista ei välitä tapahtuneesta, sillä he eivät usko ennustajiin. Paniikki iskee muutaman kuukauden päästä, kun ennustukset alkavat käydä toteen. "'Elämä ei ole koskaan tarpeeksi pitkä, vai kuinka?'" (s.284) Kirja pohtii, millaista on olla ihminen epävarmassa ja epäoikeudenmukaisessa maailmassa. Asioita vain tapahtuu. Hyvää käytöstä ei palkita ja huonosta käytöksestä ei saa rangaistusta. Elämän päättymistä ei voi ennakoida. Ihminen voi vain päättää, miten haluaa parhaillaan kuluvaa elämäänsä elää. "Tämä on niitä virheitä, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan." (s.20) Elämä on hallitsematonta. Milloin vain voi tapahtua mitä vain. Tilanne voi aiheuttaa ihmises...

Katri Alatalo: Kesäkuu

Titta-täti kyyditsee vastentahtoisen Julin leirikeskukseen. Yhdeksäs luokka on takanapäin, kymppiluokka edessä ja ikuinen kesäkuu siinä välissä. Juli kapinoi lastenleirille joutumista, haluaa käydä ohjaajien hermoille ja päättää karata. Bao uhkaa ilmiantaa Julin, jos hän ei pääse mukaan. Juli varastaa ohjaajan auton ja kurvaa pakomatkalle Bao kyydissään. "Mä haluan irrottaa itseni, vielä hetkeksi, mä haluan olla offline." (s.105) Juli ja Bao ovat tahoillaan kokeneet kiusaamista ja ulkopuolisuuden tunteita. He ovat joutuneet jatkuvasti kuulemaan olevansa vääränlaisia. Yhden yön aikana kapinoidaan, ystävystytään, keskustellaan syvällisesti ja tullaan sinuiksi elämän sattumanvaraisuuden kanssa. "- en mä sopinut mihinkään, olin kuin sellainen ärsyttävä ylimääräinen palapelin pala." (s.91) Kirja kertoo nuoruudesta, ystävyydestä ja mielenterveydestä. Se pohtii ihmisyyttä diagnoosien ja etnisyyksien takana. Nuorten elämä nähdään usein haasteiden kautta. Katseen voisi suunn...

Seanan McGuire: Luona luiden ja risukoiden

Serena ja Chester Wolcott elävät lapsetonta elämää, kunnes huomaavat, että lisääntymistä arvostetaan työpaikoilla eniten ja että työtoverit ja johtokunnan jäsenet kohtaavat toisiaan lastensa syntymäpäivillä. Serena ja Chester haluavat tehdä vaikutuksen yrityksen osakkaisiin. Niinpä Jacqueline ja Jillian syntyvät yhdeksän kuukautta myöhemmin. Serena ja Chester tuntevat löytäneensä paikkansa maailmassa. Lapset avaavat viimein ovet seurapiireihin. "Heillä ei käynyt mielessäkään, että vauvoista tulisi lapsia ja lapsista tulisi ihmisiä." (s.19) Louise-mummi saa osakseen lastenhoidon. Serena ja Chester ovat etäiset vanhemmat, jotka määräävät, että Jacqueline kasvatetaan tytöksi ja Jillian pojaksi. Tyttöjen tehtävä on näyttää nätiltä ja poikien leikkiä rajuja ja äänekkäitä leikkejä. Louise yrittää rohkaista lapsia olemaan oma itsensä, mutta lapset eivät saa valita elämänsä kulkua. Heidät kasvatetaan tottelemaan, käyttäytymään hyvin ja ohittamaan omat tarpeensa. Heidän vanhempansa ha...

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Eleanor 'Elly' Maud elää lapsuutensa 1970-luvun Englannissa. Hän asuu yhdessä vanhempiensa ja veljensä kanssa. Hän tutustuu tyttöön nimeltään Jenny Penny. Hän hoitaa kania, jonka nimeksi hän antaa jumala. Hän kasvaa ja kehittyy lämminhenkisessä, mutta traagisessa ympäristössä, jossa vastoinkäymisistä selviydytään yhdessä. "'Luuletko, että kani voisi olla Jumala?' kysyin kuin ohimennen. 'Ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä, miksi kani ei voisi olla Jumala.'" (s.145) Kirjassa on pohdintaa uskonnoista, kulttuureista, politiikasta, väkivallasta, mielenterveydestä, seksuaalisuudesta ja kuolevaisuudesta. Tarina on tragikoominen. Asioita kuvataan inhorealistisesti. Tekstissä vilisee eritteitä ja ruumiintoimintoja. Maailma on likainen, eltaantunut ja ruma. Kirjassa on ripaus maagista realismia. Ellyn elämä kietoutuu historiallisiin tapahtumiin. "- näytti nololta ja pyyhki suutaan, suttaantunutta huulipunaa, pellen suuta. Surullisen pellen, ei hauskan....

Jasmine Guillory: Lue minut oikein

25-vuotias Isabelle 'Izzy' Marlowe asuu vanhempiensa luona ja työskentelee kustannusalalla. Hän on jumissa elämässään, sillä hänen unelmansa eivät etene. Hänellä on viimeinen tilaisuus pelastaa uransa varmistamalla öykkärimäisestä käytöksestään tunnetun entisen lapsinäyttelijä Beau Towersin kirjan julkaisu. Löytävätkö kirjoja rakastava tyttö ja väärinymmärretty hirviö lopulta yhteisen sävelen? "- et kai sinä oikeasti usko, että kirjat voivat mullistaa kenenkään elämän?" (s.73) Izzyn ja Beaun tarina on moderni versio Kaunotar ja hirviö sadusta. Beau asuu isossa kartanossa, jossa on kirjastohuone ja ruusutarha. Hän antaa palveluskunnan hoitaa kotityöt. Hän on epäkohtelias ja jopa ilkeä. Izzy opettaa miestä tavoille. Hän uskaltaa puhua suoraan ja näyttää tunteitaan. Izzy ja Beau opettelevat yhdessä rehellisyyttä, tunnetaitoja, rajojen asettamista ja vaikeiden asioiden kohtaamista. Izzy harjoittelee ottamaan kehuja vastaan. Hän haluaa näyttää epäilijöille, että hän on vii...

Jenni Multisilta: Kadonneet tytöt eivät kantele

Oona Koivu ratkoo jälleen kerran selvittämättä jäänyttä rikosta yhdessä Buriedpodies-rikospodcastin pitäjän Rafaelin kanssa. Tällä kertaa heitä kiinnostaa taiteilijan urasta haaveillut Mari Kaski, joka valmistui ylioppilaaksi, pakkasi tavaransa ja katosi. Marin veli tuo näytille viisi vuotta sitten lähetetyn postikortin, jossa lukee 'kadonneet tytöt eivät kantele'. Oonan huomio kiinnittyy huhuun, jonka mukaan Pormestarinluodon lukiossa sijaitsee salainen portaikko, joka näyttäisi esiintyvän Marin maalauksissa. Oona joutuu tapausta ratkoessaan yhä uudestaan saman kysymyksen äärelle: Kehen hän voi luottaa? "Jos keskittyy murehtimaan, jotain todella hyvää saattaa jäädä kokematta." (s.219) Oona on osa ystäväporukkaa, joka viettää aikaa yhdessä ja erikseen. Puheenaiheena on erityisesti ihastumiset. Oonan mieltä askarruttaa suudelma, joka on jäänyt käymättä läpi Kaislan kanssa. Hän ei löydä hyvää hetkeä keskustelulle, sillä Kaisla on koko ajan puhelimella tai uusien ystävie...

Janette Back: Satunnaisten aaltojen teoria

Emmi Vännilä viettää Australiassa vaihto-oppilasvuottaan. Hän joutuu vaihtamaan host-perhettään ja stressaa sopeutumista uuteen. Emmi toivoo, että hän ei joudu palaamaan kotiin kesken kaiken, vaan pystyisi vielä kokemaan elämänsä vuoden. Hänen äitinsä on sanonut, että hän ei saa tehdä itsestään numeroa, joten hän pienentää ja vähättelee itseään. Hän päätyy surffileirille, jossa häntä opettaa surffauksen mestari Atlas, joka lupaa esitellä Australian parhaita puolia palkkioksi koulutehtävissä auttamisesta. Emmi huomaa, että Atlas toteuttaa unelmia, vaikka muut kyseenalaistavat ne. Australia opettaa Emmin taas innostumaan elämästä. "Unelmien toteuttaminen kuitenkin vaati rohkeutta, jota minulla ei ollut jäljellä." (s.35) Emmillä on huono itsetunto. Hänellä on ankara sisäinen puhe, joka kritisoi ulkonäköä ja persoonallisuutta. Hän haluaisi olla 'normaali', johon ei kuulu tilan ottaminen ja tunteilu. Hän on oppinut, että riemu saattaa olla vääränlaista ja liian suuret tunt...

Marika Riikonen: Hankalat tytöt

Kirjailija hankkii hankalan hevosen, jonka käytöksessä on yhtymäkohtia tämän hetken työelämään. Voisiko olla niin, että syy ei ole tammassa, vaan ympäristössä ja vääränlaisessa käsittelyssä? "- jos tamma esittää asiansa 'huutamalla', voisiko se johtua siitä, ettei kukaan kuunnellut, kun se yritti kuiskata." (s.17) Kirjassa pohditaan, miten nainen saa olla työelämässä. Nainen saa osakseen arvostelua. Hän on hankala, itsekeskeinen, kovaääninen, aggressiivinen, riittämätön ja vääränlainen, kun taas samassa tilanteessa oleva mies on dynaaminen, itsevarma, karismaattinen ja älykäs. Naisen rooli on olla kiltti, sopuisa, mukava, tottelevainen, alisteinen, nöyrä, miellyttävä, joustava ja säyseä. Hän ei saa puhua rajoistaan ja tarpeistaan ja siten olla uhmakas, vaikea ja vaivalloinen. Nainen on oppinut, että hän ei omalla toiminnallaan pysty välttämään kipua ja epämukavuutta. Häntä arvostellaan kuuntelun sijasta. Nainen sinnittelee, suorittaa, miellyttää, alistuu, mukautuu, hä...

Douglas Coupland: Eleanor Rigby

36-vuotias Elizabeth 'Liz' Dunn on omien sanojensa mukaan naimaton, punahiuksinen ja ylipainoinen. Hänellä ei ole yhtään ystävää. Hän muistelee nuoruuttaan 1970-luvulla ja etenkin opintomatkaa Kanadasta Eurooppaan. Hän toi kotiin tuliaisina kasvavan vatsan ja synnytti pojan, jonka antoi heti adoptoitavaksi. Nyt on koittanut päivä, jolloin hänen 20-vuotias poikansa ottaa häneen yhteyttä. "- tein sitä mitä vain nuoret ihmiset osaavat tehdä, nimittäin säälin itseäni. Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen kyvyn menettää; itsensä säälimisen sijaan muuttuu katkeraksi." (s.55) Jeremy sairastaa MS-tautia. Hän turruttaa itsensä huumeilla, sillä hän ei kestä ajatusta, että hän sairastaa taudin nopeasti etenevää muotoa. Hän kärsii väsymyksestä, sormien tunnottomuudesta, käsien ja jalkojen jäykkyydestä, sameasta näöstä, nielemisvaikeuksista, pistelystä, lihaskouristuksista, kyvyttömyydestä sietää kuumuutta ja rakon ja suoliston hallinnan menetyksestä. Työpaikan saaminen tuo hänen eläm...