Siirry pääsisältöön

Nura Farah: Lumimaa

Maahanmuuttajana oleminen on alituista tasapainoilua kahden kulttuurin välissä. Kirjan tarinat kertovat ihmisistä, jotka yrittävät sopeutua parhaaksi katsomallaan tavalla vallitsevaan tilanteeseensa. Muualta tulleena joutuu olemaan alituisen tarkkailun kohteena. Koskaan ei saa vain olla.

Tanssiva perhonen kertoo tytöstä, joka osallistuu tanssiaisiin, mikä on kotona opitun vastaista. Hän kokee tekevänsä syntiä pukeutuessaan mekkoon ilman huivia, laittaessaan huulikiiltoa ja tanssiessaan miehen kanssa. Tyttö on jakautunut kahteen eri persoonaan. Toinen myötäilee perhettä ja toinen kapinoi. Vanhempien kotimaa Somalia esiintyy puheissa sekä haaveilun kohteena että pelotteena. Miltä tuntuisi muuttaa yksin asumaan ja hypätä mukaan lumimaan elämään?

Niin ne vuodet vierivät ohi on tarina tytöstä, joka on koko elämänsä joutunut pettymään miehiin. Nyt hän on jo liian vanha löytääkseen ketään. Näkymätön vieraassa maassa kertoo miehestä, jonka pakomatka päättyi Italian kaduille. Teikäläiset kertoo lumimaassa syntyneestä pojasta, joka haluaa vain olla kuten muutkin nuoret, mutta kohtaa ristiriitaisia odotuksia ja mielipiteitä sekä kotona vanhemmiltaan että koulussa opettajiltaan. Onko pakko kirjoittaa esitelmä 'omasta kulttuurista', jos jääkiekko kiinnostaa enemmän?

Kirjailija on tarina naisesta, joka joutuu keskustelemaan aiheista, jotka eivät oikeastaan liity hänen kirjaansa mitenkään. Toimittajat ovat ennakkoluuloisia ja kiinnostuneita vain tietyistä puheenaiheista. Nainen tuntee jatkuvaa kiitollisuuden velkaa. Hän joutuu tasapainoilemaan, jotta antaisi itsestään hyvän kuvan. Kun yksi yhteisön jäsen kirjoittaa yhteisöä koskevan tarinan niin suuri yleisö kuvittelee että kaikki yhteisön jäsenet ajattelevat samalla tavalla kuin kirjassa kerrotaan.

Kun missään ei ole rauhassa kertoo naisesta, joka haluaa mennä tuttaviensa kanssa juhlimaan, mutta erottuu ainoana joukosta. Äiti soittelee perään, kaupungilla kulkevaa veljeä saa varoa ja tuttavien alituiset kysymykset ja kommentit ärsyttävät. Tämä ei ole Mogadishu on tarina tytöstä, jota kiusataan koulussa, jossa sekä oppilaat että opettajat suhtautuvat häneen rasistisesti. Syntinen nainen kertoo naisesta, joka on töissä kaupassa, missä hän pukeutuu kauppiaan toivomalla tavalla ja myy alkoholia ja sikaa. Hylätty on tarina naisesta, jonka turvapaikan haku kestää vuosia. Hän kaipaa kotimaahan jääneitä lapsiaan. Hän ei osaa suomea ja tulkki ei tulkkaa hänen sanojaan oikein.

Leivänpala kertoo naisesta, joka päätyy ihmiskaupan uhriksi. Luojansa luo hän palasi on tarina miehestä, joka on 'huonoilla teillä'. Hän käyttää alkoholia ja tapaa naisen, joka on irrottautunut yhteisöstään eikä puhu somaliaa. Kaiken lisäksi nainen on vegaani ja vapaaehtoisesti lapseton. Vanha koulukaveri ottaa tehtäväkseen palauttaa miehen takaisin uskonyhteisön suojiin. Tulitte kotiin kertoo tytöstä, joka viedään Somaliaan oppimaan omaa kulttuuria. Muukalainen omassa kodissa on tarina naisen vaikeuksista ostaa omaa asuntoa. Värisuoja kertoo miehestä, joka työskentelee siivoojana. Ihmiset ovat kateellisia toisilleen siitä, mitä luulee heillä olevan.

Kirja on helppolukuinen. Teksti soljuu tarinasta toiseen. Hooyot yrittävät tehdä lastensa puolesta parhaansa kotimaataan kaivaten. Lapset tuntevat olonsa tukahdutetuiksi vanhanaikaisilla odotuksilla. Oma uskonto ja lumimaan kulttuuri eivät sovi yhteen. Jopa hajut ovat erilaisia. Kirjan tarinat kuvaavat maahanmuuttajat parhaansa yrittävinä ihmisinä, jotka haluaisivat vain olla rauhassa.

Kommentit