Silolan perheessä syödään hillovoileipää. Rahaa löytyy rakkauden kustannuksella. Esitetään olevan parempia kuin ollaan. Unohdetaan itsensä rakastaminen ja hyväksyminen sellaisena kuin on. Silolan perheessä heikkouteen suostuminen ei ole vaihtoehto. "Kaikilla hillonsyöjillä on paha olo, jatkuva väsymys, niin kova nälkä että sattuu, vaikka on juuri vetänyt hilloa -" (s.9) Miina Supinen on osannut kirjoittaa henkilöhahmoja, jotka ovat sekä epämiellyttäviä että sympatioita herättäviä. Silolan perheenjäsenet eivät kertakaikkiaan ole sinut itsensä kanssa. Heillä on hankalaa olla omassa kehossaan. He kaipaavat hyväksyntää taholta, jota eivät itsekään osaa määritellä. He sulkevat silmänsä, tukahduttavat tunteensa ja piilottavat tarpeensa. Heille syntyy pakkomielteitä, joilla he pyrkivät valheelliseen kontrolliin. Äiti Katriina sisustaa perheelle kulissia, isä Launo katoaa musiikkiin sekä töissä kapellimestarina että kotona soittimen ääressä - mikään maallinen tai lihallinen ei kosket...
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.