Adelaida hautaa rakkaan äitinsä hautausmaalle. Hänen ajatuksensa vaeltavat äidin hoidosta Venezuelan nykytilanteeseen. Hän toivoo, että äiti saisi levätä rauhassa sen sijaan, että haudanryöstäjät ilmaantuisivat paikalle ja veisivät hänen vaatteidensa lisäksi luita noituuden harjoittamiseen. Paluumatka kotiin on hengenvaarallinen, sillä moottoripyöräjengi on asettunut juhlimaan keskelle tietä. Kotiin pääseminen ei tuo helpotusta, sillä Adelaida saa todeta, että hänen kotinsa on vallattu. Hänellä ei ole enää mitään muuta kuin oma itsensä jäljellä. Ehkä ei sitäkään. "Elämä oli muuttunut metsästysretkeksi, ja tavoite oli selvitä hengissä." (s.15) Venezuelan rauhaisa menneisyys ja kaoottinen nykyisyys piirtyvät lukijan eteen Adelaidan ajatusten kautta. Hän muistelee lapsuuden huolettomia aikoja, kun sai vain istua ja imeskellä herkullisia luumuja. Pikku hiljaa ympäristö muuttui yhä vaarallisemmaksi. Ruokaa ei enää ollut saatavilla. Elämästä tuli selviytymistä. Vallankumous muokkas...
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.