Unelmien aika

Tuhkimo valmistelee nukkeja juhlia varten. Hän aikoo voittaa parhaan nukketeatteriesityksen palkinnon. Hän haluaisi palkintorahoilla ostaa itselleen kauniin mekon, jonka hän on nähnyt näyteikkunassa. Tuhkimo havahtuu siihen, kun joku varastaa hänen tilkkujaan. Varas jää kiinni ja kertoo tarinan omasta elämästään, joka on köyhempää kuin Tuhkimon elämä. Tytöistä tulee ystävät, jotka kilpailevat reilusti parhaan nukketeatteriesityksen palkinnosta. "Minusta unelma mekosta ei ole sen vähäpätöisempi kuin unelma vuohesta." (s.72) Lastenkirja kertoo Tuhkimon lapsuudesta. Hän kuuntelee äidin tarinoita hyvästä haltiattaresta ja leikkii eläinystäviensä kanssa. Bruno-koira on vilkas koiranpentu ja hiiret auttavat löytämään ompelussa tarvittavat esineet. "Laululinnut tunsivat Ellan unelmat läpikotaisin, koska hänen oli vain pakko jakaa unelmansa joskus jonkun kanssa." (s.9) Lastenkirja kertoo ystävyydestä ja eriarvoisuudesta. Tuhkimon uusi ystävä ei halua olla hyväntekeväisyysko...

Hiiru valmistautuu kouluun. Hän pukeutuu naamiaisasuun, sillä tänään on Halloween juhla. Opettaja kertoo, että kaikki saavat syödä karkkia, mutta Hiiru on kadottanut reppunsa ja sen mukana karkit, puhelimen, avaimet ja koulutarvikkeet. Hiirua harmittaa. Kaverit tarjoutuvat jakamaan omista herkuistaan Hiirullekin. "Asiat kyllä järjestyisivät, vaikka hän ei vielä tiennyt miten." (s.36) Hiirun ystävä keksii suunnitelman, jonka avulla hän uskoo löytävänsä repun. Kaverukset lähtevät matkaan. Saavatko he lopulta vatsansa täyteen karkkia? "Mitä ihmettä te oikein teette?" (s.24) Koululaisille suunnattu helppolukuinen kirja hyödyntää mustavalkoista ja yksiruutuista sarjakuvaa tekstin lomassa. Huumori välittyy etenkin näiden kuvien kautta. "- Kylläpä te näytätte kummallisilta. Keitä te olette?" (s.31)

Kummitus ei halua kummitella, vaan nukkua, mutta se ei saa unta. Sitä pelottaa kaikki linnasta kuuluvat äänet. Se lähtee etsimään parempaa nukkumapaikkaa, mutta löytääkin vain lisää pelottavia ääniä. "Siispä minä lähdin etsimään... hiljaisuutta." Lasten kuvakirja näyttää, kuinka maailma on täynnä ääniä. Kummitus tutustuu erilaisiin ääniin, jolloin ne muuttuvat pelottavista tutuiksi. Varsinkin oman kodin äänet ovat ihan tavallisia. Omassa sängyssä on turvallista nukkua. "Meitä ympäröivät monenlaiset kovat ja hiljaiset äänet päivisin ja yölläkin. Jos kuulostelet ja tutkit tarkkaan, huomaat mistä äänet tulevat." Kuvakirja opettaa lapsille, että nukkuminen omassa sängyssä on turvallista ja mukavaa. Yön äänet ovat ihan tavallisia, joten niitä ei tarvitse pelätä, vaikka pimeässä maailma näyttääkin toisenlaiselta kuin päivällä.

Kummitus asuu vanhassa linnassa. Hän on säikky ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Hän päättää etsiä ystävän, jonka voisi kutsua yökylään. Kaikki ovat kiireisiä omien askareidensa parissa. Viimein kummitus löytää jonkun, jota ei ole tavannut aiemmin ja johon voi tutustua. "'Olemmeko me nyt siis kavereita?' pikku kummitus kysyi äkkiä uudelta leikkikaveriltaan." Kaverit eivät aina ehdi leikkiä. Syy saattaa olla, että tänään ei sovi, mutta joku toinen päivä sopii hyvin. Kaverin täytyy ensin syödä tai hoitaa omia askareita ennen kuin pääsee kyläilemään. Joku kaveri saattaa tarvita erityistä tukea voidakseen olla kylässä. "'Tulisitko kanssani linnaan yöksi? Siellä on niin yksinäistä.'" Lasten kuvakirja osoittaa, kuinka yksinäisyyteen ei kannata jäädä jumiin. Uusia kavereita kannattaa yrittää etsiä, jos vanhat tutut ovat alituiseen kiireisiä omissa puuhissaan. Ystävien poissaoloa ei ehdi surra uuden kaverin kanssa leikkiessä. Vanhojen tuttujen kanssa oleminen t...

Tunteet tulevat ja menevät. Ne tuntuvat sekä mielessä että kehossa. Niihin ei voi vaikuttaa, mutta oman käytöksen voi valita. "Joka päivä ja joka hetki sinun mielesi ja kehosi reagoi erilaisilla tunteilla johonkin, mitä tapahtuu." (s.2) Lastenkirja opettaa tunteista. Lukija saa vinkkejä tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan. Kuvituksena on Mauri Kunnaksen kirjoista tutut kuvat. "Mitä voisit tehdä, jotta saisit tilaa mukavammille tunteille ja paremmalle ololle?" (s.24) Viha on kiinnostava tunne. Se kertoo siitä, että kokee tulleensa kohdelluksi epäreilusti. Vihan voimalla pystyy hoitamaan asioita ja korjaamaan tilanteen. Pelko laittaa mielikuvituksen laukkaamaan. Mieleen muodostuu uhkakuvia. Onneksi ihminen osaa kuvitella myös jotain mukavaa. "Nukkumaanmeno voi tuntua kurjalta ja vähän pelottavalta. Joutuu lopettamaan päivän touhut ja lähtemään yksin unten maille." (s.36)

Vennin ystävä kertoo matkastaan lentokoneella etelään. Siellä on yötivoli, delfiinejä ja palmuja. Vennin isä keksii retken miljoonan tähden hotelliin. Mukaan tarvitaan teltta, makuupussit ja eväät. Matka taittuu bussilla ja perillä odottaa metsä ja tuikkivat tähdet taivaalla. "Tuntuu kuin kasvit tulisivat koko ajan lähemmäs. Ne kutittavat poskiani. Ehkä ne haluaisivat kahmaista minut syliin." Lasten kuvakirjan tunnelma on lempeän rauhallinen. Mira Mallius on luonut kirjaan kollaasimaisen kuvituksen. Kirja houkuttelee nauttimaan lähiluonnosta ja yksinkertaisesta elämäntavasta, jossa eletään rauhassa, keskitytään olennaiseen ja karsitaan kiirettä ja kulutusta. "Kuulun sinä kuulun minäkin mykistävän ihmeelliseen kaikkeuteen."

Kaksoset Ottilia ja Roland muuttavat Armon ja rakkauden orpokotiin. Johtajatar neiti Isabella Söderholm ja hovimestari Viktor ottavat heidät lämpimästi vastaan, vaikka köyhässä orpokodissa on melkein yhtä kylmä kuin ulkona lumipyryssä. Ottilia ja Roland kantavat mukanaan Puhuvan Hengen kaappia, joka on jäänyt heidän haltuunsa, kun he esiintyivät loihtutaiteilija ja antispiritisti Mestari von Hofenstaufenin Taikuuden Teatterin taikashowssa. Kaappi on epäkelpo esityksiin, sillä se tekee asioita oman mielensä mukaan. "Kuviossa oli jotain perin hämärää, mutta kuinka kaivaa totuus esille?" (s.87) Lastenkirja kuvaa lasten, naisten ja köyhien yhteiskunnallista asemaa Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800-luvulla. Tunnelma on maaginen, ja tarina on jännittävä. Lukija on lasten puolella ja toivoo heille oikeudenmukaista kohtelua. "'Ei köyhyydessä ole mitään hävettävää. Kuka tahansa voi joutua vaikeuksiin ja tarvita apua.'" (s.58) Mistä kaksoset Ottilia ja Roland ovat kot...

Tintti ja Viima pääsevät ukille ja mummille yökylään sillä välin, kun äiti ja isä menevät häihin, jotka on tarkoitettu vain aikuisille. Tintti tuntee ikävää. Ero äidistä ja isästä tuntuu vaikealta. "Ikäväkin kasvaa kasvamistaan. Se paisuu suuremmaksi kuin jumppapallo ja vierii sitten alas patjalle." Mielestäni on ihanaa, että lastenkirjassa kuvataan, kuinka aikuisillekin voi tulla ikävä. Hekin kaipaavat toisia, joista he ovat erossa. "- Ei ikävä ole vaarallista. Sehän kertoo vain siitä, että rakastaa toista -" Noora Katton kuvitus on ilmeikästä, värikästä ja pehmeää. Ikävä on kuvitettu konkreettiseksi sinisen väriseksi olennoksi, jonka koko pienenee ja suurenee. Sen ilmeet vaihtelevat hurjistuneesta lempeään. "- Haluan äidin ja iskän, hän nyyhkyttää." Kirjan lopussa pohditaan, mikä auttaa ikävään. Listalta löytyy halaus, puhuminen, unilelu, rutiinit ja mukava tekeminen. Tintti saa esimerkiksi leipoa omenapiirakkaa. Jäin pohtimaan kohtausta, jossa lapset ov...

Muumilaaksossa on juhannusilta. Muumipeikko, Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen keräävät kukkia. He kulkeutuvat puistoon täynnä kieltokylttejä. Hiekkalaatikolla istuu joukko lapsia. Nuuskamuikkunen ei siedä kieltoja ja luonnottomalta näyttävää puistoa. Hän haluaa auttaa lapsia. "Ja minä haluaisin vain kaikkien olevan iloisia. Neulomalla voin tehdä toiset iloisiksi -" Lasten kuvakirjan tarina perustuu Tove Janssonin kirjoihin. Se kertoo auttamisesta, ilosta ja vapaudesta. Kävin talvella Arkkitehtuuri- ja designmuseossa 'Pako Muumilaaksoon' -näyttelyssä, jossa pohditaan pakolaisuutta ja tilojen avaamista uuteen tarkoitukseen. Kirjan lapset on hylätty. Puistonvartija Hemuli vaatii, että puistossa ei saa tehdä mitään. Hän rakastaa kuria ja järjestystä, mutta hänen pitäisi pohtia, missä tilanteissa kyseisiä ominaisuuksia tarvitaan. Lapset kaipaavat sopivassa suhteessa rajoja ja rakkautta. Heidän tehtävänsä on oppia ja leikkiä. Heillä on oikeus käyttää tiloja ja toimia niissä lap...

Lapset syövät vadelmia mahansa täyteen. Tessa pelastaa yhdestä marjasta löytyneen madon ennen kuin Lauri ehtii talloa sen päälle. Tessa ja Aina lähtevät metsään poimimaan lisää vadelmia. He löytävät suuren vattumetsän ja saavat marjoja korit ja esiliinat täyteen. Valitettavasti he eksyvät kotimatkalla. "Kunpa saisikin asua yhtä kauniissa paikassa kuin se, raikkaassa tuoksuvassa tummanpunaisessa tuvassa kaukana metsän rauhassa, kukkien ja vihreiden lehtien keskellä!" (s.9) Satu opettaa ahkeruutta. Lapset tekevät oman osansa kodin töistä ja ruokahuollosta. Satu opettaa ennen kaikkea luonnon kunnioitusta ja suojelua. Luonto tarjoaa esteettisiä elämyksiä. Se kannustaa liikkumaan. Se antaa tarvitsijalleen ravintoa. Se osoittaa, kuinka luonnon suojelijat palkitaan. Satu kehottaa myös olemaan varovainen ja ahnehtimatta liikaa. "Joka pensas notkui maata kohti valtavan isojen tummanpunaisten kypsien vattujen painosta: totisesti, sellaista marjamäärää eivät innokkaat poimijatytöt ...

1800-luvulla Suomeen rakennettiin tehtaita. Ihmiset hakeutuivat niihin töihin, jolloin niitä ympäröivät kaupungit kasvoivat. Puisten asuintalojen pihoilla oli vaja, pyykin pesutupa, huussi, puuliiteri, yhteinen sauna, omenapuita, perunamaa ja joskus myös navetta tai talli. Tehtaiden johto perusti työntekijöilleen muun muassa kouluja, sairaaloita ja ruokaloita. Finlaysonin tehtaalla Tampereella oli muun muassa kirkko, kirjasto, kuoro, teatteriryhmä, palokunta, kauppa, poliisi, pankki ja työntekijöille ilmainen sairaala. Lapsityö oli tavallista. Lasten paikka ei ollut keskenään toimettomina kotona. Työnteko opetti, karaisi ja kasvatti. Lapset olivat apulaisia. He saattoivat siivota, kuljettaa raakapuuvillaa ja toimittaa viestejä. Forssassa lapset, jotka työskentelivät itsekseen, asuivat pytingeissä, joissa sööterska piti heistä huolta. 1800-luvulla Tampereen tehtaissa työskenteli yli tuhat alle 15-vuotiasta lasta. Työpäivä kesti koko päivän. Vuonna 1903 siirryttiin 10 tunnin työpäiviin j...

Runokokoelman runoissa liikutaan öiseen aikaan. Kuu loistaa ja ihmiset uneksivat. Eläimet ja satuolennot puuhastelevat yön äänimaisemaa luoden. "Vaan kaikki jotka kuuluvat päiväseen aikaan kuun tieltä väistyvät unen taikaan." (s.15) Minulla on kolme lempirunoa. Kirsi Kunnaksen runossa 'Peikko ja kuu' peikko ihmettelee kuuta, joka heijastuu suosta ja onkin yhtäkkiä kuusen latvassa. R. L. Stevensonin ja Kirsi Kunnaksen kääntämässä runossa 'Unien maa' kerrotaan päivien leikeistä ja unien taianomaisista seikkailuista. Erik Blombergin ja Kirsi Kunnaksen kääntämässä runossa 'Älä pelkää pimeyttä' pohditaan, kuinka valoa ei ole ilman pimeää. "koskaan en päivisin kuulla saa Unien maitten soittajaa." (s.36) Jenny Lucanderin kuvitus luo yöllistä tunnelmaa. Se on taianomaista, eläväistä ja unenomaista. Värit ja sijoittelu poikkeavat totutusta. Kaikki on sadunomaista. "vain pimeyden kautta voi valo esiin tulla." (s.41) Voisin kuvitella, että kir...

Noitalapsi Telma tutustuu sosiaaliseen mediaan ystäviensä opastuksella. Hän julkaisee ottamiaan kuvia TipTal-tilillään ja kirjoittaa vastauksia seuraajiensa kommentteihin. Telma nauttii vaikutusvallastaan. Hän ei ymmärrä, että sosiaalisessa mediassa kerrotut asiat eivät välttämättä ole totta. Hän ei tiedä, että kaikille ei saa kertoa kaikkea, ainakaan omaa asuinpaikkaa. Telma on pulassa, kun nälymättömät seuraajat muuttuvat näkyviksi. "Hän ei oikeastaan tiennyt, kuinka huonosti käyttäytyvistä ihmisistä pääsi eroon. Eikä tainnut tietää moni muukaan." (s.51) Yli 5-vuotiaille lapsille suunnattu kirja opettaa mediakriittisyyttä ja luotettavan tiedon etsintää. Se kehottaa varovaisuuteen omien tietojen jakamisessa ja kertoo konkreettisesti ruutuajan merkityksestä. Telma ihmettelee, miksi ihmiset haluavat näyttää samalta kuin joku muu ja muokkaavat kuviaan niin, että heitä ei tunnista. Hän nauttii aitoudesta ja ymmärtää, että ystävyys tapahtuu tosielämässä. "'Sinä haluat si...

Kahden kulttuurin lapset elävät moninaisissa perheissä. Heillä on monia eri kieliä ja monet eri juuret. Ammattikasvattajien tehtävä on kannustaa lapsia ja luoda turvaa ja tilaa tutkia omaa identiteettiä. Kirja tuo esille kieliä ja kulttuureja nimenomaan monikielisyyden ja kahden kulttuurin arjen näkökulmasta. Kirjan ajatuksena on dialoginen lukeminen eli lukemisen lomassa keskustelu lasten kanssa. Lapset voivat kertoa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Heidän tukenaan on sivuilla seikkaileva utelias Kissa-Orava, joka tykkää kysyä kysymyksiä. Kuinka montaa kieltä ryhmässä tai perheessä puhutaan? Missä sukulaiset asuvat? Mikä oma kulttuuri on? Kirjan lukemisen jälkeen lapset voivat esimerkiksi suunnitella oman taikamaailman ja järjestää kulttuuripäivän. "Kirjan taikamaailma kuvaa sitä suhdetta, mikä kahden kulttuurin lapsilla saattaa olla toiseen kotimaahansa, paikkaan, joka on sekä tuttu että ihmeellinen." Kahden kulttuurin perheiden määrä on kasvussa (vuonna 2022 noin 96 808)....

Esiopetus- ja alakouluikäisille lapsille suunnattu kirja opettaa turvataitoja. Lapsen on tärkeä oppia tunnistamaan, mikä on oikein ja mikä väärin ja miten suojata itseä ja miten kertoa huolistaan. Lapsi oppii, että kaikesta saa puhua, vaikka omat vanhemmat olisivat kieltäneet puhumasta. Erilaisten tilanteiden läpikäyminen toivottavasti lisää myös empaattista suhtautumista muihin lapsiin. "- lapset tarvitsevat turvataitoja, joiden avulla omaan turvallisuuteen voi vaikuttaa - vaikka turvallisuuden ei pitäisi heidän vastuullaan ollakaan." (s.5) Kirjassa kerrotaan Ullasta ja Domista. Ulla kohtaa kotonaan lähisuhdeväkivaltaa. Hänen kauttaan opitaan, mikä on turvakoti ja tapaamispaikka (eli turvallinen paikka kohdata oma vanhempi). Vanhempien käytös ei ole lapsen syytä. Aikuiset vastaavat itse omista teoistaan. Kiellettyjä tunteita ei ole olemassa. Tunteiden tuntemista voi harjoitella. Domi kohtaa kiusaamista, tuntemattomia vaarallisia aikuisia, tulipalon ja heikot jäät. Hänen kaut...

Hiiru valmistautuu pääsiäiseen. Hän kylvää rairuohon, maalaa munia, avaa oven virpojille, etsii suklaamunia ja syö pääsiäisaterian. Hiiru näkee ympärillään kevään merkkejä: puiden oksissa on hiirenkorvia ja perhoset ja muurahaiset ovat lähteneet liikkeelle. Hän pääsee tervehtimään ukkia sairaalassa ja auttamaan kevätsiivouksessa. "Äiti oli tuonut koivunoksia maljakkoon. Siitä Hiiru tiesi, että pian on pääsiäinen" Lasten kuvakirjassa hiiret on piirretty ilmeikkäiksi. Lapsi tutustuu uusiin asioihin Hiirun avulla ja samaistuu tämän tunnetiloihin. Etenkin retki sairaalaan ukkia katsomaan voi olla jännittävä ja pohdituttava. Hiirun äiti kuvataan turvallisena ja lempeänä aikuisena, joka tykkää noudattaa perinteitä ja ottaa Hiirun mukaan arkiaskareihin. "Illalla ei tullut enää niin nopeasti pimeä. -Onko nyt kevät? Hiiru kysyi. - Kyllä vain, sanoi äiti." Pikku Hiiri kirjasarja on ihana. Kirjat sopivat etenkin 2-3-vuotiaille lapsille yhdessä aikuisen kanssa ääneen luettaviks...

Kevät on saapunut. Panu ja Rami leikkivät yhdessä purolla, kunnes on aika mennä kotiin. Rami kirmaa isänsä kanssa vappupallo ostoksille, kun taas Panu saa tyytyä kivien maalaamiseen, sillä vappupallot maksavat liikaa. Panu pitää kivien maalaamisesta, kunnes hänet valtaa ajatus epäreiluudesta. Häntä harmittaa, että hän ei koskaan saa mitään. "'Lasten pitää aina leikkiä reilusti ja jakaa tasan', Panu nyyhkytti. 'Miksi aikuiset ei tee niin?'" Lapsille on tärkeää olla samanlainen kuin muut lapset. He haluavat kuulua joukkoon. He haluavat tehdä samoja asioita ja leikkiä samoilla leluilla. He haluavat jakaa kaiken tasan. Panu keskustelee äitinsä kanssa elämän epäreiluudesta. Hän ei ymmärrä, miksi Ramilla on niin paljon tavaraa ja miksi Rami pääsee sirkukseen ja ulkomaille. Hän ei saa edes yhtä ilmapalloa, vaan joutuu vetämään ainaista kiveä perässään. Äidinkin mielestä tilanne on epäreilu. Hän lohduttautuu ajattelemalla, että he ovat rikkaita näkymättömällä tavalla....

Muumipeikko kävelee muumitalosta sillan yli Nuuskamuikkusen teltan luokse. Hän odottaa näkevänsä ystävänsä juomassa aamukahvia, mutta leiripaikka onkin tyhjä. Seikkailun sijasta Muumipeikko kohtaa pettymyksen. Hänestä tuntuu siltä, että hän on aina se, joka joutuu odottamaan, kun toisella on muuta tekemistä. "- Nuuskamuikkunen ei halunnut lähteä tänään uimaan. Hänellä oli jotain muuta tekemistä, jotain tärkeämpää -" Muumipeikko haluaisi leikkiä joka päivä Nuuskamuikkusen kanssa. Hän ei keksi yhtä hauskaa tekemistä yksin tai jonkun toisen leikkikaverin kanssa. Hänestä tuntuu siltä, että hän ei ole Nuuskamuikkuselle tärkeä.  "- Sinä olet kuin avomeri, näytät aina mistä tuulee. Toiset taas ovat hyvin yksityisiä, mamma jatkoi. - Vähän niin kuin simpukat. Heiltä ei pidä udella liikaa, tai he napsauttavat kuorensa visusti kiinni." Ystävyys ei katoa mihinkään, vaikka ystävä ei olisikaan aina tavattavissa. Ystävän kanssa kannattaa keskustella omista ajatuksista ja tunteista...

Sauli tykkää leikkiä mielikuvitusleikkiä yksin omassa huoneessaan. Hän jännittää koulupäiviä, sillä ne koostuvat monenlaisista hallitsemattomista äänistä. "Sauli etsii volume-nappia, jolla voisi säätää meteliä pienemmälle. Mutta sellaista ei tietenkään löydy." Lastenkirja kertoo ääniyliherkkyydestä. Kiire, meteli ja vilkas sisäinen ajatusmaailma tuottavat Saulille kärsimystä. Kirja kertoo myös ystävyydestä. Ystävät ottavat toisensa huomioon. Ystävyyssuhteessa saa olla oma itsensä. "Sauli miettii, onko hän ainoa lapsi koko maailmassa, joka ei osaa uida ÄÄNIAALLOISSA." Ihmisten käsitykset siitä, mikä on mukavaa, vaihtelevat. Kaikki eivät pidä samoista asioista. Ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät tee asioita samalla tavalla tai pysty samaan kuin muut. Jotkut esimerkiksi tarvitsevat enemmän aikaa olla yksin hiljaisuudessa kuin toiset. Tilojen tulisi olla saavutettavia kaikille. Jokaisen tulisi kyetä toimimaan julkisissa tiloissa. Välillä toimintakykyä on tuettava apuv...

Kaikilla on ihmiskeho ja tunteet. Me näytämme erilaisilta ja tykkäämme eri asioista. Me asumme monenlaisissa perheissä. Meillä on eri uskontoja tai ei uskontoa lainkaan. Meillä on monenlaisia eri ammatteja. "Ole ylpeä siitä, mikä tekee sinusta erilaisen. Se auttaa muita kertomaan erilaisuudestaan ja myös olemaan ylpeitä erilaisuudestaan." Tietokirjassa kerrotaan rodusta, antirasismista ja itsetunnosta lapsille sopivassa muodossa. Rasismi eli ihonväriin perustuva syrjintä on alkanut halusta alistaa ihmisiä. Ulkonäkö ei liity millään tavalla ihmisen paremmuuteen. Tietokirja on värikäs ja helposti lähestyttävä. Sen avulla on helppo keskustella lasten kanssa rasismista. "Kulttuurimme syntyy siitä, miten me toimimme yhdessä. Kulttuuri on eri asia kuin ihonvärimme." Kävin tänä syksynä Helsingin kaupungin järjestämällä antirasismi kurssilla. Siinä kerrottiin, kuinka nationalismi on luonut ajatuksen suomalaisista. Suomi on aina ollut monikulttuurinen. Täällä ovat asuneet es...