maanantai 28. syyskuuta 2015

J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi



"´Hagrid´, hän sanoi hiljaa, ´minusta tuntuu, että sinä olet erehtynyt. Minä en usko, että minä voin olla velho.´"

Rowling, J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi
Julkaistu: 1998

11-vuotias Harry Potter saa syntymäpäivänään tietää olevansa velho. Hänet kutsutaan Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, minne hän muuttaa mieluusti jättäen jälkeensä ilkeän ottoperheensä. Opiskelu tuntuu hauskalta, mutta muuttuukin pian vaaralliseksi, kun Harry alkaa tutkia arvoituksia yhdessä ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa. Harry Potteria seuraa myös legenda, joka sai alkunsa, kun hän oli pieni vauva. Hänen vanhempansa nimittäin kuolivat Voldemort velhon toimesta, mutta Harry selvisi jostain syystä, mitä kukaan ei tiedä. Kaiken lisäksi Voldemort - eli tiedät-kai-kuka - katosi.

Olen pitkään ajatellut lukevani tämän kirjan, joten siihen oli ihana viimein tarttua. Teksti soljui hyvinkirjoitetusti ja vauhdilla eteenpäin. Maailma tuntui satumaiselta, mielenkiintoiselta, jännittävältä ja hauskalta. Ihastuin kaikkiin hahmoihin ja halusin tietää heistä lisää. Olen katsonut kaikki Harry Potter elokuvat ja pidin niistä kovasti. Oli siis mukavaa syventyä kirjaan ja saada tietää kaikista tapahtumista hieman enemmän kuin mitä elokuvassa pystytään kertomaan.

Olen aina pohtinut, miksi Dumbledore pitää niin paljon Hagridista ja antaa hänelle monia tärkeitä tehtäviä, vaikka hän on aika epäluotettava puhuessaan ohi suunsa. Toisaalta Hagrid voisi olla ärsyttävä, sillä hän onnistuu pilaamaan monia tärkeitä asioita, mutta en pysty inhoamaan häntä yhtään. Hän on jotenkin niin ihastuttavan hellyttävä hahmo. Minusta tuntuu, että Dumbledore uskoo, että asiat menevät, kuten niiden kuuluukin - hänen pienellä omalla avustuksellaan. Mielestäni Dumbledore on mystinen hahmo. Hänestä ei tiedä, millainen hän loppujen lopuksi on.

Kiinnitin huomiota Hermionen kuvaukseen. Olen elokuvien perusteella ajatellut, että hän on nätti velhotyttö, joka ottaa opiskelut vakavasti ja jolla on tapana näpäyttää muita ajattelematta sen enempää. Kirjassa hänet kuitenkin kuvataan isohampaiseksi ja ärsyttäväksi tytöksi. Hampaita korostetaan mainitsemalla, että hänen vanhempansa ovat kummatkin hammaslääkäreitä. Mielestäni se oli aika erikoista. Oli mielenkiintoista seurata Hermionen hahmon kehitystä; kuinka hän oppii toimimaan ystävien seurassa ja laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Luin kirjaa tosiaan vertailemalla sitä elokuvaan. Se oli oikeastaan väistämätöntä. Näin hahmot sellaisina kuin ne ovat elokuvassa. Toisaalta ihan mukavaa, mutta toisaalta oman mielikuvituksen käyttö oli rajoittunutta.

Ensimmäinen kirjasarjasta tehty elokuva ilmestyi vuonna 2001:



Voin suositella kirjaa ihan kaikille, sillä se on uskomattoman kekseliäs ja hyvin kirjoitettu. Täytyy sanoa, että kirjailijalla on uskomaton mielikuvitus!

Lue myös:

Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter ja feeniksin kilta

10 kommenttia:

  1. Harry Potterit ovat järjestään mahtavia lukukokemuksia, jotka on tullut kahlattua läpi useampaankin kertaan. Rowling kirjoittaa todella hyvin. Aika ainutlaatuinen sarja, jonka jälkeen matkijat ovat yrittäneet päästä samaan, mutta eivät ole siinä onnistuneet. Elokuvista en kauheasti välitä,vaikka olenkin melkein kaikki osat katsonut. -Niihin ei tallennu samanlaista taikuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että sinäkin pidät näistä kirjoista :) Yhtä ainutlaatuista tarinaa on varmasti aika vaikea keksiä.

      Poista
  2. Tulin vierailulle. Kiva kirjablogi sulla. Joskus tosiaan kaipaa toisten vinkkejä hyvistä kirjoista, kun ite ei löydä uusia kirjailijoita.
    Enpä ole yhtään Potteria lukenut, vielä. Ihmettelin kirjastossa kerran, kun oli monta Potteria hyllyssä.
    Kyllä on ihan hirveän paljon kirjoja lukematta vielä, vaikka oon minäkin monta kymmentä vuotta lukenut ja lukenut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit :) ja kiitos! Minäkin ihmettelin kun kirjastossa oli varmaan kaikki Potterit hyllyssä. Oli pakko lainata kerralla kolme ensimmäistä :)

      Poista
  3. Hauskaa, että luet Pottereita! Minä aloitin uudelleenluvun (olin lukenut Potterit läpi vain kertaalleen silloin kun olin (esi)teini-ikäinen ja eihän niistä enää muistanut kamalasti, mitä nyt leffoista, jotka oli paremmin muistissa) englanniksi viime vuoden keväällä ja sain sarjan luetuksi viime kesän alussa, kun en niitä putkeen halunnut lukea. Vieläkin on kaihoisa olo viimeisen osan jäljiltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se on hauskaa :) Olen jo pitkään pohtinut lukevani näitä kirjoja ja nyt tuli sopiva hetki. Englanniksikin toki voisi lukea! Löysin kirjat vaan niin kätevästi suomeksi kirjastosta.

      Poista
  4. Potterit ovat iso osa minua, sillä vartuin niitä lukiessani ja jatko-osia odotellessani. Luin koko sarjan uudestaan (taas kerran) tämän vuoden alkupuolella ja nautin niistä edelleen.^^
    Mukavaa huomata, että ihmiset löytävät tämän sarjan, vaikkei se enää ole mikään uutuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun pidät Pottereista :) Minä en lukenut lapsena ja nuorena Pottereita. Ne eivät kiinnostaneet silloin... Minusta on kiva lukea kirjaston kirjoja... Ei niinkään uutuuksia...

      Poista
  5. Minä en ole myöskään lukenut Pottereita. Yritin kerran lukea, mutten pitänyt ollenkaan. En ollut silloin vielä mieltynyt fantasiaan, joten aion nyt kokeilla uudestaan, kun osallistus klassikkohaasteen osaan 2 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät niistä nyt :) Ei kannata pakolla lukea mitään..

      Poista

Kiitos kommentista!