Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä

Elizabeth Jane Cochran (1864-1922), joka käytti kirjoittajanimeä Nellie Bly, matkusti maailman ympäri 72 päivässä. Hän oli tunnettu toimittaja, sotakirjeenvaihtaja, teollisuusjohtaja, keksijä ja yhteiskunnan epäkohtiin puuttuja. Hän oli toimissaan ja puheissaan naisten aseman parantamisen asialla. Hän harjoitti tutkivaa journalismia ja keräsi aineistoa soluttautumalla käsiteltyyn kohteeseen. Muut naistoimittajat kulkivat Nellien jalanjälkiä.

"'Olisinpa toisella puolella maapalloa!' 'Miksipä ei?' mielessäni välähti. 'Tarvitsen lomaa. Entä jos lähtisin matkalle maailman ympäri?'" (s.17)

Nellie Bly ehdotti, että 'New York World' -lehti julkaisee hänen matkajuttunsa, kun hän matkustaa maapallon ympäri nopeammin kuin Jules Vernen fiktiivinen henkilö kirjassa 'Maailman ympäri 80 päivässä'. Matkatarina julkaistiin myös kirjana, josta tuli menestys. Nellie Blyn aikana lähinnä miehet matkustivat toimiessaan tutkimusmatkailijoina, lähetyssaarnaajina, kauppiaina tai siirtomaavaltioiden virkamiehinä. Naiset oikeastaan vain miesten mukana esimerkiksi vaimoina. 14.11.1889 klo 9.40 matkaan lähtikin itsenäinen nainen. Tosin samoihin aikoihin lähti Nellien tietämättä toinenkin naistoimittaja matkaan, mutta toiseen suuntaan. Lukijoilla oli jännitettävää.

"Jo ensi vilkaisu siihen kaikkeen sai minut ajattelemaan, seistessäni siinä yksin vieraiden ihmisten keskellä vierailla vesillä, miten ihanaa elämä oli!" (s.75)

Nellie tarkasteli maailmaa etuoikeutetun amerikkalaisen naisen silmin. Hänen matkareittinsä kulki lähinnä brittiläisessä imperiumissa. Hän sai kokea, millaista on olla 1800-luvun lopun turisti. Nellie kuvaili matkantekoa lähinnä käytännöllisyyden kautta. Kuinka käsilaukku pakattiin. Kuinka asiointi sujui. Kuinka laivan hytti löytyi. Kuinka junassa oli kylmä. Kuinka palvelijat tekivät työnsä. Kuinka ruokaa oli saatavilla. Kuinka kaupustelijoihin, tempuntekijöihin ja kerjäläisiin tuli suhtautua. Kuinka ihmiset viihdyttivät itseään laivamatkalla ja hotelleissa. Kuinka naiset eivät osanneet toimia itsenäisesti ja kuljettivat epäkäytännöllisesti lukuisia hatturasioita ja muita matkatavaroita mukanaan. Nellie kuvaili itseään reippaana, tekevänä ja toimeen tarttuvana. Hän suhtautui ympäristöönsä, sattumuksiin ja ihmisiin humoristisesti. Loppua kohden Nellien huomiointi kävi enenevässä määrin muita kulttuureja arvostelevaksi ja niin sanottujen friikkien kauhisteluksi. Ihailtavaa hänessä oli kotimaassa saatu suosio. Junamatka Yhdysvaltojen halki oli yhtä kukkamerta, makeislahjoja, soittokuntia, arvovaltaisia tervehdyksiä ja fanilaumoja.

"'Jos laiva uppoaa', ajattelin, 'sitä on aikaa murehtia sitten kun se tapahtuu. Mikään määrä murehtimista ei muuta asiaa miksikään, ja ellei laiva uppoakaan, olen vain tuhlannut aikaa.'" (s.155)

Tuija Tuomaalan kirjoittamassa esipuheessa todetaan, että kirjan sanastoa ei ole siloteltu. Toivoisin, että kirjojen tekstejä ei sensuroitaisi tai muokattaisi, vaan annettaisiin tekstin olla sellaisenaan kuvaamassa kyseistä aikaa. Siten lukija pystyy edes hieman ymmärtämään, millainen maailma ennen oli. Kääntäjän esipuheet ovat sitä varten, että niissä voidaan tarvittaessa ottaa kantaa tekstiin.