Silmäilin Jeena Ranckenin kirjan 'Yliluonnollinen kokemus´. Aineistossa on tarinoita, jotka liittyvät enteisiin, ruumiista irtautumiseen, ufoihin ja henkiin.
"Usko yliluonnolliseen - ajatus yliluonnollisista voimista ja olennoista - on kuulunut ihmisten elämään ilmeisesti aina." (s.7)
Kirjassa todetaan, että yliluonnollisia kokemuksia ei voi tieteellisesti todentaa, joten ne ovat luonteeltaan kielellisiä ja tarinallisia. Luonnollisen ja yliluonnollisen määritteleminen on vallitsevasta kulttuurista riippuvainen. Kirjassa kuvataan tilanteita, jotka kertoja on itse nimennyt yliluonnolliseksi kokemukseksi. Perinteisen uskonnon rinnalla kulkee uusvanhoja hengellisyyden tulkintoja, joita saatetaan kutsua uususkonnollisuudeksi.
"Yliluonnollisista asioista kertova henkilö voi esimerkiksi tulla luokitelluksi herkkäuskoiseksi tai jopa mieleltään järkkyneeksi, ja joskus kertominen voi johtaa jopa sosiaalisesta ryhmästä karkotukseen sekä maineen menetykseen. (s.78-79)
Ihmiset eivät keskustele yliluonnollisiksi mielletyistä kokemuksistaan niiden sosiaalisen arkaluonteisuuden vuoksi. Heillä on silti tarve kertoa kokemuksesta ja löytää aiheesta lisää tietoa. Yliluonnollinen kokemus inspiroi elämänmuutokseen. Mielestäni on kiehtovaa, että uskosta yliluonnolliseen tehdään tutkimusta. Uskonto on mielenkiintoinen aihealue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!