Unelmien aika

Pip Fitz-Amobi saa Connorilta kutsun murhamysteeri-iltaan. Hän saa tehtäväkseen esittää orpotyttö Celia Bournea, joka on 74-vuotissyntymäpäiviä viettävän Reginald Remyn sisarentytär. Mysteeri sijoittuu vuoteen 1924, joten kaveriporukan on jätettävä pelin ajaksi puhelimensa lukittuun laatikkoon ja eläydyttävä agathachristiemäiseen tarinaan. 136 sivuisesta tarinasta löytyy runsaasti nostalgiaa ja ripaus jännitystä. Se sijoittuu aikaan ennen Kiltin tytön murhaopas -kirjasarjan tapahtumia ja tarjoaa herkullisen katsauksen Pipin persoonaan ja ajattelumaailmaan. Kirja on ehdottomasti luettava kirjasarjan jälkeen. Varoituksena: Kirjan lukeminen saattaa herättää akuuttia tarvetta kutsua kaveriporukka koolle yhteiseen mysteeri-iltaan.

Trilogian päätösosassa Pip saa kintereilleen vainoajan. Pihatielle ilmestyy päättömiä lintuja ja asvalttiin piirrettyjä tikku-ukkoja. Äiti ja isä eivät tietenkään ota huolta tosissaan poliisista puhumattakaan. Pip ratkoo tapausta siis yksin. Tietenkin Ravi tukenaan. "Vielä yksi tapaus, ja sitten kaikki olisi kunnossa. Vielä yksi." (s.45) Pip kokee tällä kertaa jotain todella karmivaa, synkkää ja kieroutunutta. Intensiivinen tarina tarkastelee oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa ja mustaa ja valkoista. En kyennyt lopettamaan kirjan lukemista, sillä halusin tietää, miten tarina päättyy. Tunsin epäuskoa, pelkoa, jännitystä ja ahdistusta. Suuni loksahti useammankin kerran auki odottamattoman käänteen kohdalla. Valitettavasti kirjan loppu oli pitkitetty ja toisteinen. "Hän kirjoitti muistikirjan sivulle kuka etsii sinua, kun on sinun vuorosi kadota?" (s.69) Lopuksi muutama kommentti sisältäen juonipaljastuksia, joten jos et halua tietää, loppuratkaisua, niin nyt on hyvä het...

Pip Fitz-Amobi ajautuu kirjasarjan toisessa osassa uuden arvoituksen pariin, kun Connor saapuu hänen kotinsa ovelle ja pyytää etsimään hänen kadonneen veljensä Jamien. Poliisi ei aio osallistua tutkimuksiin, joten nuorten on otettava tapaus omiin käsiinsä. Pip raportoi edistymistään podcastin puolella. "Minä lupasin. Lupasin itselleni. Lupasin kaikille. Sanoin, etten ryhtyisi tähän toista kertaa, en enää leikkisi salapoliisia enkä eksyisi pikkukaupungin salaisuuksiin. - - Nyt on kuitenkin tapahtunut jotain, mikä pakottaa minut rikkomaan lupaukseni." (s.94) Rikostapaus on jännittävä. Kuten Pip aluksi toteaakin Jamien perheelle, niin koskaan ei voi tietää mihin salaisuuksiin voi törmätä matkan varrella. Tarina johdattaa lukijansa yllättävien käänteiden kautta yhä pimenevään maailmaan. Lopussa ei voi kuin toivoa, että Pip saisi tarvitsemaansa tukea selvitäkseen kaikesta henkisesti. Hän on niin tavattoman yksin. "Kukat olivat kuivia ja kuolleita, niiden terälehdet varisivat,...

Pippa Fitz-Amobi valitsee kouluprojektinsa aiheeksi tutustua viiden vuoden takaiseen murhaan. Väitetysti itsemurhaan syyllistynyt Sal Singh on leimattu tyttöystävänsä Andie Bellin murhaajaksi. Pippa ei usko poliisien päätelmien paikkaansapitävyyteen. Hän kolkuttaa Singhin perheen oveen vastoin kouluprojektia valvovan opettajan ohjeita ja saa Salin veljen Ravin tutkimustensa tueksi. Pippa ymmärtää olevansa oikeilla jäljillä, kun hän löytää ensimmäisen uhkausviestin. "Kuului ketjun kilinää ja kahden lukon naksahdus, ja sitten ovi avautui." (s.11) Pippa on kuin nykyaikainen neiti etsivä. Hän seuraa vihjeitä, tutkii johtolankoja, ottaa hengenvaarallisia riskejä ja syyllistyy valehteluun ja omankädenoikeuteen. Hän on päättäväinen, sinnikäs, peloton ja itsevarma. Hänen toimensa sujuvat loppujen lopuksi vähän liiankin helposti ja sattumaan nojaten. 'Roistot' ovat yhtä yksinkertaisia kuin Neiti Etsivissä. Pipassa on luottavaisuutta ja lapsekkuutta. Hän kokee olevansa vastuuss...